Vesi virtaa, mutta vaimo senkun jäkättää

  Sähkömiehen piti tulla alunperin jo eilen ihmettelemään vesijohto-ongelmiamme, mutta hänen kissansa oli kuulemma ripuloinut verta ja äijä päätti sitten käyttää asiaa tekosyynä ohareilleen. Kyllä minä ymmärrän, että ihminen voi rakastaa lemmikkiään, mutta tämän kaltainen on kyllä ennenkuulumatonta.
Minä, maksava asiakas jouduin olemaan jonkun veriperseisen kissan takia vuorokauden kauemmin ilman juoksevaa vettä, kuin olisi ollut välttämätöntä! Kyllä ihmisten tarpeiden pitää aina mennä eläinten tarpeiden edelle!
Sähkömiehen olisi pitänyt vain kylmän rauhallisesti ampua sitä kissaansa haulikolla, niin oltaisiin säästytty monelta murheelta.
Koomisinta asiassa oli kuitenkin se, että se helvetin katti oli tapettu eläinlääkärillä joka tapauksessa. Olen aina ollut sitä mieltä, että kissat ovat naisten, lasten ja homojen lemmikkejä ja mielipiteeni vahvistui entisestään.
Itse en halua yhtään kirppuista eläintä kotiani tärvelemään, mutta jos olisi ihan pakko valita, niin ottaisin ihan oikeiden miesten lemmikin, eli ison koiran.
Kissat ovat äärimmäisen homomaisia lemmikkieläimiä ja moista en huolisi nurkkiini mistään hinnasta.
Ei minulla silti ole mitään homojakaan vastaan, päin vastoin. Mitä enemmän homoja pyörii kaduilla pervoilemassa, sitä enemmän minulle jää naisia kaadettavaksi.

   Sähkömiehen auto saapui pihaamme lähes minuutilleen ajoissa ja ajattelin, että tällaisen täsmällisen ihmisen kanssa homma sujuisi mitä luultavimmin mallikkaasti.
Positiivinen vaikutelmamani haihtui kuitenkin juuri sillä hetkellä, kun äijä hyppäsi harmaasta pakustaan ulos.
En ollut uskoa silmiäni, kun pihallamme jökötti arviolta 165 senttiä lyhyt pönäkkä mies.
Ylähuulessaan hänellä rehotti päin helvettiä ajellut Hitler-tyyppiset viikset ja silmien edessä oli pyöreät silmälasit. Koko farssin kruunasi sellainen junttimainen MacGyver takatukka, joka puski punaisen, paskaisen lippalakin alta. Pihallamme oli siis ihan aito ja oikea alfauros!
Olin jo menossa häätämään tuon naurettavan lapamadon pois tontiltamme, mutta vaimoni pisti tapansa mukaan sellaisen metelin pystyyn, että perhesovun nimissä päätin antaa äijälle mahdollisuuden.
Kaikenlaiset kauhuskenaariot pyörivät päässäni, kun mietin mielessäni näkövammaista sähkömiestä kytkemässä asuntomme  johtoja.
Ilmassa oli suuren fiaskon hajua ja pelkäsin todellakin, että äijä saisi koko hienon talomme poltettua. Yritin uskotella itselleni, että olisin joutunut osaksi halpaa piilokameraohjelmaa, mutta turhaan. Traanin kyllästämä viiksivallu oli tullut jäädäkseen.

   Suuntasimme sähkärin kanssa porakaivolle ja ensitöikseen hän irroitti pumpun vesijohtoliitoksen ja sähkökytkennät.  Oman turvallisuutensa vuoksi tämä apina ei sanonut, että: "vesijohtoliitoksen irroittamiseen tarvitaan putkimiestä" ja välttyi näin kokemasta, että miltä se työkalupakki poikittain perseessä tuntuu.
Liitäntöjen irroittamisen jälkeen äijä totesi, että: "sit voidaankin ruveta nostamaan pumppua kaivosta!"
Missäköhän helvetin välissä minä olin lupautunut nostamaan äijän kanssa yhtään mitään?
Oma roolini oli maksaa sähkömiehelle palkkaa, eikä toimia hänen apupoikanaan!
Minun puolestani hän sai hoitaa pumpun ylös kaivosta ihan keskenään, parhaaksi katsomallaan tavalla.

 Äijä änkytti ja tärisi, ettei muka jaksaisi yksin nostaa pumppua ylös yli 70 metrin syvyydestä, kun putkikin on kuulemma täynnä vettä ja jäkä jäkä saatana.
Luonteen heikkoutta sanon minä! Homma olisi taatusti sujunut hyvin jos äijä olisi keskittynyt enemmän duuniinsa, kuin leukojensa louskuttamiseen.
Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että äijä saa järjestää apuvoimansa ihan mistä parhaaksi katsoo.
Pari puhelua soitettuaan hän sai hoidettua jonkun apumiehen auttamaan, mutta apulaisella menisi tietenkin vähintään  tunti saapua paikalle, luultavasti jopa reilu tunti.
Seuraavaksi tämä röyhkeä sähköääliö ehdotti, että keittäisin kahvit odotellessamme.
Ohjasin typeryksen läheisen huoltoaseman kahvilaan sumppiaan ryystämään.
Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta ainakin minä tiedän vähintään tuhat parempaakin tapaa viettää aikaa, kuin jutustella jonkun läskin näkövammaisen sähkömiehen kanssa haisevasta ja verisestä kissan perseestä. Olisi jumalauta miettinyt asiaa ennen, kuin survoi sen meisselinsä siihen kissaan!

  Vajaata kahta tuntia myöhemmin äijä tuli takaisin huoltoasemalta, finniposkinen luuviulu honkkeli kyydissään ja "miehet" lähtivät kohti kaivoa.
Lähdin itsekin takaisin ulos takkatulen äärestä vahtimaan, ettei kumpikaan heistä tee mitään typeryyksiä. Kuvatunlaiset tyypit voisivat esimerkiksi kusta kaivoon ilman valvontaa. Voiko mikään olla typerämpi olento, kuin ammattikoulun käynyt ihminen?
Miehet alkoivat repiä pumppua ylös kaivosta ja homma vaikutti kovin raskaalta ja työläältä.
Ei sinänsä mikään ihme, sillä toinen duunareista oli lihava hukkapätkä ja toinen puolestaan ruipelo hongankolistaja. Lähtökohdat olivat siis kaikkea muuta, kuin hyvät!
En periaatteestakaan auttanut niitä mulkkuja, sillä joutuisin kuitenkin myöhemmin maksumieheksi. Minulta ei todellakaan veloiteta rahaa itse tekemästäni työstä.
Tyydyin siis seuraamaan miesten ähellystä ja tupruttelemaan laadukasta sikariani. Poltan sen verran hintavia sikareja, että tämä duunarikaksikko saisi yhdistää kuukauden palkkansa, ostaakseen edes yhden vastaavan. Kaksikosta paistoi muutenkin todellinen rahvaanomaisuus ja vähä-älyisyys, jos he jotain polttaisivat niin korkeintaan jotain sätkää tai marlboroa.

   Aikansa siinä röhkittyään, miehet olivat saaneet pumpun ylös kaivosta. Pihallamme kiemurteli helvetillinen määrä vesijohtoputkea. Hetken pähkäiltyään ja tutkiskeltuaan, sähköääliö löysi virtakaapelista vian. Kaapelin kuori oli kulunut puhki, hangattuaan vuosikausia kaivon seinämää vasten.
Kaapeli paikattiin jollain kutistesukilla, tms. kondomeilla ja pumppu olikin taas valmis laskettavaksi takaisin kaivoon.
Sähkömies käski minun hakea rätin ja pyytää naapurista ämpärillisen vettä, että saataisiin poistettua putkista kuraa.
Minua ei paljon mitkään kuraiset putket kiinnostaneet, joten käskin äijän itse hakea vetensä ja rättinsä jos sellaisia johonkin kokee tarvitsevansa. Äijä pelkäsi taatusti vain, että hänen työhanskansa likaantuisivat,  mutta se oli kyllä pitkälti ihan hänen oma ongelmansa.
Putki laskettiin siis sellaisenaan kaivoon ja sähkäri saa pestä hanskansa jos siltä tuntuu.

   Pumppu lähti hienosti käyntiin ja vettä tuli sisään taas ihan normaalisti. Olisi kuvitellut, että vaimonikin olisi ollut vihdoinkin tyytyväinen, mutta naisille ei tunnu ikinä riittävän kerrassaan mikään. Minua saa kuulemma aina hävetä ja ajattelen muka aina pelkästään itseäni.
On se jumalauta kumma, että olen tehnyt taas kaiken väärin, vaikka hanasta tulee taas vettä tupaan. Taitaa vaimolla olla taas kuukautiset tulossa, kun kaikki on noin suunnattoman vaikeaa ja hankalaa.
Eipä ainakaan tarvitse enää miettiä, että onko se sähkömiehen löyhäpää yrittänyt jotain hänen kanssaan vai ei. Vaimoni ei ikinä sekaantuisi tuollaiseen ylensyöneeseen kääpiökokoiseen pullasorsaan.
Tuskinpa tuollainen kissoja hyysäävä laardisäkki muutenkaan pahemmin naisiinpäin katselee. Selkeä homo, sen kertoo jo lemmikkivalintakin.
  

Uimahallissa on tunnelmaa

   Perkele, etten paremmin sanoisi. Asuntomme vesikalusto sanoi työsopimuksensa irti viime viikon torstaina, eli perjantai ja koko viikonloppu meni mukavasti ilman juoksevaa vettä. Putkimiehet olivat tietenkin kiven alla, mutta lopulta reilun tunnin soittorumban jälkeen sain tilattua yhden sankarin kotiimme lauantai-illaksi. Sanomattakin selvää oli se, että tämä putkimiehen irvikuva oli  alamittainen, lihava, viiksekäs ja kaiken muun hyvän lisäksi vielä kaljukin. Käsittämättömin oli  kuitenkin miehen ominaishaju, joka oli omituinen sekoitus ketsuppia, jotain eläintä, hikeä ja lopullisen silauksen hajuun  antoi ihan rehellinen ihmispaska. Miten voikin olla yhteen mieheen tiivistynyt noinkin kattava kokoelma erilaisia puutteita, vikoja ja hajuja?  Jos kyseinen mies olisi auto, niin tuollaisella vikalistalla ei paljon tarvitsisi katsastuksesta haaveilla. Luulin, että kohtalo olisi potkinut minua päähän tämän pikkumiehen muodossa jo tarpeeksi, mutta olin valitettavasti väärässä. Kyseinen ihratynnyri ei osannut edes puhua. R-vika ja änkytys olivat ne viimeiset naulat hänen puolilahoon arkkuunsa.

   Putki"mies" tuli siis lauantaina ja kuten arvata saattoikin, lähes pari tuntia sovittua aikaa myöhemmin. Ei mennyt aikaakaan, kun tämä juntti jo nosti lihavat kätensä pystyyn ja kehtasi väittää, että kyseessä on kuulemma jonkinlainen sähkövika ja homma edistyy vasta siinä vaiheessa, kun tilaan sähkömiehen sinne ihmettelemään, saatana!!
Mitään konkreettista se putkimiehen irvikuva ei tietenkään saanut aikaan, mutta siitäkin huolimatta hän oli vaatimassa palkkaa kaikkine ilta ja lauantaityölisineen. Menetin itsehillintäni ihan täysin ja käskin hänen painua helvettiin siitä kerjäämästä.
Ymmärrän kyllä, että tehdystä työstä pitää saada palkkaa, mutta se, että tuollainen ylensyönyt kalju läskikääpiö tulee vaatimaan rahaa tyhjästä, saa kyllä sappeni kiehumaan. Heitin kaverin pihalle ja sanoin, ettei takaisin ole tulemista. Putkimiehen älykääpiö huusi mennessään, että: "tämä ei jää tähän." Jos se pikkumies vielä näyttää rasvaisen naamansa 100 metriä lähempänä asuntoani, niin ei kyllä todellakaan jääkään..

   Putkimiehen häivyttyä sain läksytyksen vaimoltani. Hänen mukaansa olin kuulemma kohdellut putkimiestä epäoikeudenmukaisesti ja töykeästi. Vittu! Metsä vastaa juuri niin, kuin sinne huudetaankin. Jos putkimies haluaa haastaa riitaa, niin riidan hän todellakin myös saa. Naiset eivät vain yksinkertaisesti tunnu ymmärtävän näitä elämän pikku tosiasioita.
Vaimo ilmeisesti myös luulee, että se jatkuva valittaminen ja mariseminen auttaa vallitsevassa tilanteessa jollakin tavalla. Jos vesi on poikki, niin vesi on jumalauta poikki ja tilanne ei siitä miksikään muutu ennen, kuin vika on korjattu. Mitä helvettiä minä asialle muka voin? Olenko minä joku Jumala, joka koskettaa kylpyhuoneen termostaattia peniksellään ja kaikki on yht´äkkiä taas kunnossa? 
Vaimoni voisi itse korjata vian, kun on teknisesti niin helvetin osaava ja pätevä.
Tilasin kyllä sen sähkömiehen, mutta hänen aikataulunsa olivat sen verran kiireiset, että oli vaan yksinkertaisesti odotettava maanantaihin asti, eli siis tähän kyseessä olevaan päivään.
Vaimo jaksoi jäkättää koko sunnuntain siitä, ettei vesi virtaa. Ihan, kun se olisi minulle vielä jollakin tapaa uusi ja mullistava uutinen. Vaimo olisi voinut pestä sen pillunsa jumalauta vaikka lumella jos ei pysty hetkeä olemaan ilman juoksevaa vettä. On sitä perkele ihmiset eläneet 1800-luvullakin. Eläköön uusavuttomuus. Eläköön naiset!!

   Maanantaiaamu koitti loputtomalta tuntuvan sunnuntain jälkeen ja minä lähdin töihin. Vaimoni piti vapaapäivän ja jäi kotiin odottelemaan sitä kirottua sähkömiestä. Toivoa sopii, että se sähkäri on keskittynyt vain ja ainoastaan sähkötöihinsä ja pitänyt ne saastaiset kätensä irti vaimostani. Takaan, että herra sähkömies tulee vielä katumaan päivää, jolloin erehtyi syntymään, mikäli kytkentöjä on tehty myös vaimoni hameen alla. Olen kuullut jos jonkinlaisia kauhutarinoita sähkö- ja putkimiehistä ja olen syystäkin hieman varpaillani heidän suhteensa.  Pitänee siis tentata vaimolta oikein kunnolla, että millaisia "sähkötöitä" meillä tänään tehtiin. 
Oli miten oli, mutta tämä Jouni- niminen sähkömies oli saanut selville, että itse pumpussa tai sen johdossa on jokin vika ja jotain on ilmeisesti oikosulussa. Äijä oli selittänyt vaimolleni jostain kolmesta vaiheesta, joista kaksi toimii, mutta yksi on oikosulussa.  Minulle hänen terminsä ei sano juurikaan mitään, mutta ilmeisesti se pumppu pitää repiä kaivosta helvettiin putkineen ja johtoineen päivineen. Pahaa pelkään, että hänen aivoissaan on jotain oikosulussa. Jouni!!


   Kävin töiden jälkeen uimahallissa saunomassa ja peseytymässä. En ole käyttänyt uimahallien palveluita vuosiin ja syy siihen palautui tänään kyllä varsin elävästi mieleeni.. Kaikenlaiset perverssit, limanuljaskat ja homot kertyvät uimahallien pesutiloihin ja saunoihin parveilemaan, esittelemään itseään ja tirkistelemään muita miehiä.
Yksikin luiseva vanha pieru pesi jortikkaansa sellaisella antaumuksella, että oli varmasti enää sekunneista kiinni, että koska ne kermat olisivat lentäneet hänen reuman raiskaamille ranteilleen. Saatanan äijä röhki ja huohotti siinä siihen malliin, että sydänkohtaus oli luultavasti enemmän, kuin lähellä. Olisi sekin kyllä erikoinen tapa lähteä täältä: Kanki kovana ja munat vaahdossa uimahallin suihkun alle tuupertuneena. Siinä sitä olisi hautausurakoitsijalla paljon kerrottavaa tulevillekin polville. Mieleni teki mennä vääntämään äijän suihku jääkylmälle, jotta hän palaisi takaisin maan pinnalle ihan elävien kirjoissa. Perkeleen rietastelija.

   Saunan lauteilta puolestaan löytyi sellainen läski karju, että oksat pois. Siinä se sika istui lauteilla jalat levällään, yrittäen ilmeisesti esitellä suonikohjuista mulkkuaan muille saunojille. Onneksi hänen vatsansa roikkui lähes alemmilla lauteilla asti, joten hänen mätisäkkinsä esti tätä kauhuskenaariota eskaloitumasta enää yhtään pidemmälle.
Kiinnitin huomiota siihen, miten hän vähän väliä yritti vilkuilla haarojeni väliin. On se jumalauta kumma, ettei edes saunassa saa istua rauhassa. Heti on joku perverssi homopoika kärkkymässä toisten miehisiä mittoja. Itselläni ei kyllä olisi siinä suhteessa mitään hävettävää: 34,5 cm täydessä juhlakunnossa. Minulle on suotu sellainen instrumentti, että sillä pelaisi tarvittaessa vaikka pesäpalloa. Uimahallihomojen on silti turha pyrkiä osingoille tai alkaa luuvitonen viuhumaan.


   Siirryin lauteilla löylynheittäjän paikalle ja päätin savustaa hinttarin alas lauteilta. Heittelin löylyä siihen tahtiin, että ihoni tuntui repeävän riekaleiksi kuumuudessa. Samanlainen tunne taisi tulla muillekin saunojille, sillä yksi toisensa jälkeen kanssasaunojamme lähtivät lauteilta. Hinttari ei paljon lämpöä kestänyt vaan lähti lauteilta heti toisena ja punaisena, kuin rapu. Suorastaan säälittävä suoritus, mutta mitä muuta toisaalta oli odotettavissakaan?
Jouduin todellakin tekemään töitä säilyttääkseni itsehillintäni. Jokainen solu minussa suoraastaan kirkui lyömään hinttaria löylykauhalla otsaan, kun hän lähti vatsaansa kompastellen lauteilta. Tunsin myös suurta tarvetta kusta löylykiuluun viimeisenä saunasta lähtiessäni, mutta hillitsin itseni hienosti tälläkin kertaa. Tyydyin menemään suihkun kautta kotiin,  kotiin jossa vaimo aloitti heti ovella sen nalkutuksen siitä, ettei vettä tule taloon edelleenkään...