Kuusivarkaat naapurin metsässä.

 Joulu on taas tulossa ja vaikka kyseessä onkin aika pitkälti kauppiaiden ja yritysten juhla, niin siitä huolimatta kaltaiseni piinkova liikemieskin herkistyy ihmisten jouluvalmisteluista, ilmassa leijuvasta rakkaudesta ja välittämisestä.
Jouluhan on siis todellakin tunnetusti suurta välittämisen ja rakkauden aikaa, joten päätin itsekin jakaa joulun ilosanomaa kaikille ja huomioida rakkaat kanssaihmiset mahdollisimman hyvin.
Annoin joulumielen täyttää itseni ja äkkiä huomasinkin eläväni ja hengittäväni puhdasta rakkautta.

Nauttiessani joulutunnelmasta tapasin sattumalta naapurini Jalosaaren. 
"Huomenta rakas naapuri. Miten menee?" -Kysyin ystävältäni siirappisella äänellä.
"Ihan hyvin. kiitos kysymästä. Hammaslääkäriin menossa." -Vastasi typerä naapurini monotonisella äänellään ja sai ensimmäiset kiukun aallot lähtemään liikkeelle zeniläisen mieleni perukoilta.
"Vai että hammaslääkäriin ja silti väität, että sinulla menee nyt hyvin. Taitaa olla aika tarkastaa lääkitys." -Nauroin typerykselle siirappimaisella äänelläni.
"Olet varmasti oikeassa, mutta kulmahampaani on särkenyt pari päivää niin raastavan voiakkaasti, että on suorastaan armollista ajatella, että pian se kipu loppuu ja pääsen taas nauttimaan elämästäni." -Totesi typerys ja yritti kai lähinnä vakuuttaa itseään. Tuollainen rasvoittunut tuppikulli ei varmasti osaa olla edes aikuisena itkemättä ja rimpuilematta hammaslääkärin vastaanotolla.
"Ymmärrän tuon hyvin. Kipu voi olla pahimmillaan hyvinkin rampauttavaa. Toivottavasti saat suusi pian kuntoon ja pystyt palaamaan taas niiltä osin takaisin arkeen. Hei muuten! Sinullahan on sitä metsää siinä meidän talojen kupeessa. Voisitko ystävällisesti antaa tai vaikka myydä minulle sieltä joulukuusen? Kävin siellä pari viikkoa sitten ja huomasin, että siellä on paljon nuoria kuusia, jotka sopisivat mitä parhaiten joulukuusiksi." -Kysyin pullasorsalta ja pistin samalla sikarin palamaan.
"Voi kuule. Antaisin sinulle sieltä kuusen sinulle ilomielin, mutten voi. Olen ehtinyt myydä kaikki joulukuusen kokoiset puut jo eräälle yrittäjälle. Hän osti ne juurikin joulukuusiksi ja aikoo hakea ne parin päivän sisällä." -Totesi itara naapurin tomppeli vaikuttamatta ollenkaan siltä, että olisi pahoillaan.
"No eipä voi mitään. Ajattelin vain kokeilla kepillä jäätä, kun puusi olisivat olleet sopivan lähellä ja olisin voinut reippailla itse sinne metsään ja pistää pokasahan laulamaan. Kuljettajani saa käydä ostamassa minulle puun jostain. Sitä vartenhan hänelle palkkaa ylipäätään maksetaankin." -Naurahdin asuinalueemme häpeäpilkulle ja mietin mielessäni, että mitenköhän hänkin on onnistunut muiluttamaan itsensä hienolle asuinalueellemme.

Jalosaaren oli kiirehdittävä hammaslääkärille ja jäin miettimään hänelle sopivaa rangaistusta siitä ettei ollut suostunut auttamaan minua kuusiongelmani kanssa.  Tietyt ihmiset eivät tunnu koskaan oppivan sitä, että huono käytös ropisee aina omaan laariin ja korkojen kera.
Suuntasin matkani kotiin ja menin tutkimaan autotallini aarreaittaa. Huomasin heti että minulla on paljon sopivan kokoisia vanerilevyjä ja muutamia vanhoja heinäseipäitä, joista saisin mitä mainioimmat varret tuleviin kyltteihini.
Nikkaroin tallissani hienot kyltit, joissa luki: "Ilmaisia joulukuusia. Saa hakea vapaasti. Tähän rakennetaan pian teollisuuskiinteistöjä, joten isommatkin puut saa kaataa mielensä mukaan, mikäli tarvitset polttopuuta. Kaikki on ilmaista, joten saha laulamaan vain. Hyvää Joulua kaikille. Terveisin metsän omistaja Jalosaari"
heitin kyltit autooni ja ajoin äijän metsän reunalle. Naputtelin nuijallani kylttejä vähän sinne ja tänne, tietenkin myös autoteiden varteen.

Saatuani kyltit paikoilleen lähdin takaisin kotiin. Täytin avotakkani puulla ja kuuntelin nostalgisena vanhoja savikiekkoja isävainaan vanhalla gramofonilla. Ilta oli mitä täydellisin.
Vielä täydellisemmäksi se muuttui muutaman tunnin päästä, kun poikkesin ulkona ja kuulin raivokasta moottorisahausta Jalosaaren metsän suunnalta. Erotin vähintään kolmen sahan äänet äijän metsän suunnilta ja toisinaan kuului, miten suuret puut kaatuivat rätisten maahan.
Voi olla naapurin mulkulla selittelemistä kuusiaan hakemaan tulleen joulukuusiyrittäjän kanssa. Parasta kaikessa oli se, että Jalosaari oli jo kertonut käyttäneensä äijältä saadun ennakkomaksun ostamalla jotain tarveaineita mökkinsä remonttia varten.

Kävin vaivihkaa keräämässä kylttini pois ja katselin sahoinensa riehuvien junttien aikaansaannoksia metsässä. Täytyy sanoa, että tuho metsässä oli varsin vakuuttavaa. Puita oli kaadettu oikein urakalla sieltä täältä ja joka ikinen joulukuuseksi kelpaava puunalku oli hävinnyt äijän metsästä. Tunsin valtavaa mielihyvää vittuilevan naapurini kouluttamisesta.
Ajoin kyltteineni kotiin ja poltin todistusaineiston. Seuraavaksi kävelin muka sattumalta Jalosaaren rajan tuntumaan ja näin ukon pihalla.
"Terve naapuri. Ymmärsin viimeksi, että olet myynyt vain niitä pieniä kuusia sille kauppiaalle, mutta hän on pistänytkin oikein kunnolla tuulemaan ja kaatanut lähes kaikki puut metsästäsi." -Totesin iloisena naapurilleni.
"Mitä sinä tarkoitat? Eihän siellä vielä tänään kukaan ole!" -Änkytti turvenuija hämillään.
"Kyllä siellä on ja ovat kyllä olleet varsin tehokkaita. Etkö kuule noiden sahojen ääntä. Siellä sinun metsäsi menee nurin oikein nuoruuden innolla."
"Mitä...mutta enhän minä.. tuleeko tuo ääni minun metsästäni?" -Änkytti naapurini, jonka kasvoilta oli hävinnyt yht´äkkiä kaikki väri."
"Sieltähän se tulee. Saat kuule komeat joulubonukset noista puista. Onnea hyvän liiketoiminnan johdosta" -Nauroin rakkaalle naapurilleni, joka oli jo lähtenyt juoksemaan kohti metsäänsä..
Hetkeä myöhemmin sahat vaikenivat ja vielä hetkeä myöhemmin kuului tuttu ja turvallinen poliisin sireeni.
Elämme hienossa maassa. Aina, kun hätään joutunut ihminen tarvitsee apua, hänen tarvitsee vain ottaa luuri käteensä ja pyytää apua. Paikalle saapuu aina joku auttamaan.
"Petteri Punakuono oli poro nimeltään"-Hyräilin hiljaa ja annoin mieleni täyttyä joulun ilosta ja rauhasta..