Olette varmasti ihmetelleet, että mihin minä olen hävinnyt, kun minusta ei ole hetkeen mitään kuulunut. Minäpä siis kerron missä olen ollut. Olen saatana viettänyt laatuaikaa Etelä-Amerikassa eräällä vankileirillä.
Olimme Nallin kanssa lomailemassa ja hän huomasi, surukseen, että hänen tomusokeripussinsa oli jäänyt lähtökiireessä kotoSuomeen, joten päätimme tutkia hieman paikallisia sokerimarkkinoita. Nalli ei tunnetusti voi juoda kahviaan ilman tomusokeria.
Käytin siis kontaktejani ja päädyimme erään sokeria viljelevän hikikaljuisen hampaattoman käppänän puheille. Tuo hieltä haiseva pikkumies esitteli tavaraansa ja minä nuuhkaisin ohimennen pussin sisältöä, jottei tuo pullea homppeli yrittäisi myydä ystävälleni mitään torjunta-aineita tomusokerina.
Pienen nuuhkaisun jälkeen huomasin, että sieraimeni täyttyi, mitä laadukkaimman kokai, kröhöm, tomusokerin vivahteista joten oli aika puhua maksusta tuon voimalassa palaneen turvenuijan kanssa.
Tuo hikinen, lietealtaan hajuinen mätäpaise kehtasi pyytää ylihintaa, joten totesin hänelle:"Fuck off!", kaappasin läheiseltä pöydältä puheenjohtajan nuijan ja tempaisin ukkoa voimieni takaa vasempaan polvilumpioon, perässä seurasi oikea lumpio ja kirsikkana kakun päällä oli napakka isku keskelle miehen kelmeää kaljua. Tuohon jakaukseen osuminen ei tuottanut ongelmia.
Minulta ei mitkään huijarit veloita pussillisesta sokeria samaa hintaa, kuin pussillisesta kokaiinia.
Sieppasin ukon tuotteet matkaani ja kusimme yksissä tuumin Nallin kanssa tuon lipevän paskiaisen niskaan.
Päästyämme hotellille, keitimme kahvit ja nautimme sokerista. Tuo mukava hetki päättyi yllättäen siihen, että huoneemme ovi potkaistiin sisään ja muutama samanlainen hikinen pahan hajuinen villi puski sisälle.
Seurasi käsirysy, jossa jäimme alakynteen ja saimme maistaa bambukeppiä ja perinteistä luuvitosta sen verran paljon, että menetimme molemmat tajuntamme. Haluan korostaa, että tuo alakynteen jääminen johtui yksinomaan tuosta yllätysmomentista, sillä mikäli olisimme osanneet varautua tähän raukkamaiseen hyökkäykseen etukäteen, olisimme hakanneet kumpikin pari sataa lietepoikaa mieheen.
Heräsimme myöhemmin verissämme joltain sokerifarmarien kidutusleiriltä, jossa nuo pienet hikiset viiksiniekat yrittivät parhaansa mukaan esittää pelottavia muun muassa kaatamalla happoa vankien päälle tai polttamalla heitä puhalluslampuin. Minua tuollaisten alkukantaisten esinahkojen pelotteluyritykset eivät vakuuttaneet millään tavoin ja huusin lähimmälle viiksin varustetulle lapamadolle: "Hei puutarhatonttu, tänne ja heti!"
Hämmentynyt pahan hajuinen kääpiö ei tuntunut ymmärtävän sanaakaan , mutta tuli kuitenkin irvistellen paikalle.
"Suosittelen menemään hammaslääkärille saatanan villi, mutta etpä sinä paukapää ymmärrä hammaslääkäreistä tai sivistyneiden ihmisten kielestä mitään, joten katsopa molopää tätä:"
Hämmästynyt luolamies sönkötti jotain viidakon kieltä, jota ehkä joku ihmisen kantamuoto olisi vielä puussa asuessaan saattanut ymmärtää.
Väänsin kenkäni koron sivuun ja otin sinne kaivetusta salalokerosta esiin vaatimattoman rullan 500 euron seteleitä. Tuolla noin 40 000 euron tukulla ostin vapautemme ja pääsimme poistumaan tuolta villien hiekkalaatikolta.
Päästyämme takaisin sivistyksen pariin palkkasin ensitöikseni 250 uusnatsia polttamaan tuon säälittävän kylän ja hakkaamaan koko porukan. Näille kaljuille moukareille kelpasi rahani ja he lähtivät päättäväisinä pieksemään noita juotikkaita kanveesiin ja polttamaan heidän kyläänsä.
Olimme sopineet iskun tapahtuvan tasan kello 14 paikallista aikaa ja kello 14:20 soitin nimettömän puhelun poliisille ja kerroin nahkapäiden pahoinpitelevän kunnon kansalaisia tuolla kyseisellä paikalla.
Seuraavana päivänä paikallisessa lehdessä luki isoin otsikoin, miten paikalliset uusnatsit ja huumekartelli olivat ottaneet verisesti yhteen keskenään. Viranomaiset olivat tehneet suuria huumetakavarikkoja ja pidätettyjen määrä hipoi pilviä.
Minulta säästyi sievoinen summa rahaa, kun olin maksanut noille nahkapäille vain ennakkomaksun tuosta keikasta. Olisihan se varsin vastuutonta olla ilmiantamatta pahoinpitelyä tai käräyttämättä huumekauppiaita, joten tunnen itseni kunnon kansalaiseksi ja suureksi hyväntekijäksi ja ehkä jopa ihan sankariksikin.
Palattuani lopulta Suomeen, menin heti tervehtimään hyvää ystävääni Jalosaarta.
"Tervehdys rakas naapurini. Sinäpä oletkin kuihtunut surkean näköiseksi tässä lyhyessä ajassa. Sen siitä saa, kun et ole päässyt nauttimaan hurmaavasta seurastani. Minä olen, kuin nuoruuden lähde ja seurani saa ihmiset pysymään nuorekkaina ja hyvin voivina"
Ojensin käppänälle kättäni tervehdyksen merkiksi ja tuo ihmisjäte kurotteli omalla raajallaan minun suuntaani vastatakseen kättelyyni.
Takerruin käppänän typerään ulokkeeseen ja puristin sitä voimieni takaa. Mies ulvahti tuskissaan ja piteli runneltua kättään vaikertaen.
Lopulta ukko sai ulistua ilmoille: "Senkin mielipuoli, kädestäni meni juuri luita poikki."
"Noinko ikävästi nyt pääsi käymään? Minähän sanoin sinulle, että olet surkastuneen ja näivettyneen näköinen. Ettei vain olisi osteoporoosi iskenyt? Suosittelen sinulle lämpimästi jotain kalkkilisää, sillä eihän tuollainen käy päinsä, ettei mies kevyttä kättelyä kestä"-Karjuin hölmistyneelle juotikkaalle ja nauroin katketakseni typerykselle pääni sisällä.
Nyt olikin aika mennä katsomaan jos Kulottajahomo olisi kestävämpää tekoa.
