torstai 25. marraskuuta 2021

Päivitin televisioni tälle vuosikymmenelle.

 Olin juuri saapumassa kotiin, kun tapasin pihapiirissäni hintelän parikymppisen lippispäisen tomppelin, joka oli selvästi eksyksissä ja hyvänä ihmisenä minä halusin toki mennä kysymään josko voisin olla hänelle avuksi.
Kävelin lähettifirman autolle ja tokaisin kuljettajalle: "Hyvää päivää. Voinko olla jotenkin avuksi?"
Nuori hermostunut lähettipoju hätkähti ja sanoi: "Huomenta, huomenta. Etsin itseasiassa Jalosaaren perhettä. Pitäisi toimittaa heille uusi jättimäinen televisio, mutta tilauksen yhteystiedoissa tuntuu olevan jotain hämminkiä. Osaatko sinä sanoa asuuko täällä jossain Jalosaaria?"
"Vai Jalosaaria....hmmm.. ei nyt suoraan tule mieleen." -Valehtelin kuljettajalle mietteliäänä. Äkkiä muistin kuitenkin, että Kulottajahomohan on poissa kotoa. Hän lähti pari päivää sitten pohjoiseen sukuloimaan ja kysyi minulta josko voisin ohimennen katsoa hiukan hänen talonsa perään, sillä alueella on kuulemma tapahtunut viime vuosina kaikenlaisia omistuisia asioita.
"Hei! Nyt tiedänkin... Jalosaaret asuvat tuolla." -Osoitin kuljettajalle Kulottajahomon asuntoa ja jatkoin: "En heti muistanut heidän nimeään, sillä kyseinen perhe muutti tuonne vasta kuukausi sitten ja en suoranaisesti tunne heitä."

Kuljettaja kiitti minua lämpimästi ja suuntasi autonrottelonsa kohti Kulottajahomon pihaa. Äijä kaipasi pienen näpäytyksen, sillä hän ole valehdellut minulle rankasti sanoessaan menevänsä muka sukulaisiaan tapaamaan. Kaikkihan sen tietävät, että tuollainen vanha lapinkäppänä suuntaa toki mahdollisuuden koittaessa autonsa nokan kohti pohjoista, mutta ei sinne mitään sukulaisia tapaamaan mennä vaan jänkhälle panemaan poroja perseisiin.
Tarkemmin ajateltuna porot voivat kyllä olla myös hänen sukulaisiaankin. Äijän harrastuksiin, kun kuuluu pelkän ulkonäön perusteella insesti, joten miksi hänen suvussaan ei oltaisi voitu yhtä hyvin sekaantua jopa eläimiin? Tarkemmin ajateltuna kyseinen skenaario vaikuttaa jopa todennäköiseltä. Ovela vanha kettu ei siis puhunut kuitenkaan paskaa, minä en vain itse henkilökohtaisesti ymmärrä moisten alkuasukkaiden mielenliikkeitä ja käyttäytymismalleja.
Kyllä se sivistyksen raja kulkee Kauhavan alapuolella. Siitä alkaa tietynlainen maahan integroitu kehitysmaa-alue, jolla inuiitit poukkoilevat valtoimenaan sinne tänne valittamassa kulttuurin omimisesta ja muusta vastaavasta paskasta.

Katselin terassiltani, miten lähetti poistui Kulottajahomon pihalta ja päätin mennä tarkastamaan tilanteen. Kuten arvata saattaa, lähetin tollo oli jättänyt uuden television ulko-oven eteen säiden armoille. Kukaan ei avannut ovea ja tuollainen herkkä laite hylättiin varkaiden ja luonnon armoille, vaikkei tiedetä yhtään koska isäntäväki saapuu paikalle. Varkaat vaanii nykyään kaikkialla helpomman elämän perässä.
Raahasin siis television muitta mutkitta kotiini ja täytyy sanoa, että laite oli kyllä valtava ja siinä tuntui olevan kaikki nykyajan herkut mukana. Oma televisioni on jo viitisen vuotta vanha, joten otin Jalosaaren lahjan oikein mielelläni vastaan ikäänkuin hyvityksenä kaikesta siitä typeryydestä ja mielipahasta, jota hän olemassaolollaan minulle toistuvasti aiheuttaa.

Saatuani uuden hienon lahjoitustelevisioni paikoilleen puin ulkovaatteet ylleni ja palasin takaisin Kulottajahomon tontille. Löysin sattumalta kerran talon vara-avaimen ja nyt avasin sillä ulko-oven. Sieppasin jänkhäukon TV-tasolta hänen vaatimattoman televisionsa ja kannoin sen kotiini, jossa paketoin sen taidokkaasti Jalosaaren lahjan mukana tulleeseen pakettiin ja kannoin pakettini huomaamattomasti Jalosaarten ulko-ovelle. Mahtaa äijä kiehua raivosta saadessaan tilaamansa töllön tilalle 15-vuotta vanhan kehäraakin.

Olin juuri lähdössä Jalosaarten pihalta, kun huomasin seinän vieressä wanhan kuvaputkitöllön, joka oli ilmeisesti saanut väistää tämän uuden tulokkaan tieltä. Kaappasin siis muitta mutkitta raadon kainalooni ja kannoin sen välittömästi Kulottajahomon tv-tasolle. Sama kai se sinänsä mistä äijä sitä eläimiin sekaantumista katselee.
Olin varsin iloinen aikaansaannoksistani. Nyt kaikilla osapuolilla oli televisio; Jalosaaret välttyivät vanhan laitteensa kierrättämiseltä ja minäkin sain pienen vaivanpalkan näkemästäni vaivasta. Kaikki osapuolet ovat varmasti tyytyväisiä lopputulokseen.
Naapurin tollot tuskin edes huomaavat mitään eroa olevankaan ja minäkin sain uuden television.
Minulla on valtavan hyvä kyky organisoida suuria kokonaisuuksia siten, että kaikki osapuolet ovat äärimmäisen tyytyväisiä. Olen toki vaatimaton mies, mutta välillä ihmetyttää miksei minulle ole koskaan valmistettu omaa patsasta kaikista tekemistäni hyvistä töistä. Ei sillä, että minä mitään patsaita kaipaisinkaan, kyllä paras palkinto on se auttamisen ilosta syntynyt hyvä mieli ja rakkaus lähimmäisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti