Jumalauta! Sain kutsun eräisiin nousukaskermaperseiden -muka hienostojuhliin, joihin en todellakaan aikonut osallistua. Mikä julkea loukkaus olikaan kutsua minut mukaan moisten tollojen ja finanssimarkkinoiden suojatyökeikareiden joukkoon? Kutsuvieraslista koostui ihmisitä, joista kukaan lisäkseni ei ymmärrä rahan ansaitsemisesta tuon taivaallista.
Tämä kutsu halventaa sekä hyviä tapoja, että tervettä järkeä. Minäkö muka illastaisin näiden tomppeleiden kanssa, jotka kuvittelevat olevansa jonkinlaista eliittiä ja niin sanottua parempaa väkeä? Houreissaan he ajattelevat olevansa jonkinlaisia kovia luita säästöpossuineen alalla, jolla luovin itse, kuin hai uimarannalla.Kuinka nämä kerjäläiset kehtasivatkaan kutsua minut mukaan näihin viikkorahajuhliinsa, vaikkeivat ymmärrä rahan ja omaisuuden kartuttamisesta enempää, kuin lehmä poreammeesta?Useimmat näistä ääliöistä eivät ole tienanneet sukkiensa varsiin vielä ensimmäistäkään miljoonaansa ja kuvittelevat silti olevansa jollakin tavoin finanssialan terävintä kärkeä.Ajattelin todellakin jättää nousukkaiden kermapersebileet väliin, sillä kerma heidän perseissään on sekin hankittu luottorahalla.
Minua ei ole koskaan loukattu näin julkeasti. Mitä helvetin tekemistä minulla muka olisi näiden turhantärkeiden ja pikkusormi koukussa kuohuviiniä kittaavien hienostelevien paskaperseiden kanssa? Olin raivoissani , mutta jäin silti miettimään viimeisiä ajatuksiani:
Paskaperseiden? Siinäpä sana.. Ehkä minulla sittenkin olisi jotain annettavaa näille hienoille juhlille.
Kutsukortiini oli painettu kultaisin kirjaimin nettiosoite, jonka kautta saattoi tutustua etukäteen illan ruokalistoihin mahdollisten allergioiden ja muiden vastaavien rahvaiden ja typerysten sairauksien varalta. Illan isäntä oli antanut vieraille mahdollisuuden vaikuttaa illan antimiin, jotta jokainen kutsuvieras saisi itselleen sopivaa ravintoa. Tätä tilaisuutta en tietenkään jättänyt käyttämättä.
Jätin nettisivulla sitovan ilmoittautumiseni juhliin ja päädyin selailemaan illan ruokalistaa, joka oli kaikessa rahvaanomaisuudessaan omaa luokkaansa: Kuohuviinejä, katkarapusalaattia, kylmäsavulohta ruisleivällä ja kermaista maa-artisokkakeittoa, muutamia mauttomuuksia luetellakseni. Vietettiinkö täällä jotain nälkäpäivää vai oliko homma oikeasti näin pers´aukista? Suorastaan puistattava ruokalista -mietin hiljaa mielessäni.
Kuinka nämä pummit kehtaavat tarjota vierailleen moista kuraa, jota en itse tarjoaisi edes kerjäläiselle? Totta puhuen en tarjoaisi kerjäläiselle yhtään mitään vaan löisin häntä kepillä, mutta se onkin sitten jo eri tarina.
Minulla todellakin oli toiveita ruokalistan suhteen ja aloitin erityistoiveideni kirjaamisen shampanjasta. Valitsin ruokajuomakseni Krug Clos dÁmbonnay Blanc de Noirs Champagne Brutin vuodelta 2002. Kyseinen juoma on varsin vaatimaton valinta ja maksaa alkossa vaivaiset 3065 euroa pullolta, mutta kaipa tuollainenkin litku asiansa ajaa, sillä en halunnut olla turhan vaatelias.
Tokihan sitä viskiäkin pitää illalla siemaista, joten valintani oli The Macallan M Decanter single malt, joka sekään ei ole erityisen hintavaa. Kyseinen liemi on alkossa vain noin 5000 euron hintaluokassa, mutta oli pakko tyytyä paikallisten myymälöiden tuotteisiin, sillä eihän näiltä turvenuijilta voisi odottaa ihan oikeiden juomien tilaamista maailmalta. Olin valmis uhrautumaan, laskemaan tasoani ja tyytymään matalan budjetin juhliin.
Olen varsin vaatimaton mies ja kyllä minulle kyllä kelpaa myös tällainen lasten limudiscon kattaus jos niikseen on.
Tokihan sitä oli saatava myös jotain ihan oikeaa syötävääkin kaiken maailman katkarapusalaattien sijaan ja päätin lisätä ruokatoiveisiini ruotsalaisen hirvenjuuston, hanhenmaksan, kobe -lihan, sekä mustat tryffelit. Beluga kaviaari oli itsestäänselvyys ja kahvina kävisi Kopi Luwak, jota en tosin itse aikonut juoda, mutta tyylistä ei silti tingitä.
Minulle ei todellakaan tulisi mieleenikään juoda kahvia, jonka pavut ovat kulkeutuneet sivettikissojen suoliston läpi, mutta kastelen sillä sitten vaikka isäntäväen kukat. En myöskään aio juoda mitään rahvaanomaista Juhla mokkaa, joten taidan keskittyä suosiolla tuona iltana pelkkiin teräviin.
Pari päivää ennen juhlia lähetin autonkuljettajani ostamaan paikallisesta supermarketista ison rasiallisen katkarapusalaattia, jonka kanssa vietin pitkän saunaillan Nallin hienossa savusaunassa. Saunasta salaatti päätyi avonaisena vessani lattialle ja taisin vahingossa päästää pari tippaa virtsaakin siihen, sillä ikävä kyllä ikääntyminen vaikuttaa kielteisesti myös kaltaiseeni suurmieheen ja toisinaan ihan kaikki pisarat eivät osu enää pönttöön.
Juhlapäivänä saavuin tapahtumapaikalle yli tunnin etuajassa, jotta pääsisin lisäämään oman katkarapusalaattini isäntäväen salaatin joukkoon. Tähän aikaan paikalla ei ollut vielä muuta väkeä, joten sain kierrellä paikalla kaikessa rauhassa. Pahoittelin isäntäväelle aikaista saapumistani ja kerroin muistaneeni juhlien alkamisajan väärin. Sanoin katselevani paikkoja ihan omissa oloissani, jotta juhlan järjestäjät saisivat valmistutua tilaisuuteen omassa rauhassaan.
Pääsin, kuin pääsinkin pujahtamaan paikan kylmiöön ja sekoitin mukanani tuoman katkarapusalaatin isäntäväen salaatin joukkoon ja rehellisyyden nimissä todettakoon, että salaattini haisi aika voimakkaasti kuolemalta.
Juhlien alettua seurasin hyvillä mielin, miten katkarapusalaattia oli päätynyt yhden jos toisenkin vieraan lautaselle ja minä puolestani nautin omia antimiani, jotka minulle oli hankittu viimeistä herkkua myöden. Isäntäväki loi minuun jostain syystä murhaavia katseita, mutta ehkä he olivat minulle vain kateellisia siitä, etteivät olleet itse osanneet luoda yhtä suussa sulavaa ruokalistaa, kuin minä olin laatinut ja pahoittaneet siitä mielensä. Näissä piireissä tunnutaan olevan kateellisia ihan kaikesta mahdollisesta. Samapa se sinänsä, sillä Ruotsalainen hirvenjuusto vei kielen mennessään..
Juhliin kuului myös jonkinlaiset tanssiaiset ja päätin lisätä juhlaväen tanssijalkoihin vähän lisävipinää kaatamalla vaivihkaa tungoksessa parketille pari litraa rypsiöljyä ja monta laatikollista nastoja. Painotan nyt sanoja monta ja laatikollista. Tanssiaiset olivat kertakaikkiaan mahtavat.
Erikoiskatkarapusalaattini kupli junttien vatsassa, kun he kaatuilivat öljyisellä lattialla nastoihin ja muuan pyylevä tantta aloitti seuraavan ohjelmanumeron ripuloimalla somasti housuihinsa. Vessaan rynnätessään hän kaatui pari kertaa nastoihin ja poistui kurat housuissaan itkien kohti saniteettitiloja.Ei aikaakaan, kuin monet muut yhtyivät ponttoonin kakkaleikkeihin ja kaaos oli siltäkin osin omaa luokkaansa.
Rahvaalla on erikoinen tapa juhlia, mutta totuuden nimissä todettakoot, että tapa on varsin viihdyttävä.
Päätin lisätä panoksia ja aiheuttaa taloon pienen vesikatkon sabotoiden paikan LVI-keskuksessa porakaivon sulakkeet. Nyt paskaperseet vasta ihmeissään olisivatkin, kun eivät pääsisi vetämään tuotoksiaan pöntöstä alas.
Palasin itseeni tyytyväisenä muun juhlaväen joukkoon ja näky oli varsin mielenkiintoinen, hajusta nyt puhumattakaan. Ihmiset säntäilivät vaikeina edestakaisin ja vessojen luona oli omat säpinänsä. Osa pökkelöistä liukasteli edelleen tanssilattialla nastoihin heittäytyen vielä tässäkin vaiheessa ja parissa paikassa oli alkanut jonkinlainen käsirysy. Nämä todellakin olivat hyvin mieleenpainuvat juhlat.Kaadoin kissanpaskakahvini vaivihkaa meriakvaarioon ja tarkkailin tapahtumia.
Siemailin rauhassa tilaamaani viiden tonnin viskiä ja katselin huvittuneena paskaperseiden aiheuttamaa kaaosta ja sirkusta ympärilläni, mutta yltyvä paskan haju ajoi minut etsimään illan isäntäväen käsiini.
Heidät löydettyäni totesin: "Kiitosta vain ikimuistoisista juhlista, mutta totuuden nimissä minun on todettava, että olen ihan liian vanha tällaisiin rientoihin. Vanha koira, kun ei enää opi uusia temppuja ja minusta tällaisessa nastoihin kaatuiluissa ja housuihin ripuloimisessa ei ole mitään juhlavaa, eikä hienoa. Kannattaisi kirjoittaa kutsuihin jo valmiiksi, että aiotte pitää tällaiset pervojuhlat niin kaltaisilleni kunnon väen edustajille ei tulisi näin isoja yllätyksiä ja voisimme jättää tällaiset riennot suosiolla väliin. Tulipa kuitenkin nähtyä, kuinka te nousukkaat haluatte iltaanne viettää. Kyllä se on niin, että minä painin jatkossakin omassa sarjassani ja jätän teidät omaanne. Paskaa iltaa teille vain, kun moisesta tunnutte pitävän"
En jäänyt kuuntelemaan isännän vastausta vaan käännyin kannoillani ja lähdin kertomaan Nallille suurenmoisista juhlista, joissa olin saanut vierailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti