Hiljaiselo loppui

   Olen viettänyt aikamoista hiljaiseloa tämän blogini kanssa viimeaikoina. Työpaikallani on riittänyt kiireitä vähän liiaksikin asti sen jälkeen, kun eräs yrityksen pitkäaikainen työntekijä pääsi eläkeputkeen. Sopivaa korvaajaa hänelle ei meinannut löytyä yksinkertaisesti yhtään mistään. Jouduin kahlaamaan vinon pinon työhakemuksia ja tapaamaan aika kirjavan joukon hakijoita.
Kaikenlaista lapamatoa, junttia ja tolloa siinä nurkissa kävi maleksimassa, mutta eipä heidän työtaidoissaan/ motivaatiossaan ollut juurikaan kehumista: Toistaitoisia toheloita ja räkänokkia kaikki.
Onko tosiaan niin, että kaltaiseni älykkäät ihmiset kuolevat hitaasti sukupuuttoon?

   Osa hakijoista ei hallinnut tietokoneen käytön alkeitakaan ja toiset yrittivät tehdä isoja laskelmia pelkän apukoulumatematiikan turvin. Yksi honkkeli yllätettiin taukohuoneesta syömästä räkää, kun hänen eväänsä olivat ilmeisesti unohtuneet aamulla kotiin. Perkele!! Kuka helvetin ääliö hakee töitä suhteellisen tunnetusta firmasta ja kunnostautuu ensitöikseen taukohuoneessa mutustelemalla räkää?? Kaverin puolustukseksi sanottakoot, että hän luuli olevansa huoneessa yksin, mutta ei se silti oikeuta moista toimintaa aikuiselta mieheltä. Edellä kuvaamani toiminta on varmasti tavallista jossain Venäjällä, mutta tässä maassa moinen ei yksikertaisesti vetele, kuin korkeintaan vammaishoitajilta.
Kaikenlaista sukankuluttajaa ja onnenonkijaa sitä vapaalla jallalla maleksiikin.
Ehdoton pohjanoteeraus oli silti kuitenkin eräs hikinaamainen keski-iän ylittänyt kalju läski, joka onnistui kaatamaan kahvikuppinsa firman tietokoneen näppäimistölle heti ensimmäisen harjoittelutuntinsa aikana. Siinä se lyllerö yritti sitten kuivata pöytää, liekkiluomi naamassaan väpättäen. Kaveri muistutti lähinnä ylensyönyttä murmelia! Mieleni olisi tehnyt antaa hänelle napalmilla pari liekkiluomea lisää! Kaveri lupasi kyllä korvata tärvelemänsä näppäimistön, mutta hänen lähtölaskentansa oli silloin jo alkanut! Jumalauta!!
Kyse ei ole mistään muutaman kympin näppäimistöistä, joita jokaisen yrityksen kaapit pursuavat ylitäysinä, vaan siitä, ettei tämän kaltaisia toheloita haluta palkata yhtään mihinkään.
Muutenkin tämä ihravyörymä vaikutti aika vahvasti noilta uimahallien matalien altaiden miehiltä, hinttimäisissä lakerikengissään ja vinoissa viiksissään. Ei tässä mitään SETA:a pyöritetä vaan maineikasta liikeyritystä, jonka nimen jätän nyt sattuneesta syystä mainitsematta.

  Olen siis joutunut paiskimaan töitä oikein urakalla, joten aikani, eikä mielenkiintonikaan ole riittänyt pyörittämään mitään blogeja.
Nyt vaikuttaa aika lupaavalta sen suhteen, että kyseiselle pallille olisi viimeinkin löytynyt sopiva työntekijä. Parikymppinen herkkuperse, joka miellyttää mukavasti silmääkin. Ei tässä paljon tarvitse miettiä viagraa tai muita jopon keulittelijoita. Jotenkin mulla on vahvasti nyt sellainen olo, että tulokas kaipaa hiukan tukiopetusta. Ihan mukavaa vaihtelua kyllä, sillä olen täysin kyllästynyt nussimaan vaimoani.

Tupakoitsijat pakkohoitoon!

   Olen pitkään miettinyt, miksi tupakointi on Suomessa laillista. Kaikkihan me tiedämme, miten haitallista tupakointi on terveydelle. Minun ei tarvinne kertoa keuhkosyövästä tai tupakan aiheuttamista kuolemista, eiköhän ne ole meille kaikille entuudestaankin tuttuja juttuja. Minua ihmetyttää miksei tupakoitsijoita laiteta mielisairaalaan pakkohoitoon kaikkien muiden hullujen joukkoon. Jos ihminen yrittää tehdä itsemurhan, hän joutuu hoitoon, sillä oman henkensä riistäminen ei ole Suomessa luvallista. Jos haluat päättää päiväsi nopealla ja usein jopa siistilläkin tavalla, sinulla on selkeästi mielenterveysongelmia. Tupakointi puolestaan on luvallista, vaikkei se nykyisellään enää niin hyväksyttävää olekaan. Miksi ihminen saa tehdä luvallisesti  hitaan itsemurhan tupakan avulla, mutta esimerkiksi hirttäytymistä ei suvaita? Tupakoitsija kohtaa loppunsa äärimmäisen usein niin, että hän yksinkertaisesti tukehtuu omaan limaansa. Millä tavalla se limaan tukehtuminen on hienompi ja hyväksyttävämpi tapa lähteä täältä, kuin tukehduskuolema hirttosilmukkaa käyttäen?
  
    Olen sitä mieltä, että kaikkien suomalaisten pitäisi mennä lakisääteiseen verikokeeseen. Jos verikokeessa todettaisiin ihminen tupakoitsijaksi, hänen otsaansa polttomerkittäisiin isoilla kirjaimilla sana: Tupakoitsija. Polttomerkitsemisiä hoitamaan palkattaisiin pitkäaikaistyöttömiä. Verikokeiden ottamiseen ja polttomerkitsijöiden palkkaamiseen menisi tietenkin paljon rahaa, joten maksumiehiksi laitettaisiin tietenkin nämä tupakoitsijat. Polttomerkkejä vois käyttää samalla tavalla myös muihin yhteiskunnan ongelmanaiheuttajiin, kuten homoihin, pedofiileihin, yms perversseihin. Polttomerkeillä saataisiin rajattua myös narkomaanit, alkoholistit ja muut rikolliset, kunnon väen joukosta.. Unelmatilanne olisi se, että kaikki poikkeavat olisi polttomerkitty ja merkkaamattomat ihmiset olisivat joko normaaleita tai sitten niitä, jotka ei vielä olisi jääneet kiinni teoistaan. Asiointi ihmisten kanssa olisi huomattavasti mutkattomampaa, kuin nykyisin. Voisit yhdellä vilkaisulla karsia sen paskasakin pois elämästäsi.
Käytän itsekin kyllä alkoholia ja välillä aika miehekkäitäkin määriä, mutta mitään ongelmaa minulla ei alkoholin suhteen ole. Vain tyhmät, selkärangattomat lapamatoluuserit jäävät koukkuun. Myönnän kyllä myös röyhyytteleväni välillä paksuja havannalaisia, tms laatusikareja, mutta sillä ei ole tupakoinnin kanssa mitään tekemistä.

   Tupakoitsijoita tulisi hoitaa mielisairaaloissa niin, että aluksi heidät vietäisiin hoitoa varten suunniteltuihin tupakkakammioihin. Kammiossa olisi mahdollista polttaa muutama savuke jos siltä tuntuisi. Kammioihin johdatettaisiin joka tapauksessa niin paljon tupakansavua, että tupakoitsijat pökertyisivät sinne käryyn. Kammiosta nämä tajuttomat lo-life ääliöt raahattaisiin vieroitushuoneisiin, joissa heidät kiinnitettäisiin lepositein sänkyihin. Sängyssä nämä tollot viettäisivät seuraavat kaksi viikkoa, katsellen tauotonta videokuvaa kuolevista keuhkosyöpäpotilaista. Jos hoidettava olisi vastahakoinen ottamaan hoitoa vastaan, hänelle annettaisiin sähköiskuja niin kauan, että videotarjonta kelpaisi. Vieroitusoireista valittaminen tai tupakan mainitseminenkin aiheuttaisi tasaisesti kasvavia sähköiskuja.
Edellä mainitun hoitokauden jälkeen potilaat pääsisivät liikkumaan osastolla tarkan valvonnan alaisina. Valvontaaa tehostaisivat lukuisat mikrofonilliset videokamerat. Mikäli potilas mainitsisi tupakan, siitä seuraisi heti parin viikon pakkoloma lepositeissä.

   Pitkän hoitokauden jälkeen jokainen potilas olisi takuuvarmasti vieroittunut tupakasta ja heidät olisi aika kotiuttaa normaaliin yhteiskuntaan. Potilaita valvottaisiin kuitenkin äärimmäisen tarkasti. Jos potilas hairahtuisi tupakka-askille, hänet palautettaisiin välittömästi mielisairaalaan kokemaan sama hoitomuoto uudestaan. Toistamiseen vieroitetulle potilaalle tehtäisiin kuitenkin lobotomia, ettei hän enää yksinkertaisesti voisi ajatellakaan tupakkaa.
  

Vaimon vastuuttomuus

   Olen ollut naimisissa vaimoni kanssa jo 22 vuotta ja meillä menee päällisin puolin oikein hyvin yhdessä. Vaimoni on ulkoisesti kaunis, laiha ja kaikin puolin pantavan näköinen. Hän on ikäisekseen erittäin hyvin säilynyt ja oletan hänen olevan katukuvassakin hyvinkin haluttavan  näköinen nainen. Edellä mainitut asiat ovat tietenkin itsestäänselvyyksiä, sillä asemassani oleva mies ei yksinkertaisesti voisi riskeerata uraansa minkään ruman, lihavan tai vastenmieleisen naisen puolisona. Asia on kiteytettynä sillä tavalla, että siellä missä liikun, on kyse aina jonkinlaisesta edustamisesta niin itseni, kuin seuralaistenikin osalta.
Eihän se jumalauta tulisi kuuloonkaan, että joku lihava suonikohjuinen lehmänkanttura esiintyisi seuralaisenani, pelkkä ajatus on jo täysin tahditon!
Rumat ihmiset voivat puolestani mainostaa koiran makkaraa tai peräpukamavoiteita, mutta minun seuraani heidän on turha puskea.

   Vaimoni ei tunnu ymmärtävän sitä, että puolisonani hän on myös edustustehtävissä. On täysin sopimatonta, että hänellä on facebookissa ystävinä jos jonkinlaista tynnyriä, sottapyttyä tai kaljua. Hänen pitäisi osata miettiä, että ystäväni katselevat myös läheisteni profiileja. On anteeksi antamatonta ja noloa, että hänen ystävissään roikkuu kaikenlaisia pummeja, työttömiä, yms alempien yhteiskuntaluokkien roskaväkeä. Eräskin viiksivallu näyttää lähinnä venäläiseltä autovarkaalta.
Ymmärrän kyllä, että vaimoni haluaa pitää yhteyttä luuseriystäviinsä, mutta hän voisi avata heitä varten jonkin peiteprofiilin salanimellä, ettei minun tarvitsisi hävetä silmiä päästäni.  Vaimoni ei koskaan osaa ajatella muuta, kuin itseään.
Onhan minullakin kaikenlaisia rumia lapsuudenystäviä, mutta minulle ei tulisi mieleenkään hyväksyä heitä ystävikseni sosiaalisessa mediassa. Mitä yhteistä minulla on esimerkiksi Villen kanssa, joka imee työkseen paskaa ihmisten likakaivoista? Ville oli kyllä kouluaikoina ihan kiva kaveri, mutta tänä päivänä ei tulisi mieleenkään puhua mistään ystävästä! Paskakuski!!
 Vaimoni pitäisi jumalauta ymmärtää, ettei hänkään edusta pelkästään itseään vaan taustalla pyörii aina isommat pyörät. Menestyksen pyörät jumalauta!

   Vaikka vaimoni onkin äärimmäisen kaunis ja viehättävä nainen, olen kyllä sitä mieltä, että vaihtelu virkistää. Aiemmin mainitun edustamisen vuoksi on tyylikästä ja trendikästä näyttäytyä välillä yöelämässä kauniiden, nuorten naisten seurassa. Maailma on naisia täynnä, joten miten kukaan normaali mies jaksaisi keskittyä häärimään aina vain sen yhden ja saman kimpussa? Vaihtelua pitää ehdottomasti olla, mutta naiset eivät tunnu ymmärtävän tätäkään itsestään selvää asiaa!

   Olen usein miettinyt sitä,  mitä minun pitäisi tehdä tullakseni sataprosenttisen uskolliseksi vaimoani kohtaan. Ainut toimiva ratkaisu olisi muuttaa Englantiin. On suorastaan naurettavaa, että kyseisestä maasta ei löydy ainuttakaan kaunista ihmistä! En tiedä, mikä siinä on taustalla, mutta olettaisin kyseessä olevan vuosisatoja kestänyt insesti, eläimiin sekaantuminen ja huono hygienia. Pakkohan sen on jättää jälkikasvuun jälkensä jos se homeisen rottentoitunut mulkku vedetään lampaan paskaisesta perseestä ulos ja tungetaan suoraan pesemättömänä olentoon, joita paikalliset kutsuvat naisiksi. Kyseisen maan väestöstä saisi koottua hyvin kauhudokumentin: "Syntynyt ämpärirumaksi". Ohjelman tarkoitus olisi valaista, mitä siitä seuraa, kun mies rakastaa liikaa siskoaan, lastaan tai lammastaan.

   Asuin aikoinaan useampia kuukausia Englannissa ja vietin paljon aikaa Lontoossa, Birminghamissa, Nottinghamissa ja satunnaisesti myös Cambridgessa ja Liverpoolissa. Kaikkia näitä kaupunkeja yhdisti ihmisten sanoinkuvaamaton rumuus! Asiassa ei olisi mitään outoa, mikäli kyseessä olisi tietoisesti rakennettu friikkisiirtokunta. Käsittämättömäksi asian tekee se, että kyseessä on kansa, joka on kehittynyt homosaarellaan ihan omaan tahtiinsa.
Elämä kyseisessä suohirviöparatiisissa oli yhtä painajaista. Mieleni teki usein naista, mutta vain aito masokisti upottaisi jortikkansa niihin paikallisiin pesäkkeisiin. Luulen, että näiden "naisten" jalkojen välistä löytyy hyllyviä radioaktiivisia turvesoita tai käytöstä poistettuja kipsisakka-altaita. Panon jälkeen huomaat, miten puolet melastasi on syöpynyt pois ja harakan kokoiset satiaiset kaivavat kolojaan karvoituksessasi.
Onnekseni huomasin, että Englannissa käy paljon ulkomaalaisia ja pääsin hyödyntämään heidän tarjontaansa varsin usein. Rannelaukaukset tulivat Englannissa myös tutuiksi, mutta eipä se harrastus juurikaan enää aikuisiällä innosta.
Suomessa asiat ovat huomattavasti paremmin, sillä tämä maa on täynnä laadukasta ja halukasta lihaa. Pääsin taas  siihen samaan ikuisuuskysymykseen, että miksi ihmeessä pitäisi keskittyä pelkästään omaan vaimoonsa? Vaimo on kyllä hyvä pitää varalla, mikäli muualta ei irtoa, niin aina on varmaa lihaa tiedossa. En ole tosin muutenkaan aikoihin ilman jäänyt.

   Englannin ajoista tuli mieleeni vielä se kaikille suomalaisille kerottu tosiasia, että nämä brittitampiot eivät osaa lämmittää talvisin kotejaan. Kaikki paikat ovat kolkkoja, kosteita ja kylmiä. Vesijohtopaine muistuttaa pikkupojan kusisuihkua. Maa on oikea homevaurioiden paratiisi. Astioita hangataan jollain puolimädällä bakteerien kasvualustalla ja pesuaineet jätetään huuhtelematta. Vittu, että voi olla kyllä typerä kansa! Onpa ihme, että mutaatiot mellastaa ja paska haisee!
Terveellistä ruokaa Englannista ei saa mistään, sillä kaikki ruoat on kyllästetty jos jonkinlaisella räällä, rasvalla yms paskalla. Hyi helvetti! Parasta englannissa ovat lentokentät, joiden ansiosta sieltä pääsee takaisin sivistyksen pariin.

  
   

  

Kosto on suloinen ja se on minun!

   Tänään koitti vihdoinkin se päivä, jota olen jo jonkin aikaa odotellut.  Tuuli käy sopivasti naapurini suunnalle (kuolottajahomo) ja mikä parasta, hänellä näkyy olevan muutamia vieraita kylässä. Tätä tilaisuutta en yksinkertaisesti voinut jättää väliin, vaan virittelin pienen nuotion pihalleni aivan kulottajan tontin rajalle. Tunsin valtavaa mielihyvää miettiessäni siitä mitä tulemaan piti.

   Nuotion sytyttyä, heitin sinne hiukan kaikenlaisia pieniä mausteita. Hain vintiltä vaimoni lumppupusseja, vanhoja kenkiä, kumisaappaita ja vanhan untuvapeiton.  Koko paketti lensi kaaressa nuotioon ja savu oli taivaallinen, hajusta nyt puhumattakaan. Pihalla pyörinyt autonrengas ja pari vanhaa  kumimattoa päätyivät myös liekkien nuoltaviksi. Löyhkän maksimoinniksi kastelin letkulla nuotion melkein sammumispisteeseen ja jäljelle jäi sellainen kytevä kalmapesäke, jonka aromit olisivat kaataneet vaikka täysikasvuisen karhun. Saapa taas naapuri miettiä, että kenen kanssa  pelleilee.

   Jätin haisevan yllätykseni pihalle kytemään ja lähdin vintille etsimään vanhaa akvaariosuodatintani. Pienen penkomisen jälkeen suodatin löytyi ja liitin sen poistoputkeen pienen pätkän kumiletkua. Seuraavaksi lähdin autotalliin, jossa minulla oli vanhassa rikkinäisessä pakastimessa ongelmajätteeksi luokiteltava ämpäri. Olen kussut ämpärin pikkuhiljaa täyteen ja pitänyt sitä varta vasten naapuriani varten odottamassa.
Tällaisena kylmänä vuodenaikana tuotokseni ei ollut alkanut sen kummemmin vielä haista, mutta naapurini ei tarvinnut olla ollenkaan huolissaan, sillä hetken päästä se haisisi ja kunnolla. Raahasin kymmenen litran ureayllätykseni nuotion viereen, heitin akvaariosuodattimen ämpäriin ja suuntasin sopivilla tukiviritelmillä sen suodattimesta lähtevän letkun kohti nuotiota. Seuraavaksi vedin jatkojohdon paikalle ja kytkin elektronisen ajastimen pumpun ja jatkojohdon väliin. Säädettyäni ajastimen kytkemään virran päälle 55 sekunnin välein ja sammumaan aina viiden sekunnin päästä käynnistymisestään oli aika testata tätä hienoa laitetta. Avo´t, virtsapumppuni toimi yli odotusten ja haju oli sanoinkuvaamattoman hirveä. Meinasin oksenstaa laitetta testatessani, vaikka seisoin tuulen alapuolella. Naapuri vieraineen sai nauttia kusen, sulaneen kumin, kytevän lumpun  ja puun suloisesta sekahajusta.
Kostoni maistui makealta huomatessani naapurin väen pakenevan naamat rutussa sisätiloihin suojaan. Itsepä sodan aloitti, joten kestäkööt mulkku vastahyökkäyksenkin.

   Minä olen varsin mukava ja ystävällinen mies ja kanssani on äärimmäisen helppo tulla toimeen, mutta jos kanssani haluaa riidellä niin sekin kyllä onnistuu. Uskon vahvasti vanhaan viisauteen: "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan"
Naapurin simpanssin on aivan turha luulla, ettei hänen tempuillaan olisi seurauksia. Mikäli naapuri heittäytyy mulkuksi niin mulkku osaan olla minäkin.

Uusiutuvat energiamuodot ovat järjettömiä!

   Nykyisin puhutaan paljon uusiutuvista energiamuodoista ja vedotaan aina ilmaston lämpenemiseen tai yleiseen saastumiseen. On toki ikävää, mikäli ilmasto lämpenee ja maapallon elinolot huononevat, mutta mielestäni nämä energiamuotokeskustelut ovat silti väärä tapa purkaa tätä ongelmaa. Pari hyötyä ei riitä kumoamaan kaikkia vakavia haittapuolia.

  Tuulivoiman ekologista vaikututuksista puhutaan julkisuudessa paljon ja olen itsekin sitä mieltä, että pelkän ympäristön kannalta ajateltuna tällaiset turbiinit ovat varmasti vähemmän saastuttavia, kuin esimerkiksi hiilivoimalat. Kukaan ei kuitenkaan tunnu ottavan huomioon tuulivoimaloiden negatiivisia puolia. Aihetta saatetaan kyllä sivuta sen verran, että mainitaan niiden ulkonäölliset haitat tai ehkä myös niiden aiheuttama melu, mutta edellä mainitut haitat ovat kuitenkin ainoastaan jäävuoren huippu.

    Tuulivoimalat sijoitetaan yleensä  aukeille paikoille, kuten isoihin laaksoihin tai kenties suurimpiin vesistöihin. Kukaan ei kuitenkaaan tunnu välittävän siitä tosiasiasta, että siellä missä on turbiineita, on myös lintuja.
Ajatellaanpa nyt hetki ihan tavallista munaa keittävää homoseksuaalia. Pahaa-aavistamaton homo keittelee niitä muniaan ja kesken keittämisen tulee naurulokki ja heittää jätöksensä suoraan turbiinin päälle. Linnuissa on kuitenkin aina esimerkiksi salmonellaa ja muita tauteja. Salmonella siirtyy lokin ulosteesta turbiiniin ja edelleen turbiinin kautta sähköverkkoon, päätyen lopulta esimerkin homon munakattilaan.
Homo syö munansa ja ei aikaakaan, kun hänellä alkaa pakki velloa. Tilanteen ongelmallisuutta lisää se, että kaikki ripulilääkkeet ovat tarkoitettu naisille, joten mitä tämä homo voi ongelmansa kanssa tehdä? Oletteko muka nähneet yhtäkään ripulilääkemainosta, jossa päähenkilönä olisi mies? Minä en ainakaan ole törmännyt miesten ripulilääkkeeseen, joten homo on ripulinsa kanssa omillaan. Heteromiehellä tätä ongelmaa ei tietenkään ole, sillä kuka hetero muka söisi munaa? Suomessa on aika paljon homoja, joten ei heidänkään ongelmiaan sovi jättää energiatuotannossa huomiotta. Puhutaanhan nykyisin homojen avioliitto- ja adoptio-oikeuksistakin, joten eikö olisi aika olla levittämättä heille mielivaltaisesti ripulia pelkkien ympäristöasioiden vuoksi?

   Aurinkokennot eivät ole yhtään sen parempi vaihtoehto. Linnut ulostava näihin kennoihinkin ja edellä kuvatun tapahtumaketjun mukaan se homoseksuaali on taas kurat kalsareissa. Homoja pidetään kyllä usein neiteinä tai ehkä jopa ämminä, mutta niin naisellisia he eivät kuitenkaan ole, että he voisivat syödä naisten lääkkeitä. Tällainen ajattelutapa on karkeaa aliarviointia.
Aurinkokennot tuntuvat kiihottavan myös hirviä, sillä olen kuullut paristakin tapauksesta, jossa hirvet ovat tulleet puutarhaan syömään omenoita ja penkomaan kasvimaiden istutuksia. Molempiin asuntoihin oli asennettu aurinkopanaaleita. Ei ole hirveän mielekästä pilata homojen elämää ja luopua omasta ryytimaastaan ihan vain sen vuoksi, että ilmasto lämpenee.

   Puhutaanpa lopuksi vielä autojen biopolttoaineistakin. On todistettu, että esimerkiksi grillien rasvakeitinten ölyllä voi parin suodatuksen jälkeen ajaa dieselkäyttöistä autoa. Kuulostaa kyllä ihan hyvältä ja olen itsekin nähnyt, että tekniikka toimii jopa käytännössä, mutta onko mitään järkeä ruveta antamaan autoille polttoaineeksi rasvaa? Tämä maa on jo täynnä liikalihavia ihmisiä ja lemmikkieläimiä. Mikä helvetin pakkomielle ihmisillä on ruveta lihottamaan vielä autokantaakin? Hetken päästä autot eivät jaksa kiivetä mäkiä ylös ja huomaat työntäväsi autoasi pienimmissäkin ylämäissä!
AIVAN!! otankin sanani takaisin! Nämä rasva-autotahan ovatkin varsinainen ekoteko. Antaa autojen lihota vaan niin läskit joutuvat työntämään niitä autojaan ja laihtuvat samalla itse. Tämähän on suorastaan nerokasta. Jokaiselle läskille pitäsi valtion toimesta lahjoittaa lihava auto. Läskit laihtuisivat ja katukuva kaunistuisi. Mielummin minä lihavaa autoa katselisin, kuin näitä lylleröitä, joita nykyisin näkee katukuvaa saastuttamassa.

   Yleisesti olen kyllä ydinvoiman kannalla. Saisivat sedät SETA:ssa mielenrauhan ja onhan ydinvoima kunnolla toimiessaan äärimmäisen tehokas ja puhdas energiamuoto.  Ydinonnettomuuden sattuessa paikalle voisi perustaa nakkikioskiparatiisin ja siirtää kaikki maamme läskit sinne.  Ydinvoimalaonnettomuus kaunistaisi katukuvaa kertaheitolla, vaikka olisikin äärimmäisen vakava ja ikävä asia ympäristöä ajatellen. Kaikista ikävistä asioista on löydettävissä aina positiivisiakin puolia, kunhan hetken miettii. Läskit olisivat onnellisia, kun jokaisessa korttelissa olisi vähintään 15 grilliä, kebabravintolaa, pizzeriaa yms paskaruokalaa.
Läskit eivät paljon säteilystä välittäisi, sillä sellaisen 50 sentin traanikuoren läpi ei pääse väkevinkään säteily! Läskien oma rasva puolestaan säteilee kaiken sen epäeettisen paskaruoan ahmimisesta sen verran ulospäin, että heidän lähelleen ei ilman suojapukua kannata juurikaan mennä.
Jos läskin perseeseen kiertäisi hehkulampun niin varmasti hehkuisi ja kirkkaasti!

Helsinkiläiset tampioautoilijat

   Vein aamulla amispässin tölvimän autoni peltikorjaamolle ja lähdin työasioissa vaimoni renaultilla ajelemaan kohti Helsinkiä. En voi ymmärtää, miten hän on viitsinyt ajaa tuollaisella ranskalaisella pahvilaatikolla jo lähes kaksi vuotta. Omasta mielestäni ajokokemus oli lähinnä nöyryyttävä ja pelkäsin kokoajan, että joku tuttu näkisi minut moisen auton ratissa. Joku taso se pitää olla autoillessakin! Ensi kerralla otan kyllä ihan suosiolla taksin perseeni alle jo menomatkalla, mikäli oma autoni on syystä tai toisesta poissa pelissä. Olisihan se pitänyt arvata, että jos naisen autolla lähtee pidemmälle, niin taksilla sitä tulee kuitenkin takaisinpäin. Pienemmällä vaivalla olisin päässyt jos olisin mennyt taksilla molempiin suuntiin ihan alusta alkaen. Juniin tai linja-autoihin en astu jalallanikaan, kaikenlaisen rahvaan joukkoon.
  
   Matkanteko edistyi vaimoni rämisevällä, halvasta muovista kyhätyllä katiskalla  tasaisen tappavaan tahtiin. Mitä lähemmäs Helsinkiä pääsin, sitä typerämpää liikennekäytöstä oli havaittavissa. En halua loukata ketään, mutta kyllä siellä sai valehtelematta sellaisen kuvan, että joka toista autoa ajaa huomattavan pahasti kehitysvammainen kuljettaja.
Kehäteille päästyäni meno oli, kuin jostain villistä lännestä. Ajoin navigaattorin mukaan täysin nopeusrajoitusten mukaan, mutta kokoajan oli joku mulkku huudattamassa torvea ihan puskurissa kiinni. Olisi tehnyt mieli pysähtyä ja lyödä näitä tyyppejä nyrkillä naamaan, ottaa avaimet heidän virtalukostaan ja heittää ne niin helvetin pitkälle lepikkoon, kuin kädestä lähtee. Oppisivatpa jumalauta olemaan.

   Havaitsin myös  helsinkiläisissä autoissa vakavan puutteen, sillä niissä ei tunnu olevan vakiovarusteena suuntavilkkuja, tai sitten nämä itsekeskeiset kaupunkilaistollot eivät vaan yksinkertaisesti tiedä, miten niitä käytetään.
Sanomattakin selvää oli se, että kehäteiden varrella joku mongoloidi oli vedellyt kesärenkailla ojaan. Helsinkiläiset ilmeisesti luulevat, että ensimmäinen auringonpaisteinen päivä tarkoittaa sitä, että kesä on alkanut. Nähtyäsi pilkahduksen auringosta on siis aika vaihtaa kesärenkaat alle, vaikka maassa olisikin vielä metri lunta. 
Pysähdyin katsomaan, että  kuljettajalla oli kaikki kunnossa, paikallisille moinen ei tietenkään tullut mieleenkään. Pari autoa oli matkan varrella osunut myös toisiinsa, mutta sekään ei yllättänyt vähääkään, kaiken aiemmin nähdyn perusteella.

    Päästyäni Helsinkiin, oli aika hoitaa työasiat alta pois. Saimme hierottua oikein hyvän ja tuottoisan sopimuksen, mutta en luonnollisestikaan valoita asiaa sen kummemmin tässä yhteydessä. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että syntynyt sopimus ylitti yrityksemme villeimmätkin unelmat.
Neuvottelujen jälkeen siirryimme Kasarmikadulle erääseen laadukkaaseen ravintolaan lounaalle. Ruoka oli erittäin maittavaa ja tilat viihtyisät, joten kokemus oli positiivinen lähes kailkilta osin. Ainut negatiivinen puoli paikassa olivat paikalliset nenänvarttaan pitkin kyttäilevät itsekeskeiset nousukkaat. Nämä alennuspukuihin pukeutuneet liikemihet luulivat olevansa koviakin businesshaita vaikka pyörittelevät todellisuudessa pelkkää nappikauppaa. Antaa poikien silti leikkiä. Ravintolaa kyseisistä asiakkaista  ei tietenkään voi syyttää, sillä luonnollisesti Helsingissä pyörii helsinkiläisiä.

   Lounaan jälkeen oli aika lähteä ajelemaan pikkuhiljaa kohti kotia, mutta vajaan kolmenkymmenen kilometrin ajon jälkeen  vaimoni savustuslaatikko sanoi työsopimuksensa irti. En tiedä mikä siihen tuli, mutta matka katkesi joka tapauksessa tien varteen. Olettaisin, että suurin ja ylitsepääsemättömin vika siinä autossa oli se, että se oli valmistettu Ranskassa.
Onneksi auto oli ostettu minun nimiini, joten ongelma ratkesi sillä, että myin koko paskan jonkun paikallisen finninaaman riesaksi. Tankissa oli bensaa ehkä 70 euron edestä, eli itse autosta sain satasen myyntihinnalla 30 euroa. En tiedä, mitä tämä visvanaamainen lapamato autolla luulee tekevänsä, mutta jopa 30 euroa oli tuollaisesta vehkeestä liikaa. Onpa ainakin hyvä syy ostaa vaimolle ihan oikea auto tilalle. Tässä perheessä ei ranskalaisilla jatkossa ajella.

   Kulkuneuvon omistussuhteiden vaihduttua, tilasin taksin ja matkustin sillä kotiin. Matkalle tuli kohtalaisesti hintaa, mutta rahaa se lopulta vain on. Taksin nahkaisella takapenkillä oli jopa ihan mukavaa, eikä tarvinnut välittää liikenteestäkään enää mitään.
Soitin hetken mielijohteesta kajakkiäijällekin. Harrastuksiini kuuluu kesäisin aika paljon melontaa ja  veneäijästä on tullut minulle vuosien varrella jo jonkinasteinen ystävä. Vaihdamme talvisin kuulumisia toisinaan, eli soitossani ei ollut mitään outoa tai epäilyttävää.
Juteltuamme hetken niitä-näitä, tämä veneäijä kertoi oudosta puhelusta, jonka oli saanut tuntemattomalta naiselta. Oli siinä itselläni pokassa pitelemistä, kun äijä kertoi naisen kyselleen avioeron etenemisestä, tapaamisesta, jne.
Kohtalon oikusta, tämä venepelle on juuri itse käynyt läpi pitkän ja vaikean eroprosessin. Veneapina oletti, että kyseessä olisi joku  hänen exänsä sairas pila.
Pokkavaikeuteni olivat sitä luokkaa, että minun oli valehdeltava saavani toisen puhelun. En olisi kestänyt puhelimessa enää hetkeäkään, sillä olin räjähtämäisilläni nauruun. Tästä ei oikein ollut varaa jäädä kiinni, sillä pelissä on vuosien ystävyys ja jos veneäijä päättäisi heittäytyä hankalaksi, hän saattaisi antaa numeroni tälle naiselle. Niin hullu minäkään en ole, että olisin enää yhteydessä tähän lähes täydellisyyttä hipovaan naiseen. Minulla on vahvasti sellainen olo, että vaimoni saisi tietää tavalla tai toisella tapahtumien kulusta ja siinä vaiheessa avioerostani tulisi helpolla todellinen.

   Jaoin osan Vaasan tapahtumista taksikuskin kanssa ja hän nauroi vedet silmissä tilannetta. Eipä ollut kuskilla kovinkaan kaksinen käsitys moraalista tai lähimmäisenrakkaudesta. En ole ollenkaan ylpeä teoistani ja on ikävää, että viaton tyttö joutui tilanteessa pelinappulaksi. Välillä sitä vaan huomaa pienessä nousuhumalassa, että pillun vetovoima on vain yksinkertaisesti suurempi, kuin maan vastaava.

Häirikkönaapurin ojentamista + peräänajo

   Aamuherätys oli taas ikimuistoinen, sillä heräsin kahdeksalta siihen, että naapurin hampaaton alkoholistiukko oli keksinyt vetää moottorisahan käyntiin ja lähteä jumalauta metsätöihin. Minulla oli tänään ainoastaan yksi työpalaveri kello 10:30 ja loppupäivä mukavasti vapaata. Oli kovin yllättävää, että juuri tällaisena vapaa-aamunani se vetelä spurgu oli saanut juoppohulluskohtauksen ja huudatti sitä saatanan sahaansa heti aamutuimaan. Kyseinen naapuri ei  ole jo aimmin mainittu kulottajahomo, vaan tämä apina asuu tonttimme länsipuolella.

   Aamukahvit menivät sujuvasti moottorisahan meteliä kuunnellessa, eikä taloussanomien lukeminenkaan ollut kyseisestä syystä mikään varsinainen nautinto. Kuuntelin häiriköintiä aikani, kunnes kamelin selkä vihdoin katkesi. Oli siis aika näyttää naapurille, että minäkin osaan meteliä tuottaa ja hain autotallista vanhan uskollisen betonimyllyni. Raahasin myllyn aivan tontin rajalle, heitin rumpuun vanhat kiuaskivet, tiiliskiviä ja jokusen isomman luonnonkiven ja pistin myllyn pyörimään. Myllystä lähtenyt meteli oli suorastaan korvia raastava ja uskon sen kuuluneen useampien kilometrien päähän. Näkipä naapuri ainakin kenen aamurauhaa tuli häirittyä.

    Kymmenen jälkeen lähdin hoitamaan päivän työvelvotteita ja jätin sen helvetinkoneen mylläämään tontin reunaan. Huomasin, että naapurin saha oli hiljentynyt ja pihapiirissä oli tätä kivimyllyä lukuunottamatta hyvinkin seesteistä ja rauhallista. Nyt oli siis minun vuoroni nauraa. Mahtoi naapuria vituttaa, mutta sodassa ja rakkaudessa, jne..

   Palaverissa tapasin niitä tyypillisiä  vahanaamaisia läskejä kaljupäitä, joita noissa kuivissa istunnoissa nyt tuppaa yleensäkin näkemään. Ainut positiivinen näky oli firman markkinoinnista vastaava näppärän näköinen tiukkapipo. En tiedä mistä tämän naisen jatkuva kireys johtuu, mutta oman näkemykseni mukaan kyse on selkeästi seksin puutteesta. Jonkun pitäisi panna häntä oikein kunnolla, ehkäpä hän siitä tokenisi. Voisin itse suorittaa tämän eheytystoimenpiteen oikein mielelläni. Tarkemmin ajatellen voisinkin ottaa tehtäväkseni kellistää tämän kauniin punapään seuraavan kuukauden kuluessa. Vaikken yleensä voikaan sietää punapäitä, on tässä naisessa jotain käsittämätöntä vetovoimaa. Markkinointipäällikkömme ei siis ole mikään tyypillinen pisamanaamainen pottunokka, kuten punapäät yleensä. Kyllä! aion ehdottomasti korkata tämän naisen lähitulevaisuudessa.

   Palaverin jälkeen lähdin ajelemaan kotiani kohden, mutta matka katkesi jonkun kesärenkain liikenteesen lähtenneen ammattikoululaistollon törmätessä liikennevaloissa oman autoni perään. Viikset tai mitkälie hinttihaivenet väpättäen tämä visvanaamainen aknemainos yritti syyttää peräänajostaan minua. Olin kuulemma pysähtynyt varoittamatta punaisiin valoihin. Jumalauta sanon minä. Peräänajaja on aina syyllinen. Maalaisjärjellä ja oikealla turvavälillä tämäkin tilanne olisi ollut vältettävissä, mutta mitäpä sitä voi odottaa joltain ammattikoulujullilta? Päivät ammattikoulussa koostuvat kastelukannujen maalaamisesta aina  pakoputkien hitsailemisiin, joten tässä on malliesimerkki siitä, millaisia ihmisiä tuollaiset laitokset syytävät pihalle. Selvittelimme poliisin johdolla aiheutuneita vaurioita ja pääsin kaikesta huolimatta jatkamaan matkaa omalla autollani. Amispellen syylari oksensi sisältönsä tielle, joten onneksi hänen matkantekonsa päätyi siihen. Oppipahan ajelemaan saatana.

   Kotiin päästyäni huomasin jonkun sammuttaneen betonimyllyn ja siihen oli teipattu lappu, jossa luki: "hakeudu hoitoon mulkku!" Tästä se naapurin hammaspeikko ei ihan vähällä selviäkään. Mikä sekin luulee olevansa asuessaan tällaisella paremmalla asuinalueella perintötalossa ja elellessään pelkillä perintörahoilla? Ainut mitä sekin äijä on saanut elämässään aikaan on avioero ja  alati kasvava alkoholiongelma. Jos tässä joku hoitoa tarvitsee niin juurikin hän itse. Pistin siis myllyn uudestaan käyntiin ja kaivoin vielä ullakolta isävainaan vanhan haitarin. Soittelin pihalla täysin palkein vaikken tiedä haitarinsoitosta alkeitakaan. Tämäkin huvi loppui siihen, kun vaimoni saapui hetki sitten töistä, alkaen kiekua korvaani. Olin taas muka haastanut riitaa ja käyttäytynyt lapsellisesti. Mitä sekin ämmä lopulta tietää. Naisilla ei selkeästi ole kykyä nähdä asioita suurina kokonaisuuksina.


  

Kuka muistini vei?

    Heräsin tänään aamulla Vaasassa jostain halvasta motellista. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, miten olin joutunut lähes 400 kilometrin päähän kodistani.  Lähdimme eilen illalla Nallin kanssa kaupungille ja viimeiset muistikuvani illasta ovat niiltä ajoilta, kun joimme Nallin kanssa Laphroaigia kilpaa.
Vietimme iltaa muutaman nuoren tyttön kanssa ja juhlimme ilmeisesti myös jonkun tytön 18-vuotis syntymäpäiviä. Omaan kainalooni olin korjannut kuljeksimasta parikymppisen Tiinan.
Filmi katkeaa tässä vaiheessa iltaa ihan täysin ja palaan kirjaimellisesti alastomana todellisuuteen Vaasassa samaisen nuoren neitokaisen vierestä.
Herätys oli kyllä mieluinen, sillä muistan vielä vähän liiankin hyvin, kun löysin itseni eräänä aamuna sellaisen ämpäriruman 150 kiloisen keijukaisen vierestä. Se morkkis, ei ole hellittänyt vieläkään kokonaan. Sänky oli silloin, kuin henkirikoksen jäljiltä, sillä tottakai tällä lehmällä oli ollut kaiken muun lisäksi vielä kuukautisetkin. Löysin silloin kuivunutta verta naamastanikin.  Olisin maksanut vaikka miljoonan uudesta naamasta, kullista ja muistinmenetyksestä. Tällä kertaa oli ollut onni myötä ja herätys oudossa paikassa oli todella mukava.

   Tiina valotti minulle edellisen yön tapahtumia ja kuulin, että Nalli oli lähtenyt seurueen toisen tytön matkaan ja me olimme päätyneet Vaasaan jonkun sikäläisen bändin mukana. Minulla ei ole moisesta hatarintakaan mielikuvaa, mutta olin kuulemma mennyt illalla Tiinan kanssa ihan kihloihin asti. Olin kertonut Tiinalle olevani naimisissa ja väittänyt avioeron olevan jo vireillä. Olin taas tapani mukaan korviani myöden lirissä. Koko kihlausjuttu tuli minulle täysin puun takaa ja ihmettelen kovasti, että mitä tuollainen nuori tyttönen näkee tällaisessa 20 vuotta vanhemmassa äijässä? Olenhan minä toki ihan komea mies vaikka itse sen sanonkin, mutta tämä kihlajuttu on vähintäänkin typerä idea monestakin syystä. Olen ollut vaimoni kanssa naimisissa jo lähes 16 vuotta ja tarkoitus on jatkossakin pysyä hänen kanssaan naimisissa.
Tyttö voisi olla ikänsä puolesta ennemmin oma tyttäreni, kuin rakastajatar. Se, että haluan välillä leikkiä sängyssä uuden lelun kanssa ei tarkoita sitä, että haluaisin luopua kokonaan tutusta ja turvallisesta vaimostani.

   Tiina tuntui olevan täysin tosissaan suhteemme ja hänestä oli tietenkin päästävä eroon ja äkkiä. Hätäpäissäni sanoin hänelle, että minun pitää lähteä kotiin hoitamaan näitä eroasioita. Annoin "puhelinnumeroni" tytölle ja pyysin ottamaan parin päivän päästä yhteyttä. Ainut numero, jonka pystyin antamaan hänelle ulkomuistista oli erään melontapaikan omistajan numero. Mahtaa äijä olla ihmeissään jos tämä nuori herkkuperse ottaa häneen yhteyttä ja puhuu kihlautumisesta, seksistä tms. Likainen temppuhan tämä tietenkin oli, mutta en keksinyt äkkiseltään muutakaan. Haluaisin tietenkin tapailla häntä uudelleenkin, mutta vaimoni on ollut viimeaikoina kovin epäluuloinen.
Parempi siis jättää tulella leikkimiset sikseen ja keskittyä jatkossakin satunnaisiin kaatoihin, joista hankkiutua eroon myöhemmin.

   Lähdin motellilta rautatieasemalle ja kaivoin puhelimeni esiin. 12 puhelua vaimoltani ja pari Nallilta. Olin saanut Nallilta myös tekstiviestin, jossa hän kertoi, miten vaimoni on kuulemma lievästi sanoen raivoissan. Eipä siinä auttanut, kuin ruveta keksimään selitystä siihen, että missä olin ollut. Keksi siinä sitten selitystä, kun et sitä itsekään tiedä. Hetken  ankaran pohdinnan jälkeen keksin joutuneeni kapakkatappeluun ja viettäneeni yön putkassa. Toivoin vaimoni uskovan selityksen, sillä kiivaan luonteeni takia näin on tapahtunut pari kertaa ihan oikeastikin.

   Junassa huomasin miettiväni Tiinaa ja hänen upeaa kroppaansa. Olisi pitänyt panna häntä vielä kerran ennen lähtöä, mutta kaikki nämä kihlajaiset ja avioerot saivat minut häkeltymään sen verran paljon, että minun oli yksinkertaisesti päästävä äkkiä pois tilanteesta. Lähteminen tuntui hyvältä idealta, mutta jälkeenpäin homma kaduttaa aika rankasti. Olimme nussineet Tiinan mukaan parikin kertaa yöllä, mutta moisesta minulla ei ole hämärintäkään muistikuvaa. Olisi siis ollut vähintäänkin kohtuullista naida vielä kerran aamulla, että itsellenikin olisi jäänyt hänestä joku mukava muisto. Toivottavasti olimme käyttäneet yöllä ehkäisyä tai sitten saattaa venevajan äijällä olla aika tukalat tilanteet edessään.

   Junan saavuttua kotikaupunkiini, tilasin asemalta itselleni taksin. Kuskina oli joku hintelä ja hintahtava kaljupää.
Sain siis olla koko ajan varuillani, ettei aurinko paista hänen kupoliinsa ja sytytä minun uutta Carl Gross-pikkutakkiani tuleen. Kaikista kaupungin taksikuskeista sain kaljun kuljettajan. Olisin tilannut toisen taksin itselleni jos tämä kuljettaja olisi ollut kaljuutensa lisäksi myös ylipainoinen.

   Taksi jätti minut pihatiemme päähän ja huomasin ilokseni, että Pena ja Leena olivat lähteneet helvettiin sen romuttamokelpoisen paskansa kanssa. Ei onneksi tarvinnut törmätä enää heihin, puhumattakaan siitä perkeleen ärsyttävästä Morista, jolta taitan vielä jonain päivänä niskat nurin.
Menin ulko-ovesta sisään ja kompastuin johonkin. Hetken keräiltyäni itseäni lattialta huomasin, että eteisen lattialle oli ilmestynyt ihan helvetin ruma saapasrenki. Mistäköhän helvetistä sekin kammotus oli löytänyt tiensä meidän eteiseemme.

    Otin saapasrengen käteeni ja olin juuri heittämässä sitä ovesta pihalle, kuin tulta ja tappuraa oleva vaimoni saapui paikalle tivaamaan, että missä olin ollut. Kerroin hänelle, että hän ei varmasti tule pitämään asiasta, mutta olin viettänyt yöni putkassa. Selitin istuneeni ravintolassa ja nähnyt, miten joku vanha irstas äijä oli kopeloinut hädin tuskin täysi-ikäisiä tyttöjä. Sanoin vaimolleni, etten yksinkertaisesti vaan voi sietää moista käytöstä ja olin melkeinpä pakotettu menemään tyttöjen avuksi.  Sepitin miten tilanne oli riistäytynyt käsistä ja eskaloitunut käsirysyksi.
Vaimooni upposi ihan täysin se, miten olimme lähteneet raudoissa molemmat putkaan. Olin kuulemma toiminut jopa sankarillisesti ja hän kertoi pusun tehostamana olevansa minusta oikein ylpeä. Helvetti, että naiset osaavat välillä olla sinisilmäisiä, mutta parempi niin. Puhuin itseni sujuvasti kuiville ja ainut asia joka vaimoani jäi hiertämään oli se, että olin lähtenyt pois kotoa ja jättänyt vieraat yksin hänen kanssaan. Minäkö ne mulkerot meille sitten olin tilannut?

   Oli pakko saada vielä selvyys siihen saapasrengen hirvityksenkin. Pentti ja Leena olivat kuulemma tuoneet sen meille lahjaksi, mutta olivat  tullessan unohtaneet antaa sen. Pena oli kertonut, miten Leenan on vaikea saada kenkiä jalastaan pois, joten he päättivät antaa meille moisen rumiluksen, jotta Leenalla olisi jatkossa helpompaa. Jumalauta!! vain todellinen moukka voi tuoda lahjan itselleen. Sekin helvetin hylahirviö voisi lähteä lenkille muutaman kerran viikossa, niin ei paljon tarvitsisi kantaa tuollaisia paskalahjoja ihmisten eteisiä raiskaamaan. Nyt lähden lämmittämään saunaa ja eräs saapasrenki palaa tuhkaksi heti ensimmäisen pesällisen joukossa.

Mulkku naapuri & grillailua

   Vaimoni oli päättänyt kutsua siskonsa miehineen meille tänään grillailemaan. Sanomattakin selvää oli se, että kuulin tästä nerokkaasta suunnitelmasta itse vasta tänään aamulla. Omat suunnitelmani Nallin kanssa täksi päiväksi menivät sitten kertaheitolla viemäristä alas. Vaimollani on joku omituinen missio saada minut hengailemaan enemmän siskonsa miehen kanssa. Itse en kuitenkaan idealle sen kummemmin lämpene, sillä tämä äijä on sellainen pystyyn lahonnut pökkelö. Muutenkaan en koe hirveästi yhtäläisyyksiä minkään psoriasiksesta kärsivän kodinkoneliikkeen varastopäällikön kanssa. Äijä on niin helvetin keskinkertainen ihan kaikessa, kuin vaan olla voi. Suostuin kuitenkin vaimon mieliksi kaveeraamaan tämän mitättömyyden kanssa, jotta perheonni makuuhuoneenkin puolellakin jatkuisi.

   Sovimme vaimoni kanssa, että hän käy kaupassa ostamassa grillailtavaa ja minä jäin hiukan siistimään pihaa grillailuja varten. Pihamme on kuivunut talven jäljiltä jo ihan kohtalaisesti vaikka lunta paikoitellen vielä näkyykin. Talon seinustalla olevalla terassilla on aurinkoisina päivinä jo hyvinkin lämmintä. Puuhastellessani grillin kimpussa havahduin savun hajuun. Totesin, että naapurihan se siellä vaan kulottelee pihallaan. Ajattelin, että hajuhaitta on vain hetkellinen, mutta vielä mitä! Äijä kulottelee ja polttaa edelleen roskia pihallaan ja grillihetki meni mukavasti haistellen äijän kytevän nuotion hajuja. Meinasin soittaa palokunnan paikalle, mutta päädyin kuitenkin siihen ratkaisuun, että kostan äijälle myöhemmin toisella tavalla: Ensi kerralla, kun tuulee sopivasti hänen suuntaansa, kaivan vintiltä kaikki vaimon vanhat lumppusäkit ja tuikkaan ne tuleen. Liekkejä lisään vanhoilla kumisaappailla ja autonrenkailla. Siinä saa naapurin kulottajahomo nauttia nuotion sulotuoksuista.

   Palataan vielä hetkeksi aikaan ennen grillailua. Vaimoni saapui kaupasta ja oli ryssinyt ostokset ihan täysin. Ämmä oli päättänyt kokeilla jotain uutta ja eksoottista ja oli korvannut "tylsät" perunat bataateilla. En ole aiemmin maistanut bataattia, mutta hälytyskellot soivat heti päässäni, kun bataatti mainittiin ensimmäistä kertaa. Päätin kuitenkin heittää ennakkoluulot sivuun ja annoin mahdollisuuden tälle alkuasukkaiden ruoalle. Bataatin kylkiäiseksi vaimoni oli suunnitellut härkää ja pippurikastiketta.

   Pentti ja Leena (vaimoni sisko miehineen) saapuivat melko täsmällisesti kello 14:00. Heidän saapumisensa kuuli varmaan koko lähitienoo, sillä hintin nissaninraadosta oli pakoputki rikki ja meteli oli järjetön. Hävetti aivan saatanasti, kun tuollainen vanha paska ajettiin meidän huolitellulle pihallemme. En totu tähän pariskuntaan muutenkaan koskaan, sillä, kuten sanoin Pena on kuivaakin kuivikkaampi käppänä ja se ämmä on valtava ryhävalas. Olen usein leikitellyt mielessäni ajatuksella, että kumpi tästä pariskunnasta nussii kumpaa. Pelkkä ajatus heistä alastomina on vähintäänkin absurdi. Pilatakseen tunnelman täydellisesti, he raahavat mukaansa aina "koiransa". Itse en miellä kiinanpalatsikoiran olevan mikään oikea koira vaan lähinnä huono vitsi tai kalansyötti. Tälle parivaljakolle tämä pölyrätti on jonkinlainen lapsenkorvike, sillä he kärsivät lapsettomuudesta. Omasta mielestäni se on vain ja ainoastaan positiivinen asia, ettei tämänkaltainen aines lisäänny. En tiedä mistä lapsettomuus johtuu, mutta sen tiedän, että sitä ämmää paniessaan täytyy olla ihan oikea tosimies jos meinaa saada jortikkansa keulimaan.
Olen usein miettinyt, että onkohan anoppi hairahtanut postinkantajaan, sillä vaimossani ja hänen siskossaan ei ole mitään yhteisiä piirteitä. En tosin antaisi vaimoni tuollaiseksi laardisäkiksi kehittyäkään vaan pakottaisin sen lenkille. Läskit ihmiset ovat vaan oksettavinta mitä tiedän. Vammaiset toki ovat vielä vastenmielisempiä, mutta heitä en miellä ihmisiksi.

   Hetken rupateltuamme, päätimme ryhtyä grillauspuuhiin. Tarjosin hinttiPentille aperitiiviksi lasillisen Moët:ia, mutta tämä moukka ei ymmärtänyt laatutavarasta mitään. Äijälle olisi varmaan pitänyt antaa jotain väljähtänyttä lapin kultaa tai jotain muuta vastaavaa kusilientä. Juoma kourassaan Pena tarjoutui hoitamaan "grillimestarin" virkaa. Olisihan se pitänyt arvata, että tämä grillitassumies polttaa kalliit häränfileet hetkessä mustemmiksi, kuin grillihiilet. Liha oli sisältä raakaa, kuinkas muuten saatana! Vaimon bataattiyllätys oli todellinen fiasko. Makeaa mössöä joka muistutti koostumukseltaan krapulapaskaa. Hyi helvetti, että se oli kamalan makuista. Sen siitä saa, kun lähettää naisen ostamaan grillattavaa. Yritimme kuitenkin syödä kulottajahomon käryissä raakaa mustunutta härkää ja imeliä battaatteja, mutta olimme aika yksimielisiä siitä, että päivä jatkuu jossain laadukkaassa ruokaravintolassa. Pena yritti sihipäissään tarjoutua kuskiksi, mutta se ei tullut kysymykseenkään. Minä en siihen pörisevään kittilaatikkoon astu jalallanikaan ja Penalla ei toisaalta ole mitään asiaa minun Lexukseni rattiin. Humalassa täällä ei nyt tietenkään muutenkaan ajella.

   Palattuamme ravintolasta, jossa Pentti muuten söi ranskalaisia perunoita ja lehtipihvin!!! olikin seuraavan yllätyksen aika. Se saatanan Mori (rakki) oli kussut minun työhuoneeni persialaismatolle. Leena ja Pena puolusteli koiransa toimia eroahdistuksella, mutta maton puhdistuksesta ei tietenkään ollut puhettakaan. Taitaa siis sekin päätyä kulottajahomolle suunnattuun kostokokkoon.

  Vaimo teki sen viimeisen virheensä ja lupasi tälle ääliöpariskunnalle yösijan meiltä, kun Pentti ratkesi ryyppäämään. Se läski ämmä ei tietenkään ole juonut mitään, mutta se ei "voi" ajaa, sillä hänen kätensä kuulemma väsyvät ajaessa. Perkeleen läski lehmä. Todellinen syy taitaa olla kuitenkin se, ettei hän löydä auton rattia vatsapoimujensa lomista. Minun pitäisi kai isäntänä olla viihdyttämässä vieraitani, mutta se mitta tuli täyteen jo siinä pihvien polton yhteydessä. Viihdyttäkööt jumalauta toisiaan. Minä tempaisen baarikaapista mukaani jonkun laadukkaan konjakkipullon ja lähden Nallin luokse toipumaan. Tarkoitus olisi lähteä myöhemmin yöelämään pillustamaan.
Toivon todellakin, että vieraamme ovat häipyneet, kun tulen joskus huomenna takaisin, muuten tarjoilen heille Moria al dentenä. Kuka helvetti muuten antaa koiransa nimeksi Mori? Kas, kun ei mora..

Ääliöasiakkaat kaupoissa.

   Kauppa on paikka, jossa me kaikki joudumme valitettavasti asioimaan säännöllisesti. Ideaalitilanne olisi sellainen, että menisit kauppaan, poimisit ostoksesi hyllyistä, siirtyisit kassalle maksamaan, jonka jälkeen poistuisit ostoksinesi paikalta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kauppareissu menisi juurikin näin sujuvasti ja vaivattomasti, mutta valitettavasti totuus on tässäkin asiassa täysin toisenlainen.

  Lähestyn asiaa nyt autoilevan asiakkaan näkökulmasta. Kauppareissun ihanuus alkaa heti kaupan parkkipaikalta, jossa kaikki mukavat kanssa-asiakkaat tärisevät niissä omissa pikku kittilaatikoissaan. Parkkipaikalta löytyy kuskeja, jotka pysäköivät sujuvasti ensiyrityksellä keskelle ruutua, mutta toisen ääripään autoilijat tarvitsevat parkkiruutuun osuakseen minimissään kuusi yritystä. Jälkimmäisenä mainitut kuljettajat ajavat jumalauta eteen, taakse, sivulle, katolle, tehden pari volttia ilmassa ja silti kaikkien kevätjuhlaliikkeiden jälkeen lopputulos on aina ihan yhtä perseestä.  Kytkimet luistavat ja moottorit huutavat kuolemaa!!  Eipä siinä mitään, mikäli tällaisen ajoharjoittelijan sompailut koskisivat vain häntä itseään, mutta yleensä nämä tärisevät ääliöt halvaannuttavat touhuillan vähintään puolet koko parkkipaikasta. Kukaan ei pysty liikkumaan minnekään, kun nämä liikenneterroristit harjoittelevat autoilun alkeita kauppojen parkkipaikoilla!

   Päästyäsi lopulta parkkipaikkaa terrorisoivasta pösilöstä ohi ja löydettyäsi oman parkkiruutusi, onkin vihdoin aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
 Esimerkitapauksessamme haluamme tietenkin nostaa muutaman kympin käteistä automaatista. Katsoessasi pankkiautomaattia parkkipaikalta, ilahdut siitä, että se on vapaana ja saat rahasi kerrankin ilman mitään sen kummempia hampaiden kiristelyjä.
Kävelet kohti "seinää" ja tietenkin jostain tulee ihan järjetön ihmisryntäys ja saat kirota eteesi kertynyttä jonoa.
Tyypilliset automaattiasiakkaat kaivavat sen rahapussinsa esille vasta siinä vaiheessa, kun ovat ehtineet ensin vallata automaatin itselleen.
Siinä sinä sitten seisot kortti valmiina kädessäsi katselemassa, kun  joku dorka penkoo kassiaan.
Viiden minuutin laukkujen, taskujen, perseen yms, paikkojen penkomisen jälkeen se oma kortti vihdoinkin löytyy ja alkaa ihmettely siitä, miten automaatti toimii.
Olisit itse tehnyt jo ainakin viisitoista käteisnostoa.

   Pankkiautomaatilta on kätevä lukea sähköpostinsa ja päivittää facebook-tilansa, siinä rahoja nostaessan. Päivän uutisotsikot löytyvät myös pankkiautomaateilta.
Itse en ole oppinut vielä käyttämään näitä pankkiautomaattien suosittuja lisäominaisuuksia ja luulenkin, että niiden hallinta vaatii vähintään datanomin, tms turhakkeiden koulutusta.
Pankkiautomaattiepisodin kruunaa kuitenkin se, että joku helvetin tampio sytyttää röökin jonottaessaan ja kaikki muutkin jonottajat saavat nauttia hänen keuhkosyöpähankkeensa aromeista. Pääovelta löydät kirjavan seurakunnan lisää näitä käveleviä keuhkosyöpämainoksia.
Miksi se rööki pitää polttaa juuri siinä suurimmassa ihmisvirrassa?? Yleinen ilmiö on se, että tupakoitsijat kävelevät kaupan ovelle, kaivavat tupakan esille ja sytyttävät sen. Eikö sitä röökiä voi sytyttää jo siellä parkkipaikalla, jossa ihmismäärä on edes hieman pienempi, kuin oviaukolla?  Tupakoitsijoille on turha edes yrittää puhua järkeä, sillä oman havaintoni mukaan he ovat  lähes aina lihavia, vähä-älyisiä ja muutenkin enimmäkseen yhteiskuntamme pohjasakkaa.

   Saatuasi sitä kirottua käteistä, siirryt vihdoinkin kaupan sisätiloihin. Haluaisit vain hoitaa asiasi ripeästi ja sujuvasti, mutta turha toivo. Edessäsi laahustaa lähes poikkeuksetta lauma paskaperseitä, joilla ei tunnu olevan mikään kiire minnekään. Ohi et pääse miltään puolelta, et sitten millään!
Voisit toki yrittää ohittaa näitä  orgaanisia esteitä sivukäytävien kautta, mutta idea on syntyessäänkin jo kuollut.
Ymmärrän kyllä, että ihmiset haluavat vaihtaa kaupassa kuulumisiaan, mutta sitä en ymmärrä, että miksi tähän sosiaaliseen kanssakäymiseen valitaan aina kaupan ahtaimmat kohdat??
Pysähdyt siihen esteen kohdalle eikä kukaan väistä tietenkään milliäkään mihinkään suuntaan. Hetken seisoskelun jälkeen sanot kiukkupäissäsi: "ette sit pysty olemaan enää yhtään enempää tiellä"- tyylisiä kommentteja ja saat itse osaksesi hyvin paheksuvia ja tuomitsevia katseita. On se jumalauta kumma, että tukitaan käytävä kokonaan ja sitten, kun asiasta mainitaan niin ollaankin valmiita heittäytymään uhrin osaan.

   Kauppaan mennessään on myös vähintäänkin suotavaa kaataa päälleen ämpärillinen halpaa hajuvettä tai vaihtoehtoisesti jotain menneniä tms, kusiliemiä. Kaupoissa kävelevien wunderbaumien toista ääripäätäkin tavataan valitettavan usein hyllyjen välissä, etenkin kesäaikaan.
Aromit ovat taivaalliset, kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja vimeisestä peseytymisestä on aikaa vähintään  kaksi viikkoa.
 Paheksuavia katseita saat osaksesi taas, kun mainitset kovalla äänellä: "hyi vittu, että toi äijä haisee vehkeeltä" tai "mä luulin, että täällä on jossain hyllyjen alla vanha kärpänraato, mut sehän olikin toi äijä tuolla, joka ei ilmeisesti tiedä miten saippuaa käytetään".
On se vaan ihmeellinen asia, ettei aikuinen ihminen osaa pitää hygieniastaan minkäänlaista huolta. Tollasille hajuhaitoille pitäisi antaa ikuinen porttikielto kaikkialle.
 Kesällä on kuuma ja hiki virtaa varmasti meillä kaikilla, mutta tuore hiki ei taatusti haise sellaiselta pistävältä kalmalta, jota noista puolispurguista kesälomalaisista kumpuaa.
Minne on hävinnyt se kultainen keskitie? Toinen ryhmä liuottaa hajusteillaan koko orvaskeden itsestään helvettiin ja toiset peseytyvät kerran kesässä, luullen kultaisen keskitien tarkoittavan kultaisen suihkun keskitietä!!

   Sompailtuasi aikasi kaupassa ja väisteltyäsi näitä laahustavia, haisevia ihmiskeiloja, huomaat viimeinkin päässeesi kassalle asti. Jono ei tietenkään etene mihinkään, sillä kassaneiti juoruaa puhelimeen  hypistellen samalla jotain paitaa tai tenapakettia.
Ikuisuuden kuluttua kassa lopettaa jaarittelunsa ja päästään seuraavan ongelman pariin: 1800-luvulla syntynyt mummo maksaa ne satasen ostoksensa viiden sentin kolikoilla.
Seuraa odottelua, hampaiden kiristelyä  ja päänsisäistä kiroilua (usein myös ihan ääneen sanottuja voimasanoja). Vartin ihmettelyn ja rahojen laskemisen jälkeen mummo pääsee pakkaamaan ostoksiaan.
Seuraavaksi joku perkeleen keskonen on siinä kukkakaalinsa kanssa ja on sanomattakin selvää, ettei kaalia ole punnittu. Kassa kipittää siis kaalin kanssa vaa´ alle.  Kassaneidin palattua takaisin ostoksista löytyy tietenkin myös punnitsematon tomaattipussi, eli kassa kipittää taas.
Kassaneiti haluaa viiltää ranteensa auki, eikä se enää itselläsikään ole kaukana.
Tuskallisen odottelun jälkeen edessäsi on ainoastaan yksi asiakas ennen omaa maksuvuoroasi. Kyseessä on joku läskiperseinen perheenäiti, joka on ostanut tietenkin koko kaupan tyhjäksi.
Itsellesi ei ole pakkauspaikkaa, sillä se puoli tuntia aiemmin asioinut mummo pakkaa yhä kamojaan, eikä se perheenäitikään selviä omista ostoksistaan vielä hetkeen. Joudut siis odottamaan, että äiti saa ostoksensa pakattua. Mummo on tässä vaiheessa pakannut jo toisen maitonsa kassiin. Toinen maito ja sekaleipä odottavat edelleen pakkaamista.
 
Päästyäsi vihdoinkin pakkaamaan niitä omia ostoksiasi, homma näyttää jo hieman valoisammalta. Saatat sittenkin saada joitain ostoksia kotiin pakkaseen ja jääkaappiin ennen, kuin kärpäsentoukat ovat ehtineet vallata ruokasi.
Se on itsestään selvää, että kassa heittää osan ostoksistasi sinne liukuhihnan alkupäähän sivuun, jotta sinun olisi mahdollisimman hankalaa saada niitä sieltä. Joudut makaamaan puolittain liukuhihnalla yltääksesi näihin ostoksiin.
Saatuasi kaikki tavarat kasseihisi, mummo pakkaa yhä vieressäsi omituisesti yksikseen puhuen. Leipä ja toinen maito on jo pakattuna, enää toinen maito pakkaamatta ja mummokin pääsee jatkamaan matkaansa. Tällä kertaa mummolla ei  ole ollut juusto lopussa, joten hän selviää kauppareissustaan nopeasti.

   Kassalinjojen jälkeen löydät aina jonkun audiovisuaalisen kusipään repimässä hihastasi: "tilaa sanomalehti" tai "avaa kännykkäliittymä". Halutessani avata liittymän, osaan ihan itsekin hakeutua moisten palvelujen pariin!!! Lehtimyyjät voivat puolestaan työntää ne lehdet vaikka perseisiinsä! Tyydyn murahtamaan iilimadolle: "suksi vittuun", tai jotain muuta kaunista ja taas tulee paheksuvia katseita! Olethan tullut kauppaan ihan vaan sen takia, että kaikenlaiset urvelot tuotehuorat voivat tulla häiritsemään ja tyrkyttämään sinulle tuotteita, joita et edes halua.

Parkkipaikalta lähtiessäsi saat todistaa ihan kaikkea sitä samaa, kuin tullessasikin, mutta vain käänteisessä järjestyksessä. Se eroavaisuus lähdössä on, että kaupan parkkipaikalta ei meinaa millään päästä päätielle, kun siinä on aina joku vanha  kalju paviaani edessä odottelemassa "tarpeeksi" turvallista väliä. Kilometrin päässä näkyy potkukelkkailija, joten eihän siihen mitenkään uskalla ajaa eteen, kun kelkkailija on risteyksessä jo kymmenen minuutin kuluttua! Odottelet siis kiltisti ihravan kaljupään takana sitä vaihetta, että päätiellä ei näy kummassakaan suunnassa yhtään ketään. Tie on tyhjä, homo lähtee liikkeelle, mutta onnistuu sammuttamaan autonsa ja tie onkin taas mukavasti täynnä autoilijoita. Koukkaat lihapään rinnalle, näytät keskisormea ja autosta kyttäillään niin hämmentyneen näköisenä. että: "mitä minä nyt muka olen tehnyt?" Mitäköhän saatana!
 Tervetuloa uudelleen!! Never!

Painajainen keilahallissa

   Ystäväni pyysi minua eilen hieman yllättäen kanssaan keilahallille, rakkaan harrastuksemme pariin. Idea oli mitä loistavin sillä illaksi kaavailemani juoksulenkki oli pelkän ajatuksen tasolla vähintäänkin tympeä.
Keilailu on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta jostain syystä tämä hieno harrastus on viimeaikoina jäänyt hiukan taka-alalle. Aktiivisimpien aikojen parin-kolmen kerran viikkovauhti hallilla on hiipunut yhteen kertaan parissa kuukaudessa.

  Kiinnitin jo keilahallin ovella huomioni huomattavan ylipainoiseen vanhempaan porsasmaiseen äijään, joka veti röökiä posket lommolla suoraan sisäänkäynnin edessä. Äijän naama muistutti lähinnä koripalloa, johon on heitelty silmiä ja suita kiinni puolihuolimattomasti olan yli. Naaman kruunasi homomaiset Hitlerviikset ja ylisuuri nenä.
Keilailuilta ei alkanut ihan parhaalla tavalla, kun heti ovella tuli tällainen rasvaa tihkuva möykky vastaan ja vielä keilailukengät jalassa.
Tunsin suurta halua sanoa tälle ihravyörylle pari tarkoin valittua sanaa siitä, että ne pelikengät on tarkoitettu ainoastaan sisäkäyttöön, mutta hammasta purren nielin kiukkuni ja kävelin hänen ohitseen. Tällaiset itsekeskeiset kusipäät luulevat omistavansa koko maailman ja juuri heikäläisten vuoksi hallimaksut kallistuvat tasaiseen tahtiin. On se jumalauta väärin, että parin talidomin takia joudutaan hiomaan ja lakkaamaan keilaratojen pinnat uusiksi. Kivillä on tapana jäädä kenkien pohjiin ja voi vaan kuvitella, että millaisessa kunnossa radat on kyseisen kaltaisten sotanorsujen jäljiltä.
Positiivista asiassa oli se, että tämä karju poltti tupakkaa. Keuhkosyövän soisi  löytävän tiensä hänen mustuneisiin keuhkoihinsa poistaen tämän ongelman maailmasta ihan itsestään.
  
   Päästyämme pukukopin kautta varsinaiseen asiaan eli keilaamaan, minunkin harmistunut mieleni alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Pari täyskaatoa tuli ja muutenkin oli ihan mukavan rento ilmapiiri. Juttelimme niitä-näitä ja paransimme tietenkin myös hiukan maailmaa siinä keilatessamme. Kaikki oli lähes täydellistä, kunnes se ovella röhkinyt ihraporsas valtasi viereisen radan muuten lähes tyhjästä keilahallista. Mikä ihmeen tarve sillä oli puskea ihan viereen, kun vapaita ratoja olisi ollut tarjolla useampiakin? Eipä siinä mitään, jokainen saa valita sen ratansa vapaasti, joten eipä mulla siihen mitään sanomista ollut.

   Naapuriradan keilaaja oli selkeästi keilannut ennenkin: Lähes kaikki ensimmäiset heitot päätyivät suoraan ränniin tai kaatoivat korkeintaan pari reunakeilaa. Pari kertaa pallo päätyi rännin yli seuraavalle radalle. Luulin, että tämä surkuhupaisa näytös olisi jo nähty, mutta olin todellakin väärässä: Nauroin vedet silmissä, kun äijä keskittyi heittoonsa, otti näyttävän vauhdin  ja kaatui pallo kädessä keilaradalle. Voi jumalauta! Kaverin nakkisormet eivät nähtävästi irronneet pallon koloista ja tämä hikoilevan puuskuttava mätisäkki läsähti radalle, kuin mätä meloni. Hetken itseään keräiltyään ukko hyllyi puuskuttaen takaisin pallokoneen viereen.
 Minun ja ystäväni nauraminen olivat hänelle ilmeisesti hiukan liikaa ja hän tuli luoksemme kertomaan joitain ympäripyöreitä latteuksia siitä, miten vahinkoja muka käy meille jokaiselle.
En tiedä miltä planeetalta tää läskilouhimo oli hallille kärrätty, mutta murteen perusteella voisin kuvitella hänen tulleen hallille suoraan jostain lapin jänkhältä. Olisin valmis lyömään vaikka vetoa, että hän on Kauhavan -tms. hinttipitäjän kruunaamaton porokuningas!

  Jatkoimme keilaamista, mutta huomasin seuraavani naapuriradan tapahtumia huomattavasti enemmän, kuin omaa peliäni. Pelasimme muutamia kierroksia ja homma meni pitkälti omalla painollaan. Naapuriradan ihravuorikin oli parantanut otteitaan hieman, saaden pari kertaa arviolta kuusikin keilaa kaadettua.
Olisi pitänyt tajuta, että kyseessä oli se kuuluisa tyyni ennen myrskyä. Huomasin seurailevani läsön touhuja taas hiukan intensiivisemmin  hänen valmistautuessaan seuraavaan heittoon.
Ilmeisesti tälle ponttoonille olisi pitänyt erikseen ilmoittaa, että mihin suuntaan pallo kuuluu heittää. Luulin, että pelisuunta olisi kaikille ihan itsestäänselvä, mutta kyllä tää alfauros vaan onnistui heittämään sen pallon oman selkänsä taakse.
Pallo lensi rymisten jonkun vanhemman pariskunnan jalkoihin. Mitä helvettiä?? Kaikenlaisia mongoloideja sitä keilahalliin päästetäänkin!!
En käsitä, että miten joku voi olla noin kömpelö ja typerä. Olen aina pitänyt lihavia ihmisiä jotenkin yksinkertaisina, mutta tämä oli kyllä jo kaiken huippu.
Saimme tästä koomikosta kyllä ystäväni kanssa vuosituhannen naurut, joten ei se näytös ihan hukkaan mennyt. Äijää itseään ei hirveesti naurattanut vaan hän loi aika kiukkuisia silmäyksiä meihin päin. En ymmärrä, että miten se meidän vika on, että hän ei itse osaa keilata. Menisi itseensä ja sen jälkeen lenkille!

  Oletin taas, että kaikki on jo nähty ja koettu, mutta olin valitettavasti tälläkin kertaa väärässä. Naurustamme suivaantuneena tämä traanivyöry kiskaisi oikein napakan riuhtaisun kohti keilojaan. Miehen ajoitus oli täydellinen: keilakone oli valmistelemassa keiloja uutta kierrosta varten ja täämä älykääpiö heitti sen pallonsa sinne väärään aikaan. Pallo lensi ihan järjettömällä ryminällä päin keilakoneen porttia.
En muista koska olisin nauranut niin makeasti, kuin tuota todistaessani. Läskiltä paloi naurustamme ihan täysin hihat ja se tuli huutamaan meille kaikenlaisia törkeyksiä käytöksestämme. En edelleenkään tiedä, että millä tavalla se on minun tai kaverini vika jos hän itse ei osaa keilata. Ihmisillä  on tapana nauraa, kun koomisia asioita tapahtuu. Tilanne meinasi eskaloitua ihan käsirysyksi asti, mut lopulta tää hikinen miesmaatuska vyöryi pää punaisena, homoviikset väpättäen pukuhuoneeseen. tämän jälkeen häntä ei enää näkynyt.

Heppatytöistä

   En tiedä mitä on tapahtunut, mutta blogiin on tullut ryntäys joltain virtuaalitallilta. Eikö niille hevosihmisille enää ne kavioeläimet ja paskanluonti riitä? Pitää tunkea vielä virtuaalimaailmaankin paskaa lapioimaan.

   Nuoruudessani hevosista oli kiinnostuneita ne koulun hylkiötytöt, joille ei pojilta herunut suosiota. Ilmeisesti lihaksikkaat eläimet toimivat jonkinlaisena korvikkeena teini-ihastusten kaasuttellessa mopoillaan niiden nätimpien perässä. Olihan siellä myös näitä hitaammin kukkaan puhkeavia yksilöitä, rumia ankanpoikasia, jotka jättivät hevoset heti, kun kaksilahkeisilta herui huomiota.

   Jos täällä nyt joku hevosihminen käy, niin voisi sitten vastata pariin kysymykseen:

1. Millä perusteella ratsastusta harrastavat väittävät ratsastuksen olevan liikuntaa? Tai onhan se tiettysti raskasta saada se oma painava perä sinne korkealle, mutta kun se perse siellä selässä on, tekee hevonen kaiken työn.

2. Saako naiset orgasmeja siellä hevosen selässä kun klitoris kivasti hankautuu siellä hevosen hölskyessä eteenpäin? Tämä olisi kyllä ehkä jopa ihan pätevä syy harrastaa ratsastusta. Naiset kun on niin häveliäitä eivätkä kehtaa rehellisesti runkata.
Vai onko hevonen kenties muutenkin miehenkorvike? Kieli pitkällä painellaan hevospolon selässä kuvitellen alla todellisuudessa olevan kiimainen tosimies.

3. Ovatko kaikki ratsastavat miehet homoja?

Kaljut ihmiset aiheuttavat vaaratilanteita

   Mieltäni on pitkään vaivannut kaljupäiset ihmiset yhteiskunnassa. Kaljuuntuminen on tietenkin monien kohdalla omasta tahdosta riippumaton ilmiö, ikää tulee lisää ja tukka harvenee. Kaljuuntuminen ei ollut vielä pari sataa vuotta sitten samanlainen ongelma, kuin nykyisin, mutta tämän päivän teknologisessa maailmassa kaljupäät ovat monella tapaa todellinen ongelma.

   Valtaosa ihmisistä tietänee, että esimerkiksi suurennuslasilla pystyy keskittämään auringon säteet pieneksi kuumaksi kimpuksi, jolla voi halutessaan sytyttää tulen. Koteja on syttynyt palamaan, kun aurinkoisen huoneen pöydälle on jätettu silmälasit ja aurinko on paistanut sopivassa kulmassa lasien läpi, saaden aikaan tämän polttolasi-ilmiön. Läpinäkyvällä vesipullolla on myös sytytetty tulta käyttäen samaista tekniikkaa.
Esimerkkejä polttolasi-ilmiöstä on ääretön määrä ja toisinaan tulen  syttymiseen riittää pieni lasinpalanenkin. Harva meistä kuitenkaan tietää, että kaljupäiset ihmiset ovat sytytelleet samalla tekniikalla paljon maastopaloja tahattomasti.

   Kaljuuntuvilla ihmisillä on usein äärimmäisen huono itsetunto. Orastavan kaljun yli yritetään epätoivoisesti kammata niitä viimeisiä hiuksia, joita päästä vielä läpi puskee. Ennemmin tai myöhemmin totuus iskee kuitenkin vasten kasvoja ja kaljuuntuvat ihmiset masentuvat. Masennuksen myötä alkaa alkoholin ja usein myös muidenkin päihteiden hallitsematon  käyttö. Miettikääpä itse kaljupäistä lihavaa miestä sammuneena Kauhavalaisessa kuivassa lehtimetsässä. Aurinko paistaa vahaiseen päähän, keskittää auringonsäteet pieneksi kimpuksi ja sytyttää maastopalon koituen usein tämän alkoholisoituneen miehen kohtaloksi. Harva myöskään tietää, että Austraalian maastopaloistakin lähes puolet ovat saaneet alkunsa luontoon sammuneiden kaljupäiden syystä.

   Kaljut ihmiset aiheuttavat muitakin ikäviä vaaratilanteita. Suuri osa autokolareista on ainakin välillisesti tukattoman kansanosan aiheuttamia. Aurinko paistaa ja se vahainen kuula aiheuttaa ikäviä heijastuksia autoilijoiden silmiin. Sokaistuneet kuljettajat ajavat kolarin tai pahimmassa tapauksessa osuvat esimerkiksi jalankulkijaan. Syyttävä sormi osoittaa automaattisesti autoilijaa. Miksei kukaan syytä koko tapahtumaketjun aiheuttajaa, kaljua joka itsekkäästi kulkee auringonpaisteessa avopäin?

   Nahkapäät häiritsevät myös gsm, radio ja tutkajärjestelmiä.  Radioiden katvealueista syytetään usein heikkoa lähetyssignaalia, mutta kukapa tavallisista ihmisistä on tullut edes ajatelleeksi, että kaljut ovat syypäitä tähänkin ongelmaan. Radioaallot kulkevat ilmassa kohti radiovastaanotinta ja väliin osuu kaljupää. Aallot kimpoavat päästä avaruuteen ja tämän vuoksi radio-ohjelman nauttiminen on täysin mahdotonta tämän lihallisen esteen toisella puolella olevilla alueilla.
 Luulette tietenkin, että tämä on joku vitsi, mutta valitettavasti tämä on mitä suurin ongelma. Jokainen voi testata tätä ilmiötä halutessaan itse. Pitää vaan pyytää kalju avustaja paikalle ja suihkuttaa vesiletkulla vettä hänen päähänsä. Tällä helpolla ja halvalla testillä näette, miten vesisuihku hajoaa kaikkialle.

   Kaljuista on paljon ongelmia, mutta on heistä yksi hyötykin. Osa auringon lämpösäteilystä heijastuu takaisin avaruuteen ehkäisten samalla hieman ilmastonmuutosta. Hyödyt ja haitat ovat valitettavasti kuitenkin karkeassa epätasapainossa, joten tästä yhdestä hyödystä huolimatta olisi syytä keksiä jonkinlainen keino peittää näitä vaaranaiheuttajia.
Perinteinen peruukki on tietenkin luonnollinen valinta, mutta muitakin vaihtoehtoja olisi syytä miettiä.
 Itse olen ajatellut sellaista tarralenkkareista tuttua kiinnityssysteemiä. Toinen tarrapinta liimataan päähän ja toinen osa vaikka suikaleeseen tekonurmea tai muuta vastaavaa pinnoitetta. Olihan matkapuhelimiinkin aikoinaan saatavissa jos jonkinlaisia vaihtokuoria. Miksei ihmispäähän voisi kiinnittä vaikka rajattomasti erillaisia teemapintoja. Miltä kuulostaisi vaikka unikkokuosinen pää? Omasta mielestäni lähinnä oksettavalta, mutta tälläkin kuosilla on jostain käsittämättömästä syystä se kannattajaryhmänsä.

Makkara on mielikuvissa penis?

   Miksi grillimakkaroista on tehty muodoiltaan hyvin penismäisiä? Onko ihan sattumaa, että se penisvastine kärventyy ensin grillissä lähes letaaleihin celsiusasteisiin ja sen jälkeen se siepataan käteen ja alkaa ihan käsittämätön lipominen ja näykkiminen? Luulen, että kyseessä ei ole niinkään halu syödä makkaraa sen hyvän maun takia vaan lähinnä juurikin sen penismäisen ulkonäön vuoksi.

   Ajatellaanpa hetki vaikka Suomalaista miestä, joka ei sulkeutuneisuudessaan pysty käsittelemään minkäänlaisia homoseksuaalisia ajatuksia, jotka liittyvät häneen itseensä. Homot kiinnostavat kyllä useimpia miehiä, mutta asian myöntäminen edes itselleen on enemmän, kuin häpeällistä.
Makkara on mitä parahin tapa lähestyä sitä omaa salaista homoseksuaalisuuttaan täysin viattomalta näyttävällä tavalla. Nämä kaapissa elävät kaljamahaiset plösöt ottavat ahnaasti sen luonnonsuoleen sullotun lisäainemöykyn pikku kätösiinsä ja levittävät pintaan hiukan ruskeaa tahnaa, joka sinappinakin tunnetaan. Luonnonsuoli ja ruskea tahna sen pinnassa ovat jo mielikuvanakin homopaa, kuin kaksi miestä yhdynnässä. Kovemmista otteista haaveilevat laittavat usein myös ketsuppia kyytipojaksi jotta punainen väri saisi aikaan mukavia mielikuvia anaalineitsyyden menettämisestä tai muusta vastaavasta.
Ympärileikatusta ns. esattomasta haaveilevat luonnollisesti kuorivat sen lihaisan herkkunsa ennen syömistä.  Kaikenlainen lipominen ja näykkiminen kuuluvat luonnollisena osana tähän "kuuman" makkaran syöntiin olipa se herkkupala esivalmisteltu syömäkuntoon sitten millä tavalla hyvänsä.

   Makkaraa grillaillaan usein mökillä kaljapäissään miesporukalla. Mökkiläiset haluaisivat tietenkin kosketella ensisijaisesti toisiaan, mutta homoseksuaalisuus on tässä maassa edelleen suuri tabu. Miehet menevät grillailemaan makkaraa ja höpöttävät hiukan niitä-näitä, mutta samaan aikaan mielessä pyörii vain ja ainoastaan niiden kavereiden toisenlaiset makkarat. Rohkeimmat menevät ehkä saunomaan ja alasti uimaan, jolloin voidaan vaivihkaa hiukan vilkuilla, että millaista varustusta olisi tarjolla jos vain uskaltaisi tehdä aloitteen.


   Suomalaiset naiset toimivat pitkälti samoin, kun miehetkin, mutta heillä on sikäli helpompaa, että heidän ei tarvitse lähestyä tätä ongelmaa häpeän kautta. On ihan luonnollista elää heterosuhteessa ja olla kiinnostunut miehen peniksestä. Naisilla tämä häpeä liittyy lähinnä karjalanpiirakkaan tms.

Naiset esittävät usein kanssasyöjilleen niitä "makkaran" käsittelytaitoja. Naistenkin rituaaleihin kuuluvat ylikorostettu näykkiminen ja lipominen, mutta näillä eleillä on usein tarkoitus viestittää miespuolisille syöjille halusta rakastella. Imetään hiukan bratwurstia ja katsellaan, että miten vastakkaista sukupuolta olevat asiaan reagoivat. Se mies, joka innostuu eniten aiheesta pääsee puuhastelemaan toisenlaisten makkaroiden parissa.

   Maun takia makkaraa tuskin syö kukaan. Haluan nähdä sen ihmisen, joka ihan oikeasti väittää pitävänsä siitä rasvassa kyllästetystä lisäaineilla raiskatusta jauhomössöstä, johon on lisätty sian niskanahkaa ja muita teurasjätteitä. Ainesosia, jotka eivät lihateollisuudessa oikein muuhun kelpaa, kuin makkaran valmistukseen. Koko paketti pakattuna vielä lampaan suoleen. Sairasta ja kuvottavaa, mutta äärimmäisen tehokas tapa viestittää seksuaalisia signaaleja ympäristöön

Paskaperseet työpaikoilla

   Olen tehnyt elämäni aikana töitä useassakin eri työpaikassa ja jokaisessa olen valitettavasti joutunut törmäämään samaan ongelmaan: Sikaileviin työkavereihin vessassa. On varsin ymmärrettävää, että työpäivän aikana tulee tarve käydä wc:ssä ja toisinaan se tarve on hiukan isompi ja haisevampi, kuin toisella kertaa. Ihmisiähän me tässä ollaan ja se paskahätä voi yllättää missä hyvänsä.

  Valtaosa meistä tietää hyvin, miten vessassa toimitaan kaikkine rituaaleineen, sen ison hädän yllättäessä. Moni osaa jopa pestä kätensä sen suorituksen jälkeen. Valitettavasti jokaisessa työyhteisössä on myös näitä hiukan hitaampia ja ajatustyhöhön kykenemättömiä yksilöitä. Kutsutaan heitä tässä yhteydessä vaikka heikommaksi ainekseksi.

   Heikompaa ainesta ei kiinnosta vähääkään millaiseksi ne omat kaapelit ovat raiskanneet sen muuten ah niin neitseellisen ja puhtaan arabia-astian. On todella mukava mennä tällaisen läskin paskaperseen jälkeen vessaan ja todeta, että pönttö on niin täynnä paskaroisketta ja jarrutusjälkiä, että tekisi mielummin mieli laittaa kylmästi pöntön kansi kiinni ja kusta itse pöntön viereen lattialle. Tämä heikompi aines ei selvästikään ymmärrä, että samaisissa vessakopeissa käy heidän itsensä lisäksi huomattavan paljon muitakin ihmisiä, jotka eivät välttämättä kiihotu vanhoista paskaroiskeista samalla tavalla, kun nämä kaapelinlaskijat itse. Ei!! Valtaosa ihmisistä ei halua ihailla sinun jätöksiäsi siellä pöntössä vaikka sinä itse moisesta sen orgasmisi saatkin. Vessanpöntön vieressä on hyvin varustetuissa helpotuslaitoksissa usein sellainen pitkävartinen pyöreäpäinen harja, jolla voit kätevästi hoonata sen paremman osan itsestäsi pois pönttöä  somistamasta.

   Kävin  taannoin firmamme naispuolisen palkanlaskijan jälkeen vessassa ja täytyy sanoa, että kyseisen pöntön olisi voinut liittää maailman oksettavimpien kauhugallerioiden vetonaulaksi. En ole ikinä nähnyt roisimmassa kunnossa olevaa vessanpönttöä ja vielä vanhemman naishenkilön jäljiltä. Hyi helvetti!! Olisi tehnyt mieli hakea se ämmä takaisin vessaan ja torpata se käyttämätön vessaharja niin syvälle hänen perseeseensä, että edes varresta ei näkyisi jälkeäkään. Sen jälkeen olisi pitänyt tilata paskakuski täydessä lastissa hänen kotiosoitteeseensa ja käskeä kuskin tyhjentää koko kuorma akan omaan vessaan ja roiskia sitä saatanan ripulivelliä ympäri seiniä oikein nuoruuden innolla. Siinä olisi ämmällä tekemistä, kun saisi kerrankin siivota toisten paskoja omasta vessastaan.

   Pahimpia ovat kuitenkin ne ihmiset, jotka tulevat kylään, käyvät vessassa ja toteavat, ettei pönttö olekaan kodikkaan saastainen ja päättävät auttaa ja ilahduttaa isäntäperheen onnea "pienellä" muistolla itsestään. Tällä tavoin vierailun päätyttyäkin voi kokea sellaista lämminhenkistä yhdessäoloa kävelemällä vessaan ja avaamalla pöntön kannen. Ihmiset ilmeisesti olettavat, että se paskaharja on jonkinlainen koriste tai sitten sitä voi käyttää vaihtoehtoisesti vaikka vaihdekeppinä jos vaikka innostuu ajamaan vessanpöntöllä rallia.

Miksi rumilla on oikeus lisääntyä?

   En tiedä mikä minuun meni, mutta jostain syystä päätin tänään töiden jälkeen pistäytyä läheisessä kauppakeskuksessa. Voi sitä silmäsaasteen määrää! Rumia, lihavia ihmisenkuvatuksia, persjalkaisia, vinonaamaisia, tyylitajuttomia ja vammaisia!
   Hedelmäosastolla törmäsin noin kolmekymppiseen leveäperseiseen, perunanenäiseen naiseen, jolla selkeästi oli pulla uunissa, ostoskärryissä seisoskeli pisamaamainen äpärä, räkä nenästä valuen ja toinen ehkä jopa pisamalettuakin vastenmielisempi takiainen käpälöi ohimennen jokaista omenaa johon ylsi. Tämä silmiäni olemuksellaan raiskaava perusmamma ei kiinnittänyt jälkikasvunsa toimiin mitään huomiota, eipä tietenkään.
   Tästä suivaantuneena aloin miettiä maailman liikakansoitusta, miksemme hoitaisi sitä ennenkuin saamme enemmän tuhoa aikaan? Olisi kaikkien kannalta parempi riistää rumilta oikeus lisääntyä. Tämän toteuttaminen käytännössä olisi tietysti vaikeaa, mutta tuskin kukaan olettaa maailman pelastamisen helppoa olevankaan.
Rumuuden määrittely tietysti olisi ehkä ensin tehtävä kulttuurikohtaisesti, mutta maailman "parantuessa" määrityksiä voisi kiristää ja pallerolle voisi luoda oman ihmisstandardin. Nykyisille rumiluksille voisi perustaa oman siirtokunnan jossa heidät toki ensin steriloitaisiin. Tietysti paremmalle ihmisainekselle saattaa syntyä rumia jälkeläisiä, mutta heidät steriloitaisiin ennen hedelmällistä ikää. Ennenpitkää maailman liikakansoitusongelma poistuisi kuin itsestään.

Koiranomistajien rivoudesta

   Olen jo pitkään ihmetellyt sitä miten koirien omistajat eivät puutu millään tavalla siihen, että heidän koiransa aiheuttavat pahennusta yleisillä paikoilla. Itse olen jo tällainen keski-ikäinen ihminen joka on nähnyt ja kokenut hiukan liikaakin, mutta entä pienet lapset? Minusta on kohtuutonta, että nämä koiriensa perässä kävelevät ihmiset eivät osaa ollenkaan miettiä heitä. On todella surullista huomata, että aina, kun jossain liikkuu koira niin se sama rietas tilanne toistuu: Koirilla on joku käsittämätön tarve esitellä irstasta peräaukkoaan.

   Koirat kävelevät häntä pystyssä ja niiden  peräaukko vilkkuu. Koirat juoksevat ja samainen törkypesäke heiluu kaikkien nähtävillä. Vika ei suinkaan ole koirissa vaan heidän välinpitämättömissä omistajissaan. Onneksi nykyisin on kielletty sentään häntien typistykset. Nämä hännäntypistelijät olivat niitä pahimpia pervertikkoja. Leikata nyt koiralta häntä juuresta poikki, ettei vaan yksikään silmäys koiran annelista jää vahingossakaan näkemättä. Ihmiset voivat itse tietenkin pitää mistä haluavat, mutta tällaisten riettaiden ja iljettävien paikkojen julkinen esittely pitäisi kieltää lailla. Enhän minäkään saa lähteä kadulle alasti pakaroitani levittelemään sillä se loukkaa yleistä sukupuolisiveyttä. Miksi ihmeessä koirat saavat sitä loukata?  Oudointa on se, että valtaosa ihmisistä pitää sitä vielä täysin normaalina? Sairaaksi ja perverssiksi on maailma mennyt.

   Pidän kyllä itse koirista paljon, eli en ole mikään koiranvihaaja, mutta joku raja pitäisi olla rietastelussakin. Ongelma olisi helposti ratkaistavissa jos koiran hännän juureen kiinnitettäisiin jonkinlainen näkösuoja peräaukon eteen. Häntä laitettaisiin vaan rei´itetystä levystä läpi ja ihmiset säästyisivät tältä inhottavalta näyltä. Kyllä koirakin varmasti arvostaisi omaa intimiteettiään vaikka eläin onkin. Toinen vaihtoehto olisi kiinnittää koiran hännän päähän pieni punnus, jotta koira ei yksinkertaisesti jaksaisi nostaa sitä häntäänsä ylös ja taas kerran säästyisimme tältä irvokkaalta näyltä. Ongelmaan on siis kaksikin helppoa ratkaisua ja silti ihmiset järkyttävät mielummin lapsiaan tällaisella. Ihmeellistä kaksinaismoraalia: kuinka moni koiraihminen olisi valmis näyttämään lapselleen ensimerkiksi pornografista materiaalia? AIVAN, ei kukaan.

Fantasia lentävästä radio-ohjattavasta paskapökäleestä

   Istuskelen kahvilassa vilkkaan kadun varrella. Juon kahviani ja katselen perussuomalaista ihmisvilinää eli toisin sanoen toinen toistaan happamampia, ärtyneempiä ja kireämpiä puunaamoja. Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Yritän etsiä heistä jotain positiivista, mutta turhaan. Koko porukka tuntuu nauttineen aimo annoksen hapanta virtsaa heti aamumurojensa kyytipoikana. Näkemästäni hieman tuohtuneena minut valtaa halu heittää paskaa jonkun naamaan, mutta se olisi kovin mielikuvituksetonta. Mieleeni tulee idea radio-ohjattavasta lentokoneesta, jossa itse lentokone on muovattu limaisesta ulosteesta.

   Katu on täynnä varteenotettavia kamikazeuhreja. Valitsen uhrikseni kuitenkin popliinitakkisen elähtäneen kantturan. Ämmän ulkoinen habitus kertoo liiankin selvästi hänen työskentelevän vero- tai sosiaalivirastossa. "Hei anteeksi rouva, katsokaa taaksenne!" Ja samassa tämä haiseva hävittäjä iskeytyy keskelle hänen valmiiksi puolimätää naamaansa sellaisella voimalla, että  osa pökäleestä leviää viereisten hapannaamojen iloksi. Huudan hänelle nauraen: "eat shit fuck face!!" Tunnen mitä suurinta mielihyvää, kun täti pyyhkii paskakyyneleitä herahtaneesta naamastaan eikä ollenkaan ymmärrä, että mikä häneen on iskenyt. Vieressä tulilinjalla ollut läski "herrasmies" oksentaa halvoille lakerikengilleen ja mulkoilee tanttaa syyttävästi. Taustalla ryhmä teinejä nauraa kippurassa, jolloin "herrasmies" luulee teinejen olevan kakkakepposen takana. Hän marssii määrätietoisesti heitä kohti paskainen nyrkki ilmassa viuhuen.

  Siemaisen kulauksen kahvistani ja hykertelen mielikuvalle. Huomaan uppoavani uudestaan saman teeman syövereihin. Näen silmissäni, miten seuraava kone lähestyy linja-autopysäkillä seisoskelevia pahaa-aavistamattomia uhreja. Ensimmäinen lentopaska kimpoaa tanakan kaljun hikisestä marmorikuulasta suoraan jonkun lähiöäidin kusenpolttamiin hiuksiin. Ihmiset alkavat kirkua, jolloin taitava ohjaaja tekee näyttävän pakkolaskun suoraan hysteerisen "kirjastotädin" nielurisoihin. Paskalla on kumma vaikutus saada muuten niin vetelät nahjukset liikkelle.

  Juon kahvini loppuun ja kiitän tarjoilijaa leveästi hymyillen. Poistun kahvilasta ihmisvilinään ja katson vaistomaisesti taivaalle. Reitti selvä. Huomaan sietäväni kanssaihmisiä taas paljon paremmin. Kävelen eteenpäin ja huomaan pettyväni, ettei nämä paskaiskut kohdistuneet eduskuntatalon väkeen. Aina ei voi kuitenkaan voittaa.