Helsinkiläiset tampioautoilijat

   Vein aamulla amispässin tölvimän autoni peltikorjaamolle ja lähdin työasioissa vaimoni renaultilla ajelemaan kohti Helsinkiä. En voi ymmärtää, miten hän on viitsinyt ajaa tuollaisella ranskalaisella pahvilaatikolla jo lähes kaksi vuotta. Omasta mielestäni ajokokemus oli lähinnä nöyryyttävä ja pelkäsin kokoajan, että joku tuttu näkisi minut moisen auton ratissa. Joku taso se pitää olla autoillessakin! Ensi kerralla otan kyllä ihan suosiolla taksin perseeni alle jo menomatkalla, mikäli oma autoni on syystä tai toisesta poissa pelissä. Olisihan se pitänyt arvata, että jos naisen autolla lähtee pidemmälle, niin taksilla sitä tulee kuitenkin takaisinpäin. Pienemmällä vaivalla olisin päässyt jos olisin mennyt taksilla molempiin suuntiin ihan alusta alkaen. Juniin tai linja-autoihin en astu jalallanikaan, kaikenlaisen rahvaan joukkoon.
  
   Matkanteko edistyi vaimoni rämisevällä, halvasta muovista kyhätyllä katiskalla  tasaisen tappavaan tahtiin. Mitä lähemmäs Helsinkiä pääsin, sitä typerämpää liikennekäytöstä oli havaittavissa. En halua loukata ketään, mutta kyllä siellä sai valehtelematta sellaisen kuvan, että joka toista autoa ajaa huomattavan pahasti kehitysvammainen kuljettaja.
Kehäteille päästyäni meno oli, kuin jostain villistä lännestä. Ajoin navigaattorin mukaan täysin nopeusrajoitusten mukaan, mutta kokoajan oli joku mulkku huudattamassa torvea ihan puskurissa kiinni. Olisi tehnyt mieli pysähtyä ja lyödä näitä tyyppejä nyrkillä naamaan, ottaa avaimet heidän virtalukostaan ja heittää ne niin helvetin pitkälle lepikkoon, kuin kädestä lähtee. Oppisivatpa jumalauta olemaan.

   Havaitsin myös  helsinkiläisissä autoissa vakavan puutteen, sillä niissä ei tunnu olevan vakiovarusteena suuntavilkkuja, tai sitten nämä itsekeskeiset kaupunkilaistollot eivät vaan yksinkertaisesti tiedä, miten niitä käytetään.
Sanomattakin selvää oli se, että kehäteiden varrella joku mongoloidi oli vedellyt kesärenkailla ojaan. Helsinkiläiset ilmeisesti luulevat, että ensimmäinen auringonpaisteinen päivä tarkoittaa sitä, että kesä on alkanut. Nähtyäsi pilkahduksen auringosta on siis aika vaihtaa kesärenkaat alle, vaikka maassa olisikin vielä metri lunta. 
Pysähdyin katsomaan, että  kuljettajalla oli kaikki kunnossa, paikallisille moinen ei tietenkään tullut mieleenkään. Pari autoa oli matkan varrella osunut myös toisiinsa, mutta sekään ei yllättänyt vähääkään, kaiken aiemmin nähdyn perusteella.

    Päästyäni Helsinkiin, oli aika hoitaa työasiat alta pois. Saimme hierottua oikein hyvän ja tuottoisan sopimuksen, mutta en luonnollisestikaan valoita asiaa sen kummemmin tässä yhteydessä. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että syntynyt sopimus ylitti yrityksemme villeimmätkin unelmat.
Neuvottelujen jälkeen siirryimme Kasarmikadulle erääseen laadukkaaseen ravintolaan lounaalle. Ruoka oli erittäin maittavaa ja tilat viihtyisät, joten kokemus oli positiivinen lähes kailkilta osin. Ainut negatiivinen puoli paikassa olivat paikalliset nenänvarttaan pitkin kyttäilevät itsekeskeiset nousukkaat. Nämä alennuspukuihin pukeutuneet liikemihet luulivat olevansa koviakin businesshaita vaikka pyörittelevät todellisuudessa pelkkää nappikauppaa. Antaa poikien silti leikkiä. Ravintolaa kyseisistä asiakkaista  ei tietenkään voi syyttää, sillä luonnollisesti Helsingissä pyörii helsinkiläisiä.

   Lounaan jälkeen oli aika lähteä ajelemaan pikkuhiljaa kohti kotia, mutta vajaan kolmenkymmenen kilometrin ajon jälkeen  vaimoni savustuslaatikko sanoi työsopimuksensa irti. En tiedä mikä siihen tuli, mutta matka katkesi joka tapauksessa tien varteen. Olettaisin, että suurin ja ylitsepääsemättömin vika siinä autossa oli se, että se oli valmistettu Ranskassa.
Onneksi auto oli ostettu minun nimiini, joten ongelma ratkesi sillä, että myin koko paskan jonkun paikallisen finninaaman riesaksi. Tankissa oli bensaa ehkä 70 euron edestä, eli itse autosta sain satasen myyntihinnalla 30 euroa. En tiedä, mitä tämä visvanaamainen lapamato autolla luulee tekevänsä, mutta jopa 30 euroa oli tuollaisesta vehkeestä liikaa. Onpa ainakin hyvä syy ostaa vaimolle ihan oikea auto tilalle. Tässä perheessä ei ranskalaisilla jatkossa ajella.

   Kulkuneuvon omistussuhteiden vaihduttua, tilasin taksin ja matkustin sillä kotiin. Matkalle tuli kohtalaisesti hintaa, mutta rahaa se lopulta vain on. Taksin nahkaisella takapenkillä oli jopa ihan mukavaa, eikä tarvinnut välittää liikenteestäkään enää mitään.
Soitin hetken mielijohteesta kajakkiäijällekin. Harrastuksiini kuuluu kesäisin aika paljon melontaa ja  veneäijästä on tullut minulle vuosien varrella jo jonkinasteinen ystävä. Vaihdamme talvisin kuulumisia toisinaan, eli soitossani ei ollut mitään outoa tai epäilyttävää.
Juteltuamme hetken niitä-näitä, tämä veneäijä kertoi oudosta puhelusta, jonka oli saanut tuntemattomalta naiselta. Oli siinä itselläni pokassa pitelemistä, kun äijä kertoi naisen kyselleen avioeron etenemisestä, tapaamisesta, jne.
Kohtalon oikusta, tämä venepelle on juuri itse käynyt läpi pitkän ja vaikean eroprosessin. Veneapina oletti, että kyseessä olisi joku  hänen exänsä sairas pila.
Pokkavaikeuteni olivat sitä luokkaa, että minun oli valehdeltava saavani toisen puhelun. En olisi kestänyt puhelimessa enää hetkeäkään, sillä olin räjähtämäisilläni nauruun. Tästä ei oikein ollut varaa jäädä kiinni, sillä pelissä on vuosien ystävyys ja jos veneäijä päättäisi heittäytyä hankalaksi, hän saattaisi antaa numeroni tälle naiselle. Niin hullu minäkään en ole, että olisin enää yhteydessä tähän lähes täydellisyyttä hipovaan naiseen. Minulla on vahvasti sellainen olo, että vaimoni saisi tietää tavalla tai toisella tapahtumien kulusta ja siinä vaiheessa avioerostani tulisi helpolla todellinen.

   Jaoin osan Vaasan tapahtumista taksikuskin kanssa ja hän nauroi vedet silmissä tilannetta. Eipä ollut kuskilla kovinkaan kaksinen käsitys moraalista tai lähimmäisenrakkaudesta. En ole ollenkaan ylpeä teoistani ja on ikävää, että viaton tyttö joutui tilanteessa pelinappulaksi. Välillä sitä vaan huomaa pienessä nousuhumalassa, että pillun vetovoima on vain yksinkertaisesti suurempi, kuin maan vastaava.