Virkavaltaa auttamassa

 Olimme juuri lähteneet Nallin kanssa eräästä viiden tähden ravintolasta, kun joku hampuusi juoksi kadulla päälleni. Oli ilmiselvää, että kyseinen päällekarkaaja pakeni jotain henkensä kaupalla, sillä kaverilla oli todellakin mahanalus jalkoja täynnä.
Törmättyään minuun hän kaatui ja samassa rytäkässä häneltä tippui arvokkaan näköisiä rannekelloja ja jotain sormuksia kadulle. 
Käytin nyt tietoisesti sanoja: "Arvokkaan näköisiä", sillä kaikki pitää toki aina suhteuttaa omiin asiayhteyksiinsä. Minun ranteessani moiset kellot olisivat tietenkin näyttäneet lähinnä pääsiäismunista kerätyltä rihkamalta, mutta tämän pummin elintaso oli selkeästi sitä luokkaa, että moiset aikaraudat ja sormukset olisivat täysin hänen saavuttamattomissaan.
"Katso eteesi saatanan joulutonttu!" -Huusin äijälle ja potkaisin yhden kelloista vieressä seisseen auton alle.
Äijä kyttäili minua hyvin epäuskoisen näköisenä, keräsi osan helyistä mukaansa ja otti taas jalat alleen. 
Juoksuun päästyään hän huusi minulle vielä: "Haista sinä vanha käppänä pieru pitkä paska" ja sen huudettuaan hän kääntyi kulman taakse.
"Vai vanha pieru?!" -Totesin Nallille ja jatkoin: "Millä helvetin oikeudella tuollainen liimanhaistelijanarkomaani kuvittelee voivansa nimitellä minua moisilla termeillä? Miten hän yksinkertaisesti kehtaa?" -Karjuin Nallille, jota koko episodi tuntui naurattavan.

Limanuljaskan solvauksista toivuttuani lähdin tutkimaan kaverilta pudonneita esineitä, joita hän ei ollut ehtinyt kerätä mukaansa.
Ehdin juuri todeta sormukset aidoksi kullaksi, kun paikalle juoksi tanakka miespoliisi hurjasti puuskuttaen. Mätisäkki sai kysyttyä puuskutuksensa lomasta: "Juoksiko tästä äsken joku ohi?"
"Jos tarkoitat sellaista pedofiilin näköistä kolmissakymmenissä olevaa lapamatoa, joka oli pukeutunut mustaan huppariin ja vaaleisiin farkkuihin niin kyllä. Hän juoksi tuonnepäin." Osoitin sormellani suuntaa, jonne äskeinen älykääpiö oli hävinnyt. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään penaalin terävin kynä vaan suoraan tehtaalta tullut lyijykynä, joka ei ollut nähnyt terotinta kertaakaan elämässään. Tätä kynää oli heitelty sen verran paljon, ettei edes terotin tekisi tehtäväänsä, sillä lyijy oli sen verran monesta kohtaa poikki, että ainoat toimivat menetelmät olisivat joko jälkiabortti tai sitten hänet pitäisi vaan yksinkertaisesti sulloa takaisin äitinsä kohtuun ja nussia kaveri alusta loppuun uudestaan.
"Pedofiilin?" Änkytti kyttä ihmeissään..
"Juuri niin, pedofiilinpä hyvinkin. Hän sitäpaitsi pahoinpiteli minut ja solvasi sellaisilla sanoilla, että vaadin äijää käräjille kunnianloukkauksesta. Haluan jättää rikosilmoituksen tässä ja nyt. Minua ei moiset umpisuolet rangaistuksitta solvaa" - Karjuin poliisille sen verran kiivaasti, että hän hätkähti.
"Teillä on oikeus jättää rikosilmoitus, mutta tässä se ei nyt käy. Meillä on rikollinen karkuteillä edelleen ja pitää lähteä hänen peräänsä. Odotelkaa tässä niin joku muu poliisi tulee ottamaan teiltä hetken kuluttua vähän tietoja ylös." -Totesi poliisi ja oli jo lähdössä, kun huusin hänen peräänsä.
"Ai niin! Siltä pedofiililtä tippui kadulle tällaisia." -Näytin kytälle maasta keräämiäni helyjä.
Poliisi käski minun pitää huolta esineistä, kunnes toinen partio tulee paikalle tietoja keräämään ja ottamaan saaliin haltuunsa.

Kyttä lähti juoksemaan roiston perään ja noin kymmenen minuutin päästä paikalle saapui toinen poliisipartio, jolle annoimme Nallin kanssa tietomme ja maahan tippuneet arvoesineet.
Poliisien häivyttyä kaivoin esiin viereisen auton alle potkaisemani kultakellon, joka ei ollutkaan ihan mikä kello tahansa. Kyseessä oli 24 karaatin kultakello, jossa numeroiden kohdilla oli varsin mukavan kokoiset timantit. En tiedä mistä kyseinen kello oli peräisin, mutta varsin hintavan näköinen kapistus se joka tapauksessa oli. Voisin käyttää itsekin sitä joidenkin vaatimattomien arkivaatteideni kanssa.

Myöhemmin samana iltana sain soiton poliisilta, joka kertoi, että tekijä oli saatu kiinni ja koko ryöstösaalis oli myös saatu takaisin poislukien erästä mittaamattoman arvokasta kultakelloa, jonka olinpaikka oli poliisille täysi mysteeri.
"Mistä sinä muuten tiesit, että kyseinen mies oli pedofiili? Hänen koneeltaan löytyi todellakin tuhansia lapsipornokuvia ja hän oli iso tekijä eräässä pedofiiliringissä." -Kysyi hämmentynyt kyttä linjan toisessa päässä.
"Oletko sinä ihan tosissasi?" -Kysyin kytältä ja jatkoin: "Millaiseksi poliisikoulun taso on nykyään mennyt, jos poliisi ei enää tunnista pedofiiliä ulkonäön perusteella. Kyllähän tuollaiset nilviäiset tunnistaa kuka tahansa aivot omistava ihminen. Tuon selkeämpää pedofiiliä ei ole olemassakaan...paitsi ehkä se ensimmäinen polii...tai antaa olla. Hyvä, että saitte konnan kiinni."
sovimme kytän kanssa, että menen poliisilaitokselle myöhemmin antamaan lausuntoni ja vastaanottamaan myös kultasepän tarjoaman löytöpalkkion arvoesineistään."

Sieppasin taas kultakellon käsiini ja paketoin sen hienoon pakettiin. Saatekirjeeksi laitoin käsinkirjoitetun paperin, jonka eräs huora oli minulle pyynnöstäni kirjoittanut.
Kirjeessä kiiteltiin kulottajahomoa vuolain sanoin niistä kaikista korvaamattomista vuosista, jotka hän oli työpanoksensa muodossa firmalleen antanut.
Sujautin paketin Kulottajan postilaatikkoon ja jäin odottelemaan vahtiin, jotta näin koska äijä kävi postinsa hakemassa.

Seuraavaksi olikin kansalaisvelvollisuuteni aika ilmoittaa poliisille, että kulottajahomo oli kuuluisan varasliigan johtohahmoja ja hän oli tämän kultasepänliikkeen keikan aivot. Kerroin prepaid-luuriani käyttäen, miten äijä oli rehvastellut kyseisellä kellolla ja kertonut muuttavansa kellon pian rahaksi. Tarkoitus oli kuulemma lähteä maailmalle sekaantumaan pikkulapsiin ja kuvaamaan uutta materiaalia.
Tällaiset sairaat pervot pitää saada kaduilta pois ja tunsin suurta mielihyvää voidessani olla osaltani muuttamassa maailmaa tämän verran paremmaksi paikaksi.

Päivitin televisioni tälle vuosikymmenelle.

 Olin juuri saapumassa kotiin, kun tapasin pihapiirissäni hintelän parikymppisen lippispäisen tomppelin, joka oli selvästi eksyksissä ja hyvänä ihmisenä minä halusin toki mennä kysymään josko voisin olla hänelle avuksi.
Kävelin lähettifirman autolle ja tokaisin kuljettajalle: "Hyvää päivää. Voinko olla jotenkin avuksi?"
Nuori hermostunut lähettipoju hätkähti ja sanoi: "Huomenta, huomenta. Etsin itseasiassa Jalosaaren perhettä. Pitäisi toimittaa heille uusi jättimäinen televisio, mutta tilauksen yhteystiedoissa tuntuu olevan jotain hämminkiä. Osaatko sinä sanoa asuuko täällä jossain Jalosaaria?"
"Vai Jalosaaria....hmmm.. ei nyt suoraan tule mieleen." -Valehtelin kuljettajalle mietteliäänä. Äkkiä muistin kuitenkin, että Kulottajahomohan on poissa kotoa. Hän lähti pari päivää sitten pohjoiseen sukuloimaan ja kysyi minulta josko voisin ohimennen katsoa hiukan hänen talonsa perään, sillä alueella on kuulemma tapahtunut viime vuosina kaikenlaisia omistuisia asioita.
"Hei! Nyt tiedänkin... Jalosaaret asuvat tuolla." -Osoitin kuljettajalle Kulottajahomon asuntoa ja jatkoin: "En heti muistanut heidän nimeään, sillä kyseinen perhe muutti tuonne vasta kuukausi sitten ja en suoranaisesti tunne heitä."

Kuljettaja kiitti minua lämpimästi ja suuntasi autonrottelonsa kohti Kulottajahomon pihaa. Äijä kaipasi pienen näpäytyksen, sillä hän ole valehdellut minulle rankasti sanoessaan menevänsä muka sukulaisiaan tapaamaan. Kaikkihan sen tietävät, että tuollainen vanha lapinkäppänä suuntaa toki mahdollisuuden koittaessa autonsa nokan kohti pohjoista, mutta ei sinne mitään sukulaisia tapaamaan mennä vaan jänkhälle panemaan poroja perseisiin.
Tarkemmin ajateltuna porot voivat kyllä olla myös hänen sukulaisiaankin. Äijän harrastuksiin, kun kuuluu pelkän ulkonäön perusteella insesti, joten miksi hänen suvussaan ei oltaisi voitu yhtä hyvin sekaantua jopa eläimiin? Tarkemmin ajateltuna kyseinen skenaario vaikuttaa jopa todennäköiseltä. Ovela vanha kettu ei siis puhunut kuitenkaan paskaa, minä en vain itse henkilökohtaisesti ymmärrä moisten alkuasukkaiden mielenliikkeitä ja käyttäytymismalleja.
Kyllä se sivistyksen raja kulkee Kauhavan alapuolella. Siitä alkaa tietynlainen maahan integroitu kehitysmaa-alue, jolla inuiitit poukkoilevat valtoimenaan sinne tänne valittamassa kulttuurin omimisesta ja muusta vastaavasta paskasta.

Katselin terassiltani, miten lähetti poistui Kulottajahomon pihalta ja päätin mennä tarkastamaan tilanteen. Kuten arvata saattaa, lähetin tollo oli jättänyt uuden television ulko-oven eteen säiden armoille. Kukaan ei avannut ovea ja tuollainen herkkä laite hylättiin varkaiden ja luonnon armoille, vaikkei tiedetä yhtään koska isäntäväki saapuu paikalle. Varkaat vaanii nykyään kaikkialla helpomman elämän perässä.
Raahasin siis television muitta mutkitta kotiini ja täytyy sanoa, että laite oli kyllä valtava ja siinä tuntui olevan kaikki nykyajan herkut mukana. Oma televisioni on jo viitisen vuotta vanha, joten otin Jalosaaren lahjan oikein mielelläni vastaan ikäänkuin hyvityksenä kaikesta siitä typeryydestä ja mielipahasta, jota hän olemassaolollaan minulle toistuvasti aiheuttaa.

Saatuani uuden hienon lahjoitustelevisioni paikoilleen puin ulkovaatteet ylleni ja palasin takaisin Kulottajahomon tontille. Löysin sattumalta kerran talon vara-avaimen ja nyt avasin sillä ulko-oven. Sieppasin jänkhäukon TV-tasolta hänen vaatimattoman televisionsa ja kannoin sen kotiini, jossa paketoin sen taidokkaasti Jalosaaren lahjan mukana tulleeseen pakettiin ja kannoin pakettini huomaamattomasti Jalosaarten ulko-ovelle. Mahtaa äijä kiehua raivosta saadessaan tilaamansa töllön tilalle 15-vuotta vanhan kehäraakin.

Olin juuri lähdössä Jalosaarten pihalta, kun huomasin seinän vieressä wanhan kuvaputkitöllön, joka oli ilmeisesti saanut väistää tämän uuden tulokkaan tieltä. Kaappasin siis muitta mutkitta raadon kainalooni ja kannoin sen välittömästi Kulottajahomon tv-tasolle. Sama kai se sinänsä mistä äijä sitä eläimiin sekaantumista katselee.
Olin varsin iloinen aikaansaannoksistani. Nyt kaikilla osapuolilla oli televisio; Jalosaaret välttyivät vanhan laitteensa kierrättämiseltä ja minäkin sain pienen vaivanpalkan näkemästäni vaivasta. Kaikki osapuolet ovat varmasti tyytyväisiä lopputulokseen.
Naapurin tollot tuskin edes huomaavat mitään eroa olevankaan ja minäkin sain uuden television.
Minulla on valtavan hyvä kyky organisoida suuria kokonaisuuksia siten, että kaikki osapuolet ovat äärimmäisen tyytyväisiä. Olen toki vaatimaton mies, mutta välillä ihmetyttää miksei minulle ole koskaan valmistettu omaa patsasta kaikista tekemistäni hyvistä töistä. Ei sillä, että minä mitään patsaita kaipaisinkaan, kyllä paras palkinto on se auttamisen ilosta syntynyt hyvä mieli ja rakkaus lähimmäisiin.

Terveydenhuollon epäammattilaiset

Sain kutsun lääkärintarkastukseen, sillä olen kuulemma jo siinä iässä, että elimistöni toimintaa on hyvä katsella silloin tällöin, jotta voidaan ennaltaehkäistä ikäviä yllätyksiä. Mielestäni idea on hyvä, sillä riski saada kaikenlaisia vähemmän mukavia terveydellisiä yllätyksiä kasvaa vuosi vuodelta, kunnes jokin noista vitsauksista saa sinut lopulta niskalenkkiin ja sitä kautta pois valtion muonavahvuudesta.

Menin lääkäriin hyvillä mielin ja ennen varsinaista lääkärintarkastusta minut  ohjattiin varsin hemaisevan nuoren sairaanhoitajan huoneeseen verikokeita varten.
Hoitsu otti minulta verikokeet ja tarkastukseen liittyvät pakolliset testit, kuten näön, kuulon ja sen sellaiset.
Saatuaan kaikki testit tehtyä hän kysyi: "Olisiko teillä vielä mielessä jotain, jossa voisin auttaa?"
"No nyt, kun kysyit niin voisitko vilkaista instrumenttiani hiukan. Luulen, että minulla on vähän kireä esinahka." - Totesin pimulle ja hymyilin valloittavinta hymyäni hänelle.
"Instrumentti? Nyt en ymmärrä" -Änkytti hoitaja selkeästi kiusaantuneena.
"Niin, tarkoitan tietysti kookasta penistäni." -Totesin hoitsulle ja riuhtaisin housuni  kalsareiden kera kinttuuni.
"Tämä ei nyt taida kuulua minulle. Jos siinä on jotain ongelmia niin näytä sitä hetken päästä lääkärille. Minä olen vain sairaanhoitaja, enkä tee varsinaista tutkimustyötä täällä." -Änkytti tyttö posket punaisina.
"No mutta!" -Huudahdin naiselle ja jatkoin: "Olethan sinäkin terveydenhuollon ammattilainen ja osaat varmasti katsoa onko se esinahka kireä vai ei. Mielestäni on äärimmäisen noloa heilua täällä instrumentti esillä vieraiden ihmisten seurassa, enkä haluaisi kokea tätä hetken päästä uudestaan eri ihmisen kanssa. Ole hyvä ja tarkasta tilanne tai joudun valittamaan esimiehellesi huonosta palvelusta."
Nainen veti kumihanskat käteensä ja totesi vaivaantuneena: "No hyvä on sitten. Asetu selinmakuulle tuolle sängylle niin katsotaan."
Alta aikayksikön makasin selin sängyllä ja nainen aloitti tutkimukset. Hoitsu veti esinahkaani muutaman kerran edestakasin ja huomasin kiihottuvani ja sanoin hänelle: "Oooh, juuri noin, mutta lisää vähän puristusvoimaa ja tahtia kultsi."
Nainen Hyppäsi ylös ja suuttui. 
"Kuulkaas nyt. Tämä tällainen on täysin epäsopivaa. Teen teistä kantelun esimiehelleni" -huusi nainen raivoissaan.
"Soo soo, ei me tässä mitään kanteluita tehdä siinä sinulle vähän vaivanpalkkaa." -Totesin naiselle hymyillen ja heitin viisi tonnia sängylle.
Nainen otti rahat hämillään ja totesi: "Tässä on viisi tuhatta euroa"
"Ai niinkö vähän? No tässä sinulle toinen mokoma lisää. Oliko sinulla vielä jotain valittamisen aihetta?" -Kysyin hoitsulta ja viskasin toisen setelinipun sängylle.
"No eipä kai. Kyllä tämä on varmaan tällä selvä, mutta nyt ulos täältä. Minulle tulee kohta uusi asiakas...toivonmukaan muiden asioiden merkeissä, kuin sinä."

Poistuin hoitajan huoneesta käytävään ja hetkeä myöhemmin lääkäri kutsui minut huoneeseensa.
Kyseinen lääkäri oli lähellä eläkeikää oleva huomattavan ylipainoinen ämmä, jonka leuasta puski läpi partakarvaa.
Akka oli ainakin neljäkymmentä kiloa ylipainoinen ja hänen työtakkinsa pysyi vain hädin tuskin kiinni. Napit yrittivät epätoivoisesti pitää akan uumenissa hyllyvää ektoplasmaa kurissa ja näyttivät siltä, kun olisivat valmiita sinkoutumaan hetkenä minä hyvänsä maata kiertävälle radalle.
Ämmä haisi myös tupakalta ja ulkonäön perusteella hän ei todellakaan myöskään sylkenyt kuppiin sellaisen nähdessään.

Kanttura alkoi udella minulta elintavoistani, kuten uni-valve -rytmistäni, alkoholin käytöstäni ja sen sellaisista. 
Vastailin pitkin hampain ämmän uteluihin ja yritin pysyä tyynenä.
Lopulta akka oli saanut asiansa hoidettua ja hän käski riisua housuni.
"Kuulepas nyt vanha nauta. Minä  en todellakaan riisu sinun edessäsi. En vaikka olisit viimeinen nainen koko planeetalla. Ymmärrän hyvin, että olet puutteessa tuolla ulkonäöllä, mutta minä en perkele ala sinun rattopojaksesi." -Karjuin naiselle täysin palkein. Huuto kuului epäilemättä odotusaulaan ja varmasti pihallekin.
"Ei, ei, olet nyt ymmärtänyt jotain väärin. En minä sinua yritä lähennellä, haluan vaan tunnustella eturahastasi, joten ole hyvä ja asetu sänkyyn vatsallesi makuulle niin saadaan tämäkin asia tutkittua." -Totesi lääkäri, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
"Eturauhasen? Eikö se tutkimus tehdä työntämällä sormi perseeseen?" -Karjuin ämmälle entistä kiukkuisempana.
"Kyllä, niin se juuri tehdään. Se on ainut tapa tutkia, että kaikki on kunnossa. Teidän iässänne on syytä jo aloitella nämäkin tutkimukset, etenkin kun ymmärsin, etteivät elintapanne ole maailman terveellisimmät:" -Totesi hölmistynyt lääkäri minulle.
"Kuulepas nyt kanttura. Jos kuvittelet tunkevasi rasvaa tihkuvan sormesi perseeseeni niin taidat nähdä unta. Uneksiminen aiheesta on ihan ok - tai ei ole. Kiellän kaltaistasi edes uneksimasta itsestäni. Kyllä siinäkin pitää olla jonkinlainen naamaraja." -Karjuin akalle ja heitin pöydältä hänen stetoskooppinsa lattialle.
"Ei tässä ole mitään seksuaalista, minä vain..." -Änkytti lääkäri..
"Nyt puoskari se turpa kiinni! Jos haluat tunkea perseeseen jotain esineitä niin hae kaupasta vaikka munakoiso ja tunge se omaan perseeseesi, mutta minun tuhkaluukkuuni sinulla ei ole mitään asiaa.
Ja sitä paitsi: Mikä  helvetti sinä olet minulle elintavoista puhumaan. Haiset itse vanhalle tuhkakupille ja olet ainakin 50 kiloa ylipainoinen. Keskity kuule läski omiin elämäntapoihisi ja jätä minut rauhaan." -Huusin akalle ja lähdin ovet paukkuen kotiin..

Äitiä auttamassa

Olin juuri syömässä vaatimatonta aamiaistani, kun puhelin keskeytti ateriointini. Vastasin puhelimeen närkästyneenä ja huusin sinne: "Kuka saatana julkeaa häiritä minua kesken ruokailuni? Etkö sinä älykääpiö ymmärrä, että sampanjani väljähtyy, enkä toisaalta halua kaviaarinikaan happanevan! Sinulla on nyt syytä olla helvetin tärkeää asiaa tai muuten hankin sinulle lähestymiskiellon."
Pienen hiljaisuuden jälkeen luurista kuului hento naisääni: "Tässä on äitisi. Halusin vain kertoa sinulle, että olen juuri päässyt sairaalasta kotiin. Kompastuin pari päivää sitten rappukäytävässä ja löin pääni aika pahasti rapun kulmaan. Nyt olen kuitenkin taas jo kotona, mutta lääkäri vaati, että minun on silti vielä levättävä pari päivää, jotta toivun kunnolla. Tarvitsisin vähän apua käytännön asioissa ja ajattelin kysyä jos sinä voisit auttaa minua niissä hiukan." -Totesi itkuisen oloinen ääni linjan toisessa päässä.
"Toki minä sinua autan rakas äiti, huoli pois. Viimeistelen tässä aamiaiseni ja lähden luoksesi heti sen jälkeen." -Kerroin äidilleni, jonka hyvinvointi on minulle tietenkin äärimmäisen tärkeää.
"Kiitos rakas poikani ja anteeksi, että aamiaisesi jäi vuokseni kesken. Juotko sinä todellakin sampanjaa aamupalallasi" -Sopotti äiti korvaani.
"Toki, vaikkei tästä maasta laadukasta sampanjaa saakaan, mutta kyllä tämä: Krug Clos d'Ambonnay Blanc de Noirs Champagne Brut 2002. silti asiansa ajaa, vaikka vähän arkisen makuista onkin. Sopii hyvin tämän niin sanotun laadukkaan kaviaarin kanssa. Tietyt asiat eivät koskaan muutu ja yksi on tämän maan ihmisten rahvas keskinkertaisuus." -Kerroin äidilleni ja olin jo sulkemassa puhelinta, kun sieltä vielä kuului: "Ai niin. täällä on muuten hissi rikki, joten joudut käyttämään portaita tänään."
Suljin puhelimen ja kirosin mielessäni sitä, että joutuisin nousemaan portaita pitkin aina seitsemänteen kerrokseen asti. No en saatana todellakaan käytä palvelusväen kulkuväyliä se on muuten varma se.

Lähdin ajamaan kohti äitini osoitetta ja soitin matkalla autonkuljettajalleni ja käskin hänen hakea kartanostani tuolin ja hankkia jostain riuskan apumiehen mukaan myös. Kuljettajani lupasi hoitaa asiat ja sovimme tapaavamme äitini alaovella puolen tunnin kuluttua. En ymmärrä mikä tarve äidilläni on asua jossain betonikuutiossa kaikenlaisten pummien, narkomaanien ja muun yhteiskunnan pohjasakan keskellä, mutta kukapa noita vanhoja ämmiä ymmärtäisi.

Täsmälleen puolen tunnin kuluttua soitostani Kuljettajani saapui jonkun testosteroinin täyttämän  ihmisjärkeleen seurassa äitini talon alaovelle.
"Terve. Mikäs uimalelu sulla on täällä mukanasi?" -Huikkasin kuljettajalleni ja käännyin hänen seuralaisensa puoleen: "Puhalsiko äiti kullin kautta vähän liikaa ilmaa noihin sun lihaksiisi vai onko noi sun kropan epämuodostumat synnynnäisiä? Sopivat kyllä toisaalta hyvin tohon sun naamaasi, joten taidatkin olla rujoudessasi aika kompakti paketti.
Sinusta on vaikka mihin! Näkisin sinut hyvin esimerkiksi kivilouhoksella lekaa heiluttelemassa."
Ihmisjärkäle veti hiet pintaan ja alkoi möykätä jotain, mutta vaiensin hänen yksinkertaisen mielensä muutamalla viiden sadan euron setelillä.
"Se on kuule luolamies sellainen juttu, että jos haluat palkkaa niin teet juuri, kuten sanotaan ja pidät jälkeenjääneet ideasi ihan omana tietonasi. Onko selvä?" -Karjuin lihasmöykylle sellaisella raivolla, että yllätyin jopa itsekin.
Järkäle nyökkäsi pieneleisesti ja asia oli sillä selvä.

"No niin. Missä se tuoli on?" -Kysyin miehiltä ja lihaniska kaivoi auton takaluukusta jonkun halvan massatuotantotuolin.
"No mitä helvettiä? Luuletteko te paukapäät todellakin, että minä istuisin moisessa 15 euron ruotsalaisessa pahvituolissa. Tuo on kuulkaa loukkaus kaltaistani suurmiestä kohtaan. Minä en koske pikällä tikullakaan moiseen rahvauden ja talousvaikeuksien ilmentymään. Polttakaa se!" -Raivosin miehille, jotka kaatoivat bensaa tuolille ja tuikkasivat sen hölmistyneen näköisinä tuleen kerrostalon ulko-oven edessä.
"Anteeksi herra Kuuvu, emme ehtineet kartanollenne, joten poikkesimme matkalla huonekaluliikkeeseen ostamaan tämän tuolin. Tämä ei tule toistumaan." - Selitti autonkuljettajani hermostuksissaan liekkien nuollessa rahvaalle suunniteltua massatuotantotuolia.

Joku vanha pariskunta saapui tyhjästä paikalle ja totesin heille: "Mikä ihmisiä nykyään vaivaa? Kaikenlaisia pyromaaneja tuntuu liikkuvan kaikkialla. Mitä tämä palava tuolikin on tarkoittavinaan? Onko tämä jonkun ääliön kannanotto johonkin vai onko tämä jonkinlaista performanssitaidetta? Oli mitä oli, mutta minulle se kertoo lähinnä ihmisten pahasta olosta ja eriarvoisuudesta. Tämän tekijällä on selkeästi paha olla."
Pariskunta nyökytteli hyväksyvästi ja sammutimme yhdessä tämän tuolin irvikuvan ja lähdimme omille teillemme.

Oma matkamme jatkui läheiseen antiikkiliikkeeseen, josta ostin 1200 euron arvoisen antiikkituolin suoraan 1600-luvulta ja lihaniska sieppasi sen kainaloonsa. Äijän niska oli todellakin lihaisa, se muistutti ranskanleipää.
Hetkeä myöhemmin olimme taas äitini alaovella ja istuuduin juuri ostamaani  tuoliin. Sytytin paksun Havannalaisen sikarini ja avasin viskipulloni.
"Jaahas. Nyt olen valmis ei, kun menoksi vaan." -Totsesin miehille ja leipäniska oli hämmästyneen näköinen. Väänsin hänelle rautalankaa ja totesin: "Tuoli kantoon vaan. Talosa ei toimi hissi ja te kaksi urpoa muodostatte minun hissini. Menikö jakeluun lihanuija?"
Testosteroinilla kyllästetty epäkäslihas nyökkäsi vaisusti ja hän selkeästi kiehui raivosta, mutta hillitsi itsensä ja tarttui tuoliin.

Neljännen kerroksen kohdalla portaikossa tuli vastaan joku vanha kalju kuolemaa lähestyvä käppänä ja katseli hämmästyneenä tuolisaattuettamme, jonka aitiopaikalla minä tupruuttelin sikariani.
"Mitäs helvettiä tämä on? Ja sitäpaitsi täällä ei todellakaan saa polttaa. Talon järjestyssäännöt kieltävät ehdottomasti tupakoinnin tässä talossa ja niin tekee myös maan lakikin." - Äijä ripuloi sanoja suu vaahdossa.
" Hyppäsin tuolistani alas ja totesin: "Vai ei saa täällä polttaa? No ei perkele polteta sitten jos se tekee pikkuHitlerin onnelliseksi."
Otin tukevan otteen vasemmalla kädelläni äijän takaraivosta kiinni imaisin viimeisen kerran sikaristani, puhalsin savut äijän naamalle ja tumppasin hehkuvan kääryleeni keskelle äiän kaljua ja totsein: "Ole hyvä. Anteeksi aiheuttamastani savusta."
Äijä ulisi tuskissaan ja valitteli kipuaan.
"Vai on sedällä päässä pipi? Ei hätää, apu on lähellä" -Huusin äijälle ja kaadoin melkein täyden viskilekani hänen päähänsä.
"Oliko vielä jotain valittamista? Jos olet vielä jostain asiasta eri mieltä niin assistenttini Igor auttaa sinua mielellään. Hänellä on oiva kyky tehdä jauhelihaa ihan tyhjästä." - Iskin äijälle silmää ja läpsäisin kevyesti lihanuijaa olalle.
Äijällä ei ollut lisäongelmia, joten jatkoimme matkaamme äitini luokse jossa ystäväni toteuttivat kaikki hänen toiveensa.