Saatana! Anteeksi karski aloitukseni pitkän hiljaiselon jälkeen. Olen viettänyt laatuaikaa nimeltä mainitsemattomassa Etelä-Amerikkalaisessa vankilassa. Minut lavastettiin karkealla tavalla syylliseksi huumausainerikokseen, jonka kanssa minulla ei tietenkään ollut minkäänlaista tekemistä.
Kaikki alkoi siitä, kun lähdin kaverini Rainon polttareita viettämään. Me ei tietenkään olla mitään likaisia homoseksuaaleja ja se on tietenkin omalta osaltani hyvin selvä, mutta Rainon piti todistella olevansa hetero, joten hän raahasi meidät ilotaloon. (surutalo se kyllä omasta mielestäni oli)
Itselläni ei normaalioloissa ole tietenkään tarve maksaa seksistä, kyllä se niin on, että ennenmmin naiset maksaisivat minulle jos joku ylipäätään maksumieheksi joutuisi. Minulla on vientiä niin paljon, että oveni takana on aina naisia jonoksi asti. Nyt kävi kuitenkin niin, että meskaliinipäissäni suostuin Rainon ideaan. Istuimme hetken katsellen tarjontaa ja Raino lähti nopeasti sarvi tanassa valitsemansa suohirviön matkaan. Edelleen kyseenalaistan herran suuntaumuksen, sillä ainoastaan eläimiinsekaantuja voi kiihottua sellaisesta lehmän, lampaan ja sian risteytyksestä. Kaiken muun lisäksi tämä epänainen oli niin lihava, etten yhtään ihmettele Rainon tarvetta poiketa paikallisessa "Mätänetissä" ostamassa liuotinta käsiensä pesuun, ei se rasva vähemmällä irtoa. Jos olisin itse havantunut moiseen möykkyyn sekaantumisesta, haluaisin itselleni vähintään uuden kullin.
Valitsin pitkään ja hartaasti kunnes jostain eteeni lipui paikan lippulaiva. Tämä pitkäsäärinen rotunainen oli aivan eri luokkaa, kuin kotona ristipistoja värkkäävä navettapiikaa muistuttava vaimoni, joka toki avioituessa oli hänkin varsin menevä pakkaus.
Rainon työstäessä mursuaan aloin minä riisua omaa herkkupaalani, mutta varsin kipeäksi koitunut erektioni laski alta aikayksikön, kun tämän abominaation alushousuista löytyikin kivekset.
Mainitsin pelkät kivekset, sillä ne olivat valehtelematta karttapallon kokoiset ja siellä poimujen joukossa oli sen luokan tuppikulli, että tämä kaveri olisi jäänyt luokalleen meidän maamme neuvolassa.
Asiasta ehkä hivenen järkyttyneenä sain pienimuotoisen raivokohtauksen ja sivalsin kaveria nyyteille sellaisella kierrepotkulla, että tämän ladyboyn pään sisällä planeetat hakivat uusia kiertoratojaan.
Jumalauta! Minua loukattiin verisesti. Eniten tässä jupakassa järkytti se, että tämä kiveskeisari oli kasseineen päivineen enemmän nainen, kuin vaimoni.
Seuraava muistikuvani onkin siitä, kun keräsin itseäni ja vaatteitani öisiltä kaduilta. Oikeus on voittanut taas! Minua huijattiin ja silti minut heitettiin kadulle ja tämä kiveslady sai jatkaa omaa liiketoimintaansa, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Kokemastani sisuuntuneena sieppasin kadun varresta liikennemerkin ja lähdin siihen samaiseen surutaloon hakemaan oman käden oikeutta.
Saavuin paikalle ja pistin "odotushuoneen" uuteen uskoon. Hetken heiluttuani paikallinen poliisi saapui paikalle ja raahasi minut suoraan poliisiautoon. Poliisia ei kiinnostanut kuulla, mitä olin kokenut vaan sain laitoksella ensimmäiseksi kumihanskan anneliini. Yllätys, yllätys he löysivät viemäristäni kondomin, joka oli täynnä kokkelia. Sanomattakin on selvää, että poliisi oli vetänyt kyseisen nyssäkän omasta perseestään ja lavasti minut syylliseksi, suojellakseen omaa virkistäytymispaikkaansa.
Selväähän on, että tällaiset laitokset ovat paikallisen virkavallan suojeluksessa, sillä heidän omat vaimonsa ovat vielä karmivampia karvaisia ämmiä, kuin oma vaimoni.
Erinäisten muodollisuuksien jälkeen minut todettiin syylliseksi ja jouduin lusimaan paikalliseen rotankoloa muistuttavaan homeiseen loukkoon. Vittu, en ole ikinä nähnyt samanlaista kokoelmaa tolloja, kuin niiden muurien sisäpuolelle oli kerätty.
Ajattelin, että tällaisessa korruption kehdossa kaikesta selviää rahasta ja erinäisten käänteiden kautta Raino toimitti vartioille kivan ruskean kirjekuoren, jossa oli sisällä viikon tuloni, eli käytännössä tämän paskasakin elinikäinen yhteenlaskettu palkka (125 000 euroa)
Vartija otti rahat hymysuin vastaan ja kertoi viettävänsä seuraavan vuoden jupakan ilotalossa.
Muutaman vuoden lusittuani joku suomalainen läski aktivistihuora ilmaantui paikalle selittämään minulle, miten hän aikoo pelastaa minut. Huomasin tilanteeni koittaneen ja annoin tämän rumiluksen imeä sykkivääni palkaksi avusta.
Tämä sirkuslehmä onnistui, kuin onnistuikin puhumaan paskaansa jollekin munattomalle virkamies rotalle ja lyhyestä virsi kaunis, nyt olen Suomessa.
Pari viikkoa olen saanut viettää kotonani ja alan taas kaipaamaan takaisin vankilaan. Mikään ei voi olla karmeampi kohtao, kuin elää saman katon alla pitsiä nypläävän herahtaneen lehmätär-vaimoni kanssa.
Karmeinta kaikessa on kai se, että vaimoni on hieronut jonkinlaisen naapurisovun aikaan kaikkien noiden idioottien kanssa, jotka myrkyttävät olemassaolollaan tämän meidän hienon naapuruston ilmapiiriä.
Jahka tunnekuohuni hieman laantuu, tulen kirjoittamaan vähän yksityiskohtaisemmin vankilavuosistani. Nyt on kuitenkin aika ruveta ryyppäämään juhannusta ja kipata peräkärryllinen sianlantaa kulottajahomon terassille.
