Tänään koitti vihdoinkin se päivä, jota olen jo jonkin aikaa odotellut. Tuuli käy sopivasti naapurini suunnalle (kuolottajahomo) ja mikä parasta, hänellä näkyy olevan muutamia vieraita kylässä. Tätä tilaisuutta en yksinkertaisesti voinut jättää väliin, vaan virittelin pienen nuotion pihalleni aivan kulottajan tontin rajalle. Tunsin valtavaa mielihyvää miettiessäni siitä mitä tulemaan piti.
Nuotion sytyttyä, heitin sinne hiukan kaikenlaisia pieniä mausteita. Hain vintiltä vaimoni lumppupusseja, vanhoja kenkiä, kumisaappaita ja vanhan untuvapeiton. Koko paketti lensi kaaressa nuotioon ja savu oli taivaallinen, hajusta nyt puhumattakaan. Pihalla pyörinyt autonrengas ja pari vanhaa kumimattoa päätyivät myös liekkien nuoltaviksi. Löyhkän maksimoinniksi kastelin letkulla nuotion melkein sammumispisteeseen ja jäljelle jäi sellainen kytevä kalmapesäke, jonka aromit olisivat kaataneet vaikka täysikasvuisen karhun. Saapa taas naapuri miettiä, että kenen kanssa pelleilee.
Jätin haisevan yllätykseni pihalle kytemään ja lähdin vintille etsimään vanhaa akvaariosuodatintani. Pienen penkomisen jälkeen suodatin löytyi ja liitin sen poistoputkeen pienen pätkän kumiletkua. Seuraavaksi lähdin autotalliin, jossa minulla oli vanhassa rikkinäisessä pakastimessa ongelmajätteeksi luokiteltava ämpäri. Olen kussut ämpärin pikkuhiljaa täyteen ja pitänyt sitä varta vasten naapuriani varten odottamassa.
Tällaisena kylmänä vuodenaikana tuotokseni ei ollut alkanut sen kummemmin vielä haista, mutta naapurini ei tarvinnut olla ollenkaan huolissaan, sillä hetken päästä se haisisi ja kunnolla. Raahasin kymmenen litran ureayllätykseni nuotion viereen, heitin akvaariosuodattimen ämpäriin ja suuntasin sopivilla tukiviritelmillä sen suodattimesta lähtevän letkun kohti nuotiota. Seuraavaksi vedin jatkojohdon paikalle ja kytkin elektronisen ajastimen pumpun ja jatkojohdon väliin. Säädettyäni ajastimen kytkemään virran päälle 55 sekunnin välein ja sammumaan aina viiden sekunnin päästä käynnistymisestään oli aika testata tätä hienoa laitetta. Avo´t, virtsapumppuni toimi yli odotusten ja haju oli sanoinkuvaamattoman hirveä. Meinasin oksenstaa laitetta testatessani, vaikka seisoin tuulen alapuolella. Naapuri vieraineen sai nauttia kusen, sulaneen kumin, kytevän lumpun ja puun suloisesta sekahajusta.
Kostoni maistui makealta huomatessani naapurin väen pakenevan naamat rutussa sisätiloihin suojaan. Itsepä sodan aloitti, joten kestäkööt mulkku vastahyökkäyksenkin.
Minä olen varsin mukava ja ystävällinen mies ja kanssani on äärimmäisen helppo tulla toimeen, mutta jos kanssani haluaa riidellä niin sekin kyllä onnistuu. Uskon vahvasti vanhaan viisauteen: "niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan"
Naapurin simpanssin on aivan turha luulla, ettei hänen tempuillaan olisi seurauksia. Mikäli naapuri heittäytyy mulkuksi niin mulkku osaan olla minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti