Joulusaunan taikaa

 Asentamamme virtsasumutin on toiminut Kulottajahomon saunassa paremmin, kuin uskalsimme edes etukäteen toivoa. Minulla on laitteen kaukosäädin aina taskussani ja kuulen kätevästi kotiini asti, kun naapurin nahkanuija päätyy syystä tai toisesta saunaansa.

Äijän joulusauna oli ikimuistoista kuunneltavaa, sillä päästin järjestelmästä kusta hänen lämmittämälleen graniitille joka kerta, kun hän päätti viskata löylyä kiukaalleen. Joka kerta reaktio oli samanlainen: Hirveää huutamista, kiroilua ja yökkäilyä. 
Tämän jälkeen äijä vaihtaa vettä kiulustaan ja taas hetken päästä näytös käynnistyy uudelleen.

Kuuntelin kaukosäätimeni kautta, että poroja paneva jänkhäläinen aikoo taas selvittää mistä se järkyttävä löyhkä hänen saunaansa aina tulee, kun hänen on tarkoitus alkaa heittää löylyä.
Kuuntelin saunan tapahtumia säätimeni kautta ja löylynheiton yhteydessä käynnistin virtsapumppuni ja päästelin nestettä kiukaalle enemmän, kuin kertaakaan ennen. Vaikutus oli välitön. Poronpanija yökkäili ja kiroili, hänen vaimonsa yökkäili myös ja raivosi miehelleen, joka ei ollut osannut poistaa hajua heidän juuri valmistuneesta saunastaan.

Kävelin muina miehinä kohti Kulottajahomon rajaa ja ei aikaakaan, kun hän tuli pelkkä  pyyhe ympärillään pihalle kakomaan. Kyllä kusilöylyt porsaan routaan ajaa. 
Näin höyryävän kusipäänaapurini ja huusin hänelle: "Päivää naapuri. Päiväsaunomisetko siellä on käynnissä?"
Äijä kyttäili minua ja huusi: "Sitä tässä on yritetty, mutta saunaremontin yhteydessä saunaan tuli ihan hirveä haju. Aina kun heitän vettä kiukaalle, saunan täyttää kuvottava löyhkä. Ihan sellainen kusi nuotiolla -tyylinen löyhkä."
"No jopas jotakin" - Totesin kuivasti äijälle ja jatkoin: "Olet kuule antanut nyt jallittaa itseäsi. Varmaan joku niistä duunareista on kussut sun kiuluun ja sinä, kun olet tollanen typerä saamelainen niin et ole tietenkään tajunnut pestä sitä kiulua ja vaihtaa siihen tuoretta vettä."
"Vai olen minä typerä saamelainen? Tulepa kuule itse katsomaan mitä sinä voit tehdä kiukaan hajun poistaaksesi." -Huusi tuohtunut saamelainen.
"Mennään vaikka heti." -totesin tyynen rauhallisesti äijälle ja painoin samalla taskussani olevan kaukosäätimen nappulaa. Nyt laite ei ollut enää automaattiohjauksella vaan kokonaan poissa päältä.

Saavuttuani äijän saunaan, heitin kiulusta vettä kiukaalle je painoin taskussani olevaa nappulaa. Kusenlöyhkä valtasi saunan alta aikayksikössä."
"Hyi helvetti Pena! Kustahan täällä kiulussa on hajusta päätellen." -Mulkoilin poromiestä halveksuen.
"Ei ole. Olen vaihtanut tuon veden moneen kertaan. Aina se sama haju tulee löylyä heittäessäni." -Äijä änkytti ja oli selkeästi joutunut jo vähän puolustuskannalle.
"No sehän nähdään!" -Huusin äijälle, riuhtaisin kiulun hänen kädestään ja huuhtelin sen kylpyhuoneen puolella. Täytin kiulun raikkaalla vedellä, kytkin järjestelmäni pois päältä ja laskin kiulun lauteille.
Otin ison kauhallisen vettä kiulusta ja heitin sen kiukaalle. Sauna täyttyi kuumasta, kosteasta ja ennen kaikkea hajuttomasta ilmasta.
"No niin saatanan perverssi" -karjuin Kulottajalle ja jatkoin: "Olisi se taas pitänyt arvata, että tämä oli taas jotain tuollaista lapinukon pervostelua. Olit itse kussut siihen kiuluusi, jotta pääsit haistattelemaan höyrystettyä kustasi minulle. Kyllä teidät saatanan lapinäijät tiedetään. Olen nähnyt teikäläisiä liikaakin aikoinaan Kauhavalla!"
"Mitä tekemistä Kauhavalla ja lapilla on keskenään?" -Sönkötti käppänä väliin.
"Nyt saatana se turpa kiinni poronpanija. Tämä pervoilusi on mennyt nyt liian pitkälle. Johonkin sinusta pitäisi varmaan ilmoittaa." -Karjuin naapurilleni ja heitin kauhallisen vettä löylykiulusta hänen naamalleen.

Kävelin kotiini ja jätin kusipäisen naapurini häärimään saunansa kimppuun. Huoleni hänen mielenterveydestään oli kuitenkin niin suurta, että minun oli yksinkertaisesti koitettava auttaa häntä jollakin tavoin.
Soitin lopulta eräälle lääkäriystävälleni ja kerroin Kulottajahomon sekoiluista hänelle. Kerroin lääkärille, miten koko naapurusto on joutunut olemaan varpaillaan hänen edesottamuksiensa jälkimainingeissa.
Lääkäriystäväni kuunteli hiljaisena tarinoitani, joihin saatoin joulun kunniaksi lisätä hiukan värikynääkin ja totesi, että kyseinen ihminen pitää ehdottomasti saada ammattilaisen arvioitavaksi.
Sovimme, että hän lähettää pari miestä hakemaan äijän kotoaan jahka saa tarvittavat paperit kirjoitettua.

Puhelun jälkeen menin takaisin kulottajahomon kotiin ja pahoittelin käytöstäni hänelle.
"Anteeksi hirveästi rakas naapurini siitä aiemmasta käytöksestäni. Minulla on ollut vähän henkilökohtaista stressia ja purin sen vahingossa sinuun."
"No mitäpä tuosta!" -Huudahti naapurini ja pyysi minut jälleen ihmettelemään kiuastaan.
Ukko viskasi vettä graniiteilleen ja minä käynnistin kusipumpun. Hetkeä myöhemmin saunan täytti kiukaalla kiehuvan virtsan jalo aromi.
"Hyi saatanan pervo! Oletko sä taas kussut tohon kiuluun saatanan kesseli !?"
Äijä änkytti, ettei ollut kussut siihen ja pesi nähteni kiulun ja täytti sen uudella vedellä.
Äijä raahasi täyttämänsä kiulun saunaan ja heitti siitä kauhallisen kiukaalle. Painoin nappulaa ja kusta virtasi kiukaalle löylyjä maustamaan.

"Nyt minä tiedän mistä tämä haju johtuu!" -Huudahdin kulottajahomollo ja jatkoin: "Onko sun kiukaasta vaihdettu kivet remontin yhteydessä?"
"Joo olihan tossa uudessa kiukaassa uudet kivet mukana, miten niin?" -Kulottajahomo kysyi ihmeissään.
"Tää on ihan selvä juttu. Nää on niitä austraalialaisia kengurukiviä." -Totesin äijälle pokerinaamalla.
"Kengurukiviä? Mistä sinä puhut?" -Kyseli hämmästynyt naapurini.
"No niin juuri. Etkö sä lue lehtiä? Vaikka oletkin lapista niin ei tarvitse noin juntti olla." -Karjuin naapurilleni.
"Voisitko nyt vaan kertoa mistä on kyse?" -Kysyi naapurini selkeää närkästystä äänessään.
"Joo, katso... ne tuovat nykyisin austraaliasta paljon kiuaskiviä suomeen. Toi on sellaista huokoista kivilaatua ja kengurut tykkäävät jostain syystä kusta sille kivilaadulle. Tosta on paljon valitettu viimeaikoina. Lämmittäessä se kusi tihkuu kivistä kiukaalle. Valita heti sinne liikkeeseen ja vaadi kunnolliset kiuaskivet tilalle."

Poromies suuttui kuulemistaan uutisista ja lähti soittamaan rautakauppaan ja valittamaan kengurun kusemista kivistään. Voiko edes Kauhavalla asua noin typeriä ihmisiä..
Hetken päästä kulottaja tuli takaisin täynnä raivoa, sillä hänelle oli kuulemma naurettu rautakaupassa ja kehotettu tarkastamaan lääkityksensä..
Hetkeä myöhemmin pihaan saapui lääkäriystäväni lähettämä auto ja kulottaja yritti kirkua apua minulta.
"Hänkin haistoi sen kusen tuolla saunassa." -Äijä karjui.
"En ole haistanut mitään, vähän yritin myötäillä äijän höpinöitä ja jäin seuraamaan, että hän pysyy kunnossa sillä aikaa, kun olette matkalla. Viekää tuo kaheli pehmustettuun huoneeseen. Kaverilla on sen verran lennokkaita juttuja, että niitä ei viitsi edes toistella. Siellä saunan kiulussa on muuten oikeasti kusta, näin, kun hän kusi siihen aiemmin." -Totesin hoitajille ja kerroin kiulusta, johon olin itse kussut hetkeä aiemmin, kun hoitajat keskittyivät kulottajahomon rimpuiluihin..

Naapurin älysauna

 Huomenna on suuri päivä! Ei, en tarkoita rahvaan juhlaa, eli jouluaattoa, vaan sitä, että Pena saa nauttia täysin rinnoin remontoidun saunansa ensilöylyistä. 
On hieman pohjustettava miten nerokas suunnitelmani sai alkunsa. Olimme Nallin kanssa erämökillä vaimoja paossa ja Nalli kertoi suunnitelleensa pitkään eräänlaista automaattista kastelujärjestelmää. Hetken Nallia kuunneltuani sain idean valjastaa tämän järjestelmän parempaan käyttöön. Toki se vaati Nallilta hieman lisää suunnittelutyötä, mutta häneltähän se onnistuu. Tämä modattu järjestelmä siis on nyt asennettuna kulottajahomon saunaan. 
Alkuun oli toki ongelmana ajankohta ja toteutus, mutta kuten elämässä usein on tapana, nytkin oikea hetki tuli eteen kuin Manulle illallinen. Pena pyysi minua ja vaimoani kastelemaan heidän säälittäviä viherkasvejaan ja ruokkimaan akvaariokaloja sillä aikaa kun hän nussi porojaan lapin perämetsissä. Muuten; vain todellinen idiootti pitää kodissaan jotain kalatankkia jossa ui mitäänsanomattomia sinttejä. 
Vaimo olisi saanut hoitaa kaiken yksin, ellei samaan aikaan Penan kämpässä olisi duunarit käyneet päivisin tekemässä saunaremonttia, joten me kävimme Nallin kanssa usein öisin tekemässä omia lisäyksiämme saunaan. En nyt ala selittämään tätä sen kummemmin, mutta yksinkertaisuudessaan saunan seinän sisällä on säiliö, josta tulee huomaamaton putki kiukaan yläosaan ja levittyy siellä huomaamattomasta kivien läheisyyteen. Putkessa on jonkinlaiset kuumaa kestävät sensorit, jotka reagoivat vesihöyryyn ja käynnistävät silloin pumpun, joka pumppaa nestettä ulos säiliöstä. 
Normaalioloissa näissä säiliöissä on tarkoitus pitää veden ja kasviravinteiden seosta, jonka järjestelmä sitten pumppaa automaattisesti kasvien juuriin oikeina ajankohtina, mutta nyt tämä älykäs järjestelmä on valjastettu pumppaamaan kusta, jota olemme Nallin kanssa ahkerasti kusseet vanhaan viinin käymisastiaan. Astiaa on tietenkin säilytetty Nallin kylpyhuoneessa lattialämmityksen päällä viimeiset neljä viikkoa.
Nyt tämä arvokas kultainen neste on siis siirretty Penan seinän uumeniin 18-litran alumiinisäiliöön, joka tuli muuten piripintaan pissastamme.
Järjestelmän hienoutena on sellainen yksityiskohta, että se toimii kaukosäätimellä, joka lojuu tälläkin hetkellä taskussani.

Pakkohan tuota laitetta oli testata käytössäkin ja heitimme Nallin kanssa muutaman puun tämän poroporvarin halvan kiukaan pesään ja annoimme saunan lämmetä täyteen saunomislämpöönsä.
Kiukaan lämmettyä heitin kokeeksi kiulusta pari kauhallista äijän heikkolaatuisille kiville. Vain totaalinen juntti tai pummi vuoraa kikaansa graniitin kappaleilla. Minulla itselläni kiuas on täytetty marmorilla, mutta se Kulottajahomon tyylitajuttomuudesta.
Heitin siis vedet kiukaalle ja sieltä levisi saunaan oikein mukava kostea lämpö. 
Seuraavassa vaiheessa kaivoin taskustani pienen kaukosäätimen ja painoin nappia. Sitten taaas kiulusta vettä kiukaalle ja järjestelmämme osoitti oitis täyden potentiaalinsa. Kiukaalle sumuttui hyvin piilotetusta putkesta muutama pisara kusta ja hetkessä koko sauna oli täytetty sellaisella taistelukaasulla, että jouduimme juoksemaan Nallin kanssa paniikissa pihalle hengittämään. Yökkäilystä ei meinannut tulla loppua millään. Kerättyämme rohkeutta tuuletimme saunan ja sammutin järjestelmän. 

Teimme jo lähtöä, kun näin eteisessä rotanmyrkkyä. Murskasin pienen määrän myrkkyä Kulottajahomon morttelissa ja sotkin kalanruoan joukkoon. Oppivatpa säynävät olemaan. 

Nyt sitten odottelen huomista ja sitä, että kaukosäätimeni ilmoittaa, että saunaa on alettu lämmittään. Tämän mukavan bonusohjelmiston Nalli asensi, jotta voin aina reagoida, kun Pentti haluaa nauttia saunan lämmöstä. Järjestelmässä on myös mikrofoni ja kaiutin, joten saan halutessani kuulla saunasta kantautuvat äänet. Tässä on älysauna minun makuuni! 

Kuusivarkaat naapurin metsässä.

 Joulu on taas tulossa ja vaikka kyseessä onkin aika pitkälti kauppiaiden ja yritysten juhla, niin siitä huolimatta kaltaiseni piinkova liikemieskin herkistyy ihmisten jouluvalmisteluista, ilmassa leijuvasta rakkaudesta ja välittämisestä.
Jouluhan on siis todellakin tunnetusti suurta välittämisen ja rakkauden aikaa, joten päätin itsekin jakaa joulun ilosanomaa kaikille ja huomioida rakkaat kanssaihmiset mahdollisimman hyvin.
Annoin joulumielen täyttää itseni ja äkkiä huomasinkin eläväni ja hengittäväni puhdasta rakkautta.

Nauttiessani joulutunnelmasta tapasin sattumalta naapurini Jalosaaren. 
"Huomenta rakas naapuri. Miten menee?" -Kysyin ystävältäni siirappisella äänellä.
"Ihan hyvin. kiitos kysymästä. Hammaslääkäriin menossa." -Vastasi typerä naapurini monotonisella äänellään ja sai ensimmäiset kiukun aallot lähtemään liikkeelle zeniläisen mieleni perukoilta.
"Vai että hammaslääkäriin ja silti väität, että sinulla menee nyt hyvin. Taitaa olla aika tarkastaa lääkitys." -Nauroin typerykselle siirappimaisella äänelläni.
"Olet varmasti oikeassa, mutta kulmahampaani on särkenyt pari päivää niin raastavan voiakkaasti, että on suorastaan armollista ajatella, että pian se kipu loppuu ja pääsen taas nauttimaan elämästäni." -Totesi typerys ja yritti kai lähinnä vakuuttaa itseään. Tuollainen rasvoittunut tuppikulli ei varmasti osaa olla edes aikuisena itkemättä ja rimpuilematta hammaslääkärin vastaanotolla.
"Ymmärrän tuon hyvin. Kipu voi olla pahimmillaan hyvinkin rampauttavaa. Toivottavasti saat suusi pian kuntoon ja pystyt palaamaan taas niiltä osin takaisin arkeen. Hei muuten! Sinullahan on sitä metsää siinä meidän talojen kupeessa. Voisitko ystävällisesti antaa tai vaikka myydä minulle sieltä joulukuusen? Kävin siellä pari viikkoa sitten ja huomasin, että siellä on paljon nuoria kuusia, jotka sopisivat mitä parhaiten joulukuusiksi." -Kysyin pullasorsalta ja pistin samalla sikarin palamaan.
"Voi kuule. Antaisin sinulle sieltä kuusen sinulle ilomielin, mutten voi. Olen ehtinyt myydä kaikki joulukuusen kokoiset puut jo eräälle yrittäjälle. Hän osti ne juurikin joulukuusiksi ja aikoo hakea ne parin päivän sisällä." -Totesi itara naapurin tomppeli vaikuttamatta ollenkaan siltä, että olisi pahoillaan.
"No eipä voi mitään. Ajattelin vain kokeilla kepillä jäätä, kun puusi olisivat olleet sopivan lähellä ja olisin voinut reippailla itse sinne metsään ja pistää pokasahan laulamaan. Kuljettajani saa käydä ostamassa minulle puun jostain. Sitä vartenhan hänelle palkkaa ylipäätään maksetaankin." -Naurahdin asuinalueemme häpeäpilkulle ja mietin mielessäni, että mitenköhän hänkin on onnistunut muiluttamaan itsensä hienolle asuinalueellemme.

Jalosaaren oli kiirehdittävä hammaslääkärille ja jäin miettimään hänelle sopivaa rangaistusta siitä ettei ollut suostunut auttamaan minua kuusiongelmani kanssa.  Tietyt ihmiset eivät tunnu koskaan oppivan sitä, että huono käytös ropisee aina omaan laariin ja korkojen kera.
Suuntasin matkani kotiin ja menin tutkimaan autotallini aarreaittaa. Huomasin heti että minulla on paljon sopivan kokoisia vanerilevyjä ja muutamia vanhoja heinäseipäitä, joista saisin mitä mainioimmat varret tuleviin kyltteihini.
Nikkaroin tallissani hienot kyltit, joissa luki: "Ilmaisia joulukuusia. Saa hakea vapaasti. Tähän rakennetaan pian teollisuuskiinteistöjä, joten isommatkin puut saa kaataa mielensä mukaan, mikäli tarvitset polttopuuta. Kaikki on ilmaista, joten saha laulamaan vain. Hyvää Joulua kaikille. Terveisin metsän omistaja Jalosaari"
heitin kyltit autooni ja ajoin äijän metsän reunalle. Naputtelin nuijallani kylttejä vähän sinne ja tänne, tietenkin myös autoteiden varteen.

Saatuani kyltit paikoilleen lähdin takaisin kotiin. Täytin avotakkani puulla ja kuuntelin nostalgisena vanhoja savikiekkoja isävainaan vanhalla gramofonilla. Ilta oli mitä täydellisin.
Vielä täydellisemmäksi se muuttui muutaman tunnin päästä, kun poikkesin ulkona ja kuulin raivokasta moottorisahausta Jalosaaren metsän suunnalta. Erotin vähintään kolmen sahan äänet äijän metsän suunnilta ja toisinaan kuului, miten suuret puut kaatuivat rätisten maahan.
Voi olla naapurin mulkulla selittelemistä kuusiaan hakemaan tulleen joulukuusiyrittäjän kanssa. Parasta kaikessa oli se, että Jalosaari oli jo kertonut käyttäneensä äijältä saadun ennakkomaksun ostamalla jotain tarveaineita mökkinsä remonttia varten.

Kävin vaivihkaa keräämässä kylttini pois ja katselin sahoinensa riehuvien junttien aikaansaannoksia metsässä. Täytyy sanoa, että tuho metsässä oli varsin vakuuttavaa. Puita oli kaadettu oikein urakalla sieltä täältä ja joka ikinen joulukuuseksi kelpaava puunalku oli hävinnyt äijän metsästä. Tunsin valtavaa mielihyvää vittuilevan naapurini kouluttamisesta.
Ajoin kyltteineni kotiin ja poltin todistusaineiston. Seuraavaksi kävelin muka sattumalta Jalosaaren rajan tuntumaan ja näin ukon pihalla.
"Terve naapuri. Ymmärsin viimeksi, että olet myynyt vain niitä pieniä kuusia sille kauppiaalle, mutta hän on pistänytkin oikein kunnolla tuulemaan ja kaatanut lähes kaikki puut metsästäsi." -Totesin iloisena naapurilleni.
"Mitä sinä tarkoitat? Eihän siellä vielä tänään kukaan ole!" -Änkytti turvenuija hämillään.
"Kyllä siellä on ja ovat kyllä olleet varsin tehokkaita. Etkö kuule noiden sahojen ääntä. Siellä sinun metsäsi menee nurin oikein nuoruuden innolla."
"Mitä...mutta enhän minä.. tuleeko tuo ääni minun metsästäni?" -Änkytti naapurini, jonka kasvoilta oli hävinnyt yht´äkkiä kaikki väri."
"Sieltähän se tulee. Saat kuule komeat joulubonukset noista puista. Onnea hyvän liiketoiminnan johdosta" -Nauroin rakkaalle naapurilleni, joka oli jo lähtenyt juoksemaan kohti metsäänsä..
Hetkeä myöhemmin sahat vaikenivat ja vielä hetkeä myöhemmin kuului tuttu ja turvallinen poliisin sireeni.
Elämme hienossa maassa. Aina, kun hätään joutunut ihminen tarvitsee apua, hänen tarvitsee vain ottaa luuri käteensä ja pyytää apua. Paikalle saapuu aina joku auttamaan.
"Petteri Punakuono oli poro nimeltään"-Hyräilin hiljaa ja annoin mieleni täyttyä joulun ilosta ja rauhasta.. 

Virkavaltaa auttamassa

 Olimme juuri lähteneet Nallin kanssa eräästä viiden tähden ravintolasta, kun joku hampuusi juoksi kadulla päälleni. Oli ilmiselvää, että kyseinen päällekarkaaja pakeni jotain henkensä kaupalla, sillä kaverilla oli todellakin mahanalus jalkoja täynnä.
Törmättyään minuun hän kaatui ja samassa rytäkässä häneltä tippui arvokkaan näköisiä rannekelloja ja jotain sormuksia kadulle. 
Käytin nyt tietoisesti sanoja: "Arvokkaan näköisiä", sillä kaikki pitää toki aina suhteuttaa omiin asiayhteyksiinsä. Minun ranteessani moiset kellot olisivat tietenkin näyttäneet lähinnä pääsiäismunista kerätyltä rihkamalta, mutta tämän pummin elintaso oli selkeästi sitä luokkaa, että moiset aikaraudat ja sormukset olisivat täysin hänen saavuttamattomissaan.
"Katso eteesi saatanan joulutonttu!" -Huusin äijälle ja potkaisin yhden kelloista vieressä seisseen auton alle.
Äijä kyttäili minua hyvin epäuskoisen näköisenä, keräsi osan helyistä mukaansa ja otti taas jalat alleen. 
Juoksuun päästyään hän huusi minulle vielä: "Haista sinä vanha käppänä pieru pitkä paska" ja sen huudettuaan hän kääntyi kulman taakse.
"Vai vanha pieru?!" -Totesin Nallille ja jatkoin: "Millä helvetin oikeudella tuollainen liimanhaistelijanarkomaani kuvittelee voivansa nimitellä minua moisilla termeillä? Miten hän yksinkertaisesti kehtaa?" -Karjuin Nallille, jota koko episodi tuntui naurattavan.

Limanuljaskan solvauksista toivuttuani lähdin tutkimaan kaverilta pudonneita esineitä, joita hän ei ollut ehtinyt kerätä mukaansa.
Ehdin juuri todeta sormukset aidoksi kullaksi, kun paikalle juoksi tanakka miespoliisi hurjasti puuskuttaen. Mätisäkki sai kysyttyä puuskutuksensa lomasta: "Juoksiko tästä äsken joku ohi?"
"Jos tarkoitat sellaista pedofiilin näköistä kolmissakymmenissä olevaa lapamatoa, joka oli pukeutunut mustaan huppariin ja vaaleisiin farkkuihin niin kyllä. Hän juoksi tuonnepäin." Osoitin sormellani suuntaa, jonne äskeinen älykääpiö oli hävinnyt. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään penaalin terävin kynä vaan suoraan tehtaalta tullut lyijykynä, joka ei ollut nähnyt terotinta kertaakaan elämässään. Tätä kynää oli heitelty sen verran paljon, ettei edes terotin tekisi tehtäväänsä, sillä lyijy oli sen verran monesta kohtaa poikki, että ainoat toimivat menetelmät olisivat joko jälkiabortti tai sitten hänet pitäisi vaan yksinkertaisesti sulloa takaisin äitinsä kohtuun ja nussia kaveri alusta loppuun uudestaan.
"Pedofiilin?" Änkytti kyttä ihmeissään..
"Juuri niin, pedofiilinpä hyvinkin. Hän sitäpaitsi pahoinpiteli minut ja solvasi sellaisilla sanoilla, että vaadin äijää käräjille kunnianloukkauksesta. Haluan jättää rikosilmoituksen tässä ja nyt. Minua ei moiset umpisuolet rangaistuksitta solvaa" - Karjuin poliisille sen verran kiivaasti, että hän hätkähti.
"Teillä on oikeus jättää rikosilmoitus, mutta tässä se ei nyt käy. Meillä on rikollinen karkuteillä edelleen ja pitää lähteä hänen peräänsä. Odotelkaa tässä niin joku muu poliisi tulee ottamaan teiltä hetken kuluttua vähän tietoja ylös." -Totesi poliisi ja oli jo lähdössä, kun huusin hänen peräänsä.
"Ai niin! Siltä pedofiililtä tippui kadulle tällaisia." -Näytin kytälle maasta keräämiäni helyjä.
Poliisi käski minun pitää huolta esineistä, kunnes toinen partio tulee paikalle tietoja keräämään ja ottamaan saaliin haltuunsa.

Kyttä lähti juoksemaan roiston perään ja noin kymmenen minuutin päästä paikalle saapui toinen poliisipartio, jolle annoimme Nallin kanssa tietomme ja maahan tippuneet arvoesineet.
Poliisien häivyttyä kaivoin esiin viereisen auton alle potkaisemani kultakellon, joka ei ollutkaan ihan mikä kello tahansa. Kyseessä oli 24 karaatin kultakello, jossa numeroiden kohdilla oli varsin mukavan kokoiset timantit. En tiedä mistä kyseinen kello oli peräisin, mutta varsin hintavan näköinen kapistus se joka tapauksessa oli. Voisin käyttää itsekin sitä joidenkin vaatimattomien arkivaatteideni kanssa.

Myöhemmin samana iltana sain soiton poliisilta, joka kertoi, että tekijä oli saatu kiinni ja koko ryöstösaalis oli myös saatu takaisin poislukien erästä mittaamattoman arvokasta kultakelloa, jonka olinpaikka oli poliisille täysi mysteeri.
"Mistä sinä muuten tiesit, että kyseinen mies oli pedofiili? Hänen koneeltaan löytyi todellakin tuhansia lapsipornokuvia ja hän oli iso tekijä eräässä pedofiiliringissä." -Kysyi hämmentynyt kyttä linjan toisessa päässä.
"Oletko sinä ihan tosissasi?" -Kysyin kytältä ja jatkoin: "Millaiseksi poliisikoulun taso on nykyään mennyt, jos poliisi ei enää tunnista pedofiiliä ulkonäön perusteella. Kyllähän tuollaiset nilviäiset tunnistaa kuka tahansa aivot omistava ihminen. Tuon selkeämpää pedofiiliä ei ole olemassakaan...paitsi ehkä se ensimmäinen polii...tai antaa olla. Hyvä, että saitte konnan kiinni."
sovimme kytän kanssa, että menen poliisilaitokselle myöhemmin antamaan lausuntoni ja vastaanottamaan myös kultasepän tarjoaman löytöpalkkion arvoesineistään."

Sieppasin taas kultakellon käsiini ja paketoin sen hienoon pakettiin. Saatekirjeeksi laitoin käsinkirjoitetun paperin, jonka eräs huora oli minulle pyynnöstäni kirjoittanut.
Kirjeessä kiiteltiin kulottajahomoa vuolain sanoin niistä kaikista korvaamattomista vuosista, jotka hän oli työpanoksensa muodossa firmalleen antanut.
Sujautin paketin Kulottajan postilaatikkoon ja jäin odottelemaan vahtiin, jotta näin koska äijä kävi postinsa hakemassa.

Seuraavaksi olikin kansalaisvelvollisuuteni aika ilmoittaa poliisille, että kulottajahomo oli kuuluisan varasliigan johtohahmoja ja hän oli tämän kultasepänliikkeen keikan aivot. Kerroin prepaid-luuriani käyttäen, miten äijä oli rehvastellut kyseisellä kellolla ja kertonut muuttavansa kellon pian rahaksi. Tarkoitus oli kuulemma lähteä maailmalle sekaantumaan pikkulapsiin ja kuvaamaan uutta materiaalia.
Tällaiset sairaat pervot pitää saada kaduilta pois ja tunsin suurta mielihyvää voidessani olla osaltani muuttamassa maailmaa tämän verran paremmaksi paikaksi.

Päivitin televisioni tälle vuosikymmenelle.

 Olin juuri saapumassa kotiin, kun tapasin pihapiirissäni hintelän parikymppisen lippispäisen tomppelin, joka oli selvästi eksyksissä ja hyvänä ihmisenä minä halusin toki mennä kysymään josko voisin olla hänelle avuksi.
Kävelin lähettifirman autolle ja tokaisin kuljettajalle: "Hyvää päivää. Voinko olla jotenkin avuksi?"
Nuori hermostunut lähettipoju hätkähti ja sanoi: "Huomenta, huomenta. Etsin itseasiassa Jalosaaren perhettä. Pitäisi toimittaa heille uusi jättimäinen televisio, mutta tilauksen yhteystiedoissa tuntuu olevan jotain hämminkiä. Osaatko sinä sanoa asuuko täällä jossain Jalosaaria?"
"Vai Jalosaaria....hmmm.. ei nyt suoraan tule mieleen." -Valehtelin kuljettajalle mietteliäänä. Äkkiä muistin kuitenkin, että Kulottajahomohan on poissa kotoa. Hän lähti pari päivää sitten pohjoiseen sukuloimaan ja kysyi minulta josko voisin ohimennen katsoa hiukan hänen talonsa perään, sillä alueella on kuulemma tapahtunut viime vuosina kaikenlaisia omistuisia asioita.
"Hei! Nyt tiedänkin... Jalosaaret asuvat tuolla." -Osoitin kuljettajalle Kulottajahomon asuntoa ja jatkoin: "En heti muistanut heidän nimeään, sillä kyseinen perhe muutti tuonne vasta kuukausi sitten ja en suoranaisesti tunne heitä."

Kuljettaja kiitti minua lämpimästi ja suuntasi autonrottelonsa kohti Kulottajahomon pihaa. Äijä kaipasi pienen näpäytyksen, sillä hän ole valehdellut minulle rankasti sanoessaan menevänsä muka sukulaisiaan tapaamaan. Kaikkihan sen tietävät, että tuollainen vanha lapinkäppänä suuntaa toki mahdollisuuden koittaessa autonsa nokan kohti pohjoista, mutta ei sinne mitään sukulaisia tapaamaan mennä vaan jänkhälle panemaan poroja perseisiin.
Tarkemmin ajateltuna porot voivat kyllä olla myös hänen sukulaisiaankin. Äijän harrastuksiin, kun kuuluu pelkän ulkonäön perusteella insesti, joten miksi hänen suvussaan ei oltaisi voitu yhtä hyvin sekaantua jopa eläimiin? Tarkemmin ajateltuna kyseinen skenaario vaikuttaa jopa todennäköiseltä. Ovela vanha kettu ei siis puhunut kuitenkaan paskaa, minä en vain itse henkilökohtaisesti ymmärrä moisten alkuasukkaiden mielenliikkeitä ja käyttäytymismalleja.
Kyllä se sivistyksen raja kulkee Kauhavan alapuolella. Siitä alkaa tietynlainen maahan integroitu kehitysmaa-alue, jolla inuiitit poukkoilevat valtoimenaan sinne tänne valittamassa kulttuurin omimisesta ja muusta vastaavasta paskasta.

Katselin terassiltani, miten lähetti poistui Kulottajahomon pihalta ja päätin mennä tarkastamaan tilanteen. Kuten arvata saattaa, lähetin tollo oli jättänyt uuden television ulko-oven eteen säiden armoille. Kukaan ei avannut ovea ja tuollainen herkkä laite hylättiin varkaiden ja luonnon armoille, vaikkei tiedetä yhtään koska isäntäväki saapuu paikalle. Varkaat vaanii nykyään kaikkialla helpomman elämän perässä.
Raahasin siis television muitta mutkitta kotiini ja täytyy sanoa, että laite oli kyllä valtava ja siinä tuntui olevan kaikki nykyajan herkut mukana. Oma televisioni on jo viitisen vuotta vanha, joten otin Jalosaaren lahjan oikein mielelläni vastaan ikäänkuin hyvityksenä kaikesta siitä typeryydestä ja mielipahasta, jota hän olemassaolollaan minulle toistuvasti aiheuttaa.

Saatuani uuden hienon lahjoitustelevisioni paikoilleen puin ulkovaatteet ylleni ja palasin takaisin Kulottajahomon tontille. Löysin sattumalta kerran talon vara-avaimen ja nyt avasin sillä ulko-oven. Sieppasin jänkhäukon TV-tasolta hänen vaatimattoman televisionsa ja kannoin sen kotiini, jossa paketoin sen taidokkaasti Jalosaaren lahjan mukana tulleeseen pakettiin ja kannoin pakettini huomaamattomasti Jalosaarten ulko-ovelle. Mahtaa äijä kiehua raivosta saadessaan tilaamansa töllön tilalle 15-vuotta vanhan kehäraakin.

Olin juuri lähdössä Jalosaarten pihalta, kun huomasin seinän vieressä wanhan kuvaputkitöllön, joka oli ilmeisesti saanut väistää tämän uuden tulokkaan tieltä. Kaappasin siis muitta mutkitta raadon kainalooni ja kannoin sen välittömästi Kulottajahomon tv-tasolle. Sama kai se sinänsä mistä äijä sitä eläimiin sekaantumista katselee.
Olin varsin iloinen aikaansaannoksistani. Nyt kaikilla osapuolilla oli televisio; Jalosaaret välttyivät vanhan laitteensa kierrättämiseltä ja minäkin sain pienen vaivanpalkan näkemästäni vaivasta. Kaikki osapuolet ovat varmasti tyytyväisiä lopputulokseen.
Naapurin tollot tuskin edes huomaavat mitään eroa olevankaan ja minäkin sain uuden television.
Minulla on valtavan hyvä kyky organisoida suuria kokonaisuuksia siten, että kaikki osapuolet ovat äärimmäisen tyytyväisiä. Olen toki vaatimaton mies, mutta välillä ihmetyttää miksei minulle ole koskaan valmistettu omaa patsasta kaikista tekemistäni hyvistä töistä. Ei sillä, että minä mitään patsaita kaipaisinkaan, kyllä paras palkinto on se auttamisen ilosta syntynyt hyvä mieli ja rakkaus lähimmäisiin.

Terveydenhuollon epäammattilaiset

Sain kutsun lääkärintarkastukseen, sillä olen kuulemma jo siinä iässä, että elimistöni toimintaa on hyvä katsella silloin tällöin, jotta voidaan ennaltaehkäistä ikäviä yllätyksiä. Mielestäni idea on hyvä, sillä riski saada kaikenlaisia vähemmän mukavia terveydellisiä yllätyksiä kasvaa vuosi vuodelta, kunnes jokin noista vitsauksista saa sinut lopulta niskalenkkiin ja sitä kautta pois valtion muonavahvuudesta.

Menin lääkäriin hyvillä mielin ja ennen varsinaista lääkärintarkastusta minut  ohjattiin varsin hemaisevan nuoren sairaanhoitajan huoneeseen verikokeita varten.
Hoitsu otti minulta verikokeet ja tarkastukseen liittyvät pakolliset testit, kuten näön, kuulon ja sen sellaiset.
Saatuaan kaikki testit tehtyä hän kysyi: "Olisiko teillä vielä mielessä jotain, jossa voisin auttaa?"
"No nyt, kun kysyit niin voisitko vilkaista instrumenttiani hiukan. Luulen, että minulla on vähän kireä esinahka." - Totesin pimulle ja hymyilin valloittavinta hymyäni hänelle.
"Instrumentti? Nyt en ymmärrä" -Änkytti hoitaja selkeästi kiusaantuneena.
"Niin, tarkoitan tietysti kookasta penistäni." -Totesin hoitsulle ja riuhtaisin housuni  kalsareiden kera kinttuuni.
"Tämä ei nyt taida kuulua minulle. Jos siinä on jotain ongelmia niin näytä sitä hetken päästä lääkärille. Minä olen vain sairaanhoitaja, enkä tee varsinaista tutkimustyötä täällä." -Änkytti tyttö posket punaisina.
"No mutta!" -Huudahdin naiselle ja jatkoin: "Olethan sinäkin terveydenhuollon ammattilainen ja osaat varmasti katsoa onko se esinahka kireä vai ei. Mielestäni on äärimmäisen noloa heilua täällä instrumentti esillä vieraiden ihmisten seurassa, enkä haluaisi kokea tätä hetken päästä uudestaan eri ihmisen kanssa. Ole hyvä ja tarkasta tilanne tai joudun valittamaan esimiehellesi huonosta palvelusta."
Nainen veti kumihanskat käteensä ja totesi vaivaantuneena: "No hyvä on sitten. Asetu selinmakuulle tuolle sängylle niin katsotaan."
Alta aikayksikön makasin selin sängyllä ja nainen aloitti tutkimukset. Hoitsu veti esinahkaani muutaman kerran edestakasin ja huomasin kiihottuvani ja sanoin hänelle: "Oooh, juuri noin, mutta lisää vähän puristusvoimaa ja tahtia kultsi."
Nainen Hyppäsi ylös ja suuttui. 
"Kuulkaas nyt. Tämä tällainen on täysin epäsopivaa. Teen teistä kantelun esimiehelleni" -huusi nainen raivoissaan.
"Soo soo, ei me tässä mitään kanteluita tehdä siinä sinulle vähän vaivanpalkkaa." -Totesin naiselle hymyillen ja heitin viisi tonnia sängylle.
Nainen otti rahat hämillään ja totesi: "Tässä on viisi tuhatta euroa"
"Ai niinkö vähän? No tässä sinulle toinen mokoma lisää. Oliko sinulla vielä jotain valittamisen aihetta?" -Kysyin hoitsulta ja viskasin toisen setelinipun sängylle.
"No eipä kai. Kyllä tämä on varmaan tällä selvä, mutta nyt ulos täältä. Minulle tulee kohta uusi asiakas...toivonmukaan muiden asioiden merkeissä, kuin sinä."

Poistuin hoitajan huoneesta käytävään ja hetkeä myöhemmin lääkäri kutsui minut huoneeseensa.
Kyseinen lääkäri oli lähellä eläkeikää oleva huomattavan ylipainoinen ämmä, jonka leuasta puski läpi partakarvaa.
Akka oli ainakin neljäkymmentä kiloa ylipainoinen ja hänen työtakkinsa pysyi vain hädin tuskin kiinni. Napit yrittivät epätoivoisesti pitää akan uumenissa hyllyvää ektoplasmaa kurissa ja näyttivät siltä, kun olisivat valmiita sinkoutumaan hetkenä minä hyvänsä maata kiertävälle radalle.
Ämmä haisi myös tupakalta ja ulkonäön perusteella hän ei todellakaan myöskään sylkenyt kuppiin sellaisen nähdessään.

Kanttura alkoi udella minulta elintavoistani, kuten uni-valve -rytmistäni, alkoholin käytöstäni ja sen sellaisista. 
Vastailin pitkin hampain ämmän uteluihin ja yritin pysyä tyynenä.
Lopulta akka oli saanut asiansa hoidettua ja hän käski riisua housuni.
"Kuulepas nyt vanha nauta. Minä  en todellakaan riisu sinun edessäsi. En vaikka olisit viimeinen nainen koko planeetalla. Ymmärrän hyvin, että olet puutteessa tuolla ulkonäöllä, mutta minä en perkele ala sinun rattopojaksesi." -Karjuin naiselle täysin palkein. Huuto kuului epäilemättä odotusaulaan ja varmasti pihallekin.
"Ei, ei, olet nyt ymmärtänyt jotain väärin. En minä sinua yritä lähennellä, haluan vaan tunnustella eturahastasi, joten ole hyvä ja asetu sänkyyn vatsallesi makuulle niin saadaan tämäkin asia tutkittua." -Totesi lääkäri, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
"Eturauhasen? Eikö se tutkimus tehdä työntämällä sormi perseeseen?" -Karjuin ämmälle entistä kiukkuisempana.
"Kyllä, niin se juuri tehdään. Se on ainut tapa tutkia, että kaikki on kunnossa. Teidän iässänne on syytä jo aloitella nämäkin tutkimukset, etenkin kun ymmärsin, etteivät elintapanne ole maailman terveellisimmät:" -Totesi hölmistynyt lääkäri minulle.
"Kuulepas nyt kanttura. Jos kuvittelet tunkevasi rasvaa tihkuvan sormesi perseeseeni niin taidat nähdä unta. Uneksiminen aiheesta on ihan ok - tai ei ole. Kiellän kaltaistasi edes uneksimasta itsestäni. Kyllä siinäkin pitää olla jonkinlainen naamaraja." -Karjuin akalle ja heitin pöydältä hänen stetoskooppinsa lattialle.
"Ei tässä ole mitään seksuaalista, minä vain..." -Änkytti lääkäri..
"Nyt puoskari se turpa kiinni! Jos haluat tunkea perseeseen jotain esineitä niin hae kaupasta vaikka munakoiso ja tunge se omaan perseeseesi, mutta minun tuhkaluukkuuni sinulla ei ole mitään asiaa.
Ja sitä paitsi: Mikä  helvetti sinä olet minulle elintavoista puhumaan. Haiset itse vanhalle tuhkakupille ja olet ainakin 50 kiloa ylipainoinen. Keskity kuule läski omiin elämäntapoihisi ja jätä minut rauhaan." -Huusin akalle ja lähdin ovet paukkuen kotiin..

Äitiä auttamassa

Olin juuri syömässä vaatimatonta aamiaistani, kun puhelin keskeytti ateriointini. Vastasin puhelimeen närkästyneenä ja huusin sinne: "Kuka saatana julkeaa häiritä minua kesken ruokailuni? Etkö sinä älykääpiö ymmärrä, että sampanjani väljähtyy, enkä toisaalta halua kaviaarinikaan happanevan! Sinulla on nyt syytä olla helvetin tärkeää asiaa tai muuten hankin sinulle lähestymiskiellon."
Pienen hiljaisuuden jälkeen luurista kuului hento naisääni: "Tässä on äitisi. Halusin vain kertoa sinulle, että olen juuri päässyt sairaalasta kotiin. Kompastuin pari päivää sitten rappukäytävässä ja löin pääni aika pahasti rapun kulmaan. Nyt olen kuitenkin taas jo kotona, mutta lääkäri vaati, että minun on silti vielä levättävä pari päivää, jotta toivun kunnolla. Tarvitsisin vähän apua käytännön asioissa ja ajattelin kysyä jos sinä voisit auttaa minua niissä hiukan." -Totesi itkuisen oloinen ääni linjan toisessa päässä.
"Toki minä sinua autan rakas äiti, huoli pois. Viimeistelen tässä aamiaiseni ja lähden luoksesi heti sen jälkeen." -Kerroin äidilleni, jonka hyvinvointi on minulle tietenkin äärimmäisen tärkeää.
"Kiitos rakas poikani ja anteeksi, että aamiaisesi jäi vuokseni kesken. Juotko sinä todellakin sampanjaa aamupalallasi" -Sopotti äiti korvaani.
"Toki, vaikkei tästä maasta laadukasta sampanjaa saakaan, mutta kyllä tämä: Krug Clos d'Ambonnay Blanc de Noirs Champagne Brut 2002. silti asiansa ajaa, vaikka vähän arkisen makuista onkin. Sopii hyvin tämän niin sanotun laadukkaan kaviaarin kanssa. Tietyt asiat eivät koskaan muutu ja yksi on tämän maan ihmisten rahvas keskinkertaisuus." -Kerroin äidilleni ja olin jo sulkemassa puhelinta, kun sieltä vielä kuului: "Ai niin. täällä on muuten hissi rikki, joten joudut käyttämään portaita tänään."
Suljin puhelimen ja kirosin mielessäni sitä, että joutuisin nousemaan portaita pitkin aina seitsemänteen kerrokseen asti. No en saatana todellakaan käytä palvelusväen kulkuväyliä se on muuten varma se.

Lähdin ajamaan kohti äitini osoitetta ja soitin matkalla autonkuljettajalleni ja käskin hänen hakea kartanostani tuolin ja hankkia jostain riuskan apumiehen mukaan myös. Kuljettajani lupasi hoitaa asiat ja sovimme tapaavamme äitini alaovella puolen tunnin kuluttua. En ymmärrä mikä tarve äidilläni on asua jossain betonikuutiossa kaikenlaisten pummien, narkomaanien ja muun yhteiskunnan pohjasakan keskellä, mutta kukapa noita vanhoja ämmiä ymmärtäisi.

Täsmälleen puolen tunnin kuluttua soitostani Kuljettajani saapui jonkun testosteroinin täyttämän  ihmisjärkeleen seurassa äitini talon alaovelle.
"Terve. Mikäs uimalelu sulla on täällä mukanasi?" -Huikkasin kuljettajalleni ja käännyin hänen seuralaisensa puoleen: "Puhalsiko äiti kullin kautta vähän liikaa ilmaa noihin sun lihaksiisi vai onko noi sun kropan epämuodostumat synnynnäisiä? Sopivat kyllä toisaalta hyvin tohon sun naamaasi, joten taidatkin olla rujoudessasi aika kompakti paketti.
Sinusta on vaikka mihin! Näkisin sinut hyvin esimerkiksi kivilouhoksella lekaa heiluttelemassa."
Ihmisjärkäle veti hiet pintaan ja alkoi möykätä jotain, mutta vaiensin hänen yksinkertaisen mielensä muutamalla viiden sadan euron setelillä.
"Se on kuule luolamies sellainen juttu, että jos haluat palkkaa niin teet juuri, kuten sanotaan ja pidät jälkeenjääneet ideasi ihan omana tietonasi. Onko selvä?" -Karjuin lihasmöykylle sellaisella raivolla, että yllätyin jopa itsekin.
Järkäle nyökkäsi pieneleisesti ja asia oli sillä selvä.

"No niin. Missä se tuoli on?" -Kysyin miehiltä ja lihaniska kaivoi auton takaluukusta jonkun halvan massatuotantotuolin.
"No mitä helvettiä? Luuletteko te paukapäät todellakin, että minä istuisin moisessa 15 euron ruotsalaisessa pahvituolissa. Tuo on kuulkaa loukkaus kaltaistani suurmiestä kohtaan. Minä en koske pikällä tikullakaan moiseen rahvauden ja talousvaikeuksien ilmentymään. Polttakaa se!" -Raivosin miehille, jotka kaatoivat bensaa tuolille ja tuikkasivat sen hölmistyneen näköisinä tuleen kerrostalon ulko-oven edessä.
"Anteeksi herra Kuuvu, emme ehtineet kartanollenne, joten poikkesimme matkalla huonekaluliikkeeseen ostamaan tämän tuolin. Tämä ei tule toistumaan." - Selitti autonkuljettajani hermostuksissaan liekkien nuollessa rahvaalle suunniteltua massatuotantotuolia.

Joku vanha pariskunta saapui tyhjästä paikalle ja totesin heille: "Mikä ihmisiä nykyään vaivaa? Kaikenlaisia pyromaaneja tuntuu liikkuvan kaikkialla. Mitä tämä palava tuolikin on tarkoittavinaan? Onko tämä jonkun ääliön kannanotto johonkin vai onko tämä jonkinlaista performanssitaidetta? Oli mitä oli, mutta minulle se kertoo lähinnä ihmisten pahasta olosta ja eriarvoisuudesta. Tämän tekijällä on selkeästi paha olla."
Pariskunta nyökytteli hyväksyvästi ja sammutimme yhdessä tämän tuolin irvikuvan ja lähdimme omille teillemme.

Oma matkamme jatkui läheiseen antiikkiliikkeeseen, josta ostin 1200 euron arvoisen antiikkituolin suoraan 1600-luvulta ja lihaniska sieppasi sen kainaloonsa. Äijän niska oli todellakin lihaisa, se muistutti ranskanleipää.
Hetkeä myöhemmin olimme taas äitini alaovella ja istuuduin juuri ostamaani  tuoliin. Sytytin paksun Havannalaisen sikarini ja avasin viskipulloni.
"Jaahas. Nyt olen valmis ei, kun menoksi vaan." -Totsesin miehille ja leipäniska oli hämmästyneen näköinen. Väänsin hänelle rautalankaa ja totesin: "Tuoli kantoon vaan. Talosa ei toimi hissi ja te kaksi urpoa muodostatte minun hissini. Menikö jakeluun lihanuija?"
Testosteroinilla kyllästetty epäkäslihas nyökkäsi vaisusti ja hän selkeästi kiehui raivosta, mutta hillitsi itsensä ja tarttui tuoliin.

Neljännen kerroksen kohdalla portaikossa tuli vastaan joku vanha kalju kuolemaa lähestyvä käppänä ja katseli hämmästyneenä tuolisaattuettamme, jonka aitiopaikalla minä tupruuttelin sikariani.
"Mitäs helvettiä tämä on? Ja sitäpaitsi täällä ei todellakaan saa polttaa. Talon järjestyssäännöt kieltävät ehdottomasti tupakoinnin tässä talossa ja niin tekee myös maan lakikin." - Äijä ripuloi sanoja suu vaahdossa.
" Hyppäsin tuolistani alas ja totesin: "Vai ei saa täällä polttaa? No ei perkele polteta sitten jos se tekee pikkuHitlerin onnelliseksi."
Otin tukevan otteen vasemmalla kädelläni äijän takaraivosta kiinni imaisin viimeisen kerran sikaristani, puhalsin savut äijän naamalle ja tumppasin hehkuvan kääryleeni keskelle äiän kaljua ja totsein: "Ole hyvä. Anteeksi aiheuttamastani savusta."
Äijä ulisi tuskissaan ja valitteli kipuaan.
"Vai on sedällä päässä pipi? Ei hätää, apu on lähellä" -Huusin äijälle ja kaadoin melkein täyden viskilekani hänen päähänsä.
"Oliko vielä jotain valittamista? Jos olet vielä jostain asiasta eri mieltä niin assistenttini Igor auttaa sinua mielellään. Hänellä on oiva kyky tehdä jauhelihaa ihan tyhjästä." - Iskin äijälle silmää ja läpsäisin kevyesti lihanuijaa olalle.
Äijällä ei ollut lisäongelmia, joten jatkoimme matkaamme äitini luokse jossa ystäväni toteuttivat kaikki hänen toiveensa. 

Kalavarkaita ja ilmiantajia..

 Join rauhassa aamukahviani ja luin sanomalehdestä paikallisuutisia. Minä olen perinteiden kannalla ja haluan aina lukea uutiseni ihan oikeasta lehdestä, sillä digitaalinen media on lähtökohtaisesti kaiken rappion alku.
Hetken lehteä selailtuani huomasin uutisen, joka kertoi pullataikinan tavoin paisuneesta naapuririidasta, jonka molemmat osapuolet olivat päätyneet sairaalajakson kautta poliisin haltuun. Riita oli alkanut jostain tunnistamattomasta asiasta, mutta kumpikaan osapuoli ei ollut osannut viheltää peliä poikki ja lopputuloksena oli mittavia omaisuusvahinkoja, eivätkä kiistan osapuolet olleet selvinneet kolhuitta itsekään.
Luettuani juttua pidemmälle, huomasin itsekin tietäväni tästä asiasta jotain.

Kaikki alkoi siitä, kun olin eräässä ruokakaupassa ja huomasin, jonkun alamittaisen pöhöttyneen avolavakaljun  ostavan viimeisen kokonaisen merilohen kaupan kalatiskiltä ja sullovan sen iloisen näköisenä ostoskärryynsä. Kuinka tuo juntti julkesikaan ostaa minun kalani ja vielä ihan naamani edestä.
Olin luvannut tarjota Nallille illalla itsesavustamaani lohta, eikä tällainen kuohitun poron näköinen jesuiitta taatusti pilaa suunnitelmiani.
Kaappasin hyllystä vakuumipakatun savusiian ja sujautin sen kainalooni. Sen jälkeen varjostin kalavarasta ympäri kauppaa ja sopivan hetken tullen sieppasin äijän kärrystä oman kalani ja laitoin äijän kärryyn tilalle sen vakuumikalan, joka sekin on täysin liian laadukasta purtavaa, tuon kaltaiselle paskanpurijalle. 
Olin juuri saanut vaihdon tehtyä ja poistuin typeryksen kärryltä, kun joku pystyyn lahonnut äijänkäppänä alkoi huutaa kärryn omistajalle: "Sulta vietiin juuri kala kärrystä. Tuo mies laittoi sun kärryyn jonkun toisen kalan." -Paasasi tämä kuolemaa uhmaava harvahammas tärkeän näköisenä.
"Pidäpä sinä saatanan puutarhatonttu huoli omista asioistasi, ettei tarvitse lähteä tilaamaan hammaslääkäriltä uutta proteesia ton vanhan tilalle. Syytä se olisi vaihtaa joka tapauksessa, sillä sinähän näytät ihan virtahevolta noiden raateluhampaidesi kanssa."- Totesin ukolle ja käännyin kannoillani. Päästyäni hyllyn taakse, lähdin juoksemaan kohti vaatteiden sovituskoppia, jossa avasin siististi kalapaketin ja kaivoin rakkaan instrumenttini esiin ja päästin kultaiset marinadini suoraan kalan auki leikattuun vatsaan.
Kustuani kalan sisuksiin, paketoin sen taas yhtä siististi kiinni, kun se oli aiemminkin ollut ja edes kalatiskia hoitava mätisäkki ei olisi erottanut pakettia avatuksi.

Päästyäni sovituskopista, etsin käsiini kalan alkuperäisen ostajan ja pahoittelin hänelle syvästi sitä, että olin syyllistynyt moiseen tekoon. Kerroin hänelle, että minulla on illalla treffit elämäni suuren ihastuksen kanssa ja halusin tunnelman olevan täydellinen. Kunnolla valmistettu savukala olisi kruunannut illan ja päädyin tyhmään tekoon.
Äijä liikuttui moisesta niin paljon, että yritti väkisin tyrkyttää kalaa minulle, mutta kerroin, etten kuitenkaan halua järjestää sellaisia treffejä, joilla tarjottaisiin varastettua kalaa.
Syökööt tomppeli vaan itse kusimarinoidun simppunsa, kun sitä kerran niin himoitsee.

Päästyäni takaisin autolleni, jäin vahtimaan kaupan ulko-ovea ja odotin, että tämä suurisuinen ilmiantaja ilmaantuisi paikalle, jotta voisin ottaa selvää, että millaisen juipin kanssa olin tekemisissä.
Kymmenen minuutin odottelun jälkeen tämä hallanpanema tuppikulli saapuikin ulos ja suuntasi kulkunsa valkoiseen diesel Passattiinsa ja lähti ajamaan parkkipaikalta pois. 
En ollut ollenkaan yllättynyt siitä, että tämän torvelon tyylitaju ei riittänyt volkswagenia pidemmälle, keskinkertaista, niin kovin keskinkertaista.
Seurasin äijää eräälle omakotialueelle ja jäin puskiin seuraamaan tilannetta.
Äijä tapasi naapurinsa, joka kysyi häneltä: "Terve Juhani. Vieläkö sä tarviit sitä mun moottorisahaa? Ei sillä kiire ole, mutta minun pitäisi sahata sillä vähän polttopuuta jossain välissä." -Totesi naapuri hyväntuulisena.
"Mulla on hiukan hommat vielä kesken, mutta voin hoitaa ne illalla niin saat sahasi takaisin vielä myöhemmin tänään." -Totesi myymäläkyylä takaisin ja miehet lähtivät kohti omia kotejaan.

"Mielenkiintoista, varsin mielenkiintoista" - Tuumin hiljaa mielessäni ja hiivin varovasti äijän autotalliin, josta löysin edellämainitun sahan alta aikayksikön.
Lähtiessäni autotallista, sytytin pienen tulipalon äijän talvirenkaiden taakse ja ei aikaakaan, kun tuli nuoli villisti renkaiden kylkeä ja oli valmis leviämään kaikkialle.
Hiivin naapurin pihan tuntumaan ja kiinnitin sahan kahvaan viestin: "Saatanan kärsimätön paska. Pidä kuule sahanpaskasi. Luulin, että lainasit tätä minulle mielelläsi ja nyt aloit heti parkumaan omista töistäsi. Haistapa kuule vittu ja pidä tunkkisi. Ps. Tämä saha on muuten ihan yhtä perseestä, kuin omistajansakin:" 
Vedin sahan käyntiin ja kiristin vanhasta tottumuksesta nippusiteen pitämään kaasua pohjassa. Punainen Jonsered huusi kuin viimeistä päivää ja heitin sen äijän olohuoneen ikkunan läpi repimään parkettia uuteen uskoon.

Poistun varovasti paikalta ja sieppasin äijän punaisen jerrykannun mukaani. Heitin kannun lähelle myymäläkyylän autotallia, josta tuprusi jo oven välistä hyvin vahva musta sauhu.
Poistuessani paikalta naapurissa asunut äijä tuli sahansa kanssa paikalle ja vaikutti äärimmäisen raivostuneelta.
Äijä oli niin keskittynyt kiukkuunsa, ettei ilmeisesti huomannut minua ollenkaan ja painui takomaan nyrkein hölmistyneen naapurinsa ulko-ovea.
Ovella alkoi välittömästi käsirysy, joten oma tehtäväni oli tehty.
Olen usein ihmetellyt sitä, miten tietyt naapurit päätyvät aina riitelemään keskenään. Luulisi, että kaikilla olisi mukavampaa elää sovussa ja rauhassa, mutta tällaiset paskiaiset tuntuvat nauttivan siitä, että saavat kaikenlaisia tilanteita aikaan naapurisovun kustannuksella.

Päästyäni takaisin autolleni tartuin puhelimeeni ja soitin hätäkeskukseen: "Terve. Minä en halua kertoa nimeäni, sillä pelkään turvallisuuteni puolesta, mutta näin äsken, miten naapurustossani sytytettiin eräs autotalli tuleen." -Kerroin tilanteen juurta jaksaen hätäkeskuksen päivystäjälle ja annoin hänelle tekijän tarkat tuntomerkit, sekä osoitteen, josta hän oli tullut. Sen jälkeen oli taas kerran aika tuhota prepaid- liittymällä varustettu puhelimeni ja lähteä kotiin.

Hyväntekeväisyyttä ja piikkisikoja

Olin matkalla erääseen viiden tähden ravintolaan, sillä valitettavasti tässä maassa se tähtiluokitus loppuu jo viiteen tähteen.
Olen sitä mieltä, että luokituksen katoksi pitäisi nostaa viisitoista tähteä, jotten joutuisi asioimaan kaikenlaisten nousukkaiden kanssa samoissa kuppiloissa. 
Mikään ei ole vastenmielisempää, kuin se, että nämä perinnön saaneet tollot saapuvat rinta rottingilla  kalliiksi ja tasokkaaksi luulemaansa paikkaan paukuttelemaan henkseleitään ja luulemaan itsestään liikoja. 
Ravintolaan ollaan tietenkin tultu rahvaan mielikuvituksettomalla BMW:llä, joka sekin on rehvakkaasti jätetty invapaikalle tai jollekin muulle vastaavalle sakkopaikalle. Rahaa on, ei paljon sakot tunnu!
Invapaikka olisi heille toki täysin oikea paikka pysäköidä, jos tuollaisten äkkirikastuneiden apukoulusta karanneiden riemuidioottien aivoinvaliditeetti laskettaisiin samanlaiseksi vammaksi, kuin vaikka CP-vamma tai jokin muu vastaava rahvaiden sairaus.

Kadulla minut pysäytti joku pyylevä hyväntekeväisyyslesbo, jonka leuasta puski selkeää partakarvaa läpi. Taitaa kantturalla olla estrogeenitaso pakkasen puolella tai sitten hän on kilpaillut kaksoiskansalaisuuden turvin 80-luvulla Bulgarian maajoukkueen kuulantyöntäjäporukassa.
"Anteeksi herra, olisiko teillä hetki aikaa?" -Kysyi sarvikuono parta tuulessa lepattaen.
"No eipä juuri, mutta mitä sä sitten haluat?" -Kysyin akalta lakonisella äänensävyllä..
"Meillä on tässä menossa huumeiden vastainen keräys, jonka tuotot käytetään lyhentämättöminä päihderiippuvaisten kuntoutukseen." -Julisti tämä syvänmerengrotti suu vaahdossa.
"No eipä juurikaan kiinnosta. Sitäpaitsi kaikkihan tällaiset keräykset tietävät. Kaltaisiasi sinisilmäisiä zombeja haalitaan vapaaehtoistyöhön ja potti menee aika lailla lyhentämättöminä teidän johtajiston taskuihin. Te urpot luulette parantavanne maailmaa, ettekä edes tajua olevanne sätkynukkeja koneistossa, joka takaa pomoillenne mukavan elämän."
"Ei meidän tapauksessamme. Nämä tuotot menevät lyhentämättöminä..." -Jatkoi akka keskeytykseeni saakka.
"Niin, niin, sama laulu, kuin SPR:ssä, jossa johtaja repii hyväntekeväisyystyöstä sellaista palkkaa, ettei normaalia duunia tekemällä juuri kukaan yllä sen suuruisiin vuosituloihin. Entä sitten veteraanit. Heitä on enää kourallinen jäljellä ja rahaa kerätään edelleen "hyvään tarkoitukseen". Minulla ei ole veteraaneja vastaan mitään, he jos ketkä ansaitsisivat korvausta kokemastaan vääryydestä, mutta taas ne faktat tiskiin. Jos sotaveteraanien nimissä olevat arvokiinteistöt jne laitettaisiin nyt myyntiin, ja jaettaisiin kaikki saadut voitot ja valmiiksi kerätyt rahat jäljellä olevien veteraanien ja heidän omaistensa kesken niin he saisivat sellaisen summan rahaa, ettei yhdenkään veteraanin tarvitsisi elää ainuttakaan päivää kurjuudessa ja köyhyydessä. Kyllä sinä olet ämmä aika naivistinen jos et tajua sitä, miten näillä keräyksillä yritetään vedättää kaikkia.
Nämäkin veteraanien kiinteistöt myydään juuri siinä kohtaa, kun viimeinen maataan palvellut sankari heittää veivinsä ja voitot tulevat olemaan tähtitieteellisiä. Voitot, joista senttiäkään ei päädy sotaveteraaneille. Että älä sä ämmä ala mulle jauhamaan mistään hyvistä tahdoista tai tarkoituksista." -Karjuin kantturalle sellaisella raivolla, että yhden jos toisenkin ihmisen päät kääntyilivät kadulla meihin päin.
"No mutta tämä on eri asia, kai sinä sentään huumeita vastustat?" -Sirkuslehmä tiedusteli varovaisesti ja pälyillen. Akan itsevarmuudesta ei ollut enää rippeitäkään jäljellä.
"No perkele, en vastusta. Olen täysin kaikkien huumeiden laillistamisen kannalla.  Mitä enemmän huumeet tappavat kaltaisiasi hyväuskoisia tolloja niin sen parempi.  -Syljin sanani ämmän naamalle ja jatkoin matkaani.

Päivällisen jälkeen kävelin saman karvanaamaisen lehmän ohi ja päädyin ostoksille erääseen tavarataloon.
Ostin paikan kalleimman partakoneen ja pyysin myyjää paketoimaan vekottimen lahjapakettiin.
Kadulle saavuttuani kävelin paketti kainalossa takaisin tämän karvalesbon luokse ja totesin hänelle hunajaisimmalla siirappiäänelläni: "Anteeksi ihan hirveästi, että menetin aiemmin malttini. Käytökseni oli täysin sopimatonta. Minulla oli vaan kovin huono päivä. Tässä sinulle pieni vaatimaton hyvittelylaja, joka tulee ilmiselvästi huutavaan tarpeeseen."
"Minulle? Voi kiitos. Ei sillä aiemmalla ole mitään väliä, sattuuhan noita huonoja päiviä kaikille." -Tokaisi läski jotenkin onnellisen ja liikuttuneen oloisene.
"Kyllä minä uskon hyväntekeväisyyteen. En vaan usko noihin kusetusjärjestöihin, jotka haluavat rikastua heikommassa asemassa olevien kustannuksella. Jos haluaa vilpittömästi auttaa jotain niin se apu pitää toimittaa itse perille, jottei kaikenlaiset iilimadot syö kaikissa käänteissä kuormasta. Täytyy toimia, kuten minä nyt, toin lahjan itse perille henkilölle, joka sitä kipeästi tarvitsee." -Hymyilin naiselle lempeintä hymyäni.
Ämmä alkoi rapistella pakettia auki ja toivoi löytävänsä sen sisältä ilmeisesti kermakakun, hampurilaisaterian, pizzan, kebabin tai jotain muuta paskaa, jolla voisi raiskata kehonsa entistä rujompaan kuntoon.
"Mitä ihmettä? Tämähän on partakone! Nyt en ymmärrä!" -Tokaisi akka ja näytti aidosti siltä, ettei muka olisi ymmärtänyt hienovaraista vihjettäni.
"Niin on ja vielä kallein malli, mitä kaupasta löytyi. Tässä lähellä on laadukas optikko, käypä siellä ja osta itsellesi silmälasit. Sen jälkeen menet kotona lasit päässä vessan peilin eteen ja tarkkailet tota vastenmielistä taikinaista karvanaamaasi oikein antaumuksella, kyllä se lahjan tarkoitus siitä aukeaa, kun alat laskea yhteen sitä kuuluisaa laskua, yksi plus yksi." Hymyilin piikkisialle leveintä hymyäni ja suuntasin matkani kohti kotia.
Tunsin itseni hyväksi ihmiseksi. Kyllä se antamisen ilo tekee hyvän mielen itsellekin.
Lahjan saanutkin rouva liikuttui ihan kyyneliin asti lahjastani.

Mämmin syöjät ovat koprofiileja.

 Kävin kahvilla erään vanhan opiskeluystäväni kotona ja totean heti alkumetreillä sen olleen yksi suurimmista virheistäni aikoihin.
Opiskeluaikoinaan ystäväni Pertti oli ollut hyvin tyylitajuinen ja intellektuellin oloinen nuori mies, mutta miten vuodet ovatkaan raiskanneet häntä varsin brutaalein ottein.
Kaikki hänen kotonaan haisi vahvasti keskiluokkaiselta. 
Oven tuli avaaman Pertin mursun kokoinen vaimo, varsinainen syöjätär, joka oli saanut kaikki meriittinsä istumalla erinäisissä pikaruokaravintoloissa. 
Tämä tynnyri tuskin syö edes kermakakkua ilman tuplamajoneesia.
Ämmä oli sulloutunut viisi numeroa liian pieneen hippimekkoon ja kaikkialta pullisteli jos jonkinlaista makkaraa, suonikohjua ja paisetta.
Vedin syvään henkeä, tervehdin ämmää ja oksensin eleettömästi suuhuni.
Ovelta minut johdatettiin perheen väkinäiseen olohuoneeseen, josta vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin paistoi vahvasti tyylitajuttomuuden läpi 90-luvun lama ja sitä seurannut kurjuus ja kärsimys.

Istuin Pertin kanssa pöytään ja tämä rasvarypäle kantoi tavaraa pöytään. Kahvi oli tietenkin jotain halvinta kuraa, mitä kaupasta löytyy ja sekin oli keitetty jollain muovisella keittimellä, joka ei ole toiminut kunnolla edes uutena.
Akka raahasi pöytään jos jonkinlaista itse leipomaansa pullaa, piirakkaa ja torttua, mutta minähän en moisiin kummajaisiin aikonut koskea ja vetosin hätäpäissäni pahaan keliakiaani, jota minulla ei tietenkään oikeasti ole. Kaikenlaiset allergiat, yliherkkyydet ja muut vastaavat kuvitellut sairaudet eivät ole muuta, kuin laiskojen ja saamattomien nahjusten luonteen heikkoutta.
Ämmä oli silminnähden harmistunut siitä, ettei onnistunut katalassa suunnitelmassaan yrittää paisuttaa minuakin kaltaisekseen talipalloksi, mutta sellainen päivä ei valkene koskaan, että joku läski onnistuisi jallittamaan minut.

Maistoin naudan pohjaan polttamaa kahvia ja irvistin. Entisaikojen huoltoasemilla tuntikausia seisseet kahvit olivat mitä suurinta herkkua tähän linja-auton vaihteistoöljyyn verrattuna.
En ole ikinä elämäni aikana maistanut näin ala-arvoista kahvia. Kuilu meidän menestyneiden ihmisten ja rahvaan välillä senkun syvenee, eihän nuo työläiset kelpaa enää muuhun, kuin pitämään minun hyvin öljytty koneistoni pyörimässä. Minkäänlaiseen itsenäistä ajattelua vaativaan tehtävään heistä ei enää ole.
Pitääkin muistaa jatkossa se, miten huonolaatuiseksi työvoimaksi ihmiset ovat muuttuneet. Taidan ruveta ajamaan läpi ideaa yleisestä palkkojen laskusta.
Kyllä meillä työnantajillakin pitää olla oikeus saada vastinetta sille rahalle, jota me syydämme noiden tollojen taskuihin. Huonoille duunareille huonoa palkkaa, se on biologinen tosiasia.

Seuraavaksi tämä tonnikeiju teki sen viimeisen virheensä ja raahasi pöytään mämmiroveen.
"Sulle, kun ei noi leivonnaiset käy niin ota tästä edes mämmiä" - Totesi hetulavalas hymyillen.
"Kuulepas nyt ponttooni, tämä farssi alkaa nyt lähteä täysin käsistä. Jos sulla ei ole mitään kunnollista tarjottavaa niin raahaapa tuo ripulilaatikko takaisin vessaan ja vähän äkkiä. On kerrassaan käsittämätöntä, että edes Pertin kaltainen mitättömyys avioituu neljän naisen kanssa, jotka ovat kaikki saman nahan uumenissa. Se, että raahaat aamupaskasi ruokapöytään on jo sairasta. Hakeutukaa molemmat hoitoon!" - Karjuin junttien olohuoneessa ja sivalsin kädelläni kääretortun lattialle ja poljin sen kengälläni liiskaksi.
Pertti nousi kiivastuneena ylös, aikomuksenaan sanoa jotain, mutta olin nopeampi.
"Istu perseellesi pätkä ja vähän äkkiä. Tolla muumioituneen koiran ruumiinrakenteella en alkaisi ihan hirveästi pullistelemaan. Jos sulla on jotain valittamista niin voimme kyllä mennä tonne teidän keskinkertaiseen puutarhaanne kokeilemaan,  kumpi meistä on kovempi luu, mutten suosittele sitä sinulle." -Karjuin äijälle ja tein samalla kurkuneikkauseleen ilmaan.
Hölmistynyt kääpiö katseli hetken suu auki, mutta istuutui kuitenkin lopulta, eikä sanonut enää sanaakaan.

Nousin itse pöydästä ja kävelin ovelle ja totesin: "Oli kyllä viimeinen kerta, kun astun jalallani tällaisiin alemman keskiluokan slummihökkeleihin. Perkele!! Home haisee ja sisustus on, kuin neuvostoliitosta.
Kaikkein eniten ihmettelen sitä, että miksi sinä Pertti olet tuonut tuon lehmänkantturan  tänne sisätiloihin?  Oletko todellakin niin laiska, ettet jaksa kävellä lypsylle tuonne pihalle navettaan?
Se on kuule nyt niin, että aion tehdä sinusta eläinsuojeluilmoituksen, joten perästä kuuluu. Hyvästi!"

Iskin oven niin suurella voimalla kiinni, että oven lasi säröytyi samalla. 
kaikenlaisten kylähullujen luokse sitä toisinaan päätyykin. Valtion pitäisi syytää huomattavasti enemmän rahaa mielenterveysongelmaisille. Tämäkin tomppeli on niin harhainen, että perustaa navetan olohuoneeseen.

Hyppäsin autoon ja ilmoitin eläinsuojeluviranomaiselle nautojen kaltoinkohtelusta vierailemassani osoitteessa. En kertakaikkiaan voi katsoa tällaista sormieni välistä.
Taidan lopettaa naudanlihan syönnin samalla. En todellakaan halua kyseistä itikkaa lautaselleni.

Muista aina liikenteessä, monta mummoo onpi eessä..

Halusin lähteä rennolle ajelulle  McLaren 570S-urheiluautollani, mutta sen suunnitelman pilasi heti kättelyssä  vanha harmaapäinen mummeli, joka mateli vanhalla Hyundaillaan kahden kymmenen kilometrin tuntivauhtia eteenpäin ja tietenkin ihan keskellä katua.
Yritin päästä ohi sekä oikealta ja vasemmalta, mutta ämmä ei näyttänyt ensimmäistäkään merkkiä siitä, että olisi väistämässä minua.
Soitin torvea, puin nyrkkiä, kierrätin autoni moottoria ja vilkutin pitkiä valoja, mutta tämä elämän kuivaama rusina senkuin jatkoi verkkaista menoaan ja minä kiehuin raivosta lehmän karjavankkuria seuratessani.
Saatana, että tuollaiset liikenneterroristit voivatkin käydä hermoilleni. 

Aikamme peräkanaa ajettuamme saavuimme erään hautausmaan liittymään ja akka kääntyi kohti kalmistoa.
Iästä päätellen hän oli lunastanut itselleen hautapaikan ja oli nyt matkalla loppusijoituspaikkaansa.
Mummon käännyttyä edestäni, survaisin kaasun pohjaan ja päästin hevosvoimat valloilleen.
Auto syöksähti sellaiseen kiitoon, ettei edes Valtteri Bottas olisi pysynyt menossa mukana.
Hetken ajettuani päätin tehdä U-käännöksen ja lähdin ajelemaan takaisin päin.
Hautausmaan kohdalla suuntasin matkani kohti parkkipaikkaa ja löysin tämän elävän vainajan auton parkkiruudusta, tietenkin pysäköitynä kahteen eri ruutuun, kuten arvata saattaa.
Oli siis aika antaa ämmälle sellainen opetus, ettei paremmasta väliä.

Akan autolle päästyäni huomasin, ettei lähistöllä ollut ristin sielua ja syrjäinen parkkipaikka oli myös kameravapaa, joten minulla oli oiva tilaisuus maksaa virtahevolle potut pottuina.
Sieppasin läheisten istutusten reunustalta ison kiven ja löin sillä useita kolhuja akan viereen pysähtyneen auton kylkeen. 
Lommottelin auton koko kyljen ja sitten olikin aika hakata samalla kivellä rouvan auton etukulma uuteen uskoon. Hajonneen umpion sirpaleet paiskoin ensin käsittelemäni auton viereen "ensimmäisen osumakohdan" viereen.

Toisen puolen auto sai saman kohtelun ja tietenkin ämmän auton toinenkin etukulma oli modattava tälle vuosisadalle. Oppiipahan saatanan lehmä olemaan.
Olin jo lähdössä paikalta pois, kun muistin autoni hanttarin puolen lattialla lojuvat jakoavaimet, jotka olivat unohtuneet siihen aikaisemmin, kun olin auttelemassa Nallia, köh, eräässä arkaluontoisessa asiasssa, josta en nyt viitsi tässä yhteydessä puhua sen enempää.
Sieppasin jakoavaimet ja menin ämmän auton viereen makaamaan. Vähän kävi sääliksi kashmir takkiani, mutta pikkurahalla noita saa kuitenkin uusia, joten paskat yhdestä takista.
Tilaa oli todella vähän, mutta onnekseni kuitenkin sen verran, että sain juuri ja juuri löysättyä kantturan jarruputken sauman ja päästettyä kunnolla ilmaa jarrujärjestelmään.
Toinen liitos oli vielä hankalammassa paikassa, mutta sinnikkyydellä siitäkin selvittiin ja akan ensi- ja toisisijainen jarrujärjestelmä olivat kertaheitolla poissa pelistä. 

Jarrujen kerrotaan olevan vauhdin surma, joten oli siis aika surmata itse jarrut, jotta saatiin tähän elämää nähneeseen vanhaan homekorvaan vähän vauhtia.
Saatuani työni tehdyksi, lähdin vähin äänin kauemmaksi ja jäin odottelemaan mitä tulemaan piti.
Pitkän ja hartaan odottelun jälkeen hautausmaalle kaarsi poliisiauto ja lähdin muina miehinä katselemaan tilannetta.
Mummon vasemmalle puolelle parkkeerannen BMV:n omistaja oli tullut paikalle ja huomannut mummon törmäilyn aiheuttamat jäljet autonsa kyljessä. Käytin nyt termiä auto paremman sanan puutteessa, mutta noilla koslilla ajavat vain äkkirikastuneet tomppelit, jotka eivät tiedä oikeasti laadukkaista autoista mitään.

Mummokin oli päässyt keppeineen paikalle ja soppa oli valmis. kädet kävivät ja ja kaikki osapuolet poliisia myöden tuntuivat olevan hyvinkin kireällä tuulella. Mummo ilmeisesti ei suostunut myöntämään tekosiaan ja yritti vältellä vastuutaan. Jos jotain niin vihaan ihmisiä, jotka eivät osaa kantaa vastuuta teoistaan.
Lopulta tilanne saatiin ratkottua ja mummolla oli kotiin viemisinään ilmeisesti sakkolappu ja joitain muita papereita.
Ämmä lähti paikalta silminnähden kiukkuisena ja hänen autonsa kulki aivan eri nopeutta, kuin siinä vaiheessa, kun hän oli tullut hautausmaalle. 
Olin tehnyt päivän hyvän työn sillä ämmä tajusi tuossa iässä, että autolla pystyy ajamaan kovempaakin, kuin kahta kymppiä.

Hautausmaalta lähtevän pitkän alamäkisen suoran päässä oli lähes 90:n asteen mutka ja tämä naudankanttura veti mutkasta ulos oikein railakkaasti.
Mielestäni on käsittämätöntä, ettei tuon ikäinen ihminen osaa arvioida tilannenopeuttaan oikein kaikkien niiden ratin takana vietettyjen vuosien jälkeen.
Ämmä selvisi rytäkästä vammoitta, mutta katsoin velvollisuudekseni soittaa poliisin paikalle. Ties vaikka akka olisi syyllistynyt vielä rattijuopumukseenkin.
Poliisin saavuttua paikalle jätin ämmän selvittämään virkavallan kanssa edesottamuksiaan.
Taisi rouvalle tulla toinenkin sakkolappu.
Toivottavasti poliisi tajuaa vihdoinkin ottaa rouvan ajokortin pysyvästi pois. Tuollaiset täyttä ymmärrystä vailla olevat vanhukset ovat turvallisuusriski muille tienkäyttäjille.

Riitaa haastava öykkäri parkkipaikalla

 Taas kerran tuli havaittua ihan käytännössä, miten kateellisia ihmiset ovat. Kuljettajanani toimi tänään Aulis, joka oli juuri saanut pysäköityä Ferrarini invapaikalle, kun jostain paikalle ilmaantui tuulipukuun pukeutunut parrakas möhömaha, rasvaa tihkuvan lihapiirakkansa kanssa.
Kyseinen uppopaistettu lörtsy oli tungettu niin täyteen nakkeja, majoneesia, kurkkusalaattia, yms. rahvaan väestönosan moukkamaisia diabetesherkkuja, ettei siihen yksinkertaisesti olisi enempää mitään enää mahtunutkaan.
Äijä saapasteli rikkinäisissä tarjouslenkkitossuissaan autoni viereen ja alkoi messuta: "Hieno auto sulla, mutta tiedätkö sinä mitä erityistä tässä ruudussa on?"
Vastasin kyllästyneenä: "Tiedän kyllä. Juuri tällä hetkellä siinä on ainakin minun Ferrarini, jollaiseen sinun kaltaisellasi resupekalla ei ole varaa edes märissä unissasi."
"Kuulehan nyt senkin ylimielinen paskiainen, tämä on invapaikka ja sinä näytät varsin kykeneväiseltä kävelemään." -Paasasi kivesleukainen talidomidi suu vaahdossa.
"Mulla ei ole kuule aikaa, eikä mielenkiintoa väitellä minkään kadunmiesten kanssa. Ties mitä kirppuja ja luteita tuollaisesta alkuasukkaasta saa? Minne sä oot jättänyt nuijasi oranki? 
Jos sulla on jotain rasvakuorrutteisen sydämesi päällä niin pyydän kääntymään henkilökuntani puoleen. He saavat likaisen työn lisää siitä, että joutuvat asioimaan kaltaistesi villien kanssa." -Sanoin äijälle ja huikkasin samalla Auliksen paikalle.
"Kutsuitte minua" -Totesi Aulis tyynen rauhallisena.
"Joo, tämä plussapallo tässä yrittää haastaa riitaa, joten kuuntelisitko ystävällisesti mitä miehellä on sydämellään. Minä, kun en kertakaikkiaan jaksa näiden maan matosten vulgaareja tunteenpurkauksia." -ohjeistin Aulista ja olin jo lähdössä pois paikalta, kun öykkärin kierrokset pomppasivat villiin nousuun.
"Jumalauta! Nyt tämä teatteri ja pelleily saa kertakaikkiaan riittää. Vie autosi helvettiin tästä invaruudusta nyt heti, tai mä soitan poliisille." -Karjui sydän ja verisuonitauti kitarisat pitkänä naamani edessä.
"Se on kuule läski nyt sellainen juttu, että jos sinä et nyt häivy helvettiin siitä uhoamasta niin seuraavaksi huomaat tarvitsevasi itse pyörätuolia ja invapaikkaa"- Totesin mursulle rauhallisen määrätietoisesti, siepaten samalla äijän rasvapommin käteeni ja upotin sen niin syvälle äijän kasvoihin, kuin se vaan lievällä väkivallalla sinne upposi. Pyöräytin piirakkaa pari kertaa äijän naamassa, jonka jälkeen löin sen yhdellä iskulla äijän harvenevaan hiuskasvustoon niin, että majoneesit ja nakinkappaleet valuivat tampion poskea alas.
"Aulis, ystäväni naamalla on jotain sotkua, voisitko ystävällisesti siistiä hänen kasvojaan?" -Totesin avoimen ylimieliseen sävyyn sijaiskuljettajalleni, jossa oli selkeästi potentiaalia nousta vaikka vakituiseen henkilökuntaani.
"Tokihan herra pitää saada edustuskuntoon, kun ollaan kuitenkin julkisella paikalla" -Totesi Aulis ja alkoi kiskoa mustia nahkahansikkaita käsiinsä. 
Pari napakkaa iskua Auliksen titaanikourasta sai öykkärin tippumaan kadulle ja vaikeroimaan puolitajuttomana.
"No mutta Aulis! Olet pysäköinyt invapaikalle! Siirrä heti auto pois täst ruudusta, jotta ystäväni pääsee siihen lepäämään! Miten ajattelematonta on viedä liikuntavammaiselta pysäköintipaikka." -Totesin Aulikselle, joka siirsi autoni pois kielletystä ruudusta ja käveli  takaisin paikalle.
"Aulis, ole herrasmies! Kadulla makaa kehitysvammainen, ole hyvä ja auta herra lepäämään omaan ruutuunsa"- Vihjasin kuljettajalleni, joka raahasi puolitajuttoman rantaleijonan keskelle invaruutua ja jätti hänet siihen makaamaan.
"Tässä vielä kivusta ja särystä, sekä menetetystä ateriasta" -Totesin äijälle ja kaivoin lompakostani viiden euron setelin. Minulla ei valitettavasti ole pienempää, mutta jos sinulla ei ole antaa vaihtorahoja niin sovitaan, että saat pitää loput. Älä kuitenkaan tuhlaa ihan kaikkea kerralla, sillä tuo on kaltaisellesi valtavan iso rahasumma."

Vinkkasin Aulikselle, että hän saa mennä hanttarin puolelle istumaan, sillä halusin ajaa itse tästä eteenpäin. Tehtyäni viisi donitsia kadulla makaavan möhömahan ympärillä, painoin kaasun pohjaan ja jätin juntin ruutuunsa makaamaan. Tällaista se aina on, kun kateelliset maan matoset tulevat puhuttelemaan ylempiarvoisiaan. Tämänkin sankarin olisi vain pitänyt pitää huolta omista asioistaan, eikä puuttua sellaisiin asioihin, jotka hänelle ei millään tavoin kuulu.
Minä olen vakaasti sitä mieltä, että tällaiset möhömahan kaltaiset duunarit pitäisi lukita entistä vahvemmin niihin omiin pieniin sosiaalisiin lokeroihinsa.
Jokainen ihminen on tärkeä kohtaamani herrasmiehen kaltainen epäkesko on varsin tärkeä omassa vaativassa työssään, paskakaivojen tyhjentäjänä, tupakantumppien tai muiden roskien kerääjänä tai vaikka kunnallispolitiikassa muiden tollojen keskellä.

Kalastajan perämoottorivarkaus

Lähdin rauhalliselle iltakävelylle läheiseen venerantaan ja tapasin perillä paikallisen kalastajan, johon tuntuu törmäävän kyseisellä rannalla todella usein. Äijä kertoi, että ranta on joutunut viimeaikoina ilkivallan ja varkauksien kohteeksi, eikä tekijöistä ole kuulemma tietoakaan.
Äijän pieni perämoottorilla varustettu soutupaatti on kuulemma elinehto hänen hommassaan, sillä hänen varsinainen kalastustukikohtansa sijaitsee läheisellä saarella, jonne hän ajaa aina pienen veneensä turvin.
"Olipa hyvä, etteivät sitten varastaneet sinun moottoriasi, sillä sinullahan on leipätyö kyseisen veneen ja moottorin varassa." -Totesin kuivan asialliseeen sävyyn tälle vanhalle persenahkanaamaiselle pikku porsaalle.
Katsotaanpa vain, että miten turvassa se elinkeino kohta onkaan.

Suuntasin pimeän laskeuduttua kulkuni akaisin rantaan voimapihdit matkassani. Kävelin määrätietoisin askelin kohti äijän venettä ja leikkasin helposti hänen lukkonsa poikki, ruuvasin kahdeksan heppaisen Suzukin irti perälaudasta ja kaappasin perämoottorin matkaani. 
Kannoin voimanlähteen autolleni ja sieppasin sieltä mukaan akkukäyttöisen porakoneen ja porasin kalastajan veneen pohjaan parikymmentä 13 millistä reikää. Vesi virtasi iloisesti pohjan aukoista veneeseen ja amme alkoi täyttyä tasaisen varmasti merivedellä. Siitäs kalastaja sai vähän harmia elinkeinonsa harjoittamiseen.
Oma vikansa, menisi oikeisiin töihin ja jättäisi tuollaisen puuhastelun pikkupojille.

Rahasin perämoottorin piiloon kulottajahomon liiteriin ja lähdin vähin äänin kotiini nukkumaan. Seuraavana aamuna kävelin takaisin rikospaikalle ja löysin sieltä äärimmäisen kiukkuisen kalastajan.
Äijä oli nostanut veneensä pohjasta ja oli parhaillaan ihmettelemässä poraamiani reikiä.
"Katso nyt saatana sentään sinäkin. Tällaisia ihmisiä täällä käy riehumassa." -Raivosi vanha väliliha parta väpättäen.
Esitin tietämätöntä ja totesin: "Nyt en ymmärrä mitä tarkoitat. Millaisia ihmisiä täällä sitten riehuu?"
Äijä loi pitkän katseen minua kohti ja murahti: "Joku saatanan paskiainen on porannut veneeni täyteen reikiä ja varastanut moottorini. Nyt en pääse ajamaan saareen enkä siten harjoittamaan elinkeinoani."
"No jopas on ikävä tilanne. Millaisia nämä nykyihmiset oikein ovat? Omassa lapsuudessani ei tullut kuuloonkaan, että joku olisi tehnyt jotain tuon kaltaista! Järjetöntä vandalismia ja ilkivaltaa" -Huusin muka vihaisena ja nauroin samalla pääni sisällä vedet silmissäni.
"Kyllä on maailma todellakin paskaksi paikaksi muuttunut. Tekisi mieli raahata tämän tekijä korvasta poliisilaitokselle tunnustamaan tekonsa. Ainut ongelma on se, ettei tekijästä ole tietoakaan!" -Karjui tomppeli ja heristeli nyrkkiään ilmassa sanoja painottaakseen.
"Ilmoita nyt joka tapauksessa polisille tästä myös. Tuonlaiset kusipäät antavat taatusti kuulua itsestään jatkossakin. Olisi hienoa saada rikolliset kiinni itse teosta ensi kerralla." -Sanoin äijälle ja lähdin kävelemään kohti kotini.

Viikon odoteltuani kävelin hämärän turvin kulottajan liiterille ja löysin sieltä aiemmin piilottamani perämoottorin juuri samasta paikasta, jonne olin sen jättänytkin. Ei tiennyt lapintollo säilyttäneensä varastettua tavaraa vajassaan. Olisin toki voinut ilmiantaa äijän, mutta olen suurpiirteinen mies ja päätin antaa asian olla. En toki pidä rikollisista, mutta ei tämä asia suoranaisesti silti minulle kuulu. Ties minkä mafian sitä saa kimppuunsa, kun menee puuttumaan toisten asioihin. Jokainen huolehtikoot omista asioistaan.

Raahasin perämoottorin rantaan ja ruuvasin sen kiinni Jalosaaren runkkarin vanhaan puuruuheen ja lukitsin moottorin perälautaan rautakaupasta ostamallani suurella lukolla.
Nyt oli taas aika lähteä kotia kohden, jottavoisin palata hyvin levänneenä takaisin loppuhuipennukseen.

Kävelin rantaan ja tapasin odotetusti vanhan kalastajan veneensä kimpusta. Äijä oli peittänyt kaikki poraamaani reiät lasikuidulla ja maalasi nyt veneensä pohjaa myrkkymaalilla.
"Terve kalastaja!" -Tokaisin äijälle ja jatkoin: "Onko mitään uutta tietoa moottorivarkaista? Tiesikö poliisi asiasta jotain?"
"Paskat  niistä mitään apua ollut. Tutkivat kuulemma tapausta, mutta johtolankoja ei kuulemma ole. Olen nyt sitten kunnostanut tätä venettäni ja on kai pakko sitten vaan ostaa uusi moottori." -Totesi vanhus surullisena.
"Minkälainen moottori tässä sitten on ollut?" -Kysyin äijältä poskeani purren.
"Tässä oli sellainen kahdeksan heppainen harmaa Suzuki" -Totesi kalastaja ja jatkoi veneensä hivelyä.
"Jaa samanlainen, kuin tuo tuolla" -Osoitin Jalosaaren sivummalla makaavaa ruuhta kädelläni.
"Joo, juuri tuollainen. Tossa on jopa samanlainen kolhu konekopassa.....Jumalauta! Tuohan on minun moottorini!" -Karjui äijä ja ryntäsi kohti Jalosaaren perserunkun venettä.
Juoksin äijän perässä ja hän messusi moottorinsa vieressä: "Tämä se on, tämä on minun moottorini! Miten röyhkeä varas ottaa varastetun moottorin käyttöön samassa rannassa, jossa rikos on tehty?"
"On kyllä harvinaisen röyhkeää. Äkkiä poliisi varmaan selvittää kenen venepaikka tämä on. Taitaa tekijä jäädä satimeen alta aikayksikön."

Myöhemmin samana iltana poliisipartio saapui Jalosaaren pihaan ja hölmistynyttä pökkelöä taluutettiin kohti poliisiautoa. Siitäs saatanan mulkku sai taas kerran. Tietyt ihmiset eivät tunnu koskaan ymmärtävän, ettei rikos kannata

Jalosaaren koulutusta..

 Jalosaaren kusihuuli sai minut kaivamaan sotakirveen ylös maasta. Saatanan tollo on huudattanut polttomoottorikäyttöistä lehtipuhallintaan päivittäin viimeisen viikon aikana. Äijän puhaltimesta lähtevä meteli on korvia huumaavaa ja se rikkoo täydellisesti minun sisäisen rauhani, kun polttelen ulkona hintavia sikarejani laadukasta viskiä siemaillen.
Äijän tuomiopäivän pasuuna on soinut sen verran epävireisellä äänellä, että sitä oli kertakaikkiaan pakko hieman virittää soimaan paremmassa sävellajissa.

Suuntasin kulkuni läheiselle huoltoasemalle ja ostin muutaman litran etanolia kanisteriini. Siitä matkani jatkui kauppaan, josta ostin pari pulloa vihreää elintarvikeväriä ja ison pussillisen popcornia.
Päästyäni kotiin, kävelin määrätietoisin askelein Jalosaaren paskiaisen liiteriin, jossa tiesin mulkun säilyttävän puhallintaan, ruohoneleikkuriaan ja moottorisahaansa.
Pienen etsiskelyn jälkeen löysin äijän bensakanisterin ja sieppasin sen mukaani.
Kototona tutkin kaksitahtibensan värisävyä ja sekoitin ostamaani etanoliin elintarvikeväriä joukkoon, kunnes sävy oli kutakuinkin samaa, kuin rauhanhäiritsijän kanisterin sisällössä.
Enää oli päästävä Jalosaaren bensasta eroon ja päätin kaataa sen kulottajahomon kasvihuoneessa vihannesten ja tomaattien päälle. Saa lapinukko ensi kerralla kunnolla energiaa salaatistaan.

Päästyäni takaisin kulottajahomon kasvihuoneelta, kaadoin värjätyn etanolini Jalosaaren kusiputken bensakanisteriin ja kiikutin kanisterin tarkalleen samaan paikkaan, josta olin sen hakenutkin. Olin tietenkin tyhjentänyt äijän tankin ja kaatanut uutta polttoainettani tilalle. Etanoli pesee tehokkaasti kaikki öljyjäämät äijän sylinteristä ja uskoisin, ettei mulkun tarvitse hirveän kauaa lehtiään puhallella, kunnes tuo itse Perkeleen keksintö vaikenee lopullisesti.

Illemmalla äijä raahasi taas puhallintaan ulos liiteristään ja minä istuskelin parvekkeellani sikareineni, viskeineni ja poppareineni odottelemassa päivän kohokohtaa. Hetkeä myöhemmin ukon vehje puhalsi ilmaa täysin palkein ja hetken sen jälkeen vekottimen moottori alkoi yskiä lupaavan oloisesti. 
Pienen pätkimisen jälkeen laite pieraisi viimeisen kylmän pierunsa ja vaikeni iäksi. Jalosaaren kusikeppi vaikutti hyvin hermostuneelta ja kireältä.
Koskaan aiemmin ei ole sikari ja viski maistunut paremmalta. Popcornit puolestaan kaadoin kulottajahomon postilaatikkoon. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, kuka tällaista moskaa haluaa syödä. Ehkä kulottaja on tarpeeksi rahvas syömään tällaista alemman keskiluokan herkkua.

Näin illemmalla Jalosaaren käppänän ja hän kertoi puhaltimensa leikanneen kiinni. Hätä ei kuulemma ollut tämän näköinen, sillä laitteessa oli kuulemma onneksi takuuta jäljellä. 
Seuraavana päivänä tämä saunatonttu saapui pihalleen uuden puhaltimen kanssa, jonka hän oli tietenkin tankannut valmistamallani erikoispolttoaineella. Hetken lehtiä höngittyään edellisen päivän tilanne toistui lähes identtisenä. Tällä kertaa Jalosaari vaikutti huomattavasti kireämmältä, kuin edellisellä kerralla.
Saa nähdä, miten monta konetta hänelle takuun nojalla luovutetaan kiinni leikattavaksi. Antaa tulla vain, sekoitan mielelläni lisää polttoainetta, mikäli vanha loppuu kesken.
Seuraavaksi kaverin moottorisaha taitaa sanoa työsopimuksensa irti, sillä ukko tankkaa sitäkin samasta kanisterista.
Mokoma melusaasteterroristi ei tunnu ymmärtävän, että kaupoissa myydään edelleen myös lehtiharavoita ja pokasahoja. Naapureiden kiusaamiselle ja rääkkäämiselle on kerta kaikkiaan tultava loppu.

Kulottajahomon sieniä ei varasteta.

 Sienestäjät ja marjastajat ovat pitäneet minut viime aikoina hyvin kiireellisinä. Mokomat itsekkäät mulkut kuvittelevat voivansa varastaa minun metsistäni sienet ja marjat muka jokamiehen oikeuksiin vedoten. Olen häätänyt muutamia marjamummoja haulikolla pois metsästäni, mutta näitä syöpäläisiä tuntuu hyökkäävän paikalle ovista ja ikkunoista.
Taistelin hetken tätä rikollisarmeijaa vastaan perinteisin keinon, puhumalla ja opastamalla, mutta mokomat mummonkuvatukset eivät tuntuneet ymmärtävän järkipuhetta, joten oli siis aika ottaa kovemmat keinot käyttöön, sillä minun metsissäni eivät kriminaalit mellasta. Olen tietenkin voimaton tätä typerää jokamiehen oikeutta vastaan, joten otin kovemmat otteet käyttöön kulottajahomon omistamalla metsäalueella.

Vuokrasin muutamaksi päiväksi kaivinkoneen eräältä vanhalta ystävältäni ja kaivoin metsään parikymmentä kolmemetristä kuoppaa, jotka naamioin huolellisesti näkymättömiin risuilla, sammaleella ja sen sellaisella metsän omalla naamiointimateriaalilla.
Kuoppien lisäksi viritin metsän täyteen vahvinta lohisiimaa, jota kalastuskaupasta löysin ja sidoin sitä puusta toiseen, jotta kävely metsässä olisi mahdollisimman hankalaa ja ikävää.

Pari päivää metsänmuokkauksen jälkeen oli aika lähteä kokemaan ansoja. Parin koskemattoman kuopan jälkeen löysin kuopan, jonne oli pudonnut helvetin kiukkuinen uroshirvi, jolla oli selkeästi kalavelkoja maksettavanaan jollekin. Mokoma sarvipää raivosi kuopassa sen verran poissa tolaltaan, että päätin suosiolla soittaa Nallille, joka kävi kaikessa hiljaisuudessa ampumassa moisen öykkärin lihapatojen kunniavieraaksi. 

Sarvipäästä selvittyäni pääsin jatkamaan kierrosta ja muutaman vesiperän jälkeen saavuin kuopalle, johon oli pudonnut joku pariskunta. Aluksi kuoppaan oli pudonnut pariskunnan läski tuulipukuun pukeutunut vanha lehmänkanttura ja häntä auttamaan tullut kaljupäinen kuivikas rysäkeppi oli tietenkin päätynyt samaan satimeen ämmänsä kanssa, kuinkas muutenkaan. Sankaritkaan eivät ole nykyisin ennallaan!
Kysyin näiltä mauttomilta turvenuijilta, että mistä tässä nyt on oikein kysymys ja tämä kuivikas rillipäinen kalju alkoi änkyttää, että olipa kuulemma hyvä, että osuin paikalle. He olivat tippuneet kuoppaan jo puolitoista vuorokautta sitten ja ovat kuulemma kylmissään, nälissään ja janoissan.
rysäkepin harmaat viikset väpättivät, kuin haavoittuneella rusakolla.
"Vai olette olleet siellä jo puolitoista päivää? Tänne on kuulkaa leiriytyminen kielletty ilman maanomistajan lupaa. Voitte olla varmoja, että sitä lupaa ette tule ihan äkkiä saamaan. Tämä tulee teille vielä kalliiksi."- Karjuin maakuoppamiehelle.
"Mutta emme me tänne leiriytymään ole tulleet, olimme vaimoni kanssa sienessä ja putosimme jonkun sadistin kaivamaan ansaan. Koko metsä oli viritetty täyteen myös siimaa, joka viilsi nilkkoja varsin ikävästi ja kaaduimme sen takia monta kertaa. Vaimo loukkasi lonkkansakin samassa rytäkässä. Hänen pitäisi päästä pian lääkäriin." -Änkytti käppyrä hätääntyneenä.
"Vai sillä tavalla? Luvattoman leiriytymisen lisäksi olette vielä oleet sienivarkaissakin. Tilanteenne näyttää nyt aika ikävältä" Minun metsästäni ei varasteta!

"Auta meitä ole kiltti! Meillä on ihan hirveä nälkä ja jano." -Ulisi kuoppaan kapsahtanut ämmä sen näköisenä, että olisi hetkenä minä hyvänsä pillahtamaisillaan itkuun.
Vastasin ystävällisesti: "Kyllä minä autan. Odottakaa hetki niin katsotaan mitä voin hyväksenne tehdä."
Häivyin kuopalta ja tarkkailin ympäristöä. Läheisen kuusen alla näkyi iso tatti ja kävin repimässä se maasta irti. Sieni näkyi tulvivan matoja, mutta moisista luikertelijoista kuoppa-campingissa saataisiin mehevät eläinproteiinilisät maukkaaseen sieniateriaan.
Sieppasin taskustani tyhjän juomapullon ja täytin sen ojan kuraisella vedellä. 
Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, etten yksinkertaisesti voinut tarjoilla hädässä oleville sienestäjäpoloille mitään kuravettä, ties mitä bakteereitakin tuollaisessa seisoneessa vedessä voisi olla.
Kaadoin kuravedet maahan ja kusin pullon täyteen. Kusi on puhdas luonnontuote ja sota-aikoina sitä on käytetty jopa haavojen desinfiointiin teollisten valmisteiden puutteessa.

Palasin kuopan juurelle ja huusin pohjalla viruville älykääpiöille: "Löysin teille vähän syötävää ja juotavaa, täältä tulee."
Paiskasin valtavan matoja kuhisevan tatin kuoppaan ja se osui keskelle rysäkepin kaljua päätä ja hajosi vähintään tuhanneksi osaksi ympäri kuoppaa.
"Tehän olette sieni-ihmisiä, joten tämä oli teidän onnenpäivänne." -Huusi kuoppaan ja olin onnellinen siitä, että olin löytänyt pölvästeille heidän haluamaansa ravintoa. Olen varsin reilu mies. Tässäkin tapauksessa oli tarkoitus kouluttaa sienivarkaita, mutta inhimillinen puolensi heräsi eloon ja halusin koko sydämestäni auttaa näitä pulaan joutuneita ihmispoloja.
"Mutta...mitä tämä nyt on.. etkö kuitenkin auttaisi meitä kuopasta ylös"-sopersi saksalaisiin panoviiksiin sonnustautunut landepaukku, pyyhkien samalla sienenkappaleita ja toukkia rasvaisesta kaljustaan.
"Kuulepas nyt nahkatukka! Kiittämättömyys tuntuu taas kerran olevan maailman palkka. Minä etsin henkeni kaupalla teille ruokaa tuolta ansalankaviidakosta ja löydän teille teidän lempiruokaanne. Kaikkia vaaroja uhmaten toin hyvää hyvyttäni löytämäni ravinnon teidän syötäväksenne ja mikä onkaan kiitos? Heti alkaa valitus ja uusien vaatimusten esitys. Saatanan sienivaras. Tämäkin oli teille ihan liian hyvää. Vankilaan joutaisitte mokomat rikolliset." -Karjuin rysäkepille kuopan reunalta.
"Mitkä rikolliset? Meillä on täysi oikeus kerätä sieniä ja marjoja. Suosittelen tutustumaan jokamiehen oikeuksiin!" -Äijä mylvi aiempaa rehvakkaampana monttunsa pohjalta, ämmän kyyhöttäessä kylkiasennossa samaisessa kuopassa.
"Minun metsässäni pätevät minun oikeuteni! Kannattaa ottaa selvää kenen maita mittailette ennen kuin lähdette ryöstöretkellenne. Rikosta seuraa aina tässä metsässä rangaistus, ihan yhtä varmasti, kuin nimeni on Pentti!" -Tokaisin tyynenä kuoppaan.
"Perkeleen äijä, soittaisin poliisille, jos puhelimeni toimisi. Se meni rikki kuoppaan pudotessani ja vaimollani ei ole puhelinta ollenkaan." -Sönkötti äijä muutamaa metriä alempaa.
"Saatanan maasika! Olet koetellut hermojani kaikilla mahdollisilla tavoilla ja silti haluan olla reilu ja antaa teille vielä juotavaakin. Sen jälkeen häivyn täältä korvesta saunaa lämmittämään sillä täällä on ihan helvetin kylmä ja noita hyttysiä lentelee kaikkialla" -huusin kuoppaan ja heitin pissapulloni pariskunnalle.
"Mitä helvettiä? Tämähän on kusta! Nyt sinä menit kaveri liian pitkälle- karjui äijä ja hetti kusipullon takaisin.
Sieppasin pullon ja heitin sen takaisin kuoppaan. "Eikö riittänyt saatanan kiittämätön paska? Tässä on teille sitten vähän lisää!" 
Kaivoin istrumenttini esiin housuistani ja kusin kuopan reunalta molempien päälle ja huusin: "Ei kestä kiittää kusipäät"
Käännyin kannoillani, jolloin kuopasta kuului hätääntynyttä huutoa. En kuulemma saisi saisi lähteä. Minuahan ei mikään rysäkeppi komentele.!

Päästyäni kotiin, soitin nimettömän puhelun hätäkeskukseen ja kerroin sienestäneeni kyseisessä metsässä ja kuulleeni jostain avunhuutoja. Kerroin päivystäjälle, etten osannut paikallistaa äänen lähdettä.
Päivystäjä lupasi lähettää etsintäpartion alueelle. Silmukka kulottajahomon kaulassa senkuin kiristyi..

Paikallisuutiset tiesivät kertoa myöhemmin, että etsintäpartio oli tippunut henkilöetsinnän yhteydessä maakuoppaan ja jonkun partion jäsenen nilkka oli murtunut samassa rytäkässä. 
Puolisen tuntia myöhemmin kulottajahomon pihalle kaarsi kolme poliisiautoa ja lapin mies raahattiin pelkissä kalsareissaan taas kerran poliisiautoon. 
Naapurin pyromaani huusi ja rimpuili, kuin viimeistä päivää, mutta mikään ei auttanut. 
Poliisin matkaan oli lähdettävä selvittämään tekosiaan.
Varsin sydämetön mies tuo naapurin Pena. Kohdella nyt noin pulaan joutuneita sienestäjiä.
Mihinköhän tämä maailma on oikein menossa, kun lähimmäisenrakkaus on nykyisin tuolla tasolla? 

Ratkaisu ilmasto-ongelmiin ja koronan poistoon

Nykyään on valloillaan jos jonkinlaista keskustelua ilmastonmuutoksesta, koronasta, yms. 
En vähättele noita ongelmia ollenkaan, sillä ongelmat ovat ihan oikeita ja niille pitäisi ehdottomasti tehdä jotain.
Valtaosa ihmisistä ei silti tunnu ymmärtävän sitä tosiasiaa, että noiden ja monen muunkin maapallon ongelman juurisyy on se, että tällä planeetalla on ihan liikaa ihmisiä.
Mitä enemmän sukankuluttajaa tältä planeetalta löytyy, sitä enemmän ihmisillä on erinäisiä tarpeita ja haluja, jotka näkyvät lisääntyneenä tuotantona, rahtina, saastutuksena, jne, jne.

Mitä tälle ylikansoitusongelmalle sitten pitäisi tehdä? Itse olen sitä mieltä, että syntyvyyttä pitäisi säännöstellä rankalla kädellä, jotta ongelma korjaantuisi, mutta tämä asia vaikuttaisi vasta jossain hamassa tulevaisuudessa, nyt pitäisi palkata huomattava määrä esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä viikatemiehen rooliin.
Musta kaapu vaan kaikille päälle ja käteen viikatetta, sirppiä ja vaikka vasaraakin. Kertyneet kuolemanlähettiläät jaettaisiin eri ryhmiin ja jokainen ryhmä erikoiskoulutettaisiin etsimään, löytämään ja eliminoimaan oman ryhmänsä ongelmapesäkkkeitä.

Ykkösryhmä opetettaisiin löytämään ja eliminoimaan väestöstä kaljuja. Tämän ryhmän viikatemiehillä pitäisi olla varusteenaan jonkinlainen asbestipuku, sillä kyseisen ryhmän kuolemanlähetiläät joutuisivat kohtaamaan työnsä sivutuotteena erilaisia maasto- ja metsäpaloja. Pukuun kuuluisi myös sisäänrakennettu raitisilmasuodatin kaikenlaisten palokaasujen torjumiseksi.
Ykkösryhmän porukka saisi työnsä vaarallisuuden vuoksi suurta vaarallisentyön lisää.

Kakkosryhmä olisi koulutettu jahtaamaan ja likvidoimaan homoseksuaaleja, joiden olemassaolo on mitä suurin ongelma maapallon kantokyvylle. Joka kerta, kun homot harrastavat seksiä, ilmakehään vapautuu peräsuolesta jos jonkinlaisia kasvihuonekaasuja ja siten homojen hiilikeskijalanjälki on huomattava ympäristöhaitta pallomme vesistöille ja ilmakehän eri osille. Esimerkiksi Eksosfäärin heikko happi on vain ja ainoastaan homojen aiheuttama ongelma. Homojen pitäisi ehdottomasti maksaa homoiluveroa siihen asti kunnes joku heitä parempi ihminen ehtii vapauttaa hengen heidän saastaisista ruumiistaan.

Kolmosryhmän muodostaisivat puolestaan vanhat kunnon läskit, joiden poistaminen ihmiskunnasta vaikuttaisi oikein suotuisasti planeettamme oloihin. Lihavat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, miten suuri heidän vastuunsa ilmastonmuutoksesta onkaan. Jos minulla olisi käytössäni taikasauva ja heilauttaisin sitä poistaakseni maailmasta kaikki läskit niin mikä olisikaan lopputulos? Pikaruokateollisuus kuihtuisi kokoon, samoin makeisteollisuus, virvoitusjuomateollisuus, erinäisiä sohvia, säkkituoleja, yms. läskipesiä valmistettaisiin huomattavasti nykyistä vähemmän. Läskien katoamisen myötä myös proteeseja ja  keinoniveliä valmistavia yrityksiä ei juurikaan enää tarvittaisi.
Läskien poisto katukuvasta olisi myös huomattava hyvää oloa lisäävä asia, sillä kaltaiseni kauniit ja hoikkavartaloiset ihmiaset ei enää jatkossa joutuisi käyttämään hitsarin maskia kadulla kävellessään. Nykytilanteessa pelkät aurinkolasit eivät yksinkertaisesti riitä, sillä läskien hyllyvät vartalot sattuvat sen verran paljon silmiin, että isompi suojautuminen on yksinkertaisesti pakkorako, muuten silmät eivät yksinkeraisesti jaksa loputtomiin. Niin sanotulla ikänäöllä ei siis ole mitään tekemistä iän kanssa, sillä silmät itsessään toimisivat kaikilla ihan normaalisti, läskien aiheuttama rasitus vaan yksinkertaisesti saa näköhermot rappeutumaan. Elimistömme yrittää siis loppuun asti suojautua rumien ja läskien aiheuttamaa rasitusta vastaan.

Nelosryhmän voisivat muodostaa uskovaiset. Olen sitä mieltä, että jos ihminen elää niin voimakkaissa harhoissa, että uskoo kaikenlaisiin menninkäisiin ja maahisiin  niin yleisen hyvinvoinnin nimissä he olisivat uhrattavissa maapallon yhteisen hyvän ja hyvinvoinnin nimissä.
Jokaisella on toki oikeus uskoa tai olla uskomatta, eikä ketään pidä sen nimissä vainota mihinkään suuntaan, mutta elämme tällä hetkellä kovin vaikeita aikoja ja jotenkin tätä väestöä pitäisi saada rajoitettua, jotta kaltaiseni rikkaat menestyjät voisimme jatkaa planeetalla. Tällaisten isojen uhrausten jälkeen ihmiskunnan geeniperimä alkaisi pikkuhiljaa parantua ja ihmisen evoluutio harppaisi ihan uusille tasoille.

Rumille ihmisille voisi puolestaan perustaa omat urheilukilpailut. Esimerkiksi naamavammaisten ampumahiihtokilpailuissa nämä rumilukset hiihtäisivät ympäri metsiä kiväärit selissään ja ampuisivat toisiaan. Viimeiselle elossa olevalle kustannettaisiin palkintona täydelliset kauneusleikkaukset ja heidät saataisiin sopeutumaan edullisemmaksi muokkautuneeseen yhteiskuntaan. Tiedostan toki, että veitsen kautta saavutettu kauneus on keinotekoista, joten rumat urheilijat toki pakkosterilisoitaisiin osana muokkaustoimintaan, jotta he eivät missään tapauksessa pääsisi levittämään niitä paskageenejään eteenpäin.

Rumien urheilulajeissa olisi hyvin isoja mahdollisuuksia muutenkin. Mitä juuri sinä lukijani pitäisit esimerkiksi 1500 metrin miinakenttäjuoksusta? Entä käsikranaattitennis? Eikö innosta? Entä sitten karateottelu kokonaista kannibaaliheimoa vastaan?
Vaihtoehtoja on lukuisia ja olen itsekin ollut rahoittamassa Lahteen uudenlaista suurmäkeä, jossa alastulorinne on täynnä heinäseipäitä. Jos hyppy ei kanna tarpeeksi pitkälle niin laskeutuminen seipäisiin poistaisi kertaheitolla kaikki urheilijasurkimukset pilaamasta kunnollisten kilpailujen tasoa.

Kesäalajeihin kuuluisi ehdottomasti Tarzanista tuttu kaksintaistelu rämeellä uiden krokotiiliä vastaan pelkkä leukku aseena. Kulottajahomo palaisi halusta päästä kokeilemaan kyseistä lajia. Taidankin tuottaa pari krokotiiliä maahan ja muiluttaa yön pimeydessä ne äijän paljuun.
Äijä on tottunut painimaan porojen kanssa, joten hän pärjäilee varmaan ilman leukkuakin. Purkoot krokolta pallit irti, kuten poroiltakin. Vain lapinmies voi oikeuttaa eläinten kiveste imemisen, nuolemisen ja muun lutkuttamisen, muka eläinten hoitona..
Homoja kaiki..

Viikko sitten menetin läheisen ystävän.

 Vaimoni on itkeä tihrustellut jo yli viikon, sillä hänen hyvä ystävänsä Riitta oli tehnyt koko maailmalle palveluksen ja hukkunut uimareissullaan. En ymmärrä mitä itkemistä tässäkin asiassa on sillä maailma ilman tätä takasorkilleen nostettua tryffelisikaa on huomattavasti parempi paikka, kuin se maailma, jossa tämä töpselinokka vielä röhki ja rapisteli niitä makeispussejaan.
Miksi tälläkin asialla on niin kovin surullinen ja negatiivinen sävy, sillä ämmähän teki edes kerran elämässään jotain oikein?

Lähestyin nyyhkyttävää vaimoani ja kysyin: "Vieläkö vain tuntuu noin pahalta? Pitäisikö sinun mennä puhumaan jonkun kanssa asiasta?"
Vaimoni nyyhkytti ja totesi: "Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa, me ollaan oltu hyviä ystäviä ihan lapsuudesta asti ja Riitan äkillinen poismeno tuntuu vaan kovin pahalta. Olimme parhaat kaverit jo esikoulussa."
"Mistä tämä teidän ystävyys sitten sai alunperin alkunsa? Oliko sulla kenties parhaat eväät siellä esikoulussa?" -Kysyin puolittain ohi suuni.
Vaimoni katseli minua hämmästyneen näköisenä ja kysyi: "Parhaat eväät?  Mitä sä sillä tarkoitit?"
Katselin kyyneleiden turvottamaa vaimoani ja totesin: "En oikeastaan mitään sen kummempaa, mutta olihan tuo Riitta nyt selkeästi aika paljon ruoan perään."
Vaimoni suutahti kommenistani selkeästi ja huusi: "Etkö sä jumalauta pässi ymmärrä, että mun hyvä ystäväni on kuollut? Onko pakko tulla siihen heittämään noita typeriä ja mauttomia ylipainoherjoja? Missä on sinun myötätuntosi?"
"Kyllä minulla myötätuntoa sinua kohtaan on paljonkin, mutta en vaan ymmärrä sitä, miten Riitan leuat louskuttivat aina jotain kääretorttua, kakkua tai lihapiirakkaa. Hänen maailmansa ei selkeästi ollut kovinkaan mauton." -Pohdin ajatuksiani  ääneen ja huomasin vaimoni ottavan entistä enemmän kierroksia asiallisista ajatuksistani.
"Nyt jumalauta häivyt siitä jos sinulla ei ole mitään järkevämpää sanottavaa." -Vaimoni kirkui ja roiski räkää ja kyyneleitään kaikkialle.
"Menenhän minä, mutta en silti voi olla ihmettelemättä,  miten tuon kaltainen zeppeliini pystyi ylipäätään hukkumaan. Tollasessa läskikasassa on sen verran pinta-alaa, että luulisi kelluvan väkisinkin. Vastenmielinen läski ämmä, johon ei päteneet minkäänlaiset fysiikan lait!" -sanoin vaimolleni ja poistuin huoneesta.
Sain kuunnella epämääräistä huutoa, nyyhkintää ja kurlutusta mennessäni.

Tässä oli taas palkka siitä, että yritin lohduttaa surullista vaimoani. Olisi pitänyt lähteä Nallin kanssa vetämään parit tötsyt ja muutama viiva kokkelia, kuten oli alun perin ollut tarkoituskin. Tällä hetkellä Nalli on varmasti jo viihdyttämässä itseään laadukkaissa huorissa, kuten meillä oli ollut suunnitelmissa.
Minä uhrasin täydelliset iltasuunnitelmani lohduttaakseni surullista vaimoani ja sain ämpärillisen paskaa niskaani.
Perkele! Minun pitäisi oppia vähän kovuutta, eikä olla aina näin myötätuntoinen ja empaattinen kaikkia ihmisiä kohtaan.

Alastomuuden luonnollisuudesta

Alastomuuden kerrotaan olevan luonnollista tässä maassa ja väitettä puolustellaan sillä, että kautta aikojen täällä on saunottu ja uitu ilman rihman kiertämää.
Historia on toki kiistaton, mutta saman logiikan mukaan ihmisen ei kuuluisi käyttää maatöissä traktoria, sillä perinteisessä Suomessa ollaan aina tehty heinät viikattein ja kaivettu ojat käsin lapioin.
Perinteisessä maisemassa matkaa taitettiin kävellen, polkupyörällä tai hevosella. Lapset synnytettiin kotona saunassa kiukaalle, eikä kenelläkään olisi tullut mieleenkään lähteä sairaalaan moista lihajöötiä itsestään kampeamaan.
Kiukaalle synnyttäminen toi saunaan myös mukavan palvaamon tuoksun, joka nykymaailman saunoista valitettavasti puuttuu,
Esimerkkejä on lukuisia ja perinteisiin on tässä kohtaa turha vedota.
Elämme nykyaikaa ja alasti uiminen tässä  maailmassa on vain ja ainoastaan pervoilua ja itsensä paljastamista muille.

Vietin  muutaman päivän ystäväni mökillä ja jouduin ikäväkseni todistamaan mökkinaapureiden perverssiä taipumusta uida alasti. Moinen käytös ei  käynyt päinsä ja asiaan oli kerta kaikkiaan puututtava.
Naapureiden löysät palvivartalot roikkuivat,  tärisivät ja hyllyivät askelten tahdissa, pariskunnan kävellessä ja emännän imettimet heiluivat tuulessa, kuin märät hitsarin kintaat.
Isäntä vaappui kaljamahoineen naaraansa perässä kompastellen välillä valtoimenaan roikkuvaan lapamatoonsa.
Näky oli kertakaikkiaan irstas, rivo  ja vastenmielinen, suuntasi katseensa sitten kumpaan hyvänsä
Soisin kyllä nuorten naisten uivan alasti, jonkinlaista naamarajaa noudattaen, mutta tämän kaltaisen kauhuelokuvan katselussa ei ole yksinkertaisesti mitään luonnollista.

Yön pimeinä tunteina iskin ja levitin rietastelijoiden laiturille muutaman paketillisen nastoja, toivoen, että tämän vihjeen jälkeen viesti menisi perille, mutta turha toivo.
Nastajekku onnistui yli odotusteni ja molemmat pariskunnan jäsenistä huusivat, kirkuivat ja karjuivat tuskissaan nastoilla astellessaan, mutta valitettavasti jo muutamaa tuntia myöhemmin isäntä oli mahoineen ja letkuineen taas ympäristöä rumentamassa. Emakko sentään tajusi pysyä poissa laiturilta.

Ei auttanut muu, kuin suunnata matka kohti paikallista pornokauppaa ja ostaa laaja valikoima kaikenlaisia suristimia, täristimiä ja vatkaimia ja heitellä niitä ympäri pariskunnan puuvajaa.
Varsinainen lottovoitto oli läheisellä tiellä kävellyt nuori nainen, jonka päähän sain vedettyä säkin ja kaapattua hänet kaverini pakettiautoon.
Riisuin ja köytin naisen huolellisesti auton takaosassa, laitoin hänelle siteen simille ja suukapulan suuhun ja raahasin paketoidun alastoman kaunottaren naapurin puuvajaan.
Kokemus saattoi toki aiheuttaa naiselle jonkinlaisia traumoja, mutta vannon kuunniasanalla, että olin hänen kanssaan helläkätinen, enkä tehnyt hänelle kaappauksen lisäksi mitään muuta sopimatonta.

Saatuani naisen pimeään puuvajaan, soitin ensi tilassa nimettömän puhelun hätäkeskukseen ja kerroin nähneeni, miten naapurin pervo oli raahannut vajaan köytettyn rimpuilevan naisen, lukinneen oven ja poistuneen paikalta.
Kerroin hätäkeskukseen, että tilanne vaikutti todella pahalta, sillä äijä oli ollut täysin alasti ja hänen erektionsa oli erottunut pitkän matkan päästä selvästi. Nainen oli siis todellisessa vaaratilanteessa.
Heitin pari dildoa, käsiraudat ja pätkän köyttä vajaan paniikissa olevan naisen viereen ja poistuin vähin äänin paikalta.
Muutamaa minuuttia myöhemmin korviini kantautui mukavia sulosointuja: "Piipaa piipaa piipaa" ja äänen lähde läheni tasaisen varmasti naapurin tonttia, vaikka kaukana vielä olikin.

Onnetar oli todellakin puolellani, sillä alaston naapurin ukko saapui laiturilleeen aikeinaan mennä uimaan. 
En tunne tätä miestä ollenkaan, mutta tokaisin hänelle silti: "Terve. Kaunis ilma tänään. Uimaan ilmeisesti menossa?"
"Kyllä. Näillä helteillä kaipaa vähän viilennystä, eipä niitä muuten kestäisikään."-Totesi naapurin viskeraali ja katseli merelle.
"Olin itsekin juuri uimassa ja hyväähän se tekee, vaikka vesi alkaakin olla jo niin lämmintä, ettei se hirveästi enää virkistä." - Totesin hyväntuulisesti äijälle ja nauroin pääni sisällä tasaisen varmasti lähestyvää poliisiautoa.
"Vaimorukka ei voi mennä vilvoittelemaan ollenkaan, sillä joku idiootti oli levittänyt nastoja meidän laiturillemme eilen ja hän loukkasi jalkansa niin pahoin, ettei pysty kunnolla edes kävelemään." -Totesi äijä vakavalla naamalla ja selkeästi ärsyyntyneenä.
"Älä saatana!" - Huudahdin äijälle  muka hämmästyneenä ja jatkoin: "Kuka sellaista tekee? Täytyy olla kyllä todella sairas päästään, kun tollasta tekee. Siinähän voi käydä todella pahasti. Niiden nastojen takiako nuo poliisit teille tulee?" -Osoitin laiturille saapuvaa poliisipartiota ja keskustelumme katkaisi terävän käskevä huuto:" Poliisi! Mene laiturille makaamaan ja heti!"
Äijä oli ihan ihmeissään ja sönkötti hämillään jotain ja ilmoille kajahti uusi huuto: "Mene laiturille makaamaan!"
"Mutta enhän minä- "sopersi äijä epäuskoisen tyrmistyneenä.
"Mene laiturille makaamaan tai saat sähköä! Tämä on viimeinen varoitus" -Karjui kyttä yhä määrätietoisempana.
"Mistä tässä on kyse? Tässä on oltava joku vää....AIIIIII Saatanaa aiii sattuu!" -Naapurin molopää makasi kyljellään vaikeroiden laiturillaan, poliisin taserin napsuessa rytmikkäästi taustalla.

Katselin toimitusta huvittuneena ja sain vain töin ja tuskin pidettyä naamani peruslukemilla. Olin melkoisen varma, että äijän pervostelut munasillaan laiturilla päättyisivät nyt ainakin hetkeksi tähän.
Poliisit lähti raahaamaan alastonta vaikeroivaa pervertikkoa pois rannalta ja lukitsivat hänet munasillaan maijan taakse.
Seuraavaksi äijän vajasta löytyi järkyttynyt, sidottu ja suukapuloitu nuori nainen, alasti totta kai hänkin ja silmukka naapurin traanitynnyrin kaulassa sen kuin kiristyi.
Nainen oli todella järkyttyneen oloinen ja häntä varten paikalle tilattiin myös ambulanssi.
Tästä se möhömahainen pervo ei hirveän pienellä selviäisikään.
Parasta tilanteessa oli ehdottomasti se, että alueella on tapahtunut muutamia selvittämättömiä raiskauksia viime vuosina ja nyt poliisilla oli vahva epäilty niidenkin tekijäksi.
Olisi todellinen yllätys, jos poliisi saisi liitettyä äijän tavalla tai toisella niihinkin..

Möhömahan vaimo oli myös järkyttynyt kaikesta, sillä hän ei ollut todellakaan osannut ajatella rakkaasta aviomiehestään tällaisia asioita. On varmasti kova paikka tajuta olleensa vuosikymmeniä seksuaalirikollisen kanssa niin, ettei ollut itse aavistanut mitään.
Ilmassa haiskahti suloisen karvas avioeron ennakkotuoksu.
Vittuilulla on hintansa ja sen tämä perverssi pariskunta sai huomata omakohtaisesti.