Kihlajaisia, kusta ja kuparilauteita

 Tyttäreni Camilla ilmoitti taannoin tulevansa esittelemään kihlattunsa, josta olen tähän mennessä kuullut ainoastaan pelkkiä juttuja. Olen ymmärtänyt, että pariskunnan yhteinen elämä on ollut yhtä ilotulitusta ja tyttäreni sydän on täyttynyt puhtaasta rakkaudesta. Kyseinen seikka lämmittää omaakin mieltäni, sillä tyttäreni onni on samalla omakin onneni.
Täytyy sanoa, että olin varsin iloinen tyttäreni puolesta ja odotin malttamattomana millaisen ruhtinaan, paronin tai herttuan tulisinkaan vielä tapaamaan. Camillan arvostelukyky oli aina ollut timantinkova, enkä epäillyt hetkeäkään, että rakkaus voisi sokaista tyttäreni arviointikykyä millään tavoin. Miten väärässä olinkaan, sillä Amor ei ollut pelkästään sokaissut tytärtäni vaan kaivanut samalla hänen silmänsä kokonaan ulos hänen kauniilta kasvoiltaan.

Olen varsin iloinen silti siitä, että voin vihdoinkin kertoa olevani isä. Ukrainanssa riehuva sota on ollut yhtä tragediaa, mutta on siinä ollut silti se hyväkin puoli, että kyseinen selkkaus on nyt vihdoinkin surmannut Venäjän armeijan johdosta erään KGB-taustaisen kenraalin, joka on pitkään yrittänyt löytää  minusta jonkinlaista heikkoa kohtaa, jonka avulla iskeä minua vastaan. 
Turvallisuussyistä en ole ennen uskaltanut mainita olevani isä, jottei perheeni joutuisi vaaraan.
Vaimolla ei ole niin väliä, sillä jos joku uskaltaisi kidnapata kyseisen pirttihirmun, hän taatusti katuisi sitä alta aikayksikön. Edes masokisti ei viettäisi vapaaehtoisesti hetkeäkään rakkaan vaimoni seurassa, mutta se siitä  aiheesta.

Olimme sopineet, että nuori pari saapuisi kartanolleni kello 16 ja aikaa heidän saapumiseensa oli enää muutama hassu minuutti. Ilmassa leijui herkullinen illallisen tuoksu ja täytyy sanoa, että tässä kohtaa vanha isäukko ei meinannut enää pysyä nahoisaan jännityksen vuoksi.
Lopulta sitkeä odotus palkittiin ja pihatiellä näkyi lähestyvän auton valot. Säntäsin malttamattomana ulo-ovelle vieraitani vastaan.

Järkytykseni oli suuri, sillä pihalleni ilmaantui arvoauton sijaan joku vanha koliseva ja ruosteen raiskaama Peugeot. Luulin luonnollisesti, että tontilleni oli saapunut joku herran lähettiläs, kaupparatsu tai jokin muu onnen onkija, mutta järkytyksekseni huomasin, että peltiaskin etupenkillä istui joku ylipainoinen toppatakkiin pukeutunut pönäkkä möhömaha, sekä rakas tyttäreni Camilla.
Toppatakkitomppeli avasi säilykepurkkinsa oven joka rääkäisi ilmoille tuskaisen ulvahduksen ja olin samalla varma, että nukuin pahinta painajaistani.

Hetkeä myöhemmin tyttäreni seisoi edessäni tämän lihava sirkuskääpiö vierellään.
"Hei Isä" -Huudahti tyttäreni leveä hymy kasvoillaan.
"Hei" -Vastasin hämilläni ja jatkoin: "Eikö se sun mies päässytkään mukaan? Voit lähettää tämän ûber kuljettajan helvettiin mailtani. Pääset sitten autonkuljettajani kyydissä kotiin, kun sen aika on. En halua, että tämän tollon auto vuotaa öljyä tai muita kemikaaleja pihamaalleni."
"ISÄ!"-huudahti Camilla ja hänen kasvoiltaan oli hävinnyt se aurinkoisuus, joka oli koristanut niitä vielä hetkeä aiemmin.
"Mitä nyt?" -Kysyin tyttäreltäni hölmistyneenä.
"Hän on kihlattuni Pauli, eikä mikään ûber kuski. Hän on ammatiltaan sähköasentaja."- Totesi Camilla monotonisesti.
Leukni loksahtivat hämmästyksestä ammolleen, enkä voinut uskoa kuulemaani. Hieraisin epäuskoisena silmiäni ja totesin: "Onko tämä nyt joku vitsi? Sinulla on aina ollut vähän omituinen huumorintaju, mutta tämä menee jo sinunkin skaalallasi räikeästi yli. Väitätkö siis todellakin, että tämä lihava tyylitajuton patukka on muka elämäsi suuri rakkau?."
"Väitän." -Totesi tyttäreni äänensävyllä, joka oli niin kylmä, että sulamisen alkaneet napajäätiköt lähtivät jäähtymään sellaisella nopeudella, että koko ilmastonmuutos oli kertaheitolla ratkaistu.
"Ai anteeksi hirveästi. Erehdyin räikeästi. Tulkaa toki peremmälle" -Totesin parivaljakolle ja tuijotin tyrmistyneenä edessäni pönöttävää läskinaamaista sähkömiehen irvikuvaa.

Päästyämme eteiseen, hovimestarini otti vastaan vieraiden ulkovaatteet ja totesin hänelle: "Siirrytään protokollaan B3."
Hovimestarini nyökkäsi ja haki eteisen kaapista suuren pullollisen tuholaisentorjunta-ainetta ja suihkutteli vieraitteni ulkovaatteille ja sen jälkeen myös heidän päälleen suuren annoksen permetriiniä.
Nyt oli ainakin varmistettu, ettei pullukasta levinnyt parketilleni täitä, luteita tai torakoita.
"Isä!" - Huudahtin tyttäreni taas ja odotti selkeästi jonkinlaista selitystä.
"Vain varotoimenpide.  Täällä suihkutetaan kaikki vieraat alkoholipitoisella suihkeella koronan leviämisen ehkäisyksi."-Totesin iloisena.
Camilla kyttäsi minua epäuskoisena, eikä selkeästi uskonut selitystäni, mutta tyytyi silti toteamaan happamasti: "Vai niin."

Syötyämme liian laadukkaan aterian Paulille, päätin ehdottaa ryypyn juomista, mutta Pauli kertoi, ettei hän käytä alkoholia ollenkaan, sillä hän on kuulemma toipuva alkoholisti.
"Jumalauta! Nyt sinä kyllä juot ja siitä ei neuvotella."-Huusin ja löin nyrkkini tammiseen pöytään.
"Isä!" -Huudahti tyttäreni, mutta keskeytin hänet toteamalla: "Vaiti tytär! Minun ruokasalistani ei kukaan ole koskaan poistunut kuivin suin ja siihen sääntöön ei tämä pökkelö kyllä tee poikkeusta."
"No jos minä sitten puoli lasia.." -Änkytti hämmästynyt Pauli ja skoolasimme hetkeä myöhemmin tuplaviskin merkeissä.

Aterian jälkeen vein vastahakoisen Paulin saunaan kanssani. Olen sitä mieltä, ettei mikään ole parempi paikka tutustua uuteen ihmiseen, kuin saunan lauteet.
Pauli vaikutti hämmentyneeltä saunani ovella ja totesi henkeään haukkoen: "Onko tämä auditorio muka sauna?"
"Onhan tämä vähän pieni, mutta ajaa asiansa." Totesin tenukepille, joka joi jo varsin mieluisasti olutta saunan ovella.
"Pieni? Tämähän on valtava. En ole ikinä nähnyt näin suurta saunaa. Olohuoneenikin on vain viidesosa tästä ja minulla on sentään ihan mukavan kokoinen olohuone." -Haukkoi Pauli henkeään.
"Tämän kopin koko on muistaakseni jossain 180 neliön paikkeella, en muista näitä kaikkia ulkoa, sillä meillä on täällä henkilökkunaan sauna mukaan luettuna seitsemän saunaa." -Kerroin Paulille tylsistyneenä.

Istutin Vieraani saunan vasemmalla seinustalla oleville eräästä venäläisestä purjelaivasta kopioimilleni kuparilauteille. Pauli huudahti tuskissaan, kuin 120 asteinen kupari poltti hänen persettään.
"Mitä ihmettä?" -Ulvoi viskeraali tuskissaan.
"Nämä on tällaiset venäläistyyppiset lauteet, jollaiset heillä oli aikoinaan eräässä purjelaivassa. Olet sen verran ryssän oloinen kaveri, että ajattelin tehdä olosi kotoisaksi." -Kerroin saunavieraalleni.
Pauli vaikeroi tuskissaan ja pyysi minua katsomaan oliko palohaava hänen perseessään niin vakava, että se vaatisi sairaalahoitoa."
"Kuulepas nyt hintti. Sinua saattaa kiinnostaa miesten karvaiset perseet, mutta älä erehdy luulemaan, että kaikki ympärilläsi olisivat yhtä kieroon kasvaneita, kuin itse olet." -Karjuin homppelille ja terästin sanojani lyömällä häntä kuparisella löylykauhalla voimieni takaa juuri poltetulle perseelle.
Sivallukseni sai Paulin kaatumaan lattialle ja hän vaikeroi selinmakuulla lauteideni edessä, jolloin näin hänen surkean kullinsa, tai sitten en nähnyt, riippuu katsantokannasta.
"Mitä helvettiä!" -Karjuin ja osoitin lattialla vaikeroivan traanirullan haarojen väliin. "Sinähän olet perkele tuppikulli! Tällä saatanan nysälläkö sä meinasit tyydyttää tyttäreni? On sinulla jumalauta otsaa."
Tilasin pari henkilökuntani jäsentä saunaan mittanauhan kanssa ja Paulin meisseli pakkomitattiin mahonkisten lauteiden edessä.
"Seitsemän senttiä ja kehtaat kihlautua tyttäreni kanssa. Kuulepas nyt kuoriainen. Tämä tilanne ei nyt vetele ollenkaan, eikä vetele tuokaan...ei ainakaan minun tyttäreni kirkkoveneessä. Alle 20 sentin kullilla, et mene lähellekään tytärtäni." -Karjuin raivoissani ja kusin lattialla edelleen makavan sähkömiehen päälle."

Poistun tuohduksissani saunasta suihkun puolelle ja jätin vävypoikakokelaani nauttiman saunan lämmöstä.
Peseydyttyäni palasin tyttäreni luokse, joka ihmetteli mihin olen jättänyt hänen miehensä.
"Hän jäi vielä saunaan, mutta minun pitää pyytää sinulta anteeksi. En olisi saanut antaa hänelle sitä ryyppyä. Hän on todellakin kovan luokan alkoholisti. Hän sai jonkinlaisen delirium-kohtauksen saunassa, meno oli varsin villiä.
Ensin hän yritti todistella miehuuttaan istumalla kiukaalla ja persehän siinä sitten paloi. Seuraavaksi hän höpötti jotain järjetöntä kuparisista lauteista. Sitten hän maksai saunan lattialla selällään ja kusi hohottaen päällensä ja lopulta hän yritti vielä saada henkilökuntaani mittaamaan kulliansa, kun minun tytärtäni ei alle 20 senttisellä kuulemma tyydytetä.
Minä en tietenkään kenenkään vehkeitä kyttäile, mutten voinut olla näkemättä hänen sukukalleuksiaan ja niiden kalleuksien perusteella taitaa olla kyseessä aika köyhä suku, sillä hänen asettamansa vaatimustaso taitaa jäädä noin viisitoista senttiä vajaaksi." -Kerroin saunan tapahtumista tyttärelleni, joka juoksi hämmästyneenä ja huolissaan etsimään miestään.

Camilla löysi punaperseisen miehensä hoipertelemasta suihkutiloista sekavana ja kuselta haisevana. Tyttäreni oli varsin järkyttyneen oloinen ja päätimme yksimielisesti, että hänen miehensä tarvitsisi nyt ammattiapua. Tilasimme paikalle ambulanssin, joka vei sekavan kuparilauteista puhuvan kullinmittaajan mukanaan. 
Tyttäreni lähti samalla kyydillä miehensä mukaan, joten mukava iltamme päättyi yllätten siihen, että Pauli sai jonkinlaisen sekopääkohtauksen. Hän ei selkeästi ollutt sopiva mies tyttärelleni ja toivon, että hän itsekin ymmärtäisi saman asian.

Illan päätyttyä käskin palvelivelusväkeäni hoitamaan paikalle luottotimpurini, joka vihtaisi kuparilauteet tavallisiin. Kyseiset lauteet ovat vaaralliset ja joku pahaa-aavistamaton saunavieras voisi vielä poltta perseensä niihin.

Tieterroria ja hyväntekeväisyyttä

 Ajelin kaikessa rauhassa Ferrarillani, kun tuulilasiini osui edessä ajaneen auton sinkoama renkaan nasta, tehden samalla tuulilasiini suuren iskeymän.
"Saatana!" -Karjuin autossani ja puin nyrkkiäni edessä ajavalle Pissan-kuskille. 
Minua ei sinänsä haitannut tuleva tuulilasin vaihto rahallisessa mielessä, sillä tappio ei ollut sen kummempi.
Minun tuloillani tällaiset tuulilasit vaihtotöineen vastaavat alle kahden minuutin työpanosta, joten rahasta se ei ole koskaan kiinni, näitähän voisi rikkoa ihan huvikseenkin.
Olen kerran vaihdattanut kurasta likaantuneen lasini uuteen, sillä vain köyhät ja seksuaalivähemmistöjen edustajat pesevät lasejaan huoltamoiden bensapumppujen äärellä olevilla sieniharjoilla. En myöskään halua kyseistä työtä palveluna, sillä minun autoanihan eivät mitkään homoseksuaalit kanki tanassa hivele, sitä vartenhan heillä on toisensa.
Minua harmitti tässä  rikkoutuneessa tuulilasissa se suunnaton vaiva, kun joudun etsimään puhelimeni pikavalikosta numeron ja saan selittää jollekin palkolliselleni, että tuulilasi pitää taas kerran vaihtaa.

Survaisin kaasun pohjaan ja Ferrarini ampaisi renkaat sutien sellaiseen kiitoon, että olin alta aikayksikön lasini tahallaan särkeneen liikenneterroristin rinnalla. Avasin oikean puoleisen sivulasini ja viskasin voimieni takaa sattumalta hanttarin lattialla lojuneen moska-vasaran kiusaajani takaoven lasista sisään. Heitossani oli sen verran voimaa, että rautapäinen ohjukeni lensi koko auton läpi, paiskautuen voimalla toisenkin puolen takalasista läpi.
Hölmistynyt parrakas trasselinaama menetti autonsa hallinnan ja paiskautui voimalla katukivetykseen, josta auto lensi ilmassa muutaman metrin matkan. Ilmalento päättyi neljän tai viiden kuperkeikan jälkeen siten, että auto jäi kyljelleen tien vieressä kasvavaa lehmusta vasten ja sisällä täyden linkouksen saanut papparainen oli saanut kokea ilmaiseksi huvipuiston hurmaa. Pappa itse selvisi rytäkästä valitettavasti vähäisin vammoin.

Pysähdyin autorusinan viereen ja huusin äijälle: "Mikä helvetti sinua oikein vaivaa? Ensin ammuskelet liikenteessä viattomia kanssa-autoilijoita rengasnastoilla ja sitten alat korjailla ajamaasi autoa moskalla. Olet selkeä hullu ja niin totta, kuin nimeni on Gunnar Malmqvist, aion saattaa sinut hoitoon. Muistapa nimeni: Gunnar Malmqvist!"
Kerroin äijälle erään liikemiehen nimen, joka oli kuukautta aiemmin vienyt nenäni edestä varsin tuottoisan diilin. Olin päättänyt kostaa äijälle vilunkipelin  ja nyt olin saanut kostoni. Parasta kaikessa oli se, että kyseinen traanikallo omisti saman värisen Ferrarin, kuin itsellänikin on, joten palaset loksahtelivat varsin hyvin paikoilleen.
Otin ukon parrasta kiinni, pyöräytin sen kierroksen verran nyrkkini ympärille ja kiristin otetta niin, että ukko kiljahti kivusta. 
"Muistakin jakossa, ettei Gunnar Malmqvistille vittuilla, saatanan torakka!" -Karjuin äijälle, potkaisin häntä polvellani sukukalleuksille ja jätin tämän maahan lyhistyneen tuppikullin vaikeroimaan puolittaisessa sikiöasennossa kadulle."

Hyppäsin autooni ja ajoin sen tarkoin valitusta paikasta mereen, jottei sitä lähiaikoina löydetä. Olihan tämä ehkä hintava uhraus, sillä auto oli vielä niin uusi, ettei tuhkakuppikaan ollut ehtinyt tulla, kuin puolilleen sikarintumpeista ja tankissakin oli vielä neljännes polttoainetta jäljellä." 
Tästä viisastuneena tilasin talliini kaksitoista uutta Ferraria, jos vaikka jatkossakin tulee odottamattomia yllätyksiä vastaan. 

Kyseinen nastaepisodi oli katkaissut ikävästi matkani varsinaisen määränpään ja jouduin ajamaan seuraavana päivänä uudestaan pankkiin. Olin ollut aikeissa lahjoittaa Ukrainan hätää kärsivälle kansalle pienehköä tukeani ja päätin samalla kaksinkertaistaa mitättömän avustukseni kahteen sataan miljardiin euroon. aiemman sadan miljardin sijaan.
Kyseinen summa vastaa noin viiden kuukauden palkkaani, joten ei tässä silti puille paljaille jäädä. Olen tehnyt vuosikymmeniä töitä ja tällaiset avustukset ovat nappikauppaa minulle. Toivon silti, että näillä rahoilla saadaan hätää kärsivälle kansalle pari tyynyä ja peittoa.