Miljoonavoitot ja mulkku aurakuski

 Olin kertakaikkiaan hyvällä tuulella, sillä fasaani punaviinikastikkeessa maistui edelleen suussani sekoittuen häivähdykseen erään viiden tähden ravintolan kalleinta shampanjaa ja samaan aikaan salkussani komeili eräs pitkään neuvoteltu 27 miljoonan euron arvoinen sopimus. Sopimus tietäisi minulle huimaa 24,5 miljoonan euroa voittoa, sillä myymäni tuotteet tulevat suoraaan maailman slummeista ja voin kätevästi myydä ne eteenpäin suomalaisena laatutuotteina Japanilaiselle liikekumppanilleni, jonka järki tuntuu leikkaavan yhtä teräväsi, kuin vuosia meren pohjassa maannut ruostunut mora. Toisilla ihmisillä on vain enemmän rahaa, kuin järkeä ja sitä kautta pieni omaisuudensiirto on aina paikallaan. Minä ole varsin rehellinen liikemies ja ajattelen vain ja ainoastaan äijän parasta. Siirtämällä äijän varallisuutta omalle tililleni se säilyy ja kasvaa korkoa, mutta hänen kaltaisensa tollon tililtä rahat hupenisivat yhtä varmasti, kuin vesi valuu hanhen selästä pois. Olen hyväntekijä ja suuri humanisti, sillä ajattelen kanssaihmisten parasta ja tässä tapauksessa siis pidän heidän rahoistaan oikein hyvää huolta omalla tililläni.

Kuten aiemmin sanoinkin oloni oli loistava, kunnes saavuin vanhalle Lamborghini Huracan STO 2021 autolleni, joka todellakin on siis vanhaa, viimevuoden mallia. Autolle saavuttuani tieaura ajoi siitä ohi ja motitti vanhan autonrähjäni lumikinoksen sisään. Minulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä autollani pois parkkiruudusta ja huomasin, miten äskeinen hyvä mieleni oli vaihtunut salamana kiehuvaksi raivoksi. Aura-auto jatkoi matkaansa ja näin onneksi sen perästä urakoitsijan firman nimen.
Kosto tulisi olemaan minun, jahka ensin saisin autovanhukseni vapaudutettua ruudusta.

Yritin ensin myydä autoani ohikulkijoille sadalla eurolla, mutta ihmiset vain naureskelivat minulle ja jatkoivat matkaansa. Luulivat minua kai jonkinaliseksi pummiksi, kun yritän myydä tällaista ikäloppua koslaa muka pers´aukisena, mutta todellisuus oli toisenlainen. Halusin vain päästä mokomasta äkkiä eroon. Ihmiset eivät selkeästi suostuneet ottamaan minua todesta, joten vaihdoin taktiikkaa.
"Hei, Kalju läski siellä, tulepa tänne!" -huusin jollekin ohikulkevalle elämäänsä kyllästyneelle lapamadolle.
"Häh? Mulleko sä huudat?" -Kysyi hämmästyneen näköinen ihravuori.
"No sinulle tietenkin vai näetkö sä täällä muita kaljuja läskejä itsesi lisäksi?" -vastasin kyllästyneenä tälle elämän raiskaamalle surkimukselle.
"Minä en tiedä mikä ongelma sinulla on, mutta taidan opettaa sinulle vähän käytöstapoja, saat turpaasi"-Uhosi rasvarulla suu vaahdossa ja sieraimet huurussa. Kaveri näytti lähinnä pari kertaa puukotetulta taisteluhärältä, joka haluaa verisesti kostaa matadorin teot.
"Ja nyt sitten läski sitä suuta soukemmalle tai saat katua. Tässä on 2500 euroa rahaa. Saat sen ja satasen päälle lumilapion ostoa varten. Nyt häivyt siitä vähän helvetin äkkiä lähimpään kauppaan josta saat sen lapion. Ostettuasi sen lumilapion palaat vielä nopeammin takaisin ja lapiot tämän autoni esiin kinoksesta. Sen jälkeen saat toiset 2500 euroa suoritetusta työstä ja painut helvettiin vastenmielisen olemuksesi kanssa. Minä lähden sen jälkeen ostamaan jonkin kalliin viinapullon ja yritän unohtaa koskaan nähneenikään oksettavaa olemustasi. Menikö tämä kaikki nyt jakeluun saatanan moukari?" - karjuin äijälle, jonka uho oli muuttunut epävarmaksi hämmennykseksi.
"Kyllä kai.. oletko ihan tosissasi kaikesta?" -Änkytti äijä uskomatta kuulemaansa.
"Näytänkö minä joltain Turhapurolta tai muulta hupiveikolta? Nyt läski vipinää kinttuihin, saat sinäkin kerrankin elämässäsi jotain fyysistä tekemistä. No niin, alapa vetää siitä ja äkkiä."
Äijä lähti kokoisekseen hyvinkin vauhdikkaasti paikalta ja ilmeisen tuohtuneena, muttei sanonut mitään. 
Huusin vielä hänen peräänsä: "Ja pyyhi tuo ilme pois kasvoiltasi tai lennätän tänne vaikka raskaan sarjan nyrkkeilijämestarin paikalle hakkaamaan sinut. Se on kuule ihan yhden soiton päässä sekin."-Karjuin ääneni käheäksi mulkun perään.
Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä kuka tuota titteliä kantaa, sillä tuollaiset rahvaiden barbaariset mukilointiharrasteet eivät ole koskaan olleet lähellä omaa sydäntäni. Uskoakseni äijä olisi täällä kuitenkin alta aikayksikön, kun hinnoista sovittaisiin.

Ei aikaakaan, kun läski tuli paikalle puuskuttaen ja huohottaen. Hän ei kuitenkaan aloittanut töitään heti vaan vetosi, että pitää hetki vetää henkeä ensin.
"Kyllä se sopii, omaa palkkaasi sä tässä poltat." -Totesin äijälle ääni täynnä rakkautta ja kaivoin taskustani sadan euron setelin ja tuikkasin sen tuleen äijän edessä. Voitte uskoa, että lapioon tuli vauhtia ja mätisäkki ei tarvinnutkaan enää kipeästi kaipaamaansa taukoa.
Auto oli aika äkkiä kaivettu esiin ja pääsin lähtemään eteenpäin ja jätin plösön laskemaan rahojaan.

Kotiin päästyäni selvitin aurayrittäjän varikon sijainnin ja hain ullakoltani muutaman pötkön dynamiittia. Illan vaihduttua yöksi ajoin varikolle ja viritin oikein kunnon latingin tutun aura-auton alle ja lähetin sen maata kiertävälle radalle. Uskoakseni olimme sujut tämän terroristin kanssa. 
Olin juuri lähdössä varikolta pois, kun muistin kulut, jotka menetin saadakseni auton pois lumesta. Päätin siis tasata tilit siltäkin osin ja heitin pari pötköä dynamiittia vielä pihalla parkissa olevan transitinkin alle. Nyt olimme sujut, joten saatoin lähteä hyvillä mielin kotiin nauttimaan virvokkeita ja sauhuttelemaan paksua sikariani