Ripulia, nastoja ja nousukkaita.

Jumalauta! Sain kutsun eräisiin nousukaskermaperseiden -muka hienostojuhliin, joihin en todellakaan aikonut osallistua. Mikä julkea loukkaus olikaan kutsua minut mukaan moisten tollojen ja finanssimarkkinoiden suojatyökeikareiden joukkoon? Kutsuvieraslista koostui ihmisitä, joista kukaan lisäkseni ei ymmärrä  rahan ansaitsemisesta tuon taivaallista.

Tämä kutsu halventaa sekä hyviä tapoja, että tervettä järkeä. Minäkö muka illastaisin näiden tomppeleiden kanssa, jotka kuvittelevat olevansa jonkinlaista eliittiä ja niin sanottua parempaa väkeä? Houreissaan he  ajattelevat olevansa jonkinlaisia kovia luita säästöpossuineen alalla, jolla luovin itse, kuin hai uimarannalla.Kuinka nämä kerjäläiset kehtasivatkaan kutsua minut mukaan näihin viikkorahajuhliinsa, vaikkeivat ymmärrä rahan ja omaisuuden kartuttamisesta enempää, kuin lehmä poreammeesta?Useimmat näistä ääliöistä eivät ole tienanneet sukkiensa varsiin vielä ensimmäistäkään miljoonaansa ja kuvittelevat silti olevansa jollakin tavoin finanssialan terävintä kärkeä.Ajattelin todellakin jättää nousukkaiden kermapersebileet väliin, sillä kerma heidän perseissään on sekin hankittu luottorahalla.

Minua ei ole koskaan loukattu näin julkeasti. Mitä helvetin tekemistä minulla muka olisi näiden turhantärkeiden ja pikkusormi koukussa kuohuviiniä kittaavien hienostelevien paskaperseiden kanssa? Olin raivoissani , mutta jäin silti miettimään viimeisiä ajatuksiani:

Paskaperseiden? Siinäpä sana.. Ehkä minulla sittenkin olisi jotain annettavaa näille hienoille juhlille.

Kutsukortiini oli painettu kultaisin kirjaimin nettiosoite, jonka kautta saattoi tutustua etukäteen illan ruokalistoihin mahdollisten allergioiden ja muiden vastaavien rahvaiden ja typerysten sairauksien varalta. Illan isäntä oli antanut vieraille mahdollisuuden vaikuttaa illan antimiin, jotta jokainen kutsuvieras saisi itselleen sopivaa ravintoa. Tätä tilaisuutta en tietenkään jättänyt käyttämättä.

Jätin nettisivulla sitovan ilmoittautumiseni juhliin  ja päädyin selailemaan illan ruokalistaa, joka oli kaikessa rahvaanomaisuudessaan omaa luokkaansa: Kuohuviinejä,  katkarapusalaattia, kylmäsavulohta ruisleivällä ja kermaista maa-artisokkakeittoa, muutamia mauttomuuksia luetellakseni. Vietettiinkö täällä jotain nälkäpäivää vai oliko homma oikeasti näin pers´aukista? Suorastaan puistattava ruokalista -mietin hiljaa mielessäni.

Kuinka nämä pummit kehtaavat tarjota vierailleen moista kuraa, jota en itse tarjoaisi edes kerjäläiselle? Totta puhuen en tarjoaisi kerjäläiselle yhtään mitään vaan löisin häntä kepillä, mutta se onkin sitten jo eri tarina.

Minulla todellakin oli toiveita ruokalistan suhteen ja aloitin erityistoiveideni kirjaamisen shampanjasta. Valitsin ruokajuomakseni Krug Clos dÁmbonnay Blanc de Noirs Champagne Brutin vuodelta 2002. Kyseinen juoma on varsin vaatimaton valinta ja maksaa alkossa vaivaiset 3065 euroa pullolta, mutta kaipa tuollainenkin litku asiansa ajaa, sillä en halunnut olla turhan vaatelias.

Tokihan sitä viskiäkin pitää illalla siemaista, joten valintani oli The Macallan M Decanter single malt, joka sekään ei ole erityisen hintavaa. Kyseinen liemi on alkossa vain noin 5000 euron hintaluokassa, mutta oli pakko tyytyä paikallisten myymälöiden tuotteisiin, sillä eihän näiltä turvenuijilta voisi odottaa ihan oikeiden juomien tilaamista maailmalta. Olin valmis uhrautumaan, laskemaan tasoani ja tyytymään matalan budjetin juhliin. 

Olen varsin vaatimaton mies ja  kyllä minulle kyllä kelpaa myös tällainen lasten limudiscon kattaus jos niikseen on.

Tokihan sitä oli saatava myös jotain ihan oikeaa syötävääkin kaiken maailman katkarapusalaattien sijaan ja päätin lisätä ruokatoiveisiini ruotsalaisen hirvenjuuston, hanhenmaksan, kobe -lihan, sekä mustat tryffelit. Beluga kaviaari oli itsestäänselvyys ja kahvina kävisi Kopi Luwak, jota en tosin itse aikonut juoda, mutta tyylistä ei silti tingitä.
Minulle ei todellakaan tulisi mieleenikään juoda kahvia, jonka pavut ovat kulkeutuneet sivettikissojen suoliston läpi, mutta kastelen sillä sitten vaikka isäntäväen kukat. En myöskään aio juoda mitään rahvaanomaista Juhla mokkaa, joten taidan keskittyä suosiolla tuona iltana pelkkiin teräviin.

Pari päivää ennen juhlia lähetin autonkuljettajani ostamaan paikallisesta supermarketista ison rasiallisen katkarapusalaattia, jonka kanssa vietin pitkän saunaillan Nallin hienossa savusaunassa. Saunasta salaatti päätyi avonaisena vessani lattialle ja taisin vahingossa päästää pari tippaa virtsaakin siihen, sillä ikävä kyllä ikääntyminen vaikuttaa kielteisesti myös kaltaiseeni suurmieheen ja toisinaan ihan kaikki pisarat eivät osu enää pönttöön.

Juhlapäivänä saavuin tapahtumapaikalle yli tunnin etuajassa, jotta pääsisin lisäämään oman katkarapusalaattini isäntäväen salaatin joukkoon. Tähän aikaan paikalla ei ollut vielä muuta väkeä, joten sain kierrellä paikalla kaikessa rauhassa. Pahoittelin isäntäväelle aikaista saapumistani ja kerroin muistaneeni juhlien alkamisajan väärin. Sanoin katselevani paikkoja ihan omissa oloissani, jotta juhlan järjestäjät saisivat valmistutua tilaisuuteen omassa rauhassaan.

Pääsin, kuin pääsinkin pujahtamaan paikan kylmiöön ja sekoitin mukanani tuoman katkarapusalaatin isäntäväen salaatin joukkoon ja rehellisyyden nimissä todettakoon, että salaattini haisi aika voimakkaasti kuolemalta.

Juhlien alettua seurasin hyvillä mielin, miten katkarapusalaattia oli päätynyt yhden jos toisenkin vieraan lautaselle ja minä puolestani nautin omia antimiani, jotka minulle oli hankittu viimeistä herkkua myöden. Isäntäväki loi minuun jostain syystä murhaavia katseita, mutta ehkä he olivat minulle vain kateellisia siitä, etteivät olleet itse osanneet luoda yhtä suussa sulavaa ruokalistaa, kuin minä olin laatinut ja pahoittaneet siitä mielensä. Näissä piireissä tunnutaan olevan kateellisia ihan kaikesta mahdollisesta. Samapa se sinänsä, sillä Ruotsalainen hirvenjuusto vei kielen mennessään..

Juhliin kuului myös jonkinlaiset tanssiaiset ja päätin lisätä juhlaväen tanssijalkoihin vähän lisävipinää kaatamalla vaivihkaa tungoksessa parketille pari litraa rypsiöljyä ja monta laatikollista nastoja. Painotan nyt sanoja monta ja laatikollista. Tanssiaiset olivat kertakaikkiaan mahtavat.

Erikoiskatkarapusalaattini kupli junttien vatsassa, kun he kaatuilivat öljyisellä lattialla nastoihin ja muuan pyylevä tantta aloitti seuraavan ohjelmanumeron ripuloimalla somasti housuihinsa. Vessaan rynnätessään hän kaatui pari kertaa nastoihin ja poistui kurat housuissaan itkien kohti saniteettitiloja.Ei aikaakaan, kuin monet muut yhtyivät ponttoonin kakkaleikkeihin ja kaaos oli siltäkin osin omaa luokkaansa.
Rahvaalla on erikoinen tapa juhlia, mutta totuuden nimissä todettakoot, että tapa on varsin viihdyttävä.

Päätin lisätä panoksia ja aiheuttaa taloon pienen vesikatkon  sabotoiden paikan LVI-keskuksessa porakaivon sulakkeet. Nyt paskaperseet vasta ihmeissään olisivatkin, kun eivät pääsisi vetämään tuotoksiaan pöntöstä alas.

Palasin itseeni tyytyväisenä muun juhlaväen joukkoon ja näky oli varsin mielenkiintoinen, hajusta nyt puhumattakaan. Ihmiset säntäilivät vaikeina edestakaisin ja vessojen luona oli omat säpinänsä. Osa pökkelöistä liukasteli edelleen tanssilattialla nastoihin heittäytyen vielä tässäkin vaiheessa ja parissa paikassa oli alkanut jonkinlainen käsirysy. Nämä todellakin olivat hyvin mieleenpainuvat juhlat.Kaadoin kissanpaskakahvini vaivihkaa meriakvaarioon ja tarkkailin tapahtumia.

Siemailin rauhassa tilaamaani viiden tonnin viskiä ja katselin huvittuneena paskaperseiden aiheuttamaa kaaosta ja sirkusta ympärilläni, mutta yltyvä paskan haju ajoi minut etsimään illan isäntäväen käsiini.

Heidät löydettyäni totesin: "Kiitosta vain ikimuistoisista juhlista, mutta totuuden nimissä minun on todettava, että olen ihan liian vanha tällaisiin rientoihin. Vanha koira, kun ei enää opi uusia temppuja ja minusta tällaisessa nastoihin kaatuiluissa ja housuihin ripuloimisessa ei ole mitään juhlavaa, eikä hienoa. Kannattaisi kirjoittaa kutsuihin jo valmiiksi, että aiotte pitää tällaiset pervojuhlat niin kaltaisilleni kunnon väen edustajille ei tulisi näin isoja yllätyksiä ja voisimme jättää tällaiset riennot suosiolla väliin. Tulipa kuitenkin nähtyä, kuinka te nousukkaat haluatte iltaanne viettää. Kyllä se on niin, että minä painin jatkossakin omassa sarjassani ja jätän teidät omaanne. Paskaa iltaa teille vain, kun moisesta tunnutte pitävän"

En jäänyt kuuntelemaan isännän vastausta vaan käännyin kannoillani ja lähdin kertomaan Nallille suurenmoisista juhlista,  joissa olin saanut vierailla.

Miljoonavoitot ja mulkku aurakuski

 Olin kertakaikkiaan hyvällä tuulella, sillä fasaani punaviinikastikkeessa maistui edelleen suussani sekoittuen häivähdykseen erään viiden tähden ravintolan kalleinta shampanjaa ja samaan aikaan salkussani komeili eräs pitkään neuvoteltu 27 miljoonan euron arvoinen sopimus. Sopimus tietäisi minulle huimaa 24,5 miljoonan euroa voittoa, sillä myymäni tuotteet tulevat suoraaan maailman slummeista ja voin kätevästi myydä ne eteenpäin suomalaisena laatutuotteina Japanilaiselle liikekumppanilleni, jonka järki tuntuu leikkaavan yhtä teräväsi, kuin vuosia meren pohjassa maannut ruostunut mora. Toisilla ihmisillä on vain enemmän rahaa, kuin järkeä ja sitä kautta pieni omaisuudensiirto on aina paikallaan. Minä ole varsin rehellinen liikemies ja ajattelen vain ja ainoastaan äijän parasta. Siirtämällä äijän varallisuutta omalle tililleni se säilyy ja kasvaa korkoa, mutta hänen kaltaisensa tollon tililtä rahat hupenisivat yhtä varmasti, kuin vesi valuu hanhen selästä pois. Olen hyväntekijä ja suuri humanisti, sillä ajattelen kanssaihmisten parasta ja tässä tapauksessa siis pidän heidän rahoistaan oikein hyvää huolta omalla tililläni.

Kuten aiemmin sanoinkin oloni oli loistava, kunnes saavuin vanhalle Lamborghini Huracan STO 2021 autolleni, joka todellakin on siis vanhaa, viimevuoden mallia. Autolle saavuttuani tieaura ajoi siitä ohi ja motitti vanhan autonrähjäni lumikinoksen sisään. Minulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä autollani pois parkkiruudusta ja huomasin, miten äskeinen hyvä mieleni oli vaihtunut salamana kiehuvaksi raivoksi. Aura-auto jatkoi matkaansa ja näin onneksi sen perästä urakoitsijan firman nimen.
Kosto tulisi olemaan minun, jahka ensin saisin autovanhukseni vapaudutettua ruudusta.

Yritin ensin myydä autoani ohikulkijoille sadalla eurolla, mutta ihmiset vain naureskelivat minulle ja jatkoivat matkaansa. Luulivat minua kai jonkinaliseksi pummiksi, kun yritän myydä tällaista ikäloppua koslaa muka pers´aukisena, mutta todellisuus oli toisenlainen. Halusin vain päästä mokomasta äkkiä eroon. Ihmiset eivät selkeästi suostuneet ottamaan minua todesta, joten vaihdoin taktiikkaa.
"Hei, Kalju läski siellä, tulepa tänne!" -huusin jollekin ohikulkevalle elämäänsä kyllästyneelle lapamadolle.
"Häh? Mulleko sä huudat?" -Kysyi hämmästyneen näköinen ihravuori.
"No sinulle tietenkin vai näetkö sä täällä muita kaljuja läskejä itsesi lisäksi?" -vastasin kyllästyneenä tälle elämän raiskaamalle surkimukselle.
"Minä en tiedä mikä ongelma sinulla on, mutta taidan opettaa sinulle vähän käytöstapoja, saat turpaasi"-Uhosi rasvarulla suu vaahdossa ja sieraimet huurussa. Kaveri näytti lähinnä pari kertaa puukotetulta taisteluhärältä, joka haluaa verisesti kostaa matadorin teot.
"Ja nyt sitten läski sitä suuta soukemmalle tai saat katua. Tässä on 2500 euroa rahaa. Saat sen ja satasen päälle lumilapion ostoa varten. Nyt häivyt siitä vähän helvetin äkkiä lähimpään kauppaan josta saat sen lapion. Ostettuasi sen lumilapion palaat vielä nopeammin takaisin ja lapiot tämän autoni esiin kinoksesta. Sen jälkeen saat toiset 2500 euroa suoritetusta työstä ja painut helvettiin vastenmielisen olemuksesi kanssa. Minä lähden sen jälkeen ostamaan jonkin kalliin viinapullon ja yritän unohtaa koskaan nähneenikään oksettavaa olemustasi. Menikö tämä kaikki nyt jakeluun saatanan moukari?" - karjuin äijälle, jonka uho oli muuttunut epävarmaksi hämmennykseksi.
"Kyllä kai.. oletko ihan tosissasi kaikesta?" -Änkytti äijä uskomatta kuulemaansa.
"Näytänkö minä joltain Turhapurolta tai muulta hupiveikolta? Nyt läski vipinää kinttuihin, saat sinäkin kerrankin elämässäsi jotain fyysistä tekemistä. No niin, alapa vetää siitä ja äkkiä."
Äijä lähti kokoisekseen hyvinkin vauhdikkaasti paikalta ja ilmeisen tuohtuneena, muttei sanonut mitään. 
Huusin vielä hänen peräänsä: "Ja pyyhi tuo ilme pois kasvoiltasi tai lennätän tänne vaikka raskaan sarjan nyrkkeilijämestarin paikalle hakkaamaan sinut. Se on kuule ihan yhden soiton päässä sekin."-Karjuin ääneni käheäksi mulkun perään.
Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä kuka tuota titteliä kantaa, sillä tuollaiset rahvaiden barbaariset mukilointiharrasteet eivät ole koskaan olleet lähellä omaa sydäntäni. Uskoakseni äijä olisi täällä kuitenkin alta aikayksikön, kun hinnoista sovittaisiin.

Ei aikaakaan, kun läski tuli paikalle puuskuttaen ja huohottaen. Hän ei kuitenkaan aloittanut töitään heti vaan vetosi, että pitää hetki vetää henkeä ensin.
"Kyllä se sopii, omaa palkkaasi sä tässä poltat." -Totesin äijälle ääni täynnä rakkautta ja kaivoin taskustani sadan euron setelin ja tuikkasin sen tuleen äijän edessä. Voitte uskoa, että lapioon tuli vauhtia ja mätisäkki ei tarvinnutkaan enää kipeästi kaipaamaansa taukoa.
Auto oli aika äkkiä kaivettu esiin ja pääsin lähtemään eteenpäin ja jätin plösön laskemaan rahojaan.

Kotiin päästyäni selvitin aurayrittäjän varikon sijainnin ja hain ullakoltani muutaman pötkön dynamiittia. Illan vaihduttua yöksi ajoin varikolle ja viritin oikein kunnon latingin tutun aura-auton alle ja lähetin sen maata kiertävälle radalle. Uskoakseni olimme sujut tämän terroristin kanssa. 
Olin juuri lähdössä varikolta pois, kun muistin kulut, jotka menetin saadakseni auton pois lumesta. Päätin siis tasata tilit siltäkin osin ja heitin pari pötköä dynamiittia vielä pihalla parkissa olevan transitinkin alle. Nyt olimme sujut, joten saatoin lähteä hyvillä mielin kotiin nauttimaan virvokkeita ja sauhuttelemaan paksua sikariani

Tunkeilijoita ja kissanraatoja

 Olin vihdoin kotiutunut sairaalasta pitkän koronasta toipumisen jälkeen ja vaimoni ärsyttävä veli perheineen päättivät pistäytyä kylään vointiani ihmettelemään. 
En voi sietää vaimoni Matti veljeä muutenkaan ja tällaisen sairastelun jälkeen sitä vain haluaisi olla kaikessa rauhassa kotonaan ja kerätä voimiaan.
Matti oli tietenkin toiminut tapansa mukaan ja pakannut perheensä heidän naurettavaan Renaultiinsa ja soitti tien päältä, että he ovat meillä jo tunnin kuluttua.
Vain täydellinen idiootti ajaa ranskalaisella autolla, eli siinä mielessä Matti oli todellakin löytänyt itselleen arvoisensa kulkineen.
Käskin vaimoni sanoa veljelleen, että jos he meille tulisivat avaisin tulen varoittamatta isoisävainaan antiikkisella haulikolla ja silloin ilma täyttyisi hyvin karkeasta merisuolasta.
Vaimoni sanoi kuitenkin, ettei aio käännyttää vieraita takaisin, sillä hehän ovat olleet huolissaan terveydestäni ja haluavat tulla tervehtimään toipilasta.

Vai haluavat nuo hyväntekijät tulla toipilasta tapaamaan, vaikkei toipilas haluaisi itse nähdä heitä koskaan, eikä missään tilanteessa. Valitettavasti korona veti minut niin heikkoon kuntoon, etten vieläkään jaksa ryhtyä mihinkään fyysisiin juttuihin, mutta saamansa piti. Päätin vakaasti keksiä jotain noiden tunkeilijoiden pään menoksi.

Jonkin ajan kuluttua nuo tunkeilijat sitten saapuivat ja Matti oli vääntänyt naamansa luonnottomaan irveeseen ja totesi minulle: "Täällähän se meidän toipilas onkin. Tervetuloa takaisin elävien kirjoihin."
Katselin tätä keski-iän ylittänyttä tyylitajutonta paskakasaa eteisessäni ja totesin: "Kiitos, kiitos ja tervetuloa. Olipa mukava yllätys, että saavuitte näin yllättäen käymään."
Päätin hakea baarikaapistani pari lasia, joista toiseen kusin pienen terästeen pohjalle ja kaadoin sitten molemmat lasit täyteen laadukasta viskiä.
Ojensin kusiviskin Matille ja sanoin: "Tässä pieni tervetuliaismalja sinulle. Nuo naiset jätämme ilman, sillä he eivät ymmärrä laadukkaista viskeistä mitään."
Matti kiitti ja nyökkäsi hyväksyvästi ja heitimme juomat pohjanmaan kautta sisuksiimme.
Matti maiskutti huuliaan ja totesi: "Onpas hyvää viskiä, pidän tuosta pikantista sivummausta, joka tästä tulee suuhun."
"Tämä on omaakin suosikkiani. Hyvän alkoholin salaisuus on hinta. Halvalla ei vain saa hyvää"- Totesin Matille tyrmistyneenä ja mietin, että millainen puusuu saattoi erikseen kehua kusen makua juomassaan. Tämä jätkähän on tyhmyyden ytimessä.

Jätin Matin vaimoineen oman vaimoni seuraan ja totesin, että minun pitäisi päästä hetkeksi lepäämään, sillä sairastelu oli vienyt voimani hetkeksi.
"Olimmepas me ajattelemattomia, kun tuppasimme kylään näin yllättäen, olisi pitänyt ymmärtää, että olet vielä toipilas ja tarvitset paljon lepoa. Jospa lähtisimme saman tien takaisin niin saisit levätä?" -Totesi Matti huolestuneen näköisenä.
"Ei missään nimessä. Olkaa, kuin kotonanne. Lepäilen puoli tuntia niin sitten jaksan taas ihan eri tavoin. Mielestäni on mukavaa, että olette täällä" -Hymyilin hunajaisella ilmeellä tunkeilijoille ja poistun makuuhuoneeseeni.
Vai olisi sitä pitänyt ajatella? Perkeleen simpanssi ei nyt ymmärtänyt, että se ajatustyö kuuluu tehdä etukäteen. Se on myöhäsitä painaa jarrua, kun koneisto on jo laitettu pyörimään Tästä julkeudesta tämä turvenuija saa vielä maksaa.

Avasin makuuhuoneeni ikkunan ja kömmin siitä ulos. Hiivin pimenevän illan turvin etupihalleni, jonne Masa oli kulkuneuvonsa pysäköinyt. Talomme sijaitsee jyrkän mäen päällä, joten minun ei tarvinnut muuta, kuin avata heidän lukitsemattoman autonsa ovi, vapauttaa käsijarru ja antaa painovoiman tehdä tehtävänsä. Hyvä ystäväni painovoimahan teki tehtävänsä ja autonrottelo lähti rymistelemään kiihtyvällä vauhdilla alamäkeen, törmäten hirveällä rysähdyksellä suoraan Jalosaaren mulkun pihalla seisseeseen Mersuun. Jalosaari on monelta osin typerys, mutta ainakin hän osaa valita autonsa jonkinlaista tyylitajua noudattaen.
Jalosaaren Mersun varashälytin laukesi huutamaan ja hetkeä myöhemmin naapurin mulkku syöksyi pihaleen ihmettelemään autonsa nokassa makaavaa ruostekasaa. Minun oli aika hiipiä takaisin makuuhuoneeni ikkunasta sisään, sulkea ikkuna ja kömpiä sänkyyn nukkuvaa teeskentelemään.

"Hetken kuluttua ovikellomme soi ja kömmin unista esittäen katsomaan, että kukakohan oven takana mahtoikaan olla. 
Jalosaaren vinkuheinähän se siellä oli ja ilmeisen täynnä raivoa, sen näki hyvin yhdellä silmäyksellä.
"Terve naapuri, mikäs sinut sai ovemme taakse?" -Sanoin rakkaalle naapurilleni lempeällä äänellä.
"Onko jollakin täällä ruskea Renault?" -karjui äijä tuohtuneena.
"Oletko sinä tosissasi? Minä en kuuna kullan valkeana ostaisi sellaista paskaa itselleni vain totaalinen idiootti ostaa ranskalaisen....ain niin.. Sehän on tuon vieraani auto." -Osoitin hämmästyneen näköistä Mattia.
"Joo, minun se idiootin auto on" -Totesi Matti selkeästi loukkantuneena.
"No tulepas tänne katsomaan" -Karjui Jalosaari Matille ja miehet poistuivat pihalle.
Nauroin katketakseni pääni sisällä, mutta ulospäin esitin hyvin vakavaa ja huolestunutta..
"Mistäköhän tässä nyt on kyse?" -Kysyin muulta seurueelta, joka vaikutti myös hyvin hämmentyneeltä..

Pitkähkön ajan kuluttua Matti tuli murtuneena sisään ja kertoi, että hän oli unohtanut vetää käsijarrun päälle ja auto oli rullannut mäkeä alas naapurin pihalle ja törmännyt siellä heidän autoonsa. Parasta oli se, että Matin vakuutus oli unohtunut maksaa ja hän joutui maksamaan Mersulle koituneet, kohtalaisen suuret vauriot omasta pussistaan.
"Tämäkin vielä" -totesi Matti ja jatkoi: "Vain pari päivää sitten poikamme kissa kuoli ja hän otti sen kovin raskaasti."

Häivyin työhuoneeseeni ja soitin Nallille: "Kuule, nyt tarvitaan palvelusta: Käy ostamassa jostain kolmesataa hautakynttilää ja Suomen lippu. Maksan kyllä kulut sinulle myöhemmin."
Kerroin tilanteen Nallille ja sovimme, että hän käy sytyttämässä sen hautakynttilämeren Matin perheen takapihalle kissanraadon haudalle ja vetää sen tehtyään lipun puoleen salkoon.
Matti tulee kokemaan elämänsä yllätyksen saapuessaan taksilla kotiin. Omalla koslallaan hän ei nyt lähde minnekään, sillä sen jäähdytin oli vuotanut nesteensä Jalosaaren mulkun etupihalle.