Virkavaltaa auttamassa

 Olimme juuri lähteneet Nallin kanssa eräästä viiden tähden ravintolasta, kun joku hampuusi juoksi kadulla päälleni. Oli ilmiselvää, että kyseinen päällekarkaaja pakeni jotain henkensä kaupalla, sillä kaverilla oli todellakin mahanalus jalkoja täynnä.
Törmättyään minuun hän kaatui ja samassa rytäkässä häneltä tippui arvokkaan näköisiä rannekelloja ja jotain sormuksia kadulle. 
Käytin nyt tietoisesti sanoja: "Arvokkaan näköisiä", sillä kaikki pitää toki aina suhteuttaa omiin asiayhteyksiinsä. Minun ranteessani moiset kellot olisivat tietenkin näyttäneet lähinnä pääsiäismunista kerätyltä rihkamalta, mutta tämän pummin elintaso oli selkeästi sitä luokkaa, että moiset aikaraudat ja sormukset olisivat täysin hänen saavuttamattomissaan.
"Katso eteesi saatanan joulutonttu!" -Huusin äijälle ja potkaisin yhden kelloista vieressä seisseen auton alle.
Äijä kyttäili minua hyvin epäuskoisen näköisenä, keräsi osan helyistä mukaansa ja otti taas jalat alleen. 
Juoksuun päästyään hän huusi minulle vielä: "Haista sinä vanha käppänä pieru pitkä paska" ja sen huudettuaan hän kääntyi kulman taakse.
"Vai vanha pieru?!" -Totesin Nallille ja jatkoin: "Millä helvetin oikeudella tuollainen liimanhaistelijanarkomaani kuvittelee voivansa nimitellä minua moisilla termeillä? Miten hän yksinkertaisesti kehtaa?" -Karjuin Nallille, jota koko episodi tuntui naurattavan.

Limanuljaskan solvauksista toivuttuani lähdin tutkimaan kaverilta pudonneita esineitä, joita hän ei ollut ehtinyt kerätä mukaansa.
Ehdin juuri todeta sormukset aidoksi kullaksi, kun paikalle juoksi tanakka miespoliisi hurjasti puuskuttaen. Mätisäkki sai kysyttyä puuskutuksensa lomasta: "Juoksiko tästä äsken joku ohi?"
"Jos tarkoitat sellaista pedofiilin näköistä kolmissakymmenissä olevaa lapamatoa, joka oli pukeutunut mustaan huppariin ja vaaleisiin farkkuihin niin kyllä. Hän juoksi tuonnepäin." Osoitin sormellani suuntaa, jonne äskeinen älykääpiö oli hävinnyt. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään penaalin terävin kynä vaan suoraan tehtaalta tullut lyijykynä, joka ei ollut nähnyt terotinta kertaakaan elämässään. Tätä kynää oli heitelty sen verran paljon, ettei edes terotin tekisi tehtäväänsä, sillä lyijy oli sen verran monesta kohtaa poikki, että ainoat toimivat menetelmät olisivat joko jälkiabortti tai sitten hänet pitäisi vaan yksinkertaisesti sulloa takaisin äitinsä kohtuun ja nussia kaveri alusta loppuun uudestaan.
"Pedofiilin?" Änkytti kyttä ihmeissään..
"Juuri niin, pedofiilinpä hyvinkin. Hän sitäpaitsi pahoinpiteli minut ja solvasi sellaisilla sanoilla, että vaadin äijää käräjille kunnianloukkauksesta. Haluan jättää rikosilmoituksen tässä ja nyt. Minua ei moiset umpisuolet rangaistuksitta solvaa" - Karjuin poliisille sen verran kiivaasti, että hän hätkähti.
"Teillä on oikeus jättää rikosilmoitus, mutta tässä se ei nyt käy. Meillä on rikollinen karkuteillä edelleen ja pitää lähteä hänen peräänsä. Odotelkaa tässä niin joku muu poliisi tulee ottamaan teiltä hetken kuluttua vähän tietoja ylös." -Totesi poliisi ja oli jo lähdössä, kun huusin hänen peräänsä.
"Ai niin! Siltä pedofiililtä tippui kadulle tällaisia." -Näytin kytälle maasta keräämiäni helyjä.
Poliisi käski minun pitää huolta esineistä, kunnes toinen partio tulee paikalle tietoja keräämään ja ottamaan saaliin haltuunsa.

Kyttä lähti juoksemaan roiston perään ja noin kymmenen minuutin päästä paikalle saapui toinen poliisipartio, jolle annoimme Nallin kanssa tietomme ja maahan tippuneet arvoesineet.
Poliisien häivyttyä kaivoin esiin viereisen auton alle potkaisemani kultakellon, joka ei ollutkaan ihan mikä kello tahansa. Kyseessä oli 24 karaatin kultakello, jossa numeroiden kohdilla oli varsin mukavan kokoiset timantit. En tiedä mistä kyseinen kello oli peräisin, mutta varsin hintavan näköinen kapistus se joka tapauksessa oli. Voisin käyttää itsekin sitä joidenkin vaatimattomien arkivaatteideni kanssa.

Myöhemmin samana iltana sain soiton poliisilta, joka kertoi, että tekijä oli saatu kiinni ja koko ryöstösaalis oli myös saatu takaisin poislukien erästä mittaamattoman arvokasta kultakelloa, jonka olinpaikka oli poliisille täysi mysteeri.
"Mistä sinä muuten tiesit, että kyseinen mies oli pedofiili? Hänen koneeltaan löytyi todellakin tuhansia lapsipornokuvia ja hän oli iso tekijä eräässä pedofiiliringissä." -Kysyi hämmentynyt kyttä linjan toisessa päässä.
"Oletko sinä ihan tosissasi?" -Kysyin kytältä ja jatkoin: "Millaiseksi poliisikoulun taso on nykyään mennyt, jos poliisi ei enää tunnista pedofiiliä ulkonäön perusteella. Kyllähän tuollaiset nilviäiset tunnistaa kuka tahansa aivot omistava ihminen. Tuon selkeämpää pedofiiliä ei ole olemassakaan...paitsi ehkä se ensimmäinen polii...tai antaa olla. Hyvä, että saitte konnan kiinni."
sovimme kytän kanssa, että menen poliisilaitokselle myöhemmin antamaan lausuntoni ja vastaanottamaan myös kultasepän tarjoaman löytöpalkkion arvoesineistään."

Sieppasin taas kultakellon käsiini ja paketoin sen hienoon pakettiin. Saatekirjeeksi laitoin käsinkirjoitetun paperin, jonka eräs huora oli minulle pyynnöstäni kirjoittanut.
Kirjeessä kiiteltiin kulottajahomoa vuolain sanoin niistä kaikista korvaamattomista vuosista, jotka hän oli työpanoksensa muodossa firmalleen antanut.
Sujautin paketin Kulottajan postilaatikkoon ja jäin odottelemaan vahtiin, jotta näin koska äijä kävi postinsa hakemassa.

Seuraavaksi olikin kansalaisvelvollisuuteni aika ilmoittaa poliisille, että kulottajahomo oli kuuluisan varasliigan johtohahmoja ja hän oli tämän kultasepänliikkeen keikan aivot. Kerroin prepaid-luuriani käyttäen, miten äijä oli rehvastellut kyseisellä kellolla ja kertonut muuttavansa kellon pian rahaksi. Tarkoitus oli kuulemma lähteä maailmalle sekaantumaan pikkulapsiin ja kuvaamaan uutta materiaalia.
Tällaiset sairaat pervot pitää saada kaduilta pois ja tunsin suurta mielihyvää voidessani olla osaltani muuttamassa maailmaa tämän verran paremmaksi paikaksi.