Ääliöasiakkaat kaupoissa.

   Kauppa on paikka, jossa me kaikki joudumme valitettavasti asioimaan säännöllisesti. Ideaalitilanne olisi sellainen, että menisit kauppaan, poimisit ostoksesi hyllyistä, siirtyisit kassalle maksamaan, jonka jälkeen poistuisit ostoksinesi paikalta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kauppareissu menisi juurikin näin sujuvasti ja vaivattomasti, mutta valitettavasti totuus on tässäkin asiassa täysin toisenlainen.

  Lähestyn asiaa nyt autoilevan asiakkaan näkökulmasta. Kauppareissun ihanuus alkaa heti kaupan parkkipaikalta, jossa kaikki mukavat kanssa-asiakkaat tärisevät niissä omissa pikku kittilaatikoissaan. Parkkipaikalta löytyy kuskeja, jotka pysäköivät sujuvasti ensiyrityksellä keskelle ruutua, mutta toisen ääripään autoilijat tarvitsevat parkkiruutuun osuakseen minimissään kuusi yritystä. Jälkimmäisenä mainitut kuljettajat ajavat jumalauta eteen, taakse, sivulle, katolle, tehden pari volttia ilmassa ja silti kaikkien kevätjuhlaliikkeiden jälkeen lopputulos on aina ihan yhtä perseestä.  Kytkimet luistavat ja moottorit huutavat kuolemaa!!  Eipä siinä mitään, mikäli tällaisen ajoharjoittelijan sompailut koskisivat vain häntä itseään, mutta yleensä nämä tärisevät ääliöt halvaannuttavat touhuillan vähintään puolet koko parkkipaikasta. Kukaan ei pysty liikkumaan minnekään, kun nämä liikenneterroristit harjoittelevat autoilun alkeita kauppojen parkkipaikoilla!

   Päästyäsi lopulta parkkipaikkaa terrorisoivasta pösilöstä ohi ja löydettyäsi oman parkkiruutusi, onkin vihdoin aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
 Esimerkitapauksessamme haluamme tietenkin nostaa muutaman kympin käteistä automaatista. Katsoessasi pankkiautomaattia parkkipaikalta, ilahdut siitä, että se on vapaana ja saat rahasi kerrankin ilman mitään sen kummempia hampaiden kiristelyjä.
Kävelet kohti "seinää" ja tietenkin jostain tulee ihan järjetön ihmisryntäys ja saat kirota eteesi kertynyttä jonoa.
Tyypilliset automaattiasiakkaat kaivavat sen rahapussinsa esille vasta siinä vaiheessa, kun ovat ehtineet ensin vallata automaatin itselleen.
Siinä sinä sitten seisot kortti valmiina kädessäsi katselemassa, kun  joku dorka penkoo kassiaan.
Viiden minuutin laukkujen, taskujen, perseen yms, paikkojen penkomisen jälkeen se oma kortti vihdoinkin löytyy ja alkaa ihmettely siitä, miten automaatti toimii.
Olisit itse tehnyt jo ainakin viisitoista käteisnostoa.

   Pankkiautomaatilta on kätevä lukea sähköpostinsa ja päivittää facebook-tilansa, siinä rahoja nostaessan. Päivän uutisotsikot löytyvät myös pankkiautomaateilta.
Itse en ole oppinut vielä käyttämään näitä pankkiautomaattien suosittuja lisäominaisuuksia ja luulenkin, että niiden hallinta vaatii vähintään datanomin, tms turhakkeiden koulutusta.
Pankkiautomaattiepisodin kruunaa kuitenkin se, että joku helvetin tampio sytyttää röökin jonottaessaan ja kaikki muutkin jonottajat saavat nauttia hänen keuhkosyöpähankkeensa aromeista. Pääovelta löydät kirjavan seurakunnan lisää näitä käveleviä keuhkosyöpämainoksia.
Miksi se rööki pitää polttaa juuri siinä suurimmassa ihmisvirrassa?? Yleinen ilmiö on se, että tupakoitsijat kävelevät kaupan ovelle, kaivavat tupakan esille ja sytyttävät sen. Eikö sitä röökiä voi sytyttää jo siellä parkkipaikalla, jossa ihmismäärä on edes hieman pienempi, kuin oviaukolla?  Tupakoitsijoille on turha edes yrittää puhua järkeä, sillä oman havaintoni mukaan he ovat  lähes aina lihavia, vähä-älyisiä ja muutenkin enimmäkseen yhteiskuntamme pohjasakkaa.

   Saatuasi sitä kirottua käteistä, siirryt vihdoinkin kaupan sisätiloihin. Haluaisit vain hoitaa asiasi ripeästi ja sujuvasti, mutta turha toivo. Edessäsi laahustaa lähes poikkeuksetta lauma paskaperseitä, joilla ei tunnu olevan mikään kiire minnekään. Ohi et pääse miltään puolelta, et sitten millään!
Voisit toki yrittää ohittaa näitä  orgaanisia esteitä sivukäytävien kautta, mutta idea on syntyessäänkin jo kuollut.
Ymmärrän kyllä, että ihmiset haluavat vaihtaa kaupassa kuulumisiaan, mutta sitä en ymmärrä, että miksi tähän sosiaaliseen kanssakäymiseen valitaan aina kaupan ahtaimmat kohdat??
Pysähdyt siihen esteen kohdalle eikä kukaan väistä tietenkään milliäkään mihinkään suuntaan. Hetken seisoskelun jälkeen sanot kiukkupäissäsi: "ette sit pysty olemaan enää yhtään enempää tiellä"- tyylisiä kommentteja ja saat itse osaksesi hyvin paheksuvia ja tuomitsevia katseita. On se jumalauta kumma, että tukitaan käytävä kokonaan ja sitten, kun asiasta mainitaan niin ollaankin valmiita heittäytymään uhrin osaan.

   Kauppaan mennessään on myös vähintäänkin suotavaa kaataa päälleen ämpärillinen halpaa hajuvettä tai vaihtoehtoisesti jotain menneniä tms, kusiliemiä. Kaupoissa kävelevien wunderbaumien toista ääripäätäkin tavataan valitettavan usein hyllyjen välissä, etenkin kesäaikaan.
Aromit ovat taivaalliset, kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja vimeisestä peseytymisestä on aikaa vähintään  kaksi viikkoa.
 Paheksuavia katseita saat osaksesi taas, kun mainitset kovalla äänellä: "hyi vittu, että toi äijä haisee vehkeeltä" tai "mä luulin, että täällä on jossain hyllyjen alla vanha kärpänraato, mut sehän olikin toi äijä tuolla, joka ei ilmeisesti tiedä miten saippuaa käytetään".
On se vaan ihmeellinen asia, ettei aikuinen ihminen osaa pitää hygieniastaan minkäänlaista huolta. Tollasille hajuhaitoille pitäisi antaa ikuinen porttikielto kaikkialle.
 Kesällä on kuuma ja hiki virtaa varmasti meillä kaikilla, mutta tuore hiki ei taatusti haise sellaiselta pistävältä kalmalta, jota noista puolispurguista kesälomalaisista kumpuaa.
Minne on hävinnyt se kultainen keskitie? Toinen ryhmä liuottaa hajusteillaan koko orvaskeden itsestään helvettiin ja toiset peseytyvät kerran kesässä, luullen kultaisen keskitien tarkoittavan kultaisen suihkun keskitietä!!

   Sompailtuasi aikasi kaupassa ja väisteltyäsi näitä laahustavia, haisevia ihmiskeiloja, huomaat viimeinkin päässeesi kassalle asti. Jono ei tietenkään etene mihinkään, sillä kassaneiti juoruaa puhelimeen  hypistellen samalla jotain paitaa tai tenapakettia.
Ikuisuuden kuluttua kassa lopettaa jaarittelunsa ja päästään seuraavan ongelman pariin: 1800-luvulla syntynyt mummo maksaa ne satasen ostoksensa viiden sentin kolikoilla.
Seuraa odottelua, hampaiden kiristelyä  ja päänsisäistä kiroilua (usein myös ihan ääneen sanottuja voimasanoja). Vartin ihmettelyn ja rahojen laskemisen jälkeen mummo pääsee pakkaamaan ostoksiaan.
Seuraavaksi joku perkeleen keskonen on siinä kukkakaalinsa kanssa ja on sanomattakin selvää, ettei kaalia ole punnittu. Kassa kipittää siis kaalin kanssa vaa´ alle.  Kassaneidin palattua takaisin ostoksista löytyy tietenkin myös punnitsematon tomaattipussi, eli kassa kipittää taas.
Kassaneiti haluaa viiltää ranteensa auki, eikä se enää itselläsikään ole kaukana.
Tuskallisen odottelun jälkeen edessäsi on ainoastaan yksi asiakas ennen omaa maksuvuoroasi. Kyseessä on joku läskiperseinen perheenäiti, joka on ostanut tietenkin koko kaupan tyhjäksi.
Itsellesi ei ole pakkauspaikkaa, sillä se puoli tuntia aiemmin asioinut mummo pakkaa yhä kamojaan, eikä se perheenäitikään selviä omista ostoksistaan vielä hetkeen. Joudut siis odottamaan, että äiti saa ostoksensa pakattua. Mummo on tässä vaiheessa pakannut jo toisen maitonsa kassiin. Toinen maito ja sekaleipä odottavat edelleen pakkaamista.
 
Päästyäsi vihdoinkin pakkaamaan niitä omia ostoksiasi, homma näyttää jo hieman valoisammalta. Saatat sittenkin saada joitain ostoksia kotiin pakkaseen ja jääkaappiin ennen, kuin kärpäsentoukat ovat ehtineet vallata ruokasi.
Se on itsestään selvää, että kassa heittää osan ostoksistasi sinne liukuhihnan alkupäähän sivuun, jotta sinun olisi mahdollisimman hankalaa saada niitä sieltä. Joudut makaamaan puolittain liukuhihnalla yltääksesi näihin ostoksiin.
Saatuasi kaikki tavarat kasseihisi, mummo pakkaa yhä vieressäsi omituisesti yksikseen puhuen. Leipä ja toinen maito on jo pakattuna, enää toinen maito pakkaamatta ja mummokin pääsee jatkamaan matkaansa. Tällä kertaa mummolla ei  ole ollut juusto lopussa, joten hän selviää kauppareissustaan nopeasti.

   Kassalinjojen jälkeen löydät aina jonkun audiovisuaalisen kusipään repimässä hihastasi: "tilaa sanomalehti" tai "avaa kännykkäliittymä". Halutessani avata liittymän, osaan ihan itsekin hakeutua moisten palvelujen pariin!!! Lehtimyyjät voivat puolestaan työntää ne lehdet vaikka perseisiinsä! Tyydyn murahtamaan iilimadolle: "suksi vittuun", tai jotain muuta kaunista ja taas tulee paheksuvia katseita! Olethan tullut kauppaan ihan vaan sen takia, että kaikenlaiset urvelot tuotehuorat voivat tulla häiritsemään ja tyrkyttämään sinulle tuotteita, joita et edes halua.

Parkkipaikalta lähtiessäsi saat todistaa ihan kaikkea sitä samaa, kuin tullessasikin, mutta vain käänteisessä järjestyksessä. Se eroavaisuus lähdössä on, että kaupan parkkipaikalta ei meinaa millään päästä päätielle, kun siinä on aina joku vanha  kalju paviaani edessä odottelemassa "tarpeeksi" turvallista väliä. Kilometrin päässä näkyy potkukelkkailija, joten eihän siihen mitenkään uskalla ajaa eteen, kun kelkkailija on risteyksessä jo kymmenen minuutin kuluttua! Odottelet siis kiltisti ihravan kaljupään takana sitä vaihetta, että päätiellä ei näy kummassakaan suunnassa yhtään ketään. Tie on tyhjä, homo lähtee liikkeelle, mutta onnistuu sammuttamaan autonsa ja tie onkin taas mukavasti täynnä autoilijoita. Koukkaat lihapään rinnalle, näytät keskisormea ja autosta kyttäillään niin hämmentyneen näköisenä. että: "mitä minä nyt muka olen tehnyt?" Mitäköhän saatana!
 Tervetuloa uudelleen!! Never!