Halusin lähteä rennolle ajelulle McLaren 570S-urheiluautollani, mutta sen suunnitelman pilasi heti kättelyssä vanha harmaapäinen mummeli, joka mateli vanhalla Hyundaillaan kahden kymmenen kilometrin tuntivauhtia eteenpäin ja tietenkin ihan keskellä katua.
Yritin päästä ohi sekä oikealta ja vasemmalta, mutta ämmä ei näyttänyt ensimmäistäkään merkkiä siitä, että olisi väistämässä minua.
Soitin torvea, puin nyrkkiä, kierrätin autoni moottoria ja vilkutin pitkiä valoja, mutta tämä elämän kuivaama rusina senkuin jatkoi verkkaista menoaan ja minä kiehuin raivosta lehmän karjavankkuria seuratessani.
Saatana, että tuollaiset liikenneterroristit voivatkin käydä hermoilleni.
Aikamme peräkanaa ajettuamme saavuimme erään hautausmaan liittymään ja akka kääntyi kohti kalmistoa.
Iästä päätellen hän oli lunastanut itselleen hautapaikan ja oli nyt matkalla loppusijoituspaikkaansa.
Mummon käännyttyä edestäni, survaisin kaasun pohjaan ja päästin hevosvoimat valloilleen.
Auto syöksähti sellaiseen kiitoon, ettei edes Valtteri Bottas olisi pysynyt menossa mukana.
Hetken ajettuani päätin tehdä U-käännöksen ja lähdin ajelemaan takaisin päin.
Hautausmaan kohdalla suuntasin matkani kohti parkkipaikkaa ja löysin tämän elävän vainajan auton parkkiruudusta, tietenkin pysäköitynä kahteen eri ruutuun, kuten arvata saattaa.
Oli siis aika antaa ämmälle sellainen opetus, ettei paremmasta väliä.
Akan autolle päästyäni huomasin, ettei lähistöllä ollut ristin sielua ja syrjäinen parkkipaikka oli myös kameravapaa, joten minulla oli oiva tilaisuus maksaa virtahevolle potut pottuina.
Sieppasin läheisten istutusten reunustalta ison kiven ja löin sillä useita kolhuja akan viereen pysähtyneen auton kylkeen.
Lommottelin auton koko kyljen ja sitten olikin aika hakata samalla kivellä rouvan auton etukulma uuteen uskoon. Hajonneen umpion sirpaleet paiskoin ensin käsittelemäni auton viereen "ensimmäisen osumakohdan" viereen.
Toisen puolen auto sai saman kohtelun ja tietenkin ämmän auton toinenkin etukulma oli modattava tälle vuosisadalle. Oppiipahan saatanan lehmä olemaan.
Olin jo lähdössä paikalta pois, kun muistin autoni hanttarin puolen lattialla lojuvat jakoavaimet, jotka olivat unohtuneet siihen aikaisemmin, kun olin auttelemassa Nallia, köh, eräässä arkaluontoisessa asiasssa, josta en nyt viitsi tässä yhteydessä puhua sen enempää.
Sieppasin jakoavaimet ja menin ämmän auton viereen makaamaan. Vähän kävi sääliksi kashmir takkiani, mutta pikkurahalla noita saa kuitenkin uusia, joten paskat yhdestä takista.
Tilaa oli todella vähän, mutta onnekseni kuitenkin sen verran, että sain juuri ja juuri löysättyä kantturan jarruputken sauman ja päästettyä kunnolla ilmaa jarrujärjestelmään.
Toinen liitos oli vielä hankalammassa paikassa, mutta sinnikkyydellä siitäkin selvittiin ja akan ensi- ja toisisijainen jarrujärjestelmä olivat kertaheitolla poissa pelistä.
Jarrujen kerrotaan olevan vauhdin surma, joten oli siis aika surmata itse jarrut, jotta saatiin tähän elämää nähneeseen vanhaan homekorvaan vähän vauhtia.
Saatuani työni tehdyksi, lähdin vähin äänin kauemmaksi ja jäin odottelemaan mitä tulemaan piti.
Pitkän ja hartaan odottelun jälkeen hautausmaalle kaarsi poliisiauto ja lähdin muina miehinä katselemaan tilannetta.
Mummon vasemmalle puolelle parkkeerannen BMV:n omistaja oli tullut paikalle ja huomannut mummon törmäilyn aiheuttamat jäljet autonsa kyljessä. Käytin nyt termiä auto paremman sanan puutteessa, mutta noilla koslilla ajavat vain äkkirikastuneet tomppelit, jotka eivät tiedä oikeasti laadukkaista autoista mitään.
Mummokin oli päässyt keppeineen paikalle ja soppa oli valmis. kädet kävivät ja ja kaikki osapuolet poliisia myöden tuntuivat olevan hyvinkin kireällä tuulella. Mummo ilmeisesti ei suostunut myöntämään tekosiaan ja yritti vältellä vastuutaan. Jos jotain niin vihaan ihmisiä, jotka eivät osaa kantaa vastuuta teoistaan.
Lopulta tilanne saatiin ratkottua ja mummolla oli kotiin viemisinään ilmeisesti sakkolappu ja joitain muita papereita.
Ämmä lähti paikalta silminnähden kiukkuisena ja hänen autonsa kulki aivan eri nopeutta, kuin siinä vaiheessa, kun hän oli tullut hautausmaalle.
Olin tehnyt päivän hyvän työn sillä ämmä tajusi tuossa iässä, että autolla pystyy ajamaan kovempaakin, kuin kahta kymppiä.
Hautausmaalta lähtevän pitkän alamäkisen suoran päässä oli lähes 90:n asteen mutka ja tämä naudankanttura veti mutkasta ulos oikein railakkaasti.
Mielestäni on käsittämätöntä, ettei tuon ikäinen ihminen osaa arvioida tilannenopeuttaan oikein kaikkien niiden ratin takana vietettyjen vuosien jälkeen.
Ämmä selvisi rytäkästä vammoitta, mutta katsoin velvollisuudekseni soittaa poliisin paikalle. Ties vaikka akka olisi syyllistynyt vielä rattijuopumukseenkin.
Poliisin saavuttua paikalle jätin ämmän selvittämään virkavallan kanssa edesottamuksiaan.
Taisi rouvalle tulla toinenkin sakkolappu.
Toivottavasti poliisi tajuaa vihdoinkin ottaa rouvan ajokortin pysyvästi pois. Tuollaiset täyttä ymmärrystä vailla olevat vanhukset ovat turvallisuusriski muille tienkäyttäjille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti