Riitaa haastava öykkäri parkkipaikalla

 Taas kerran tuli havaittua ihan käytännössä, miten kateellisia ihmiset ovat. Kuljettajanani toimi tänään Aulis, joka oli juuri saanut pysäköityä Ferrarini invapaikalle, kun jostain paikalle ilmaantui tuulipukuun pukeutunut parrakas möhömaha, rasvaa tihkuvan lihapiirakkansa kanssa.
Kyseinen uppopaistettu lörtsy oli tungettu niin täyteen nakkeja, majoneesia, kurkkusalaattia, yms. rahvaan väestönosan moukkamaisia diabetesherkkuja, ettei siihen yksinkertaisesti olisi enempää mitään enää mahtunutkaan.
Äijä saapasteli rikkinäisissä tarjouslenkkitossuissaan autoni viereen ja alkoi messuta: "Hieno auto sulla, mutta tiedätkö sinä mitä erityistä tässä ruudussa on?"
Vastasin kyllästyneenä: "Tiedän kyllä. Juuri tällä hetkellä siinä on ainakin minun Ferrarini, jollaiseen sinun kaltaisellasi resupekalla ei ole varaa edes märissä unissasi."
"Kuulehan nyt senkin ylimielinen paskiainen, tämä on invapaikka ja sinä näytät varsin kykeneväiseltä kävelemään." -Paasasi kivesleukainen talidomidi suu vaahdossa.
"Mulla ei ole kuule aikaa, eikä mielenkiintoa väitellä minkään kadunmiesten kanssa. Ties mitä kirppuja ja luteita tuollaisesta alkuasukkaasta saa? Minne sä oot jättänyt nuijasi oranki? 
Jos sulla on jotain rasvakuorrutteisen sydämesi päällä niin pyydän kääntymään henkilökuntani puoleen. He saavat likaisen työn lisää siitä, että joutuvat asioimaan kaltaistesi villien kanssa." -Sanoin äijälle ja huikkasin samalla Auliksen paikalle.
"Kutsuitte minua" -Totesi Aulis tyynen rauhallisena.
"Joo, tämä plussapallo tässä yrittää haastaa riitaa, joten kuuntelisitko ystävällisesti mitä miehellä on sydämellään. Minä, kun en kertakaikkiaan jaksa näiden maan matosten vulgaareja tunteenpurkauksia." -ohjeistin Aulista ja olin jo lähdössä pois paikalta, kun öykkärin kierrokset pomppasivat villiin nousuun.
"Jumalauta! Nyt tämä teatteri ja pelleily saa kertakaikkiaan riittää. Vie autosi helvettiin tästä invaruudusta nyt heti, tai mä soitan poliisille." -Karjui sydän ja verisuonitauti kitarisat pitkänä naamani edessä.
"Se on kuule läski nyt sellainen juttu, että jos sinä et nyt häivy helvettiin siitä uhoamasta niin seuraavaksi huomaat tarvitsevasi itse pyörätuolia ja invapaikkaa"- Totesin mursulle rauhallisen määrätietoisesti, siepaten samalla äijän rasvapommin käteeni ja upotin sen niin syvälle äijän kasvoihin, kuin se vaan lievällä väkivallalla sinne upposi. Pyöräytin piirakkaa pari kertaa äijän naamassa, jonka jälkeen löin sen yhdellä iskulla äijän harvenevaan hiuskasvustoon niin, että majoneesit ja nakinkappaleet valuivat tampion poskea alas.
"Aulis, ystäväni naamalla on jotain sotkua, voisitko ystävällisesti siistiä hänen kasvojaan?" -Totesin avoimen ylimieliseen sävyyn sijaiskuljettajalleni, jossa oli selkeästi potentiaalia nousta vaikka vakituiseen henkilökuntaani.
"Tokihan herra pitää saada edustuskuntoon, kun ollaan kuitenkin julkisella paikalla" -Totesi Aulis ja alkoi kiskoa mustia nahkahansikkaita käsiinsä. 
Pari napakkaa iskua Auliksen titaanikourasta sai öykkärin tippumaan kadulle ja vaikeroimaan puolitajuttomana.
"No mutta Aulis! Olet pysäköinyt invapaikalle! Siirrä heti auto pois täst ruudusta, jotta ystäväni pääsee siihen lepäämään! Miten ajattelematonta on viedä liikuntavammaiselta pysäköintipaikka." -Totesin Aulikselle, joka siirsi autoni pois kielletystä ruudusta ja käveli  takaisin paikalle.
"Aulis, ole herrasmies! Kadulla makaa kehitysvammainen, ole hyvä ja auta herra lepäämään omaan ruutuunsa"- Vihjasin kuljettajalleni, joka raahasi puolitajuttoman rantaleijonan keskelle invaruutua ja jätti hänet siihen makaamaan.
"Tässä vielä kivusta ja särystä, sekä menetetystä ateriasta" -Totesin äijälle ja kaivoin lompakostani viiden euron setelin. Minulla ei valitettavasti ole pienempää, mutta jos sinulla ei ole antaa vaihtorahoja niin sovitaan, että saat pitää loput. Älä kuitenkaan tuhlaa ihan kaikkea kerralla, sillä tuo on kaltaisellesi valtavan iso rahasumma."

Vinkkasin Aulikselle, että hän saa mennä hanttarin puolelle istumaan, sillä halusin ajaa itse tästä eteenpäin. Tehtyäni viisi donitsia kadulla makaavan möhömahan ympärillä, painoin kaasun pohjaan ja jätin juntin ruutuunsa makaamaan. Tällaista se aina on, kun kateelliset maan matoset tulevat puhuttelemaan ylempiarvoisiaan. Tämänkin sankarin olisi vain pitänyt pitää huolta omista asioistaan, eikä puuttua sellaisiin asioihin, jotka hänelle ei millään tavoin kuulu.
Minä olen vakaasti sitä mieltä, että tällaiset möhömahan kaltaiset duunarit pitäisi lukita entistä vahvemmin niihin omiin pieniin sosiaalisiin lokeroihinsa.
Jokainen ihminen on tärkeä kohtaamani herrasmiehen kaltainen epäkesko on varsin tärkeä omassa vaativassa työssään, paskakaivojen tyhjentäjänä, tupakantumppien tai muiden roskien kerääjänä tai vaikka kunnallispolitiikassa muiden tollojen keskellä.

Kalastajan perämoottorivarkaus

Lähdin rauhalliselle iltakävelylle läheiseen venerantaan ja tapasin perillä paikallisen kalastajan, johon tuntuu törmäävän kyseisellä rannalla todella usein. Äijä kertoi, että ranta on joutunut viimeaikoina ilkivallan ja varkauksien kohteeksi, eikä tekijöistä ole kuulemma tietoakaan.
Äijän pieni perämoottorilla varustettu soutupaatti on kuulemma elinehto hänen hommassaan, sillä hänen varsinainen kalastustukikohtansa sijaitsee läheisellä saarella, jonne hän ajaa aina pienen veneensä turvin.
"Olipa hyvä, etteivät sitten varastaneet sinun moottoriasi, sillä sinullahan on leipätyö kyseisen veneen ja moottorin varassa." -Totesin kuivan asialliseeen sävyyn tälle vanhalle persenahkanaamaiselle pikku porsaalle.
Katsotaanpa vain, että miten turvassa se elinkeino kohta onkaan.

Suuntasin pimeän laskeuduttua kulkuni akaisin rantaan voimapihdit matkassani. Kävelin määrätietoisin askelin kohti äijän venettä ja leikkasin helposti hänen lukkonsa poikki, ruuvasin kahdeksan heppaisen Suzukin irti perälaudasta ja kaappasin perämoottorin matkaani. 
Kannoin voimanlähteen autolleni ja sieppasin sieltä mukaan akkukäyttöisen porakoneen ja porasin kalastajan veneen pohjaan parikymmentä 13 millistä reikää. Vesi virtasi iloisesti pohjan aukoista veneeseen ja amme alkoi täyttyä tasaisen varmasti merivedellä. Siitäs kalastaja sai vähän harmia elinkeinonsa harjoittamiseen.
Oma vikansa, menisi oikeisiin töihin ja jättäisi tuollaisen puuhastelun pikkupojille.

Rahasin perämoottorin piiloon kulottajahomon liiteriin ja lähdin vähin äänin kotiini nukkumaan. Seuraavana aamuna kävelin takaisin rikospaikalle ja löysin sieltä äärimmäisen kiukkuisen kalastajan.
Äijä oli nostanut veneensä pohjasta ja oli parhaillaan ihmettelemässä poraamiani reikiä.
"Katso nyt saatana sentään sinäkin. Tällaisia ihmisiä täällä käy riehumassa." -Raivosi vanha väliliha parta väpättäen.
Esitin tietämätöntä ja totesin: "Nyt en ymmärrä mitä tarkoitat. Millaisia ihmisiä täällä sitten riehuu?"
Äijä loi pitkän katseen minua kohti ja murahti: "Joku saatanan paskiainen on porannut veneeni täyteen reikiä ja varastanut moottorini. Nyt en pääse ajamaan saareen enkä siten harjoittamaan elinkeinoani."
"No jopas on ikävä tilanne. Millaisia nämä nykyihmiset oikein ovat? Omassa lapsuudessani ei tullut kuuloonkaan, että joku olisi tehnyt jotain tuon kaltaista! Järjetöntä vandalismia ja ilkivaltaa" -Huusin muka vihaisena ja nauroin samalla pääni sisällä vedet silmissäni.
"Kyllä on maailma todellakin paskaksi paikaksi muuttunut. Tekisi mieli raahata tämän tekijä korvasta poliisilaitokselle tunnustamaan tekonsa. Ainut ongelma on se, ettei tekijästä ole tietoakaan!" -Karjui tomppeli ja heristeli nyrkkiään ilmassa sanoja painottaakseen.
"Ilmoita nyt joka tapauksessa polisille tästä myös. Tuonlaiset kusipäät antavat taatusti kuulua itsestään jatkossakin. Olisi hienoa saada rikolliset kiinni itse teosta ensi kerralla." -Sanoin äijälle ja lähdin kävelemään kohti kotini.

Viikon odoteltuani kävelin hämärän turvin kulottajan liiterille ja löysin sieltä aiemmin piilottamani perämoottorin juuri samasta paikasta, jonne olin sen jättänytkin. Ei tiennyt lapintollo säilyttäneensä varastettua tavaraa vajassaan. Olisin toki voinut ilmiantaa äijän, mutta olen suurpiirteinen mies ja päätin antaa asian olla. En toki pidä rikollisista, mutta ei tämä asia suoranaisesti silti minulle kuulu. Ties minkä mafian sitä saa kimppuunsa, kun menee puuttumaan toisten asioihin. Jokainen huolehtikoot omista asioistaan.

Raahasin perämoottorin rantaan ja ruuvasin sen kiinni Jalosaaren runkkarin vanhaan puuruuheen ja lukitsin moottorin perälautaan rautakaupasta ostamallani suurella lukolla.
Nyt oli taas aika lähteä kotia kohden, jottavoisin palata hyvin levänneenä takaisin loppuhuipennukseen.

Kävelin rantaan ja tapasin odotetusti vanhan kalastajan veneensä kimpusta. Äijä oli peittänyt kaikki poraamaani reiät lasikuidulla ja maalasi nyt veneensä pohjaa myrkkymaalilla.
"Terve kalastaja!" -Tokaisin äijälle ja jatkoin: "Onko mitään uutta tietoa moottorivarkaista? Tiesikö poliisi asiasta jotain?"
"Paskat  niistä mitään apua ollut. Tutkivat kuulemma tapausta, mutta johtolankoja ei kuulemma ole. Olen nyt sitten kunnostanut tätä venettäni ja on kai pakko sitten vaan ostaa uusi moottori." -Totesi vanhus surullisena.
"Minkälainen moottori tässä sitten on ollut?" -Kysyin äijältä poskeani purren.
"Tässä oli sellainen kahdeksan heppainen harmaa Suzuki" -Totesi kalastaja ja jatkoi veneensä hivelyä.
"Jaa samanlainen, kuin tuo tuolla" -Osoitin Jalosaaren sivummalla makaavaa ruuhta kädelläni.
"Joo, juuri tuollainen. Tossa on jopa samanlainen kolhu konekopassa.....Jumalauta! Tuohan on minun moottorini!" -Karjui äijä ja ryntäsi kohti Jalosaaren perserunkun venettä.
Juoksin äijän perässä ja hän messusi moottorinsa vieressä: "Tämä se on, tämä on minun moottorini! Miten röyhkeä varas ottaa varastetun moottorin käyttöön samassa rannassa, jossa rikos on tehty?"
"On kyllä harvinaisen röyhkeää. Äkkiä poliisi varmaan selvittää kenen venepaikka tämä on. Taitaa tekijä jäädä satimeen alta aikayksikön."

Myöhemmin samana iltana poliisipartio saapui Jalosaaren pihaan ja hölmistynyttä pökkelöä taluutettiin kohti poliisiautoa. Siitäs saatanan mulkku sai taas kerran. Tietyt ihmiset eivät tunnu koskaan ymmärtävän, ettei rikos kannata

Jalosaaren koulutusta..

 Jalosaaren kusihuuli sai minut kaivamaan sotakirveen ylös maasta. Saatanan tollo on huudattanut polttomoottorikäyttöistä lehtipuhallintaan päivittäin viimeisen viikon aikana. Äijän puhaltimesta lähtevä meteli on korvia huumaavaa ja se rikkoo täydellisesti minun sisäisen rauhani, kun polttelen ulkona hintavia sikarejani laadukasta viskiä siemaillen.
Äijän tuomiopäivän pasuuna on soinut sen verran epävireisellä äänellä, että sitä oli kertakaikkiaan pakko hieman virittää soimaan paremmassa sävellajissa.

Suuntasin kulkuni läheiselle huoltoasemalle ja ostin muutaman litran etanolia kanisteriini. Siitä matkani jatkui kauppaan, josta ostin pari pulloa vihreää elintarvikeväriä ja ison pussillisen popcornia.
Päästyäni kotiin, kävelin määrätietoisin askelein Jalosaaren paskiaisen liiteriin, jossa tiesin mulkun säilyttävän puhallintaan, ruohoneleikkuriaan ja moottorisahaansa.
Pienen etsiskelyn jälkeen löysin äijän bensakanisterin ja sieppasin sen mukaani.
Kototona tutkin kaksitahtibensan värisävyä ja sekoitin ostamaani etanoliin elintarvikeväriä joukkoon, kunnes sävy oli kutakuinkin samaa, kuin rauhanhäiritsijän kanisterin sisällössä.
Enää oli päästävä Jalosaaren bensasta eroon ja päätin kaataa sen kulottajahomon kasvihuoneessa vihannesten ja tomaattien päälle. Saa lapinukko ensi kerralla kunnolla energiaa salaatistaan.

Päästyäni takaisin kulottajahomon kasvihuoneelta, kaadoin värjätyn etanolini Jalosaaren kusiputken bensakanisteriin ja kiikutin kanisterin tarkalleen samaan paikkaan, josta olin sen hakenutkin. Olin tietenkin tyhjentänyt äijän tankin ja kaatanut uutta polttoainettani tilalle. Etanoli pesee tehokkaasti kaikki öljyjäämät äijän sylinteristä ja uskoisin, ettei mulkun tarvitse hirveän kauaa lehtiään puhallella, kunnes tuo itse Perkeleen keksintö vaikenee lopullisesti.

Illemmalla äijä raahasi taas puhallintaan ulos liiteristään ja minä istuskelin parvekkeellani sikareineni, viskeineni ja poppareineni odottelemassa päivän kohokohtaa. Hetkeä myöhemmin ukon vehje puhalsi ilmaa täysin palkein ja hetken sen jälkeen vekottimen moottori alkoi yskiä lupaavan oloisesti. 
Pienen pätkimisen jälkeen laite pieraisi viimeisen kylmän pierunsa ja vaikeni iäksi. Jalosaaren kusikeppi vaikutti hyvin hermostuneelta ja kireältä.
Koskaan aiemmin ei ole sikari ja viski maistunut paremmalta. Popcornit puolestaan kaadoin kulottajahomon postilaatikkoon. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, kuka tällaista moskaa haluaa syödä. Ehkä kulottaja on tarpeeksi rahvas syömään tällaista alemman keskiluokan herkkua.

Näin illemmalla Jalosaaren käppänän ja hän kertoi puhaltimensa leikanneen kiinni. Hätä ei kuulemma ollut tämän näköinen, sillä laitteessa oli kuulemma onneksi takuuta jäljellä. 
Seuraavana päivänä tämä saunatonttu saapui pihalleen uuden puhaltimen kanssa, jonka hän oli tietenkin tankannut valmistamallani erikoispolttoaineella. Hetken lehtiä höngittyään edellisen päivän tilanne toistui lähes identtisenä. Tällä kertaa Jalosaari vaikutti huomattavasti kireämmältä, kuin edellisellä kerralla.
Saa nähdä, miten monta konetta hänelle takuun nojalla luovutetaan kiinni leikattavaksi. Antaa tulla vain, sekoitan mielelläni lisää polttoainetta, mikäli vanha loppuu kesken.
Seuraavaksi kaverin moottorisaha taitaa sanoa työsopimuksensa irti, sillä ukko tankkaa sitäkin samasta kanisterista.
Mokoma melusaasteterroristi ei tunnu ymmärtävän, että kaupoissa myydään edelleen myös lehtiharavoita ja pokasahoja. Naapureiden kiusaamiselle ja rääkkäämiselle on kerta kaikkiaan tultava loppu.

Kulottajahomon sieniä ei varasteta.

 Sienestäjät ja marjastajat ovat pitäneet minut viime aikoina hyvin kiireellisinä. Mokomat itsekkäät mulkut kuvittelevat voivansa varastaa minun metsistäni sienet ja marjat muka jokamiehen oikeuksiin vedoten. Olen häätänyt muutamia marjamummoja haulikolla pois metsästäni, mutta näitä syöpäläisiä tuntuu hyökkäävän paikalle ovista ja ikkunoista.
Taistelin hetken tätä rikollisarmeijaa vastaan perinteisin keinon, puhumalla ja opastamalla, mutta mokomat mummonkuvatukset eivät tuntuneet ymmärtävän järkipuhetta, joten oli siis aika ottaa kovemmat keinot käyttöön, sillä minun metsissäni eivät kriminaalit mellasta. Olen tietenkin voimaton tätä typerää jokamiehen oikeutta vastaan, joten otin kovemmat otteet käyttöön kulottajahomon omistamalla metsäalueella.

Vuokrasin muutamaksi päiväksi kaivinkoneen eräältä vanhalta ystävältäni ja kaivoin metsään parikymmentä kolmemetristä kuoppaa, jotka naamioin huolellisesti näkymättömiin risuilla, sammaleella ja sen sellaisella metsän omalla naamiointimateriaalilla.
Kuoppien lisäksi viritin metsän täyteen vahvinta lohisiimaa, jota kalastuskaupasta löysin ja sidoin sitä puusta toiseen, jotta kävely metsässä olisi mahdollisimman hankalaa ja ikävää.

Pari päivää metsänmuokkauksen jälkeen oli aika lähteä kokemaan ansoja. Parin koskemattoman kuopan jälkeen löysin kuopan, jonne oli pudonnut helvetin kiukkuinen uroshirvi, jolla oli selkeästi kalavelkoja maksettavanaan jollekin. Mokoma sarvipää raivosi kuopassa sen verran poissa tolaltaan, että päätin suosiolla soittaa Nallille, joka kävi kaikessa hiljaisuudessa ampumassa moisen öykkärin lihapatojen kunniavieraaksi. 

Sarvipäästä selvittyäni pääsin jatkamaan kierrosta ja muutaman vesiperän jälkeen saavuin kuopalle, johon oli pudonnut joku pariskunta. Aluksi kuoppaan oli pudonnut pariskunnan läski tuulipukuun pukeutunut vanha lehmänkanttura ja häntä auttamaan tullut kaljupäinen kuivikas rysäkeppi oli tietenkin päätynyt samaan satimeen ämmänsä kanssa, kuinkas muutenkaan. Sankaritkaan eivät ole nykyisin ennallaan!
Kysyin näiltä mauttomilta turvenuijilta, että mistä tässä nyt on oikein kysymys ja tämä kuivikas rillipäinen kalju alkoi änkyttää, että olipa kuulemma hyvä, että osuin paikalle. He olivat tippuneet kuoppaan jo puolitoista vuorokautta sitten ja ovat kuulemma kylmissään, nälissään ja janoissan.
rysäkepin harmaat viikset väpättivät, kuin haavoittuneella rusakolla.
"Vai olette olleet siellä jo puolitoista päivää? Tänne on kuulkaa leiriytyminen kielletty ilman maanomistajan lupaa. Voitte olla varmoja, että sitä lupaa ette tule ihan äkkiä saamaan. Tämä tulee teille vielä kalliiksi."- Karjuin maakuoppamiehelle.
"Mutta emme me tänne leiriytymään ole tulleet, olimme vaimoni kanssa sienessä ja putosimme jonkun sadistin kaivamaan ansaan. Koko metsä oli viritetty täyteen myös siimaa, joka viilsi nilkkoja varsin ikävästi ja kaaduimme sen takia monta kertaa. Vaimo loukkasi lonkkansakin samassa rytäkässä. Hänen pitäisi päästä pian lääkäriin." -Änkytti käppyrä hätääntyneenä.
"Vai sillä tavalla? Luvattoman leiriytymisen lisäksi olette vielä oleet sienivarkaissakin. Tilanteenne näyttää nyt aika ikävältä" Minun metsästäni ei varasteta!

"Auta meitä ole kiltti! Meillä on ihan hirveä nälkä ja jano." -Ulisi kuoppaan kapsahtanut ämmä sen näköisenä, että olisi hetkenä minä hyvänsä pillahtamaisillaan itkuun.
Vastasin ystävällisesti: "Kyllä minä autan. Odottakaa hetki niin katsotaan mitä voin hyväksenne tehdä."
Häivyin kuopalta ja tarkkailin ympäristöä. Läheisen kuusen alla näkyi iso tatti ja kävin repimässä se maasta irti. Sieni näkyi tulvivan matoja, mutta moisista luikertelijoista kuoppa-campingissa saataisiin mehevät eläinproteiinilisät maukkaaseen sieniateriaan.
Sieppasin taskustani tyhjän juomapullon ja täytin sen ojan kuraisella vedellä. 
Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, etten yksinkertaisesti voinut tarjoilla hädässä oleville sienestäjäpoloille mitään kuravettä, ties mitä bakteereitakin tuollaisessa seisoneessa vedessä voisi olla.
Kaadoin kuravedet maahan ja kusin pullon täyteen. Kusi on puhdas luonnontuote ja sota-aikoina sitä on käytetty jopa haavojen desinfiointiin teollisten valmisteiden puutteessa.

Palasin kuopan juurelle ja huusin pohjalla viruville älykääpiöille: "Löysin teille vähän syötävää ja juotavaa, täältä tulee."
Paiskasin valtavan matoja kuhisevan tatin kuoppaan ja se osui keskelle rysäkepin kaljua päätä ja hajosi vähintään tuhanneksi osaksi ympäri kuoppaa.
"Tehän olette sieni-ihmisiä, joten tämä oli teidän onnenpäivänne." -Huusi kuoppaan ja olin onnellinen siitä, että olin löytänyt pölvästeille heidän haluamaansa ravintoa. Olen varsin reilu mies. Tässäkin tapauksessa oli tarkoitus kouluttaa sienivarkaita, mutta inhimillinen puolensi heräsi eloon ja halusin koko sydämestäni auttaa näitä pulaan joutuneita ihmispoloja.
"Mutta...mitä tämä nyt on.. etkö kuitenkin auttaisi meitä kuopasta ylös"-sopersi saksalaisiin panoviiksiin sonnustautunut landepaukku, pyyhkien samalla sienenkappaleita ja toukkia rasvaisesta kaljustaan.
"Kuulepas nyt nahkatukka! Kiittämättömyys tuntuu taas kerran olevan maailman palkka. Minä etsin henkeni kaupalla teille ruokaa tuolta ansalankaviidakosta ja löydän teille teidän lempiruokaanne. Kaikkia vaaroja uhmaten toin hyvää hyvyttäni löytämäni ravinnon teidän syötäväksenne ja mikä onkaan kiitos? Heti alkaa valitus ja uusien vaatimusten esitys. Saatanan sienivaras. Tämäkin oli teille ihan liian hyvää. Vankilaan joutaisitte mokomat rikolliset." -Karjuin rysäkepille kuopan reunalta.
"Mitkä rikolliset? Meillä on täysi oikeus kerätä sieniä ja marjoja. Suosittelen tutustumaan jokamiehen oikeuksiin!" -Äijä mylvi aiempaa rehvakkaampana monttunsa pohjalta, ämmän kyyhöttäessä kylkiasennossa samaisessa kuopassa.
"Minun metsässäni pätevät minun oikeuteni! Kannattaa ottaa selvää kenen maita mittailette ennen kuin lähdette ryöstöretkellenne. Rikosta seuraa aina tässä metsässä rangaistus, ihan yhtä varmasti, kuin nimeni on Pentti!" -Tokaisin tyynenä kuoppaan.
"Perkeleen äijä, soittaisin poliisille, jos puhelimeni toimisi. Se meni rikki kuoppaan pudotessani ja vaimollani ei ole puhelinta ollenkaan." -Sönkötti äijä muutamaa metriä alempaa.
"Saatanan maasika! Olet koetellut hermojani kaikilla mahdollisilla tavoilla ja silti haluan olla reilu ja antaa teille vielä juotavaakin. Sen jälkeen häivyn täältä korvesta saunaa lämmittämään sillä täällä on ihan helvetin kylmä ja noita hyttysiä lentelee kaikkialla" -huusin kuoppaan ja heitin pissapulloni pariskunnalle.
"Mitä helvettiä? Tämähän on kusta! Nyt sinä menit kaveri liian pitkälle- karjui äijä ja hetti kusipullon takaisin.
Sieppasin pullon ja heitin sen takaisin kuoppaan. "Eikö riittänyt saatanan kiittämätön paska? Tässä on teille sitten vähän lisää!" 
Kaivoin istrumenttini esiin housuistani ja kusin kuopan reunalta molempien päälle ja huusin: "Ei kestä kiittää kusipäät"
Käännyin kannoillani, jolloin kuopasta kuului hätääntynyttä huutoa. En kuulemma saisi saisi lähteä. Minuahan ei mikään rysäkeppi komentele.!

Päästyäni kotiin, soitin nimettömän puhelun hätäkeskukseen ja kerroin sienestäneeni kyseisessä metsässä ja kuulleeni jostain avunhuutoja. Kerroin päivystäjälle, etten osannut paikallistaa äänen lähdettä.
Päivystäjä lupasi lähettää etsintäpartion alueelle. Silmukka kulottajahomon kaulassa senkuin kiristyi..

Paikallisuutiset tiesivät kertoa myöhemmin, että etsintäpartio oli tippunut henkilöetsinnän yhteydessä maakuoppaan ja jonkun partion jäsenen nilkka oli murtunut samassa rytäkässä. 
Puolisen tuntia myöhemmin kulottajahomon pihalle kaarsi kolme poliisiautoa ja lapin mies raahattiin pelkissä kalsareissaan taas kerran poliisiautoon. 
Naapurin pyromaani huusi ja rimpuili, kuin viimeistä päivää, mutta mikään ei auttanut. 
Poliisin matkaan oli lähdettävä selvittämään tekosiaan.
Varsin sydämetön mies tuo naapurin Pena. Kohdella nyt noin pulaan joutuneita sienestäjiä.
Mihinköhän tämä maailma on oikein menossa, kun lähimmäisenrakkaus on nykyisin tuolla tasolla?