Alastomuuden luonnollisuudesta

Alastomuuden kerrotaan olevan luonnollista tässä maassa ja väitettä puolustellaan sillä, että kautta aikojen täällä on saunottu ja uitu ilman rihman kiertämää.
Historia on toki kiistaton, mutta saman logiikan mukaan ihmisen ei kuuluisi käyttää maatöissä traktoria, sillä perinteisessä Suomessa ollaan aina tehty heinät viikattein ja kaivettu ojat käsin lapioin.
Perinteisessä maisemassa matkaa taitettiin kävellen, polkupyörällä tai hevosella. Lapset synnytettiin kotona saunassa kiukaalle, eikä kenelläkään olisi tullut mieleenkään lähteä sairaalaan moista lihajöötiä itsestään kampeamaan.
Kiukaalle synnyttäminen toi saunaan myös mukavan palvaamon tuoksun, joka nykymaailman saunoista valitettavasti puuttuu,
Esimerkkejä on lukuisia ja perinteisiin on tässä kohtaa turha vedota.
Elämme nykyaikaa ja alasti uiminen tässä  maailmassa on vain ja ainoastaan pervoilua ja itsensä paljastamista muille.

Vietin  muutaman päivän ystäväni mökillä ja jouduin ikäväkseni todistamaan mökkinaapureiden perverssiä taipumusta uida alasti. Moinen käytös ei  käynyt päinsä ja asiaan oli kerta kaikkiaan puututtava.
Naapureiden löysät palvivartalot roikkuivat,  tärisivät ja hyllyivät askelten tahdissa, pariskunnan kävellessä ja emännän imettimet heiluivat tuulessa, kuin märät hitsarin kintaat.
Isäntä vaappui kaljamahoineen naaraansa perässä kompastellen välillä valtoimenaan roikkuvaan lapamatoonsa.
Näky oli kertakaikkiaan irstas, rivo  ja vastenmielinen, suuntasi katseensa sitten kumpaan hyvänsä
Soisin kyllä nuorten naisten uivan alasti, jonkinlaista naamarajaa noudattaen, mutta tämän kaltaisen kauhuelokuvan katselussa ei ole yksinkertaisesti mitään luonnollista.

Yön pimeinä tunteina iskin ja levitin rietastelijoiden laiturille muutaman paketillisen nastoja, toivoen, että tämän vihjeen jälkeen viesti menisi perille, mutta turha toivo.
Nastajekku onnistui yli odotusteni ja molemmat pariskunnan jäsenistä huusivat, kirkuivat ja karjuivat tuskissaan nastoilla astellessaan, mutta valitettavasti jo muutamaa tuntia myöhemmin isäntä oli mahoineen ja letkuineen taas ympäristöä rumentamassa. Emakko sentään tajusi pysyä poissa laiturilta.

Ei auttanut muu, kuin suunnata matka kohti paikallista pornokauppaa ja ostaa laaja valikoima kaikenlaisia suristimia, täristimiä ja vatkaimia ja heitellä niitä ympäri pariskunnan puuvajaa.
Varsinainen lottovoitto oli läheisellä tiellä kävellyt nuori nainen, jonka päähän sain vedettyä säkin ja kaapattua hänet kaverini pakettiautoon.
Riisuin ja köytin naisen huolellisesti auton takaosassa, laitoin hänelle siteen simille ja suukapulan suuhun ja raahasin paketoidun alastoman kaunottaren naapurin puuvajaan.
Kokemus saattoi toki aiheuttaa naiselle jonkinlaisia traumoja, mutta vannon kuunniasanalla, että olin hänen kanssaan helläkätinen, enkä tehnyt hänelle kaappauksen lisäksi mitään muuta sopimatonta.

Saatuani naisen pimeään puuvajaan, soitin ensi tilassa nimettömän puhelun hätäkeskukseen ja kerroin nähneeni, miten naapurin pervo oli raahannut vajaan köytettyn rimpuilevan naisen, lukinneen oven ja poistuneen paikalta.
Kerroin hätäkeskukseen, että tilanne vaikutti todella pahalta, sillä äijä oli ollut täysin alasti ja hänen erektionsa oli erottunut pitkän matkan päästä selvästi. Nainen oli siis todellisessa vaaratilanteessa.
Heitin pari dildoa, käsiraudat ja pätkän köyttä vajaan paniikissa olevan naisen viereen ja poistuin vähin äänin paikalta.
Muutamaa minuuttia myöhemmin korviini kantautui mukavia sulosointuja: "Piipaa piipaa piipaa" ja äänen lähde läheni tasaisen varmasti naapurin tonttia, vaikka kaukana vielä olikin.

Onnetar oli todellakin puolellani, sillä alaston naapurin ukko saapui laiturilleeen aikeinaan mennä uimaan. 
En tunne tätä miestä ollenkaan, mutta tokaisin hänelle silti: "Terve. Kaunis ilma tänään. Uimaan ilmeisesti menossa?"
"Kyllä. Näillä helteillä kaipaa vähän viilennystä, eipä niitä muuten kestäisikään."-Totesi naapurin viskeraali ja katseli merelle.
"Olin itsekin juuri uimassa ja hyväähän se tekee, vaikka vesi alkaakin olla jo niin lämmintä, ettei se hirveästi enää virkistä." - Totesin hyväntuulisesti äijälle ja nauroin pääni sisällä tasaisen varmasti lähestyvää poliisiautoa.
"Vaimorukka ei voi mennä vilvoittelemaan ollenkaan, sillä joku idiootti oli levittänyt nastoja meidän laiturillemme eilen ja hän loukkasi jalkansa niin pahoin, ettei pysty kunnolla edes kävelemään." -Totesi äijä vakavalla naamalla ja selkeästi ärsyyntyneenä.
"Älä saatana!" - Huudahdin äijälle  muka hämmästyneenä ja jatkoin: "Kuka sellaista tekee? Täytyy olla kyllä todella sairas päästään, kun tollasta tekee. Siinähän voi käydä todella pahasti. Niiden nastojen takiako nuo poliisit teille tulee?" -Osoitin laiturille saapuvaa poliisipartiota ja keskustelumme katkaisi terävän käskevä huuto:" Poliisi! Mene laiturille makaamaan ja heti!"
Äijä oli ihan ihmeissään ja sönkötti hämillään jotain ja ilmoille kajahti uusi huuto: "Mene laiturille makaamaan!"
"Mutta enhän minä- "sopersi äijä epäuskoisen tyrmistyneenä.
"Mene laiturille makaamaan tai saat sähköä! Tämä on viimeinen varoitus" -Karjui kyttä yhä määrätietoisempana.
"Mistä tässä on kyse? Tässä on oltava joku vää....AIIIIII Saatanaa aiii sattuu!" -Naapurin molopää makasi kyljellään vaikeroiden laiturillaan, poliisin taserin napsuessa rytmikkäästi taustalla.

Katselin toimitusta huvittuneena ja sain vain töin ja tuskin pidettyä naamani peruslukemilla. Olin melkoisen varma, että äijän pervostelut munasillaan laiturilla päättyisivät nyt ainakin hetkeksi tähän.
Poliisit lähti raahaamaan alastonta vaikeroivaa pervertikkoa pois rannalta ja lukitsivat hänet munasillaan maijan taakse.
Seuraavaksi äijän vajasta löytyi järkyttynyt, sidottu ja suukapuloitu nuori nainen, alasti totta kai hänkin ja silmukka naapurin traanitynnyrin kaulassa sen kuin kiristyi.
Nainen oli todella järkyttyneen oloinen ja häntä varten paikalle tilattiin myös ambulanssi.
Tästä se möhömahainen pervo ei hirveän pienellä selviäisikään.
Parasta tilanteessa oli ehdottomasti se, että alueella on tapahtunut muutamia selvittämättömiä raiskauksia viime vuosina ja nyt poliisilla oli vahva epäilty niidenkin tekijäksi.
Olisi todellinen yllätys, jos poliisi saisi liitettyä äijän tavalla tai toisella niihinkin..

Möhömahan vaimo oli myös järkyttynyt kaikesta, sillä hän ei ollut todellakaan osannut ajatella rakkaasta aviomiehestään tällaisia asioita. On varmasti kova paikka tajuta olleensa vuosikymmeniä seksuaalirikollisen kanssa niin, ettei ollut itse aavistanut mitään.
Ilmassa haiskahti suloisen karvas avioeron ennakkotuoksu.
Vittuilulla on hintansa ja sen tämä perverssi pariskunta sai huomata omakohtaisesti.

Eläinten oikeuksista!

Minua on jo pitkään häirinnyt se tosiasia, että kaikenlaiset eläimiin sekaantujat saavat verhota omat perversionsa muka jonkinlaiseksi elinkeinoksi.
Ajatellaanpa nyt esimerkiksi keskiverto maitotilaa tässä maassa. Miksi maitotilalliselle pitäisi maksaa korvausta siitä, että hän saa sekaantua niihin lehmiinsä päivästä toiseen?
Saman logiikan mukaan valtion pitäisi maksaa minulle korvauksia siitä, että käyn silloin tällöin huorissa. Minun harrastukseni on toki paljon terveemmällä pohjalla, kuin näillä lehmiään panevilla maalaisjunteilla, joiden ainut tavoite elämissään on kerätä mahdollisimman iso lehmähaaremi itselleen.
Lehmät kiinnitetään pieniin karsinoihin, jotta farmarin on mahdollisimman helppo käydä hyppäämässä suloisessa paskan hajussa pukille ja puolustuskyvytön nauta joutuu päivästä toiseen alistumaan osaansa.
Kyseinen elinkeino on äärimmäisen irvokas ja vastenmielinen.
Kaikki alkoi aikoinaan lehmien lypsämisestä. Menneiden aikojen pervoille riitti mainiosti se, että kyseiset maalaistollot pääsivät hiukan kopeloimaan lehmien tissejä, käyttäen verukkeena sitä, että saivat muka maitoa, mutta todellisuus tässäkin oli täysin toinen.
Koko homman päätarkoitus oli päästä tissiin kiinni, sillä kukaan täysjärkinen nainen ei suostunut riisumaan paitaansa näiden hieltä ja paskalta haisevien vähä-älyisten tollojen edessä.
Nykyään netti on täynnä pornoa ja tissejä pääsee näkemään sitä kautta, joten maidontuottajat ovat siirtyneet lypsykoneisiin, mutta ovat menneet asiassaan vähän eteenpäin.
Lehmien ainut käyttötarkoitus on toimia naisen korvikkeena ja siksi koko elinkeino pitäisi kieltää.
Välillä nämä heinä hampaiden välissä kulkevat farmarijuntit lypsävät itseäänkin niillä lypsykoneilla, joten mietipä tarkkaan, kun seuraavaksi kaadat sitä maitojuomaa kahviisi. Siittiöpitoisuus hipoo lähellä viittä prosenttia jokaisessa tölkissä.

Entä sitten lampaat. Yleinen tieto on se, että naaraslampaan sukuelin muistuttaa kaikkein eniten naisen sukuelintä. Mahdollisesti niin, mutta mistä tämä fakta sitten on peräisin? Lampaita kasvattava peräkammarinpoikahan sen tiedon on vuotanut julki asetettuaan lampaan takajalat omiin kumisaappaisiinsa ja hoidettuaan lukemattomia testiajoja. 
Vertailukohta naisiin on tietenkin selvinnyt omien siskojen kanssa, joihin nämä farmarit estoitta sekaantuvat siinä missä lampaisiinkin.
Irvokkainta tässä kaikessa on se, että nämä maalaisjuntit oikeuttavat lampaisiin sekaantumisensa sillä, että heillä on kuulemma lampaiden suostumus seksiin.
Navetan ovella hän huutaa navettaan: "Kuka haluaa harrastaa seksiä kanssani" Ja lammas vastaa: "Määää!"

Sikojen kasvattamiseen en viitsi sen kummemmin edes puuttua, sillä valitettava tosiasia on se, että emakoihin sekaantuminen on niin suuren mittakaavan pervostelua, että suuri osa niistä on vapautettu yöelämään erinäisiin baareihin, klubeihin ja yökerhoihin. Siellä nämä siat röhkivät takajalkojen sorkkiensa varassa, verhottuina yleensä liian pieniin vaatteisiin. 
Sikafarmari on vapauttanut karjaansa lähes kaikkialle, mikäli sattuu kaipaamaan eläimellistä seksiä viihteellä ollessaan.
Valitettava tosiasia on se, että osa näistä emakoista tuntuu jopa pitävän seksistä ihmisten kanssa ja yrittävät yökerhoissa lähestyä muitakin miehiä, kuin navetan lippispäisiä heinä hampaiden välissä kulkevia farmareita.
Oikeastihan nämä emakot eivät pidä seksistä ihmisen kanssa, mutta farmarit ovat pumpanneet ne niin täyteen sian kiimaa, että kiimoissaan ne yrittävät röhkiä kaikille kaksilahkeisille, koirille ja muille töpselinokille.

Entä sitten poromiehet. Nämä jänkhän suurpervot ovat imeskelleet porojen kiveksiä jo vuosisatojen ajan. Homot poroukot kertovat muka kuohitsevansa porojaan, mutta kyllä tässä nykymaailmassa olisi muitakin keinoja hoitaa se porosonni lisääntymiskyvyttömäksi, kuin ottaa siltä suihin. Nunnuka nunuka lai lai lai ja porolta moloa poskeen.
Kulottajahomonkin huulet ovat venyneet kuonomaiseen muotoon vuosikymmenten poron munien imemisen seurauksena- Sairas äijä, pitää varmaan käydä taas kouluttamassa häntä tavalla tai toisella.

Esimerkkejä olisi vaikka miten paljon, mutta jättäydyn nyt näihin. Eikö olisi jo aika tehdä asialle jotain? Minä en nyt todellakaan puolustele mitään vegaanien porkkanan märehtimistä, kyllä kokolihapihvi on parasta maailmassa, mutta vaadin, että tuotantoeläimien systemaattinen seksuaalinen häirintä on lopetettava tähän paikkaan. 
Uskon, että pervot aiheuttavat eläimille suurta stressiä heiluessaan jorma tanassa niiden kimpussa. Suuri stressi lisää stressihormoonin eritystä ja se puolestaa maistuu pihvissä asti.
En myöskään pidä ajatuksesta, että erilaisissa kermakastikkeissa on joukossa farmarin lypsämää luomukermaa.
Linnaan pitäisi heittää koko sakki! Elämme kuitenkin jo 2020-lukua ja täällä sekaannutaan estoitta eläimiin, muka elinkeinon nimissä.
Hävetkää farmarit!

Raitiokarjaa

 Olen jo pitkään miettinyt, että millaiset tollot matkustavat raitiovaunulla ja nyt oli aika ottaa asiasta selvää. Pienkoneeni lentäjä kävi hakemassa minut Tanskasta ja päädyin sieltä Helsinkiin tekemään tätä tutkivaa journalismiani asian tiimoilta.
Päästyäni Helsinkiin, suuntasin suoraan erääseen viihtyisään kahvilaan, josta oli suora näkymä raitiovaunupysäkille ja jäin pöytääni istumaan. 

Sytytin Havannalaiseni ja siemaisin kupistani vähän Irish coffeeta ja huomasin melkein viihtyväni tässä kuppilassa, kunnes idyllini julmasti perseraiskattiin erään takakireän tarjoilijan toimesta.
Paikassa ei kuulemma saanut tupakoida. Tupakoida!! Näyänkö minä muka joltakin köyhältä Belmontin imijältä?
Minun kalliit käsin käärityt sikarini ovat sen verran hintavia, että keskiverto tupakoitsija saa tuprutella kartongin jos toisenkin, päästäkseen edes viidesosaan siitä rahamäärästä, joka minulta kuluu jokaisella imulla.
Vain Helsinkiläinen voi olla niin typerä, ettei erota laadukasta sikaria ja hänen itsensä polttamaa paperossia toisistaan. "Vain Helsingissä" -mutisin lähinnä itselleni.

Imaisin viimeisen henkoseni sikaristani, tumppasin sen keskelle puista pöytä ja viskasin sammutetun nautintovälineeni tarjoilijattaren jalkoihin ja murahdin hänelle: "Hyvä on sitten tiukkapipo. Et ole tainnut saada miestä hetkeen, kun sinun nutturasi noin kiristää."

Tarjoilijatar muuttui kirkkaan punaiseksi ja kertoi minulle, että minun piti kuulemma poistua välittömästi paikalta tai hän soittaisi poliisille.
Totesin: "Voinhan minä toki poistuakin, ehkä jossain toisessa kahvilassa arvostetaan juomarahojani enemmän."
Kaivoin taskustani nipun viisisatasia ja laskin niitä tämän hernekepin edessä.
Muutaman tonnin kohdalla tyttö murtui ja pyysi anteeksi käytöstään ja kertoi, että saisin jäädä tähän kahvilaan, mikäli en vain enää tupakoisi sisällä..
Tupakoisi...taas tämä sivistymätön moukka osoitti typeryytensä ja meinasin sanoa hänelle pari tarkoin valikoitua sanaa, mutta tyydyin nielemään halveksuntani ja lupasin pitää sikarini jatkossa taskussani.
Voisin vaikka vannoa, että tämäkin pölvästi on saapunut työpaikalleen raitiovaunulla, merkit olivat varsin selkeät..

Jäin siis pöytääni juomaan Irish coffee-juomaani ja seurailemaan raitiovaunupysäkin tapahtumia. Ei aikaakaan, kun siihen saapui joku räkäkännissä örveltävä öykkäri olutlavoineen ja alkoi nuokkua pysäkin  penkillä sammumispisteessä. 
Raitiovaunun saapuessa äijä yritti raahustaa tähän ihmiskarjan siirtimeen, mutta oli ilmeisesti liian humalassa jopa siihenkin ja kuski käännytti hänet heti ovelta takaisin. Juoppo alkoi elämöidä, huusi solvauksia kuljettajalle ja lopulta kusi keskelle katua.
Hetkeä myöhemmin poliisin asuun sonnustautunut ladon ovien kokoinen järkele alkoi saatella häntä kohti poliisiauton takatilaa. Kytän niskaan oli poimuttunut ja kerrostunut vähintään ranskanleivän kokoinen lihankimpale ja äijän kuutiomainen kalju pää oli enemmän mekaanisen, kuin orgaanisen näköinen. Mikä lie testosteroinilla kyllästetty androidikyborgi hänkin..

Seuraavasta raitiovaunusta purkautui näitä tyypillisiä ylipainoisia ja lyhyitä ihmiskuhnureita ulos. Selkeästi matkalla joko kotiin liukuhihnalta tai sitten vastaavasti matkalla takaisin hihnalle. Näiden ihmisten kasvoilta oli sammunut jo aikaa sitten kaikki inhimillisyys pois, mikäli sellaista on koskaan edes niillä ollutkaan.
Näiden heikomman aineksen edustajien ainut tehtävä on juottaa komponentteja piirilevyihin tai tyhjiöpakata maisseja grilliterroristien kärysessioita varten.

Seuraavasta ihmiskarjan kuljetusvaunusta tuli ulos hyvin lihava vanha kalju kermaperse keppeineen ja hänenkään kupolissaan ei tuntunut olevan ketään kotona. Äijä oli niin huonossa kunnossa, että hän joutui pitämään pieniä taukoja muutaman askeleen välein, sillä hänen elimistönsä rappiotila oli jo sitä luokkaa, että luultavasti äijän määränpää on jonkinlainen teurastamo ja hänen viimeinen sijoituspaikkansa tulisi olemaan tyhiöpakkauksessa siivutettuna venäläisenä meetwurstina.

Samanlaisia ihmisorjia tuntui tulevan jokaisesta raitiovaunusta ulos tai vastaavasti menevän vaunuihin sisään. Joitain tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta jokainen näistä alistetuista tolloista oli enemmän tai vähemmän elämiltään siipeensä saaneita heikomman aineksen edustajia.
Olin erittäin vakuuttunut siitä, että nämä ihmisille tarkoitetut teurasvaunut olivat ihan vastaavia kokonaisuuksia, kuin karjan kuljetuksiin tarkoitetut vaunut lihateollisuudessa.
Laji oli tietenkin eri ja tätä kävelevää meetwurstipötköä lukuunottamatta kukaan ei ole matkalla teuraaksi, mutta nämä säälittävät ihmisolennot näännyttävät joka tapauksessa itseään hitaasti mutta varmasti kohti hautaa, palvellakseen isäntiään työpaikoilla.
Heidän vapautensa oli täysin riistetty nimellistä rahasummaa vastaan, jonka he saavat  isänniltään, eikä kukaan edes tunnu tajuavan elävänsä laillistetussa orjuudessa.
Heikompi aines on heikompaa ainesta. Meinasin hetken jopa tuntea jonkinlaista empatiaa, mutta sitten muistin, että kuhnurien tarkoitus on pitää pesän toiminnot pyörimässä, jotta me rikkaat voimme siemailla klubeilla kalliita juomiamme ja lennellä pienkoneillamme.
Niin se vain menee ja niin sen kuuluukin mennä. En mitenkään voisi elää nykyisenkaltaista elämääni, mikäli duunarit eivät teksisi omaa osuuttaan. Minä sentään maksan kunnollista palkkaa alaisilleni. Maksan heidän tekemästään työstä niin hyvin, että mietin hetken, josko heidän palkoistaan pitäisi jopa leikata pieni siivu pois.

Poistuin kahvilasta ja annoin tarjoilijalle viisi euroa tippiä, jotta hän voi ostaa työpäivänsä jälkeen vähän virvokkeita, Coca colaa tai jotain sellaista. Kuka näiden köyhien tavoista lopulta tietää..

Rikos ja rangaistus

 Saatana, kusimarko ei ymmärtänyt hienovaraista vihjettäni sen kalmankäryisen grillinsä suhteen. Grilli oli mennyt kumihyökkäykseni jälkeen lunastuskuntoon, joten naapurin kiusankappale oli sitten käynyt tuhlaamassa viimeiset sosiaalihuollolta saamansa roposet uuden ja vielä isomman pallogrillin ostoon. Sama naapureiden terrorisointi rasvaisen savun muodossa on jatkunut kahta kauheammin.
Tälle terrorismille on nyt kertakaikkiaan saatava lyötyä se viho viimeinen piste.
Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä vakuuttuneempi olin siitä, että nyt on todellakin aika ottaa mulkulta ne luulot pois, oikein suurella kädellä..
Eipä mennyt kauaa kun punoin suunnitelmani ja lähdin ensitöikseni rautakauppaan noutamaan tarvikkeita. Mukaan tarttui muutama säkki sementtiä, harjaterästä vuorivillaa. Matkan varrella nappasin kyytiin yhdeltä romuttamolta muutaman ison traktorin renkaan. Kotiin päästyäni porailin renkaisiin harjateräksen mentäviä reikiä ja jäin odottamaan. 
Yön hiljaisuudessa ja hämärän suojassa lähdin raahaamaan niitä traktorin renkaita kohti Markon pihaa. Renkaat painoivat ihan helvetisti ja moinen urakka olisi jäänyt monelta, kuten vaikka nyt Markolta itseltään suorittamatta. Minulle painavat renkaat eivät olleet sen kummempi este, sillä olen käynyt vuosia salilla ja lihakseni ovat täyttä timanttia. Ei siinä pari kumipyörää tunnu missään, kun aivoni antavat hauiksilleni käskyn pullistua. Nehän pullistuvat sen verran, että pitää välillä jopa hiukan himmailla, ettei orvaskesi repeä samalla.
Pinosin renkaat päällekäin ja laskin tämän kusta latkivan tryffelisian upouuden pallogrillin keskelle muodostunutta rengaspinoa. 
Seuraavaksi telkesin tämän saastepesäkkeen uuteen vankilaansa asettelemalla harjateräkset ristiin rastiin niihin ennalta poraamiini reikiin. Ylhäältä katsottuna grilli oli todellakin lukittu paikoilleen niiden risteävien rautatankojen väliin.
Olin todellakin tyytyväinen lopputulokseen.
Oli siis aika lähteä omaan autotalliini ja tyhjentää uskollinen vanha betonimyllyni kaiken maailman kivenjärkäleistä, joita sinne oli jostain syystä joskus kulkeutunut. Mylly teki työtään ja aloin kantaa valmista sementtiä Markon pihalle rakentamaani luomukseen. Vähä vähältä grilli hävisi näkyvistä ja kun sementtikerros oli saavuttanut yläreunan iskin pornokaupasta ostamani ison lateksisen hevosenkyrvän keskelle koko komeutta. Katselin luomusta hetken ja hain vuorivillat ja muutaman pullon polyuretaanivaahtoa. Sotkin renkaiden reunat uretaanilla ja iskin vuorivillat siihen päälle. Tämä tuntui vielä kovin laimealle, mutta muistin samalla Nallilla olevan natolankaa autotallissaan. Siitä salamana Nallin luo, langat mukaan, muutama kierros villojen ympäri ja hieman lisää villaa pintaan silmänlumeeksi. Onnea rakennelman purkamiseen grillimaisteri!!!
Koko luomuksen kruunasi rakennelman huolella suunniteltu sijoituspaikka. VirtsaMarkon terassin reunassa on betoninen tasanne, jolla hänen niin sanottu keäkeittiönsä seisoo. Raivasin rengaspinolle sen verran tilaa, että se mahtui kokonaan betonilaatan päälle. Näin sain varmistettua sen, ettei tämä katkupesäke irtoa lattiasta sementin kuivuttua, kuin paineilmaporalla.
Jokokohan viimeinkin viesti menisi perille vai pitääkö tässä pistää oikein iso vaihde vielä vetämään?

Katselin luomustani haltioituneena ja huomasin, ettei se ole edelleenkään ihan valmis. Lähdin siltä seisomaltani Kulottajahomon liiteriin ja pihistin sieltä suurimman lapinleukun, jonka olin koskaan elämässäni nähnyt. Heitin puukon taideteokseni viereen terassille ja lähdin tyytyväisenä kohti kotiani.
Jokainen tällä alueella tietää, ettei moisia poronpanijanveitsiä ole kellään muulla, kuin naapurin poroporvarilla. 
Varmistaakseni viestini perillemenon päätin heittää äijän terassille vielä paketillisen poron lihaa ja kiinnitin siihen viestin: "Jos sie kärryytät täällä niin käythä edes kunnoollista lihhaa? Mithää porshasta älä sie arinalle heithä. Emakot käyvät siulle vain panemisheen."

Seuraavaksi kävin repimässä omalta pihamaaltani kaikki vaimoni pelargoniat juurineen ja heittelin pitkin nurmea. Saman kohtalon kokivat vaimoni hetki sitten maahan kaivamat lehmuksen taimet sekä pari kirsikkapuun alkua. 
Lopuksi löin nurmikolleni kyltin jossa luki: "Haistha sie porvari pitkä paska!"

Omalta pihaltani suuntasin Jalosaarten pihaan ja puukotin koko perheen polkupyöristä renkaat ja Simopojan uuden jalkapallon. Heidän pihaansa jäi myös kyltti ja siinä luki: "Lapinnoidan kanssa ei leikitä. Vääräuskoisten paikha on roviolla."
Tein Jalosaaren paskajaakon polttopuista suuren nuotion hänen pihamaalle ja tuikkasin sen tuleen. Nuotion viereenkin jäi kyltti, jossa luki: "Jaakho kultha kuole jo."-toivotus.

Varsin tyytyväisenä saavutuksiini suuntasin kotiin tarkoituksena ottaa pienet nokkaunet, mutta eihän se uni silmään tuollaisen työn jälkeen tullut, joten ajelin satamaan ja lähdin veneilemään. Paikalla huomasin, että joku saatanan persaukinen oli sitonut oman purjeveneensä minun veneeni pollareihin! No, ensin ajattelin, että ei siinä mitään, irrotan köydet ja sitten omani ja sidon homon paatin takaisin, mutta kun totesin köysien olevan umpisolmussa menetin hetkellisesti käytöstapani. Irotin köydet kyllä, mutta kiinnitinkin ne sitten oman purteni perään kiinni ja lähdin hinaamaan purjevenettä ulapalle. Hinasin paskaa ympäriinsä kunnes rantauduin tallinnaan jossa on muutama tuttu pulverialalta. Ostin ison satsin kokkelia ja piilotin tähän purjeveneeseen ja suuntasin kohti pääkaupunkimme saaristoa. Valitsin paikan johon ei ollut näköyhteyttä mistään ja hylkäsin veneen kokalasteineen ja painoin hana pohjassa Tanskaan. Hetken mietittyäni lainasin puhelinta joltain paikalliselta ja soitin nimettömän ilmiannon saaristossa kuljeksivasta salakuljetusaluksesta. 
Tämän urakan jälkeen olin todellakin ansainnut iltani paikallisten rakkauden ammattilaisten kanssa.
Hetken jyystettyäni päätin soittaa videopuhelun Nallille. En sanonut hänelle sanaakaan vaan kuvasin lähietäisyydeltä huoran persereikää parin minuutin ajan ja katkaisin puhelun.

Pallogrillailua ja pissan juontia

En voi kerta kaikkiaan ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat grillailla päivästä toiseen. Kulottajahomon alapuolella asuva rasvaprässi nimeltä Marko on terrorisoinut hienoa naapurustoamme jo viikkojen ajan haisevan grillinsä kanssa. Joka ikinen päivä, joskus parikin kertaan päivässä tämä mätisäkki käryttää pihallaan pallogrilliään ja minä muiden naapureiden ohessa saan kärsiä hänen kokkailujensa käryistä.
Sellaista päivää ei oleaan, etteikö tämä ylensyönyt ponttooni löhöilisi grillinsä äärellä olutpullo kädessään.
Mistäköhän tämäkin nuhjuinen pummi on ilmestynyt tämän alueen arvoa alentamaan? 
Pienen plussan naapurin löysä vompatti saa sentään siitä, että juo oluensa pulloista, eikä tölkeistä, kuten vähä-älyisillä heikomman aineksen yksilöillä on nykyään tapana.
Olutta ei saa pilata metallin maulla, mutta siitäkös tämä kiljukansa välittää tuon taivaallista?

Grillin sauhuttamiselle oli tehtävä jotain ja päätin itse toimia naapurustoni hyvän mielen ja raikkaan ilman lähettiläänä. Kaadoin pari kertaa ämpärillisen vettä tämän muumivartaloisen estrogeenipommin grilliin hän poistuttuaan paikalta, mutta apu oli vain hetkellinen. Ei aikaakaan, kun sama savua puskeva kyttevä tervamiilu puski palokaasujaan taas naapureiden kiusaksi, joten oli siis keksittävä jotain muuta.

Olin pannut merkille, että äijä juo aina saman merkkistä olutta, joten ostin sitä sitten itsekin. Vain todellinen juntti ja tollo juo tällaisia liemiä. Halvimpia kuralaagereita, joita  juomalla saa korkeintaan ripulin.
Kaadoin keskenkäyneen hiivamäskin pulloistani maahan, kusin pullot sen jälkeen täyteen ja painoin varta vasten tätä tarkoitusta varten ostamallani korkittimella kruunukorkit jälleen siististi pullojen päälle. Lopputulos oli täydellinen ja tuote oli, kuin suoraan kaupan hyllyltä, toki paljon laadukkaammalla sisällöllä.
Viilensin oluet jääkaappikylmiksi ja jäin vaanimaan läskiMarkon puuhia. Ei aikaakaan, kun odotukseni palkittiin ja pahaa aavistamaton mulkku lähti saastepesänsä läheltä taas jonnekin. Ryntäsin sutena paikalle.
Ensimmäiseksi sieppasin mulkun pihalla olevasta kylmälaukusta pari olutta ja korvasin ne omilla erikoisoluillani.
Seuraavaksi menin äijän saatepalollolle ja kaadoin hiilien joukkoon ison pussillisen vanhojen autonrenkaiden, saappaiden ja kumiveneen palasia. Grilliin lensi myös pari tyhjää öljypulloa ja kulottajahomon pyykkinarulta varastetut kalsarit. 
Ajattelin tehdä ukolle palveluksen, sillä hän tuntuu rakastavan grillinsä aiheuttamaa käryä, joten kärytetään sitten samalla oikein kunnolla.

Olin jo lähdössä pois pihalta, kun huomasin äijän puutarhapöydällä pussillisen hienoa sokeria. Sieppasin pussin ja palasin kylmälaukulle, jossa olin nähnyt pari isokokoista pihviä, Sokeroin simpanssin pihvit ja poistuin paikalta. 
Poistumisen hetkellä, äijän grillistä nousi jo pari metristä lieskaa ja koko pönttö oli vasta saavuttamassa sitä suurinta paloaan. Mustaa savua puski taivaalle koko grillin täydeltä ja haju oli sen mukainen.
Pullasorsa sai juuri sitä mitä hän eniten maailmassa tuntui rakastavan, eli helvetinmoista käryä ja tavallistakin kuumemman grillin.
Hyvää kesää kusipää. Mitä tänään syötäisiin?

Kiiltoa, kimallusta ja kalavelkoja.

 Minua jäi kismittämään se epäoikeudenmukainen kohtelu, jonka uhriksi olin joutunut kusipäisten asfalttityöntekijöiden ja poliisin salaliiton seurauksena. Minua oli kohdeltu, kuin mitäkin huligaania tai pahantekijää vaikka se tilanteen todellinen uhri olin ollut minä. Tämä vääryys oli kostettava ensitilassa.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki koetut vääryydet tulee maksaa korkojen kera takaisin, jotta ne ihan oikeat pahikset saavat palautteen teoistaan. Nyt oli siis minun vuoroni jakaa pahaa mieltä niille kirotuille liikenneterroristeille ja katujen ruuhkauttajille, oppivatpa saatana olemaan.

Sieppasin kännykän käteeni ja soitin luottoystävälleni Nallille.
"Terve Nalli, onko sulla suunnitelmia tulevan yön varalle? Pitäisi maksaa vähän kalavelkoja eräille kusipäille, jotka kuvittelivat voivansa kohdella minua epäkunnioittavasti."-Kyselin Nallilta.
"Itseasiassa me istutaan täällä mun kämpillä juuri Paulin kanssa ja ajateltiin lähteä myöhemmin illalla kaupungille naistarjontaa katselemaan. Pauli oli saanut pari viikkoa sitten tippurin joltain lähiökantturalta ja hän haluaisi panna vahingon eteenpäin." -Totesi Nalli ilkikurisen huvittuneena.
"Miten olisi jos siirtäisitte ne panohommat vaikka huomiselle, voisin silloin itsekin liittyä seuraan, mikäli seura kelpaa. Tänä yönä minulla on suuri tarve ottaa eräiltä kusipäiltä luulot pois." -Ehdotin Nallille, joka halusi tietää asiasta enemmän.

Nalli laittoi minut kaiuttimelle ja kerroin ystäväkaksikolleni juurta jaksaen, millaisten terroristien hampaisiin olin eilen joutunut. Miehet olivat yksimielisiä siitä, ettei moinen käytös ollut kertakaikkiaan hyväksyttävää ja lupasivat jättää illan baarikierroksensa väliin. Oikeuden jakaminen vääryydentekijöille oli ykkösprioriteetti meille kaikille. 
Miehet kyselivät, mitä minulla oli mielessäni ja kerroin heille suunnitelmistani: "Onko sulla Nalli siellä liiterin perukoilla vielä ne sun isävainaan vanhat viinapullot?" - Kyselin toiveikkaana. Kyseisiä pulloja oli siellä satoja, sillä Nallin faija oli ollut liian laiska tai mukavuudenhaluinen palauttaakseen tyhjiä pulloja takaisin Alkoon.
Paremman tilan puutteessa pullot olivat kertyneet liiteriin. Nalli ei ole ollut sen innokkaampi niitä palauttamaan, joten pidin erittäin todennäköisenä sitä, että pullot olisivat edelleen tallella.
"Joo, onhan ne siellä. Mihinkä ne sieltä olisivat hävinneet? Pitäisi kyllä palkata joku siivoamaan ne sieltä, kun mokomat vievät liikaa tilaa liiterissä." -Totesi Nalli mietteliäänä.
"Hienoa, että ovat tallella. Tulen kohta sinne. Siivotaan porukalla ne pullot sieltä pois" -Sanoin kummastuneelle ystäväkaksikolleni.
"Pauli totesi varovasti: "En nyt Lalli halua loukata mitenkään, mutta onko sinulla kaikki ihan kunnossa? Ettäkö me siivottaisiin jotain lasipulloja illalla huviksemme Nallin liiteristä? Anteeksi, että sanon suoraan, mutta tuntuu, että olet saanut auringonpistoksen."
Nauroin Paulin kommentille ja kerroin juurta jaksaen suunnitelmani miehille ja sain heidän hyväksyntänsä ja täyden tukensa.
"Mulla on täällä myös joku vanha tietokoneen näyttö ja voin ottaa tuolta vaimon hillokellarista, muutaman ison hillopurkinkin. Vaimo ei taatusti huomaa pientä vajausta varastoissaan."

Saavuin siis Nallin talolle ja lähdimme muovikasseinemme liiterille, jossa vanhoja viinapulloja makasi lattialla jopa enemmän, kuin olin muistanutkaan. Keräsimme kahdeksan isoa muovikassillista ihan täyteen pulloja ja liiterin yleisilme ei juurikaan edes muuttunut, pulloja oli edelleen enemmän, kuin Alkon varastossa.
Pakkasimme pullot autoon ja heitimme sinne myös Nallin vanhan kuvaputkinäytön ja hänen vaimoltaan pihistämänsä hillot.

Auton pakattuamme istuimme yhdessä iltaa ja odottelimme yön pimeitä tunteja. Tunnelma oli todellakin katossa ja ilmassa oli jälleen kerran sitä kuuluisaa suuren urheilujuhlan tuntua. 
Kello 02:30 strattasin kulottajahomolta verukkeella lainaamani auton ja lähdimme ajamaan kohti kusipäiden tietyömaata. Ilta oli hiljainen ja kanssa-autoilijat loistivat poissaolollaan.
Työmaan lähestyessä ystäväni avasivat auton ikkunat ja kaappasivat molemmat syliinsä kassillisen pulloja. Työmaa-alueella kassi toisensa jälkeen helähti paskaksi asfalttiin ja lasinsirpaleita oli kaikkialla. Hajoavien pullojen ääni oli taivaallinen ja tunsin suunnatonta mielihyvää pienestä jekustamme.
Työmaa-alueen ohitettuamme tein sopivassa paikassa U-käännöksen ja lähdin ajamaan takaisin päin.
Saavuttuamme takaisin työmaalle, Pauli kampesi vanhan monitorin keskelle tietä ja Nalli viskoi nuoruuden innolla hillopurkkeja kaikkialle. Sotku oli järjetön. Lasia, hilloa ja kaaosta oli kaikkialla.
Lasi musertui Kulottajahomon renkaiden alla ja mietin, että mahtaakohan auton kumit kestää moista kohtelua ehjinä, mutta kestihän ne ja pääsimme jatkamaan takaisin kotiin päin.

Aamulla herättyäni päätin lähteä muina miehinä ajelemaan kohti yön työmaata ja katselemaan hävitystä päivän valossa. Tunsin suunnatonta mielihyvää nähdessäni asfalttityömiehet lakaisemassa tietä kyrvän näköisinä. Vittuilitte pojat väärälle jätkälle, mietin mielessäni ja nauroin ääneen, nähdessäni ihrapäisen peräkammarinpojan huitomassa luudallaan. Samainen kusipää oli vielä edellisenä päivänä istunut rehvakkaana jyränsä päällä. Vittuilulla ja kiusanteolla on aina hintansa ja nyt oli näiden pikiapinoiden vuoro maksaa synneistään. Minä en tällaisesta kiusanteosta nauti ollenkaan, mutta jos ihmiset vaativat minulta tällaisia toimia niin saamansa pitää.

Asfalttityöntekijöiden kusipäisyydestä.

Olin ajelemassa Lamborghinillani viilentääkseni helteen tukaloittamaa oloani ja päädyin asfalttityömaalle.
Minut pysäytettiin brutaalisti ja jäin katselemaan, miten joku auringon raiskaama lyhyt kaljavalas lyllyi oranssin  jyränsä päällä ilman paitaa. Voi saatana, eikö nämä perkeleen työläisjuntit ymmärrä, että meillä kunnon ihmisillä on elämä elettävänämme? 
Äijällä ei tuntunut olevan pienintäkään tarvetta päästää minua menemään ja kiehuin raivosta autossani.
Kierrätin Lamboni moottoria ja puin tälle tuhkamunaiselle peräkammarinpojalle nyrkkiäni ja äijä katseli minua jotenkin flegmaattisen kyllästyneenä ja pudisteli rasvaista päätään, kuin olisin jollakin tavoin muka käynyt hänen hermoilleen,Jo oli kusipäällä otsaa!
Tuollainen saatanan talipallo kuuluu talvisin lintulaudoille, ei pudistelemaan päätään itseään paremmille ihmisille, joiden verovaroista hänenkin tulevat työttömyyskorvauksensa maksetaan.

Hermoni alkoi olla jo riekalaina, sillä kusipään jyräily ei tuntunut edistvvän millään tavoin. Huusin autostani pysäyttäjänä toimineelle naiselle, joka hänkin oli selkeästi jonkinlainen solariumaddikti : "Mikä saatanan tässä nyt oikein kestää? Etkö sinä duunari tajua, että jokainen minuutti, jonka minä tässä joudun seisomaan maksaa saman verran, kuin sinä saat koko vuodessa palkkaa?
Perkele, että tuollaisesta ilkivallasta pitäisi joutua edesvastuuseen."
Nainen katseli minua tylsistyneenä ja totesi: "Tässä ei nyt kenenkään tulot vaikuta, näethän itsekin, että tuolla ajetaan jyrällä ja valmistellaan uuttaa asfalttia ajokuntoon. On sinullakin sitten tasaisempi tie hetken päästä ajettavanasi."
"Saatana! Olen menettänyt takianne kallista aikaa ja rahaa jo sen verran, että voit olla varma, että nostan teitä vastaan niin suolaisen oikeusjutun, että sen jäljiltä sinä ja muut tuosta suojatyöporukastanne pääsette työvoimatoimiston asiakkaiksi, kun koko firmanne menee korvaustaakan alla nurin. Ilkivallanne on hintansa." -karjuin ämmälle, joka hänkin alkoi osoittaa suuttumuksen merkkejä..

"Sitä odotellessa -totesi nainen ja jatkoi: Ikävää jos joudut odottelemaan, mutta työtämme mekin tässä vaan teemme. Silloin, kun tie ei ole vielä ajokunnossa niin kaikkien on odotettava varallisuudestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta. Sama pätee siis sinuun tai vaikka maan presidenttiin. Turhaan sä mulle raivoat, kun en mä tälle tilanteelle mitään nyt voi." -puolustautui nainen jo selkeän kireänä..
"Miksi nuo saatanan lihanuijat tekevät töitä ilman paitoja? En todellakaan haluaisi nähdä tuollaisten moukareiden puolialastomia vartaloita. Tuokin saatanan jokinorsu tuolla jyränsä päällä saa oksennuksen nousemaan kurkun päähän." -totesin tälle kiukkuiselle,  mutta varsin sievälle naiselle.
Nainen katseli minua hämäästyneen näköisenä ja totesi: "Oletko sattunut huomaamaan, että täällä on ollut viime viikkoina varsin kuuma? Helle itsessään nostaa lämpötilan aurinkoisilla paikoilla yli kolmeenkymmeneen asteeseen ja lämpö kertautuu, kun se osuu uuteen asfalttiin. Juuri valmistettu asfaltti on äärimmäisen kuumaa ilman helteenkin vaikutusta. Paita päällä homma olisi entistä kuumempaa."
"Ja vitut! -Totesin naiselle ja sanoin, että kyse on siitä, että nämä perkeleen munkkitynnyrit haluavat vain terrorisoida kanssaihmisiään esittelemällä kaljamahojaan ja lihaksettomia vartaloitaan. 
Kiskaisin paidan päältäni ja sanoin naiselle: "Tässä on sulle bööna vähän silmänruokaa. Jos miehet eivät osaa pitää kehoistaan huolta niin pitäkööt paidat päällänsä. Tässä sulle viimeiseen asti treenattu kasi pack."
"Tämä menee nyt varsin sopimattomaksi. Olkaa hyvä ja odotelkaa kaikessa rauhassa vielä hetki. Ei mene enää kauaa, että pääsette jatkamaan." -Totesi nainen nuivan kuivasti ja lähti ottamaan askeleita pois autoltani..
"Kuulehan nyt pimu. Minä kannatan tasa-arvoa ja vaadin, että sinä riisut paidan ja rintaliivit päältäsi. Kyllä sinulle kuuluu samat oikeudet, kuin noille karjuillekin. Tissit paljaaksi pimu. ja äkkiä" -Huusin naiselle ja hän ei vastannut sanallisesti mitään. Huomasin katselevani mimmin pystyssä olevaa keskisormea. Sen siitä sitten saa, kun yrittää edistää tasa-arvoa ja olla heikompansa puolella. Töykeäksi on mennyt kanssaihmisten käytös nykymaailmassa.

Hetken päästä tämä nainen nosti lätkänsä ylös ja päästi minut viimeinkin menemään. Ajoin hitaasti muutaman metrin ja tein lambollani muutaman donitsin uudelle asfaltille, jonka seurauksena renkaani repivät uuden asfaltin reunan rikki. Jyrän kodalle päästyäni sieppasin ostoskassistani ison pikkelssipurkin, jonka vaimoni oli kaupasta tilannut ja heitin sen täysillä jyrän kylkeen. Pikkelssi ja lasinsirut levisivät kaikkialle. Siitäs saivat, homot!
Huusin hölmistyneen näköisellä jyräpojulle: "Haista sinä terroristi vittu!" ja painoin kaasun pohjaan. Tietyömaan toisessa päässä olevat duunarit yrittivät pysäyttää minua, mutta toista kertaa en näiden paskapäiden vuoksi aikonut pysähtyä, joten kaasu pysyi lattiassa.
Toisen pään pysäyttäjä totesi tilanteen ja hyppäsi viime hetkessä alta pois.

Maailma on kovin epäreilu paikka. Eilinen päivä meni tätä asiaa puidessa poliisilaitoksella. Minä olin muka tämän jutun kusipää, vaikka minun liikkumisvapauttani oli törkeästi rajoitettu.
Köyhät ovat tunnetusti aina toisten samanlaisten pummien puolella ja minä jouduin taas kerran maksumieheksi. Saatanan siat! Tämä ei taatusti jää tähän..

Armeijan järjettömälle rahantuhlaamiselle on tehtävä loppu.

 Minä olen varsin isänmaallinen ihminen ja kannatan ehdoitta yleistä asevelvollisuutta tässä maassa. Olen myös veronmaksaja ja vaadin, ettei maksamiani verorahoja tuhlata nykyisellä tavalla täysin holtittomasti ja vastuuttomasti keskenkasvuisten ihmisten pyssyleikkeihin.
On totta, että maalla pitää olla puolustusvälineistöä aseiden, ammusten, erilaisten kranaattien, yms. muodossa ja on täysin ymmärrettävää, että armeijan varastot täytetään uhkaavien tilanteiden varalta näillä välineillä, jotta niitä voi pahan paikan tullen sitten hakea näistä kätköistä. Riittävä asereservi on välttämätön, jotta voimme  tehdä uusia ilmastointiaukkoja niiden uhkarohkeiden barbaarien päihin, jotka haluavat tulla tänne onneaan kokeilemaan.

Sitä minä en ymmärrä, miksi näitä kalliita välineitä tuhlataan ja kulutetaan rauhan aikana armeijan toimesta. Joku vääräleuka voisi alkaa sössöttää, että niitä tarvitaan uusien sukupolvien kouluttamiseen, mutta se on pelkkää paskapuhetta. Armeijan kapiaiset haluavat vain itse leikkiä niitä pyssyleikkejään tyydyttääkseen omaa lapsellisuuttaan. Kapiaiset ovat traumatisoituneet lapsuudessan, silläheillä ei ole ollut tarpeeksi legoja tai nallipyssyjä. Heidän murhanhimonsa on syttynyt jo lapsuudessa, jolloin on joutunut ampumaan käpylehmiä ritsalla muun mielekkään tekemisen puutteessa.

Miksi varusmiehille ei voisi vain yksinkertaisesti antaa käteen vesipyssyjä? Lippaiden täyttö olisi täysin ilmaista tässä tuhansien järvien maassa.
Kranaatit voisi puolestaan korvata esimerkiksi vesi-ilmapalloilla, jotka toki hajotessaan roskaavat ympäristöä, mutta maaston puhdistamisen näiden kranaattiharjoitusten jälkeen voisi hoitaa siviilipalvelusmiehet ja muu saman kaltainen roskaväki.

Tykistön voisi puolestaan korvata esimerkiksi suurilla ritsoilla, jotka sinkoaisivat taivaalle koiran paskaa. Varusmiehille tulisi näin tilaisuus harjoitella oikeasti elämään paineen alla tykistötulessa ja motivaatiokin olisi kohdallaan, sillä kukapa meistä haluaisi otta paskalatinkia vastaan omalla naamallaan? Tähän on toki omat poikkeuksensa, kuten Kauhavalaiset, mutta heistä nyt ei ole muutenkaan isänmaan toivoiksi, oli armeijamuoto sitten mikä hyvänsä.

Entä sitten ilmavoimat? He voisivat korvata Hornettinsa vaikka leijoilla ja taas säästyisi veronmaksajien rahaa kymmeniä miljoonia euroja. Niihin ihan oikeisiin koneisiin ei tulisi käyttötunteja ja ne pysyisivät priimakunnossa hangaareissa odottamassa vihollisen hyökkäystä.

Panssarivaunut voitaisiin korvata lihavilla varusmiehillä, joka tuntuu olevan nykymaailmassa ehtymätön luonnonvara. Näille läskikasoille annettaisiin läskipyörät, joilla he voisivat sotkea ympäri maita ja mantuja. Laihtuminen olisi taattua ja kyseisiltä palleroilta voisi veloittaa normaalia kuntosalien veloittamaa palkkiota kuntonsa kohentumisesta.
Kertyneillä varoilla voisi ostaa uusia vesipyssyjä ja näin armeija alkaisi pikkuhiljaa rahoittaa itsestään omia kulujaan ja veronmaksajien varat säästyisi järkevämpään käyttöön.
Armeijassa on tietenkin useita eri koulutushaaroja ja esimerkiksi laskuvarjohyppääjät voisivat kouluttautua uimahallien hyppytorneissa. Laskuvarjon virkaa toimittaisi vanhat sateenvarjot tai pöytäliinat. Jos niitä ei olisi saatavissa niin vanhainkotien käytetyt kroonikkovaipat ajaisivat saman asian.

Kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa, kunhan vain käyttää hiukan tervettä maalaisjärkeä. Tällainen nykyisen kaltainen rahojen tuhlaaminen ei ole pelkästään vastuutonta vaan myös täysin moraalitonta.
Näilläkin säästetyillä verovaroilla saisi esimerkiksi taulutelevisioita linja-autopysäkeille ja taksitolpille. Mikäs sen mukavampi tapa odotella niitä joukkoliikennevälinettä, kuin katsella samalla kovaa pornoa tai väkivaltaviihdettä.
Ajattelen nyt puhtaasti rahvaan etua, sillä pienten virkistymishetkien jälkeen nämä työn sankarit olisivat paljon tuottavampia työpaikoillaan.
Minun autoissani on tietysti vakiovarusteena videotykit.
Itse en todellakaan suostu seisomaan missään räntäsateessa kaikenlaisten likaisten ja haisevien duunareiden joukossa.

Pakoputken irrottelua ja viikinkihautajaisia

Minä olen rauhallinen pitkäpinnainen ja rauhaa rakastava mies, mutta kyllä se minunkin pinna lopulta palaa, kun tarpeeksi kauan ärsytetään. Jalosaaren ruskuaispussi lupasi korjata sen ruosteisen autonromunsa pakoputken heti juhannuksen jälkeen, mutta tilanne on jatkunut muuttumattomana tähän aamuun asti. Tänään se tilanne todellakin muuttui kertarysäyksellä.
Heräsin yöllä kauneusuniltani, kun tämä paskakeppi kaasutti katiskallaan kotiin. Tämä oli se viimeinen oljenkorsi, joka sai kamelin selän katkeamaan ja hiivin yön pimeimpinä hetkinä juntin pihaan mukanani kunnon kieppi vahvaa kettinkiä. Pujotin kettinkini äijän katalysaattorin etupuolelle ja kiinnitin toisen pään kettinkiä äijän pihalla olevaan sähkötolppaan.
Sitten hiivin takaisin kotiini ja otin pienet unet, herätäkseni puhelimeni herätykseen, jonka olin asettanut hetkeä ennen sitä hetkeä jolloin tämä liian pitkäksi mennyt keskenmeno oli lähdössä töihin. Viimeaamuina on tullut hyvinkin selväksi, milloin äijän auto aamuisin käynnistyy. 
Nousin sängystäni, kaadoin pari senttiä konjakkia lasiin ja jäin hämärään väijymään tohvelieläimen töihinlähtöä. Kuten heikompi aines yleensä, tämänkin moukan työpäivä alkaa jo ennen seitsemää. Olen toki sitä mieltä, että jokainen työ on tärkeää, mutten välttämättä haluaisi näiden paskaduunin painajien teiden risteävän omieni kanssa. Ei aikaakaan kun Jaska nousi kulkineeseensa ja starttasi sen. Olin juuri ottanut siemauksen konjakistani, joka Jaakon hätääntyneen ja yllättyneen huudon seurauksena tuli ulos sieraimista polttaen kokkelin syövyttämiä limakalvoja. No, kaikella on hintansa ja tämän hinnan maksoin mielelläni saadessani katsella tätä näytelmää. Hätääntynyt Jalosaari säntäili autonsa ympärillä ihmetellen mitä kummaa juuri oli tapahtunut. 
Äijä oli lähtenyt ilmeisellä kiireellä ja koko pakoputki oli revennyt siististi (Vertauskuvallisesti totta kai) irti pakosarjasta; äijän soundimaailma sai kertarykäisyllä mukaan vähän enemmän luonnetta. Nyt tämä japanin ihme karjui kuin paholaisruoskan raiskaama leijona.
Siemailin konjamiiniani ja tarkkailin juntin liikehdintää. Huomioni kiinnittyi ehkä toissijaiseen asiaan, mutta tämä ihmisapina oli pukeutunut sellaisiin vermeisiin, ettei hän todellakaan erottuisi tämän junttilan katukuvasta. En edes tiedä mistä aloittaisin, mutta yritän aloittaa vaikka äijän sikopaimenen sandaaleista. Ruskeat elämän raiskaamat remmisandaalit, joissa äijällä oli tietenkin valkoiset tennissukat. Mauttomuuden hupentuma. Ihmiset kiistelevät usein siitä, pitäisikö sandaaleissa käyttää sukkia vai olla avojaloin, mutta minä ihmettelen suunnattomasti miksi kukaan sivistynyt ihminen haluaa ylipäätään käyttää moisia beduiinien kamelinkoulutuskenkiä? Kaltaiseni sivistyneet miehet eivät koskaan voisi moisiin pukeutua, mutta Jalosaaren tollo on asia erikseen. Minulla on aina vähintään 1500 euron nahkaiset mittatilauskengät jalassani, mutta yleensä minä käytän kuuden, seitsemän tuhannen euron kenkiä. No se minun kengistäni, palataan Jalosaareen. Äijä kiljui munahaukkaansa paikalle sillä ilmeisesti hän oli jotenkin onnistunut rikkomaan oman puhelimensa autoaan ihmetellessään. Hän kiljui vaimoaan etsimään esimiehensä puhelinnumeron ja jos nyt oikein kuulin, oli hänellä hätä oman työpaikkansa puolesta. Tässä kohden päätin lähteä itsekin pihalle. 

- Mitä helvettiä täällä metelöidään? Kyselin varsin kovaan ääneen Jalosaaren tontin rajalla. 
Jalosaari loi minuun vähintäänkin kyseenalaisen katseen, muttei onnekseen sanonut mitään loukkaavaa. 

- Joku saatana oli sitonut autoni pakoputken kiinni tolppaan ja nyt en pääse töihin! Saan jumalauta potkut jos en pääse ajoissa paikalle. Sika vinkui hädissään. 

Sain taas purra poskeani etten olisi nauranut päin äijän naamaa. 
- Voi ei. Mutta muistatko nyt että minä varoitin Penasta? Näin siinä käy kun leikkii hullun kanssa. 

Jaakon ilme oli paljon puhuva hänen kuunnellessaan minua. 

- Vai Penttiä sinä tästä syytät? Penttihän on putkassa! 

- Niin, voi olla, mutta kyllähän hänen perintörahoillaan palkkaa jonkun Kontulalaisen köyhän tekemään likaiset työt puolestaan. Kuulehan Pas.. köh köh, Jaska. Mitäpä jos minä soitan autonkuljettajalleni niin saadaan sinut ajoissa töihin. Jätä tämä paskaläjä minun huolekseni. 

Jalosaaren kusipää suostui ehdotukseeni ja jäimme pihamaalle odottelemaan minun kuljettajaani, joka oli noin vartin päässä paikalta. Höpöttelimme niitä näitä ja tämä hallan panema pääsiäistonttu vakuuttui samalla siitä, että ne ikävät episodit veneelläni olivat olleet jonkinlaista väärinkäsitystä. Äijä oli täysin vakuuttunut, että hän ja hänen vaimonsa oli jotenkin huumattu, mutta ilmeisesti tämä ikävä tapahtuma oli tapahtunut jo aikaisemmin päivällä lähikapakassa, jossa he olivat käyneet juomassa odotellessan pari olutta.
Heillä oli huoli, että vaimo oli tullut veneelläni raskaaksi, mutta suurimat syytökset kohdistuivat nyt Nalliin ja kokkipoikaamme. Molemmat olivat tuleet siihen tulokseen, että minähän en tehnyt veneellä mitän sopimatonta ennen, kuin minua alettiin syyttää perusteettomasti. Sellaisesta nyt kuulemma suuttuisi lähes jokainen. Jalosaaren ääliö pyyteli anteeksi ja kertoi olevansa äärimmäisen pahoillaan turhista syytöksistään. Minä, kun olen kuulemma pohjimmiltani reilu ja hyväsydäminen mies, joka toki olenkin.

Huomioni kiinnittyi taas tämän turvenuijan pukeutumiseen, seuraavaksi vastaan tulivat hänen ruokatahrojen tuhrimat ruudulliset shortsinsa jotka toivat mieleen köyhälistön mökit joita edelleen koristaa sodan jälkeen vanhoista kalsareista kokoon kursitut pöytäliinat sun muut rätit.
Kuljettajani saapui täsmällisesti paikalle ja totesin taas kerran, että kunnollinen työvoima on hintansa väärti.
Jalosaari oli juuri nousemassa kuljettajani kyytiin, kun paikalle eksyi jostain joku laitapuolen kulkija puiden nyrkkiään, huutaen humalaisella äänellään: "Saatanan elitistisiat" Ja jatkoi holtitonta hoippumistaan eteenpäin.
Katselin kuljettajaani ja totesin: "Korhonen, idyllissäni soi nyt riitasointuja. Mene vaientamaan tuo mölysaaste."
Kuljettajani nousi autosta ja lähti määrätietoisesti puliukkkoa kohden. Päästyään miehen eteen hän tempaisi äijää oikealla suoralla ja käppänä kaatui tajuttomana katuojaan polkupyörineen päivineen.
Todettuaan työnsä tehdyksi Korhonen palasi sillä samalla tyynellä eleganssilla takaisin, joka on hänen tavaramerkkinsä.
Jalosaari katseli tyrmistyneenä tapahtumia ja totesi: "Sinulla henkilökunta tuntuu tekevän kaikenlaista palkkansa eteen."
Sanoin möhömahalle, että: "Tämä nyt on pientä. Minun henkilökuntani on täysin lojaalia ja tekevät kyselemättä ihan mitä milloinkin sanotaan."
Jalosaari vaikutti epäuskoiselta ja totesi: "Noi ei kai nyt sentään. Tossa taitaa olla vähän värikynää mukana."
Huomasin ärsyyntyväni tämän pummin epäilyistä ja esitin hänelle pienen demonstraation: "Korhonen! Näetkö tuon koiranpaskan tuossa penkalla? Tee kuperkeikka sen ylitse."
Korhonen asetteli päänsä maan kamaralle ja teki kuperkeikan hetkeäkään epäröimättä. Juntti autossa katseli valehtelematta suu auki loksahtaneena.
"Korhonen. Millaisissa vaatteissa tulet töihin? Riisu heti tuo paskainen takki ja hävitä se. Saat mennä vaatekauppaan ostamaan säädyllisen takin, jahka olet vienyt ystäväni hänen haluamaansa paikkaan." -totesin kuljettajalleni käskevään sävyyn.
Korhonen pahoitteli epäsiisteyttään ja lupasi hoitaa homman ensitilassa pois päiväjärjestyksestä. Olisi todellakin sääli antaa potkut hyvälle kuljettajalle sen takia, että hän ei ymmärrä pukeutumisetiketin alkeitakaan.

Onnekseni Jalosaari lähti kuljettajani matkaan ja lähti saastuttamasta silmiäni. Pitää muistuttaa vielä kuljettajaa desinfioimaan auton ennen kuin minä isken perseeni nahkapenkkeihin seuraavan kerran. 
Soitin sitten siltä istumalta hinausfirmaan ja äijän saapuessa paikalle käskin häntä hinaamaan paskan eräälle etäiselle hiekkakuopalle. Hyppäsin itse Lexukseeni ja lähdin ajamaan kyseiselle montulle. Nostalgia nosti päätään muistellessani puistatusten vallassa Jaakon vaatetusta. Nostalgia siksi, että mieleeni tuli se purjevene Norjassa, josta ohimennen jossain kirjoituksessani jo mainitsin. Silloinhan koko tilanne lähti liikkeelle sandaaleista. 
Olimme viettäneet varsin mukavaa viikonvaihdetta eräässä vuonossa tämän norjalaisen ölyalan äijän kanssa, mutta sitten äijä pilasi kaiken ilmaantumalla sunnnuntaibrunssille nahkasandaaleissa. Hän ei ollut samanlainen juntti mitä täällä näkee automarketeissa ja muualla, ei sentään, sillä hänellä ei ollut sukkia. Sandaalit oli silti minulle liikaa. Ukko oli sitten siinä viikonlopun aikana kertoillut viikingeistä ja jostain muista maahisista. En minä mytologiaa toki karsasta mutta sille on aikansa ja paikkansa kuten paremmissa piireissä tiedetään. Kosteisiin herrasmiesten iltoihin mytologia ei kuulu ellei se sitten erikseen toimi jonkinlaisena teemana. Keräsin raivoani siinä brunssin edetessä miehen hikisten varpaiden työntyessä irtaasti ruskean nahan väleistä ja kun tämä silmääni muodostunut roska lopulta riisui sandaalinsa mennäkseen uimaan, otin minä ne mukaani. Oksennusta pidätellen kannoin nämä kuvotukset miehen purjeveneelle, valelin veneen bensalla ja tuuppasin tuuliajolle kohti Norjan kaunista vuonoa. Kaivoin Zipponi esiin, sytytin ja heitin perään. Turskannussija oli siinä vaiheessa juuri noussut merestä ja katsoi minua nyt epäusko silmissään. Miehen valtasi samanlainen epäuskoinen paniikki kuin Jalosaaren aamulla eikä hän hetkeen osannut kuin säntäillä ympäriinsä. Kirjoitan seuraavan keskustelun nyt suomennettuna. 
- Lalli! Mitä ihmettä sinä teet? Oletko seonnut? Purjeveneeni! Voi purjeveneeni!!! Se maksoi monta miljoonaa! Huusi Harald sinkoillen edelleen ympäriinsä.

- Oletko sinä maksanut tuosta paskasta monta miljoonaa? Sinua on kuomaseni kusetettu! Minähän tein sinulle vain palveluksen. Pääsit samalla eroon niistä jalkasienen raiskaamista Lacosten sandaaleista ja tuosta purjeveneen irvikuvasta! Tässä sitä aitoa viikinkielämää! Tarjosin krokotiileillesi kunnon viikinkihautajaiset! Sanoin ja röyhistelin rintaani nähdessäni miten äijän venho lipui liekehtien pitkin upeaa vuonoa. 

- Viikinkihautajaiset? Sinä olet mielisairas! 

- Ei! Jos joku täällä on mielisairas se on kaltaisesi hintti joka ei tunnista oikeaa purjevenettä optimisti jollasta! Nyt se turpa kiinni jos mielit vielä purjehtia jatkossakin! 

- Purjehtia? Millä!? Huusi Harald joka ei todellakaan ollut hirmuinen muussa kuin idiotismissaan. 

- No minähän hankin sinulle toki ihan oikean aluksen tilalle, jos vain lupaat olla pukeutumatta sandaaleihin jatkossa. 

Tässä purjevene-episodissa ei ole sen kummempaa kliimaksia, ostin äijälle oikesti laadukkaan purjeveneen tilalle. Moni ajattelisi, että pilani tuli minulle kalliiksi, mutta luokittelen tekoni nappikaupaksi. Veneitä tulee ja veneitä menee. Ei se sen kummempaa ole.
Pääsinpä ainakin äijän toukkia kuhisevista kusiluistimista kerta heitolla eroon. Jos se vaati veneen polttamisen ja korvaamisen niin sitten se vain menee niin.

Palatkaamme takaisin Jalosaaren orankiin. Hinautin äijän koslan eräälle hiekkakuopalle ja valelin sen kanisterillisella bensaa. Tällä kertaa kyseessä oli auto, mutta tilanteessa oli jotain hyvin nostalgista, kun katselin miten liekit nuolivat vähä vähältä äijän kittilaatikkoa harmittomaan muotoon.
Tässäkin tilanteesaa joudun uhraaman osan kuukauden ruokakassastani ja ostamaan mulkulle jonkun  ihan oikean auton tilalle.

Kuopalta palattuani soitin eräälle tutulle autokauppiaalle ja kyselin millaisia kulkupelejä hänellä on tarjolla. Äijä ehdotti jotain uudenkarheaa Peugeottia ja purskahdin nauramaan. "Onko nyt joku helvetin aprillipäivä. Ihanko tosissaan olet myymässä minulle jotain pikaruokalaa?"
"Pikaruokalaa? " -Äijä hämmästyi hetkeksi ja repesi nauramaan. Mies ymmärsi yskän ja tajusi viittaukseni ranskalaisiin.
Lopulta päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että äijä toimittaa Jalosaaren marakatin pihalle  upouuden Audi rs 6:n vielä saman päivän aikana. Pyysin, että auton ympärille  pitää ehdottomasti kääriä lahjapaperia rusetteineen ja muine härpäkkeineen.
Jalosaren pariskunta oli selvinnyt lastensuojeluilmoituksesta vakavilla nuhteluilla, joten käydessäni autoa katselemassa, piilotin sen rakenteisiin vähän kaikkea kivaa: Kokaiinia, amfetamiinia, extasya, marihuanaa ja mitä näitä nyt onkaan.
Jossain sopivassa tilanteessa voisin sitten käräyttää äijän huumediilerinä, kunhan pöly hiukan laantuu. Äijä kertoi olevansa sosiaaliviranomaisten vakavassa tarkkailussa, joten seuraava erä vie varmuudella vauvan valtiolle. Samalla ovenavauksella tulee lähtemään se ärsyttävä Simppa-poika myös.
Nyt sitten odottelen Jalosaaren Patriarkkaa takaisin paskaduunistaan, jotta voin ottaa vastaan miehen mielipiteet uudesta menopelistään.

Kalastajat mielentilatutkimukseen!

 Olen sitä mieltä, että tähän maahan pitäisi perustaa uusi ammattiryhmä, jonka tehtävänä olisi etsiä systemaattisesti kalastajia ja toimittaa löydetyt kalastajat poikkeuksetta mielentilatutkimuksiin. On tunnettu tosiasia, että kalastajat vaarantavat terveytensä milloin milläkin tavoin, mutta etenkin kevättalvella nämä kuolemalle flirttailevat varttihullut vaarantavat oman ja heidän peräänsä lähetettyjen etsintäpartioiden turvallisuuden  kaikkein räikeimmin.
Ei voi olla ihan tervettä laittaa toiseen vaakakuppiin omaa elämäänsä ja toiseen paria lahnaa ja kenties  alamittaista kuhaa tai ruutanaa. 

Kaikkihan me tiedämme, ettei pilkkimisessä kyse ole pohjimmiltaan kalastamisesta tai sen limaisen kumipallon syömisestä vaan itsetyydytyksestä. Pilkille mennään hyvin heikoillekin jäille, sillä julkirunkkaaminen on jonkinlainen pakkomielle näille pilkkiharrastajille. Ymmärrän hyvin sen tarpeen masturboida, mutta kinkkiseksi asian tekee se, että jokainen kalastaja on poikkeuksetta impotentti. Todistaakseen miehisyytensä nämä velttomunaiset tuppikullit ostavat pilkin ja menevät heikoille jäille tekemään niitä masturbointiliikkeitä sen kalastusvälineensä kanssa. Kanssaihmisille on suorastaan pakko edes esittä, että runkkukäsi toimii, itse peniksestä nyt puhumattakaan. Pilkkijä itse ei vaan ymmärrä, että kaikki muut tietävät asian todellisen asianlaidan ja naureskelevat talvipakkasessa värjötteleviä surkimuksia, joilla ei ole koskaan kotiin tuomisinaan muuta, kuin paleltumia ja ruhjeita. Todellisuudessa kalastajilla on myös niin huono itsetunto, että heikoilla jäillä pilkkiminen on yhdenlainen hätähuuto ja itsetuhoisuuden ilmenemisen muoto. Aina nämä runkkupilkin vatkaajat toivovat menevänsä jäistä läpi ja hukkuvansa, mutta eivät kuitenkaan uskalla päättää päiviään toisin keinoin.

Minuahan ei sinänsä näidenkään tollojen terveys kiinnosta vähääkään, mutta olen kertakaikkiaan kyllästynyt siihen, että aina, kun liikun vesillä tavalla tai toisella niin meressä pyörii näitä puolimätiä edellisen talven pilkkijöitä. Vainajan yläpuolella pyörivät lokkiparvet ja puolittain hajonneiden ruumiiden löyhkä pilaavat poikkeuksetta päivän, kuin päivän. Olisi eri tilanne, mikäli mikäli nämä pilkkijät olisivat ymmärtäneet kääriä itsensä kanaverkkoon ja kytkeytyneet kiinni betoniporsaaseen niin tällaista ongelmaa ei olisi, päin vastoin pohjan pieneliöt ottaisivat nämä pilkkijät hyötykäyttöön aterian muodossa.

Entä sitten verkkokalastajat? Mielenterveysongelmaisia hekin. Verkkokalastajilla se itse kalastus on täysin sivuseikka, sillä heidän pääasiallinen tarkoituksensa on virittää niitä satimiaan veneilijöiden ja uimareiden kiusaksi. Olen kuullut verkkokalastajien jopa pisteyttäneen erilaisia verkoista saatuja saaliita. En nyt puhu siitä kalaroskasta, jota toiminnan sivutuotteena tulee vaan keskityn nyt toiminnan kiusantekopuoleen. Moottoriveneestä jaetaan kuulemma viisi pistettä aikuisesta uimarista 10 pistettä, lapsesta 15 pistettä, saimaannorppa harvinaisuutensa vuoksi antaa jopa 25 pistettä ja niin edespäin. Pisteet kirjataan verkkokalastajien järjestelmiin ja kauden lopussa ne sitten lasketaan yhteen. Eniten pisteitä kerännyt palkitaan palkintomatkalla jonnekin etelän lämpöön. Palkintomatkan kruunaa vetouistelureissu paikallisen turistirysän uimarannoilla.
Kalastus harrastuksena perustuun mielisairauden syvimpiin sopukoihin ja jonkun olisi jo aika laittaa nämäkin ihmiset telkien taakse. Eläintarhoihin voisi perustaa omia häkkejä kalastajia varten.

Sivusinkin äsken jo vetouistelua, jonka tarkoitus on enen kaikkea saada viattomia uimareita kiinni koukkuihin ja haalata heitä veneellä vetäen pinnan alla, kunnes he hukkuvat. Sadistista ja julmaa kidutusta sekin. En voi mitenkään ymmärtää, miksi tällainen järjettömyys on laillista tällaisessa sivistysvaltiossa, jossa me asumme? Minäkin maksan veroja satoja tuhansia vuodessa ja silti esimerkiksi terveydenhuollossa on jatkuvaa resurssipulaa ja kaikenlaiset sekopäät saavat mellastaa vapaina kalastelemassa.

Mato-onginta puolestaan on sekin heikon itsetunnon ilmentymä. Mato-ongethan ovat tavallisimmin niitä pitkiä teleskooppivapoja ja nämä heikkoitsetuntoiset juntit kilpailevat keskenään siitä, kenellä on kaikkein pisin. Miespuoliset kalastajat yrittävät päteä pitkillä kepeillään ja kompensoida oman peniksensä pituutta mahdollisimman pitkällä ja paksulla vavalla. Naiset puolestaan viestittelevät miehille samalla tavalla, kertoakseen, etteivät kelpuuta kaiken maailman tuppikulleja itseään tyydyttämään. Koko homma perustuu alusta loppuun siihen, että se onginnan keskeinen väline kuvastaa tavalla tai toisella siitintä ja on siis jonkinlaista julkista rivoilua.

Homoseksuaalien kalastusmenetelmiin, kuten iskukoukkuihin, madekoukkuihin, tuulastukseen tai vaikka harppuunakalastukseen en nyt puutu sen kummemmin. Jos alan arvostella hinttareiden kalastusmuotoja, saan välittömästi jonkun pride-porukan kimppuuni. En nyt millään jaksaisi juosta karkuun satapäistä alastonta miesjoukkoa, jotka juoksevat letkut tanassa ja sateenkaariliput kiinnitettyinä terskoihinsa ympäri maita ja mantuja. Nämä tällaiset homofanaatikot ovat vaarallisia ja en siksi halua millään muotoa puuttua heidän harrastustoimintaansa.

Lopuksi totean, etta katiska on ainut järkevä tapa kalastaa. Katiskan voi torpata niin täyteen laadukkaita juomia, ettei apajille tunkeva ahven yksinkertaisesti mahdu sinne sisälle juomavarkaisiin. 

Aurinkopaneeleita ja keraamisia koiria

 Saatana. Anteeksi karkea tapani aloittaa tämä teksti, mutta ovikelloani kävi tänään soittamassa joku hieltä haiseva viiksekäs kalju, joka yritti kaupitella minulle aurinkopaneeleita. Kyseinen äijänkuvatus kehtasi väittää, että paneelien käyttö on taloudellisesti kannattavaa ja säästän järjestelmän asennuksen jälkeen roimia summia sähkölaskuissani, kun nämä Suomen kesät ovat olleet viime vuosina kovin aurinkoisia.
Käskin äijän painella helvettiin pihaltani tai hänen vierailunsa pihallani tulisi olemaan kaikkea muuta, kuin taloudellisesti kannattava kokemus.
Äijä tyrkytti minulle käyntikorttiaan ja pyysi ottamaan yhteyttä jos tulisin toisiin ajatuksiin.
"Kuulepas nyt nahkatukka. Mä en ole vielä soittanut naapurimaan ystävilleni, jotka tulevat pientä korvausta vastaan polttamaan ton sun ruosteisen pakettiautosi tosta pihaa rumentamasta ja samalla korvauksella sä saat täyden hammashoidon luuvitosesta. Näytkin olevan pienen oikomahoidon tarpeessa. Ihan selvyyden vuoksi totean vielä samaan hengenvetoon, että en tarkoita naapurimaan ystävillä mitään kolmen kruunun sosiaalitanttalehmiä, vaan saat katsella karttapallosi toista sivua." Huusin lapasorsalle ja tehostin sanojani muutamalla napakalla tönäisyllä.
"Älähän nyt hermostu, töitäni mä vaan teen, kyllä mä lähden ihan suosiolla." -Änkytti peräpukama ja meinasi kompastua omiin sikopaimenen länkisääriinsä.
"Saatana! Sanotko sä tota kotirauhan häirintää työksi? Kyllä mä sulle perkele vielä työnteon näytän! Jos asuisimme Amerikassa niin olisin jo ampunut sinut vedoten kotiini tunkeutumiseen.
Tohelo ymmärsi yskän ja lähti menemään. Kehtasi mulkku vielä sanoa: "Hyvää päivänjatkoa kaikesta huolimatta."
"Haista sinä vittu ja muistakin pysyä poissa täältä jatkossa tai soitan idän kavereilleni." -Karjuin äijälle ja viskasin häntä vaimoni mauttomalla keraamisella koiralla takaraivoon. Koira osui keskelle kaljua ja teki siihen verta vuotavan haavan.
Lerppanaama uhkasi soittaa poliisin paikalle, mutta tuli ilmeisesti toisiin ajatuksiin kerrottuani hänelle, että paikan poliisipäälikkö on minun tuttuni ja homma kääntyy alta aikayksikön sellaiseksi, että hän on tullut pihalleni rettelöitsemään, kun en suostunut ostaa hänen paskajärjestelmiään.

Äijä lähti pihaltani ja kertoi, että saan kuulemma odottaa poliisin vierailua.
Soitin odotellessani Nallille ja käskin hänen soittaa äkkiä hätäksekukseen aggressiivisesta aurinkopaneelikauppiaasta, joka käy väkivaltaiseksi, mikäli kauppoja ei tule. Nalli lupasi hoitaa homman, joten olin ottanut ensimmäisen askeleen.
Hetkeä myöhemmin soitin samanlaisen puhelun eräälle naapurustossa asuvalle pokerikaverilleni Joonakselle ja pyysin myös häntä soittamaan samanlaisen puhelun hätäkeskukseen. Joonas lupasi hoitaa homman ja asia oli taas sen verran lähempänä loppukliimaksiaan.
Seuraavan puhelu sai muuan Pauli, joka myöskin kuuluu samaiseen pokeriporukkaamme.
"Kuule, sähän kaaduit eilen kännissä polkupyörällä, onko sun naama pahasti ruvella?" -Kysyin ystävältäni ja punoin seuraavaa siirtoani päässäni.
"Kyllä siinä aikamoisia ruhjeita ja turvotusta on. Vasen silmäni on muurautunut osittain kiinni. Vittumaisinta tässä on se, että multa katkesi pari hammastakin siinä rytäkässä." -Luetteli Pauli vammojaan.
"Haluatko saada hampaasi ilmaiseksi kuntoon ja tukun ilmaista kipurahaa?" -Kysyin Paulilta ja huomasin olevani taas kerran vahvasti niskan päällä tässä tilanteessa.
"Tokihan tuo kiinnostaa, mutta miten moinen sitten on mahdollista?" -Pauli kysyi selkeästi uteliaan oloisena.
Selitin Paulille, että hänen pitää lähteä Poliisilaitokselle tekemään rikosilmoitusta aurinkopaneeleja kaupittelevasta öykkäristä, joka herkesi eilen illalla hyvin väkivaltaiseksi, kun kauppoja ei tullut. Pauli lupasi hoitaa homman ja uskoin, että supliikkimiehenä hän puhuu helpolla lainvalvojat puolelleen.

Hetkeä myöhemmin poliisiauto kaarsi pihalleni ja pitelin "kipeää" päätäni jääpussin alla.
Poliisin astellessa pihalle vanhempi konstaapeli huomasi jääpussini ja kysyi: "Mistäs täällä on kyse?"
"Onpa hyvä, että saavuitte paikalle, Olin juuri itsekin soittamassa teille. Olen vasta juuri tullut tajuihini, sillä joku raivohullu kaupustelija löi minua päähän, kun en halunnut ostaa häneltä jotain aurinkokennoja. Perkeleen mulkku pääsi yllättämään, kun en yhtään osannut odottaa mitään yllätyslyöntiä." -huusin poliisille tuohtuneena.
"No niillä asioilla mekin täällä vähän ollaan, totesi konstaapeli ja jatkoi: Tämä kaupustelija kertoo ihan erilaista tarinaa ja väittää sinun olleen hyvin aggressiivinen ja väkivaltainen. Olit kuulemma heittänyt häntä jollakin koriste-esineellä päähän, kun hän oli poistumassa paikalta."
"Mitä helvetin paskaa tämä nyt on? Näin tällä sekopäällä vertavuotavan kaljun , mutta minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Luulin, että äijä on joku pillerihumalassa heiluva narkomaani, joka kyttäilee keikkakohteita, sen verran sekavaa hänen touhunsa oli." -Kerroin poliiseille.
"Meillä on nyt tässä kaksi toisistaan huomattavasti eroavaa tarinaa ja jompi kumpi niistä ei pidä paikkaansa." -Poliisi kertoi ja hiveli mietteliäänä partaansa.
Keskustelun katkaisi toinen poliisi, joka oli ollut yhteydessä hätäkeskukseen ja kuullut mielenvikaisesta aurinkopaneelikauppiaasta, joka oli pahoinpidellyt useampia ihmisiä alueella. Pahiten murjotulta oli kuulemma hampaitakin poikki.
"No tämähän alkaa selvitä pikkuhiljaa. Pistetään tämä kaupustelija hakuun ja tehdään rikosilmoitus pahoinpitelyistä. Rikosilmoitus tehdään joka tapauksessa, mutta onko sinulla jotain vaateita häneltä?" -Kysyi poliisi ystävällisellä ja osittain myötätuntoisellakin äänellä.
"Kyllä mä haluan saada siltä mulkulta korvauksia jos se on mahdollista. Olen hetki sitten saapunut Amsterdamista ja olen ihan poikki. Sitten piti vielä joutua omassa kodissa jonkin mielisairaan kusipään hyökkäyksen uhriksi. Haluan myös korvauksia vaimoni keraamisesta koirasta, jonka tuo paskiainen potkaisi kukkamaan kivetystä päin. Onhan se toki halpa, mutta esineellä on iso tunnearvo." -kerroin poliisille hyvin järkyttyneellä äänellä. :"Olkaa kilttejä ja ottakaa se sekopää kiinni, eihän täällä uskalla edes mennä nukkumaan."
Poliisi totesi määrätietoisella äänellä: "Voit olla varma, että hän saa vastata teoistaan. Tässä on niin monta asianomistajaa, ettei kaveri ihan helpolla tule pääsemään. Tuskin hänen työnantajansakaan haluaa noin holtitonta miestä pitää palkkalistoillaan. Ole huoleti meillä on miehen henkilötiedot ylhäällä, saamme hänet kyllä ensitilassa kiinni."
Poliisi poistui paikalta ja jäin itseeni tyytyväisenä röyhyyttelemään sikariani. Siitä sai rauhanhäiritsijä oikein isolla rukkasella vasten kasvojaan..

Lihavien ihmisten tulisi välttää meressä uimista

Olen jo pitkään ollut huolissani lihavien ihmisten uimareissujen ympäristövaikutuksista meren pieneliöille. Kukapa meistä ei haluaisi viilentää itseään hellepäivän aikana pienellä pulahtamisella mereen. Tässä suhteessa lihavat ihmiset eivät eroa meistä selkärangan omaavista kunnon ihmisistä, joilla on normaalia tahdonvoimaa ja elämänhallintakykyä.
Läskien uimareissut eivät ole ihan vaarattomia, enkä nyt puhu mistään terveysvaikutuksita heihin itseensä kohdistuen. Ihan perusteltu huolihan sekin oilisi, mikäli nämä flegmaattisen vetelät ihratynnyrit eivät jaksaisikaan uida enää takaisin, mikäli olisivat irtautuneet viisi metriä kauemmaksi rannasta. Olisi suoranainen ihme, mikäli joku pullukka välttäisi sydäninfarktinsa ja  jättäisi hukkumasta, palaten kaikkien suureksi yllätykseksi takaisin äiti maan kamaraa moukaroimaan niillä sarvikuonon töppöjaloillaan.
Voisin pohdiskella asiaa hyvin pitkäänkin tältä kantilta, mutta lihavien mahdolliset hukkumakuolemat eivät nyt yksinkertaisesti saa minulta minkäänlaista sympatiaa, kuoleehan kaikenlaisia muitakin eläimiä päivittäin, esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa, teurastamoilla ja metsästyksen sivutuotteena. Metsästys taitaa sinänsä olla huono esimerkki, sillä harvoinhan nämä humaltuneet punapipoiset joulutontut mitään eläimiä saavat ammuttua, suuremmalla todennäköisyydellä päivänsä päättää näissä karkeloissa toinen metsästäjä tai vaikka rakennustyömies, kuten usein saamme lehdistä lukea.
Uivat läskit aiheuttavat merieliöstöille suunnatonta vahinkoa, sillä vedessä lilluessan heistä alkaa liuota suunnattomia määriä sellaista härskiintynyttä valkoista rasvaa, joka ihme kyllä on vettä kevyempää. Tämä vedessä kelluva kilometrien kokoinen traanilautta tekee ikäänkuin kalvon veden pintaan ja syvyyksissä elävät eliöt kokevat tuskallisen lopun, tullessaan pintaan happea haukkomaan. Rasvakalvo estää eläimiä pääsemästä pinnasta läpi ja traaginen loppu koittaa vääjäämättä, kun hapenpuute leviää viattoman eliön elimistössä, koituen lopulta eliöpolon kuolemaksi.
Samanlainen ongelma näiden ryynisäkkien uintireissut ovat myös kiduksellisille eliöille, kuten kaloille. Kalat suodattavat kiduksia apunaan käyttäen liuennutta happea vedestä, mutta läskien uimapaikoilla meri on pilaantunut laajoilta alueilta ja eristekalvon seurauksena veteen ei enää liukenekaan happea. Kalaparat kuolevat hapenpuutteeseen vain siksi, että joku hyllyvä mätisäkki saisi sen oman henkilökohtaisen viilennyksensä. Parempi tapa viilentyä olisi hankkiutua siitä ylimääräisestä viskeraalista eroon ja keho ei olisikaan enää olenkaan niin kuuma ja tukala paikka olla ja elää. Vlitettavasti se oma etu menee tässäkin ympäristön etujen edelle ja massiivisia kuolemia ja sukupuuttojakin aiheutuu viattomille luontokappaleille.

Veden pinnalla oleva rasvakalvo on kohtalokasta myös muille meren eliöstöille. Kuka tahansa voi googlailla esimerkiksi koralliriuttojen surullista tilaa nykymaailmassa. On ihan käsittämätöntä jos joku väittää kirkkain silmin, etteivät massiiviset korallikuolemat olisi läskien aikaansaannosta. Ihan vain sattumalta koralli kuolee tasaisen varmasti juuri sinä ajanjaksona, jolloin ihmisten elintaso kautta sivistyneen maailman on kohonnut, pikaruokaketjujen leviämisen yhetyttä ei siis voi mitekään sivuuttaa tässä yhtälössä. 70-80 luvuilla tämän prosessoidun ydinjätteen syöminen alkoi yleistyä ja moisen moskan ihmisiä pullistava vaikutus on nykymaailmassa räjähtänyt moni paikoin täydellisesti käsiin.
Faktat on nyt vain kohdattava ja lihavien pitäisi alkaa maksaa sakkoa aiheuttamistaan ympäristötuhoista ja silmittömistä luonnonraiskauksistaan.
Onhan lihavuus myös esteettinen ympäristörikos, mutten mene asiaan sen kummemmin. Olen sitä mieltä, että kaikki läskit voitaisiin kerätä yhteen paikkaan, vaikka meidän maassamme Kauhavalle. 

Eivät ne läskien uimareissut vaarattomia ole meille ihmisillekään. Minullakin leikkasi hetki sitten yhden veneen moottori kiinni ylikuumenemisen seurauksena. Ajoin erään uimarannan ohi ja tokihan siellä oli läskejä meri täynnä. Heistä liuennut rasva tukki veneeni jäähdytysjärjestelmän ja jäähdytyksen puutteessa kone ylikuumeni ja leikkasi kiinni.
Minulla onkin jo ympäristörikoskanne vetämässä kyseisen kaupungin johtoa vastaan. Vaadin, että he korvaavat minulle sen moottorin viimeistä euroa myöden. Saattaa olla aika kova pala purtavaksi, sillä minun veneessähän ei pörise mitään rahvaan suosimaa perus Yamahaa tai muuta köyhällistömoottoria.

Jalkapalloilevien naisten vaikutus heikomman aineksen miehiin.

 Olen kertakaikkiaan sitä mieltä, että naisilta pitäisi poistaa oikeus harrastaa jalkapalloa. Naisjalkapallon suurin ongelma on se, että lajin pariin päätyvät naiset ovat järjestäen elämän päähän potkimia surkimuksia. 
Ongelmat alkavat yleensä jo kouluiässä, jolloin nämä elämän runtelemat naisenalut haluavat todistella olevansa jotain ja päätyvät miesten harrastuksen pariin. En toki väitä, että miesjalkapalloilijatkaan olisivat mitään miehisyyden ruumiillistumia, päin vastoin: Homojahan he ovat jokainen, mutta nämä niin kutsutut naisenalut, he ovat oma lukunsa. Otetaan esimerkkinä vaikka kahdeksanvuotias tyttö, joka on palavasti rakastunut johonki ikäiseensä tai muutamaa vuotta vanhempaan jalkapalloilija homopoikaan. Tyttö vuodattaa sydänverensä paperille ja ojentaa tuotoksen sitten pojalle. Poika, joka jo siinä vaiheessa on tunnustanut oman neitimäisyytensä ja homoutensa antaa tytölle pakit ja jättää tyttöön pysyvän jäljen. Tästä suivaantuneena tyttö lupaa unohtaa vastakkaisen sukupuolen kokonaan ja onnistuukin siinä, koska tämä seksuaalivähemmistöjen lahja maailmalle, eli jalkapallo antaa hänelle uutta ajateltavaa. Siinä tyttö tekee elämänsä virheen, sillä tunnettu tosiasia on, että nämä junnujen valmentajat ovat aina lähtökohtaisesti pedofiileja.
Herkässä iässä oleva naisenalku on saanut taas elämältä paskaa niskaansa pakkien muodossa ja seuraavaksi häntä ahdisteleekin joku korkeapainerasvakyllästetty pienimunainen läskisakki jalkapallokentän viereisessä pukukopissa. Taas tulee tytölle kuraa niskaan ja tyttö huomaa vähä vähältä vihaavansa kaltaisiani kunnon miehiä enemmän ja enemmän. En nyt toki halua antaa sellaista kuvaa, että olisin itse kiinnostunut keskenkäyneestä viinistä, mutta jos home iskee viiniin käyntivaiheessa niin hän on täysin tärveltynyt myös siinä iässä, jolloin viinin pitäisi olla parhaimmillaan. Ymmärtänette ontuvan vertaukseni, mutta Amsterdamin vaikutukset tekevät sujuvasta kirjoittamisesta haasteellisempaa, kuin tavallisesti.
Jalkapallo on siis hyvin turmiollinen harrastus ja jonkinlainen homoseksuaalitehdas. Jalkapallon pariin hakeutuvat miehet ovat toki ymmärtäneet homoutensa jo pienestä pitäen, mutta valitettavasti nämä heikkoitsetuntoiset tytöt eivät kestä idoliensa kieroonkasvaneisuutta ja vaipuvat epätoivoon.
Toki homomiehillä on oikeus juosta kentällä sen kiveksenkorvikkeen perässä mulkku etukenossa, mutta naisilta pitäisi moinen harrastus kieltää.
Tällainen systemaattinen lesbotehdas ei palvele kenenkään etua. Moni täysin pelastettavissa oleva nuori kaunotar olisi ollut täysin rakastettavissa oikealle polulle, mutta tämä kieroutunut harrastus turmelee hänet lopuksi iäkseen. Jalkapallo on kova hinta siitä, ettei kyseiset naiset voi saada koskaan omia lapsia, sillä yhdyntä miehen kanssa on heidän mielestään täysin mahdoton idea. 
Kyllä se on niin, että vaikka otettaisiin käyttöön maailman tarkin mikroskooppi niin jalkapallokentiltä ei löydy yhtään heteroseksuaalia. Se on kovin surullinen fakta.

Entä sitten ne heikomman aineksen miehet? Hehän pääsääntöisesti ovat myös penkkiurheilijoita. Siellä keskikaljapäissään muniaan raapien nämä evoluution harha-askeleet sitten katselevat televisiosta jalkapalloa. Koska homous heissäkin on piilevänä läsnä he alkavat katsella mimmiliigaa. Siellä he sitten keskenään vertailevat näiden lesbojen ulkoisia habituksia ja yrittävät luoda ystävilleen kuvaa siitä, että mela kyllä sykkii vastakkaiselle sukupuolelle. No, kuten jo aiemmin totesimme, nämä lesbiaanit eivät miehille lämpeä, joten heterouttaan todistaakseen äityvät nämä penkkiurheilijat lopulta seksuaalirikkollisuuden synkkään maailmaan. He joko raiskaavat tai sitten heistä tulee juurikin näitä pedarivalmentajia.

Lähennellessään naisia kapakassa heidän poikaystävänsä tai aviomiehensä suuttuvat ja sen seurauksena käsirysy on usein väistämätön. Yleensä tämä jalkapalloa seuraava surkimus saa päähänsä ja se kunnollinen naisensa kanssa iltaa istuva mies päätyy lopulta poliisin pahnoille yötään viettämään, vaikka on lopulta ainoastaan ritarillisesti suojellut naistaan tällaisen jalkapallohintin lähentelyiltä.
Naisten jalkapalloharrastus on siis ilmiselvästi tie turmioon ja se pitäisi kieltää lailla. Onko se muka oikein, että naiset kääntyvät heikon itsetuntonsa seurauksesta lesboiksi, aiheuttavat harrastuksellaan väkivaltaa ja seksuaalirikoksia?
Joissain harvinaisessa tapauksessa joku hyvin syvällä kaapissa majaileva ihminen saattaa esittää lämpeävänsä tällaisen heikomman aineksen miehen iskuyrityksille ja saada jopa lapsia hänen kanssan. Mikä sitten on heidän lapsensa kohtalo? Voin sanoa lähes sata prosenttisella varmuudella, että heidän jälkeläisensä päätyvät samaisen harrastuksen pariin ja taas maailman seksuaalirikostilastot sen kuin kasvavat.

Oma lukunsa ovat jalkapallohuligaanit. Kaappihomoja koko sakki, muutamaa julkihomoa lukuunottamatta. Mellakat johtuvat täysin siitä, että nämä kaapissa kytevät reppanat eivät tiedä miten lähestyä toista homomiestä. Jalkapallon nimissä tehdyt väkivaltaisuudet ovat oiva keino päästä toista miestä lähelle. Tappelun nujakassa voi hyvin vaivihkaa masturboida kanssa tappelijaa. Mitä onkaan parin mavashi gerin vastaanotto perille, kun saa lypsää taistelun tuksinassa vastapuolen kermat käsilleen?

Lauantai-illan huumaa

 Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Odottelimme Nallin kanssa malttamattomina vieraitamme ja ei aikaakaan, kun odotuksemme palkittiin. Koko Jalosaaren perhe saapui paikalle paskalta haisevaa ripulikääröä ja Simo-poikaa lukuunottamatta.
Sikiön  Jalosaaren munahaukka kertoi vieneensä hoitoon äidilleen kun Simolle oli kuulemma puhjennut yllättäen ripuli ja hänen oli pitänyt jäädä siten paskapersettään lypsämään. 
Vain todellinen moukka tulee kylään, mikäli perheessä on vatsatautia, mutta miten tällaisilta hellehattusankareilta muuta nyt voisi odottaakaan? 
Totta puhuen en ollut huolissani puberteettipojan persevuodosta, sillä tautia saattoi edesauttaa huomattavasti isohko määrä hänen nauttimaansa risiiniöljyä, joka oli päätynyt hänen kurkustaan alas ilman, että hänellä itsellään oli moisesta harmaintakaan aavistusta. 

"Tervetuloa vaatimattomalle kipolleni" -Totesin ystävällisellä äänellä ja ojensin koko porukalle tervetulomaljat käteen. Jokainen sai mittatilaustyönä valmistetun juoman käteensä.
Perheen pään mojitoon oli sekoitettu aimo annos ketamiinia, vähän kokkelia ja tietenkin Nallin löytämää viagraa.
Munahaukalla lasissa oli mojiton lisäksi sellainen annos sian kiimaa, että moisella olisi pistänyt koko sikalan sekaisin.  Ämmä sai tietenkin myös vähän kokkelia raikasta makua tuomaan.
Perheen herkkupalakin sai osansa. Hänen alkoholittomassa mojitossaan oli mausteena myös hieman siankiimaa, mutta ihan vain maltillinen määrä ja kokkelia sen verran, että juomaan saatiin vähän pasaatituulten raikkautta.

Herrasväki joi juomansa suurella mielihalulla ja sen jälkeen olikin aika tehdä pieni tutustumiskierros paatilla. Vieraat tuntuivat olevan tyrmistyneen haltioissaan tästä menopelistäni ja ymmärtäähän sen. Taitaa olla niin, että hienoin vene jossa tämä porukka on ennen matkustanut on ollut joku pohjastaan vuotava Sun Buster liian pienellä perämoottorilla. Elämässä pitää olla jonkunlaista tyylikkyyttä ja laatua ja tällaiset Jalosaaren duunaritollot eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä tasokkaasta elämästä yhtään mitään. Jos tyytyy siihen Busterielämään niin sillä sitä kai sitten on mentävä.

Esittelykierroksen loputtua Nalli heitti hanan pohjaan täysin yllättäen ja Jalosaaren kaakelihammas pyllähti kannelle perseelleen, eikä se perheen naisillakaan kaukana ollut. Nalli oli vetänyt pari Viinapaukkua ja miehekkäät viivat kokkelia Jalosaaria odotellessan ja seos tuntui tekevän tehtävänsä.
Lähdimme satamasta täydessä plaanissa ja aiheutimme sen luokan hyökyaallokon, että sataman muut veneet lentelivät merenkäynnissä, kuin räsynuket trombissa. Rannalla puitiin nyrkkiä, johon minä vastasin keskisormella ja totesin vieraille: "Tällaista se aina on noiden köyhien kanssa. Kateus saa ihmiset katkeroitumaan."
Jalosaaret kyttäilivät minua epäuskoisina ja kukaan ei saanut sanaa suustaan, pari vaivaantunutta nyökkäystä oli heidän reaktionsa koko kirjossaan.

Hetken seilattuamme kokki tuli sanomaan, että ruoka alkaa olla suurin piirtein valmista.
Kokkipoika oli pistellyt parastaan ja ateria oli suussa sulava, jopa haarojaan kourivan Jalosaaren isännän mielestä, joka oli juuri syönyt vanhoja jäteöljyssä marinoituja nahkahousuja. Kokki oli kuulemma poistanut ylimääräisen öljyn, käyttänyt hyvin voimakkaita mausteita ja paistanut koko sotkun kuumalla pannulla hyvin rapeaksi. Annoksen päällä olevat rucolat saivat aterian näyttämään silmämääräisesti jopa herkulliselta, mutta en voi uskoa, ettei tämä viemärirotta ollut huomannut maussa mitään ihmeellistä. Heikompi aines on toki heikompaa ainesta, mutta tämä tällainen on jopa tältä porukalta ennenkuulumatonta.

Jälkiruoaksi tarjoiltiin ennakkosuunnitelmien mukaan tuulihattuja ja nyt perheen vanhemmat söivät siis hattunsa partavaahdolla ja puolukkahillolla. Me muut söimme perinteisellä reseptillä valmistetut tuulihattumme  hyvällä ruokahalulla ja perheen Riina-tytär jopa ylisti leivonnaisensa makua. Munahaukalle ei selkeästi partavaahto maistunut, mutta hän yriti siitä huoliatta syödä annostaan huomiota herättämättä. 
Talttahammas oli syönyt puolet tuulihatustaan ennen kuin huomasi maussa jotain omituista. Hän ei pystynyt peittämään kuvotustaan vaan oksensi reelingin yli ja heitti oman tuulihattunsa mereen. 
Tämä oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun päästän moukkia veneelleni, ei minkäänlaisia pöytätapoja ja heidän vulgaari käytöksensä on, kuin eläintarhassa.
Rouva jatkoi tuulihattunsa näykkimistä hillitysti, mutta alkoi yht´äkkiä kouria haaroväliään ja riisua vatteitaan.
"Äiti!! Lopeta, mitä sä teet?" -huusi Riina tyrmistyneenä kuuroille korville.
Hetkeä myöhemmin tämä amatsoni oli ilman rihman kiertämää ja masturboi itseään eläimellisesti mylvien.
Näytös kiiti kohti loppukliimaksiaan, kun ketamiinipäissään hortoileva känsärunkku kirmasi harhoissaan tämän kompostiprinsessan vanavedessä ja meisseli tiukassa tanassa totta kai. Paikalle sattumalta ilmestynyt kokkimme kuvitteli olevansa jonkinlaisessa piilokamerassa, sillä se mitä oikeasti juuri tapahtui oli pakko olla jotain muuta, kuin todellisuutta kuulemma jopa minun veneelläni. Mitäköhän hän mahtoi sillä tarkoittaa?
Lopulta Jaakko sai lutkansa kiinni ja alta aikayksikön alkoi jonkinlainen rodeoesitys, jossa tämä Jaakko -niminen vesinokkaeläin hyppäsi munahaukan ratsaille ja oli pyörittävinään samalla kuvitteellista lassoa kädellään.
Nalli joka oli hetkeä aiemmin hidastanut vauhtia ankkuroidakseen veneen juoksi puhelin kädessä selkeästi tapahtumaa kuvaten. Tässä kohden minun oli hyvä aika lohduttaa hysteeristä Riinaa ja kutsua hänet kanssani veneen ohjaamoon. Itse olin lähes selvin päin, sillä tämä sirkus oli muistettava jatkossakin. No Riinahan lämpeni äkkiä herrasmiehen lohdulle, mutta siitä minä en kerro sen enempää, sillä olen juuri tällainen herrasmies. Sanotaan kuitenkin, että komentosillalta menimme isännän hyttiin pohtimaan miten Riinan tukalaa oloa helpottaa. 
Kun palasimme hytistä oli sirkus edelleen käynnissä. Jaakko huuteli tytärtään mukaan orgioihin ja siinä vaiheessa minulla petti hermot. Tempaisin luumukullia oikealla koukulla leukaluuhun ja sen seurauksena kuoliokyrpä heilahti yli laidan. 
Äijä räpiköi lerssi pohjaa raapien pitkin ulappaa ja huusi apua. Ehdotin Nallille, että jätetään mokoma irstailija mereen vaikka mursuja nussimaan, mutta Riinan painostuksesta kampesimme sittiäisen takaisin kannelle. Siinä se alaston rantaleijona meuhkasi kulli sinisenä ja vaikeroi, miten molempiin päihin sattuu samaan aikaan.
Ketamiinin vaikutus alkoi selkeästi hälvenemään ja äijä vaikutti hyvin nolostuneelta.
"Saatanan äijä! Mä kutsuin sut ystävällisesti tänne veneelleni ja sä alat heti ensitöiksesi rietastella, pervoilla ja öykkäröidä! Mikä vittu sua juntti vaivaa? Ja ennen, kuin edes kuvittelet poistuvasi täältä, saat pestä koko kannen alusta loppuun. Minä en perkele halua liukastella noissa sun kyrpäyrjöissäsi täällä" -Karjuin nyt jo nöyrälle erektiosankarille.
Äijän vaimosta ei näkynyt jälkeäkään, mutta jostain taaempaa kuului järjetön mylvintä, kokkipoikamme oli käyttänyt tilanteen hyödykseen ja nussi tätä mehutuheroa oikein nuoruuden innolla. Jaakkoa tämä ei naurattanut lainkaan yhtä paljon kuin Nallia, joka puhelimensa kanssa suuntasi ikuistamaan tämänkin tapauksen. En tiedä mitä videoarkistoa äijä kerää, mutta on hänen kuvausinnostaan ollut elämässä paljon apuakin. Kummasti pienet kolttoset saa anteeksi, kun on esittää jotain hieman kyseenalaista kuvamateriaalia, ei sillä, että minä sen kummemmin mitään kolttosia harrastaisin. 
Jalosaaren paronilla alkoi erektio mennä ilmeisesti jo ihan oikeasti kuolion puollelle enkä hetkeen tiennyt mitä asialle tehdä. Muistin kuitenkin sitten, että lähistöllä asusteli yksi tuttu lääkäri, joka oli minulle palveluksen velkaa. Päätin itse ottaa ohjaamon hoitaakseni ja päästelin minkä moottoreista lähti. Soitin jo etukäteen tälle lääkärille ja kerroin vieraani arkaluontoisesta ongelmasta. Lääkäri olikin hyvin ymmärtäväinen ja kun saavuimme hänen saarelleen oli hän meitä vastassa noin viiden parikymppisen hoitajan kanssa. Sairaanhoitajia nämä hupakot kuitenkaan tuskin olivat sillä he olivat kuin halvasta kasaripornoleffasta karanneita. Hauskaa neitosilla oli siinä Jaakon häpeissään erektiotaan peitellessä. Mies ulvoi jo kuin vuoristosusi mustaa kulliian lääkärille esitellen. 
- En tiedä mikä tätä äijää vaivaa, mutta kun tuota sen kalua katsoo herää mulla kysymys, voisiko kyseessä olla neekerisankkeri? kysyin ja purin poskeani. 
Lääkäri purskahti hyväntahtoiseen nauruun.
-Tuskin sentään, mutta ymmärrän kyllä miksi niin voisi ajatella. On tässä sen verta mustaa makkaraa tarjolla, etten kuunaan ole edes Etiopiassa lähetyslääkärinä näin mustaa meisseliä nähnyt. Kylllä nyt taitaa olla kuitenkin niin, että mies parka on haikaillut nuoruutensa potenssia ja avittanut itseään sinisillä pillereillä.
-EI! En minä mitään pillereitä käytä! Karjui Jalosaaren mahonkimulkku raivoissaan. 
- Kuulepas nyt, minä näen näitä lääkärinä viikoittain ja tämä on täysin selvä homma. Olet vetänyt Viagraa kaksin käsin. Toki se on häpeä näin viriilien miesten ja nuorten naisten edessä myöntää ettei oma kanki enää tanhua, mutta valehdella ei kannata jos haluaa meisselin vielä joskus toimivan.
Heitin lisää kerosiinia kiukaalle ja totesin:
-Ymmärrän hyvin, että tarvitset pieniä apukeinoja, kun tuota sinun vaimoasi katselee. Kuka helvetti hänen kaltaiseensa sikanautaan luomuna pystyisi porautumaan? Niin pervona en sinua kuitenkaan pitänyt, että olisin uskonut sinun juoksevan sininen smurffikulli pystyssä oman tyttäresi perässä. Senkin irstas pikku paska.
Tästä mustan peitsen ritari otti nokkiinsa, muttei enää kyennyt kivuiltaan kommunikoimaan. Miehenkuvatus pyöri sikiöasennossa laiturilla kunnes lääkäri tuikkasi hänen pakaraansa jonkinlaisen helpotusta tuovan koktailin. Kipujensa laantuessa alkoi Jaakko saada puhekykyään takaisin ja alkoi moittia minua ja syyttää minun olleen kaiken takana. Tässä kohden kiitin mielessäni Nallia ja totesin. 
- Se on kuule Jalosaari nyt sellanen homma, että jos sinä alat minua tästä syyttelemään, lähtee poliisille videokuvaa siitä miten sinä pyydät omaa tytärtäsi liittymään orgioihin, että mietipä kaksi kertaa kuka on ja minkä takana. Kyllä se sinä ihan itse tulit minun vieraanvaraisuuttani hyväksi käyttämään! 
Äijä alkoi jotain siinä inistä, mutta aika nöyrää poikaa hän oli kun vielä kysyin haluaako hän kyydin satamaan vai meneekö uiden. 

Lääkärin tehtyä kaikki lopputarkastuksensa tämä musta mamba päätti haluta tulla kyydilläni takaisin rantaan. Mietin mielessäni, että missäköhän Nalli on ollut tämän episodin aikana, sillä olin kaivannut hänen kyynisen nasevia heittojaan aiheesta.
Nalli löytyi ilkialastomana munahaukan pesää lämmittämästä, eikä ollut pienintäkään merkkiä siitä, että sian kiiman vaikutus olisi loppumassa tästä riettaasta pikku rouvasta.
-Tämä on ollut jouluaattoon verrattavissa oleva päivä sun vaimollesi PaskaJaska, eipä ole rouva tainnut saada noin paljon lihaa sitten kotoa muutettuaan, jolloin hänen insesti-isänsä jäi ikäänkuin työttömäksi. High five! Nostin kättäni Jaskan suuntaan, mutta hän otti kai harmittoman leukailuni jonkinlaisena vittuiluna ja käsirysy oli valmis.
Eipä tuollaisen suvituulen raiskaaman vinkuheinän niputtamiseen paljoa aikaa kulunut, joten tilanne ehtyi käytännössä jo ennen, kuin ehti alkaakaan.
Siinäpä se sitten olikin tämä veneilymme. Rantauduttuamme soitin toki vielä lastensuojeluun nimettömänä tiedon siitä, että perheen vanhemmat vetävät kovia aineita ja jotain epäsopivaa seksuaalista käytöstä on myös tullut havaittua. Lastensuojelusta kerrottiin että vauva huostaanotetaan ainakin ensitilassa mikäli  väite pitää paikkaansa. 
Hieman minua olisi kutkuttanut olla paikalla näkemässä kun poliisit ja sossut saapuvat paikalle, mutta päätimme Nallin kanssa käyttää kauniin kesäillan hyväksemme ja ajoimme suoraa päätä Amsterdamiin juhlistamaan loistavaa päiväämme. Damissa huomasimme, että Jalosaaren Riina oli jäänyt veneelle. Hän ei ollut viitsinyt kysyä lupaa pelätessään, että isänsä käytös oli saanut minut karsastamaan häntäkin, mutta siinä Riina oli aivan väärässä. Hän joutui kyllä valitettavasti viettämään illan yksin veneellä, sillä Punaisten Lyhtyjen alueelle emme Nallin kassa tätä viatonta neitiä ottaneet mukaamme. Oli silti mukavaa, että hän odottelin veneellä jälkiruokana, kun saavuimme aamun pikkutunneilla takaisin satamaan. 

Ei mitään uutta auringon alla

 Saavuttiin Nallin kanssa tänne paatille parin kosten illan jälkeen. Tässä kävi nyt niin, että tämän koronan takia se kapteeni jumitti jonnekin karanteeniin, mutta Nalli lupautui tuuraamaan. Äijä ei kyllä ole koskaan tyyrännyt mitään kirkkovenettä suurempaa, mutta eiköhän tuo minun opeilla jotain ala oppimaan ja jos nyt kävisi niin, että hän karille vetäisi niin ei se maailma siihenkään kaadu. Veneitä saa aina uusia ja mikä sen mukavampaa kuin saada parhaan kaverin seuraa myös huomiselle arvatenkin helvetin ankealle veneretkellemme. Pakko kyllä oli käydä puhalluttamassa Nalli kaiken kostean jäljiltä. Äijä veti alle promillen ja lupasi tänään pysyä valkoisessa, joten huominen on turvattu ainakin näiltä osin. 

En toki siedä ruorijuopumusta, mutta pakko sanoa, että olen aika pettynyt Nallin panostukseen. Tuollaisen sivistyneen maistelun jäljiltä pitäisi puhaltaa vähintään kaksi ja puoli promillea, mutta taitaa kaveri tulla vanhaksi.

Ensitöiksemme päätimme muokata hieman huomenna tarjottavia tuulihattuja. Tilasin koko porukalle tuulihatut kahvipöytään ja nyt sain sitten kaapia sitä kermavaahtoa ja hilloa pois muiden hatuista, kuin Nallin, perheen tyttären ja tietenkin omastani.

Huomenna ennen H-hetkeä korvaan muiden vieraiden kermavaahdon partavaahdolla ja puolukkahillolla. Siinä on oikein sopiva coctail mokomille hapannaamoille. Gilette the best that man can get ja sitä rataa.. 

Nalli hankki myös ketamiinia eräältä ystävältään joka on jollain raviklinikalla töissä. Tätä mahtavaa ainetta ajattelin sujauttaa Jalosaaren patriarkan mojitoon heti päivän aloitukseksi. Kävi vielä niin uskomaton tuuri, että kapteeni tai joku oli jättänyt lääkekaappiin Viagraa, joten eiköhän se Jalosaarenkin muna saada edes kerran äijän elämässä pystyyn. Eikä siinä vielä kaikki, kuten jo TV-shopissa aikoinaan kerrottiin, ei todellakaan ei! Rouva Jalosaarelle on oma cocktail tulossa jossa sievoisen lisän tuo siankiima. Mitkään bileet eivät tietenkään ole mitään ilman tunnelman nostajaa, joten Nalli sujautti reilun määrän kokkelia kyseiseen mixtuuraan. Huominen päivä tulee olemaan ikimuistoinen monellakin tapaa. Meille Nallin kanssa ehkä hieman eri tavalla, kuin Jalosaaren sittisontiaisille.

Eräs televisiostakin tuttu kokki lupautui hoitamaan ruokapuolen ja ystäviä, kun tässä ollaan vuosien takaa niin hän lupautui modaamaan Jalosaaren käppänän pihviä vähän uuteen uskoon. Heitän nyt kaiken yhden kortin varaan ja toivon, ettei hän kehtaa ruveta valittamaan tällaisen julkkiskokin sapuskoista, etenkään sen jälkeen, kun muut kehuvat ne maasta kattoon. Voihan toki olla niinkin, että nököhammas jopa tykkääkin jäteöljyssä marinoiduista nahkahousuista... mistäs sitä koskaan tietää, millaista moskaa köyhät kotonaan pureskelevat. Luultavasti tollo ei edes huomaa ruoassaan mitään erikoista tai omituista.

No siinä hieman tulevaisuuden suunnitelmia, mutta enempää en paljasta! 

Eilen sattui kyllä varsin koominen tapaus, kun olimme Nallin kanssa juuri lopettelemassa pokeri-iltaa ja päätimme lähteä pistäytymään pikaisesti eräässä ravitsemusliikkeessä. Siellä törmäsimme yllätykseksemme Penaan joka kerskaili tarjoavansa meille koko illan perintönsä kunniaksi. Tiedä sitten mitä tämä helvetin jäkälänpurija on perinyt, mutta kyllähän meille Nallin kanssa ilmainen viina maistuu aina. Nalli ei ollutkaan koskaan vielä saanut kunniaa tavata Penttiä, joten siinäkin mielessä ilta ylitti monet odotukset. Nallihan osaa haastaa sujuvaa jänkhää vaikkei hän todellakaan ole mikään poronnussija. Äijä nyt sattui nuoruudessaan olemaan jollain kierolla tavalla innostunut kolttatytöistä ja siinä sitä sitten hänelle tarttui mukaan tämä kyky kommunikoida puhevikaisen lailla. 

Käskin tarjoilijaa hakemaan talon kalleinta juomaa pöytään ja saman tien pari pulloa, jotta ei ihan heti kesken lopu. Tarjoilijahan teki työtä käskettyä ja toi paikalle SkotlantilaistaThe Macallan M Decanter Single Maltia. Valitettavasti paikassa ei ollut tasoa sen kummempaan, mutta kyllä tällainen 5200 euron pullo juuri ja juuri täyttää alimmat laatuvaatimukset. Otimme niitä pari pulloa ja enempää kyseisessä paikassa ei kuulemma olisi ollutkaan. Kyseistä kurkunkostuketta tilataan shotteinakin varsin harvoin ja oli kuulemma baarimikon uran ensimmäinen kerta, kun joku oli tilannut kerralla kaksi pulloa. Siitä kiitoksena saimme ilmaiseksi vielä pari keskiolutta whiskypulloa kohden, mutta kieltäydyimme.

"Olemme toki kiitollisia siitä, että tarjoaisit ilmaiseksi, mutta bisneshän täälläkin pyörii ja elinkeinonne ei pyöri ilmaisia lahjoja jakelemalla. Maksamme oluet ehdottomasti. Raha ei ole tänään ongelma." -Totesin lipevälle hernekepille ja pyysin häntä tuomaan pöytään vielä pullon kalleinta shampanjaa.

Pena kehuskeli tilaamamme juoman makua aivan kuin kaltaisensa puukieli jostain jotain tajuaisi ja kaatoi kurkustaan muutaman huikan liikaa, sillä äijähän huusi jo tunnin päästä piikin olevan auki ja tästähän baarissa ilo aukesi. Siellä ne ravasi köyhimmätkin duunarit tiskillä kunnes kapakan taso alkoi laskea siinä määrin, että poistuimme Nallin kanssa naapurikapakkaan. Pena lieni jo juonut itsensä pöydän alle siinä kohden ja hyvä niin. Ei se äijä olisi omaa baarilaskuaan varmasti halunnut nähdäkään ja kun hän sen näkee, hän taatusti juo pari viikkoa lisää. Siinä se herran miljoonaperintö sitten jo hupeneekin mukavasti ja ehkä vielä jonain päivänä herra myy sen talonpaskansa ja saan ehkä laadukkaan naapurin tilalle. 

Naapuribaarista lensimme kadulle melko äkkiä, kun Nalli alkoi viihdyttää itseään varsin vetävännäköisen tarjoilijan kustannuksella. Hän ehdotti, maksavansa tuolle ruskeaverikölle 5000 euroa jos hän riisuisi itsensä alastomaksi takahuoneessa meidän nähtemme ja istuisi tyhjän kuohuviinipullon päälle. Rahat olisivat hänen, jos hän istuisi pulloon niin, että koko kaula uppoaisi hänen perseeseensä ja hän pystyisi nousemaan ylös pitäen pullon koko ajan annelissaan ja kävelemään viisi metriä.

Alta aikayksikön Nalli nostettiin päästä ilmaan paikalle tulleen lihaniskaportsarin toimesta. Äijä sattui olemaan kyseisen namupalan aviomies.

Ei tarvinnut kuulemma tulla kyseiseen kapakkaan enää koskaan.

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

No, eihän se hätä meillä vielä siinäkään iskenyt, vaan Nalli tilasi taksin ja ajoimme suorinta päätä erään palveluntarjoajan ovelle, nappasimme kyytiin muutaman iloluontoisen naisen ja suuntasimme siitä taas minun luokseni, sillä vaimo oli edelleen levittelemässä haarojaan jossain kuumakivihoidoissa. 

Päätimme ottaa ilon irti elämästä ja yllyttää seuralaisiamme mitä uskaliaampiin kokeiluihin. Oletteko koskaan nähdyt kengurupalloja joissa on lisäosana dildo? No en ollut minäkään ennen eilistä, mutta meilläpä oli pihalla naisilla oikein kengurupalloviesti. Siinä ne pomppivat alasti tapit haaroissaan pitkin nurmea kun me Nallin kanssa löimme vetoa voittajasta. Voittajalle olikin sitten tarjolla hyppelyä ihan erilaisessa ympäristössä, mutta herramiehenä en mene siihen sen enempää. 

Eikä se huvi siihen palloiluun loppunut, vaan täytimme kulottajahomon paljun marmeladilla ja annoimme daamien käydä siellä pienen painin. Kuten jo edellä mainittiin, oli Pena harmittomassa tilassa tämän yön. 

Tässä kohden yhden hupakon ilta päättyikin hieman ikävästi, sillä painin jälkeen hän astui johonkin pörisevien piikkiperseiden maanalaiseen linnoitukseen ja sai näitä kimppuunsa lukemattomat määrät. Marmeladi ei auttanut asiaa ja ottomaanien raivon omaavat pienet surisevat kostajat jäivät huoran ihoon kiinni pistäen häntä elämänsä voimissa. Shokkiinhan akka siitä meni ja jouduimme kutsumaan ensihoitoyksikön paikalle. Olisittepa nähneet herrojen tyrmistyneet ilmeet, kun paikalla odotti kymmenen marmeladin peitossa olevaa hytisevää huoraa ja yksi joka kieri nurmella tuskissaan. Saattoipa olla, että tämän keikan jäljeen sai parivaljakko myös avitella hetken omia tuskiaan, sillä sen verran kovasti näytti housejen etumukset äijillä pullottavan. 

Illan lopuksi sanoimme huorille, että pyytävät kaikki kynnelle kykenevät virkasiskonsa paikalle ja menevät soittamaan jalosaaren tuppikullin ovikelloa. Äijälle piti sanoa: "Naapurin Pentiltä terveisiä. Pena on huolissaan sinun naisasioistasi, sillä olet kuulemma mennyt lehmän kanssa naimisiin. Tässä sulle pihan täydeltä laatulihaa, Pena maksaa koko lystin alusta loppuun. Tee mitä ikinä tahdot, suostumme kaikkeen."

Jonkinlainen selkkaus siitäkin oli kai syntynyt, sillä Jalosaaren ämmä oli ensimmäiseksi avannut oven, eikä ollut varsinaisesti innoissaan miehensä lottovoitosta."

Menisi mokoma hapannaama pesemään vaikka pyykkiä tai lattioita. Kyllä vissi on niin, että miesten pitää saada välillä vähän irrotella.