Isyyden onni ja autuus.

 Saatana! Isänpäivä meni ja oma tyttäreni ei muistanut rakasta isäänsä millään tavoin ja löi minulle jopa luurin korvaan,  tiedustellessani häneltä, olisiko hän tulossa kartanolleni isänpäivälounaalle. Tyttäreni on ollut omituisen nuiva minua kohtaan siitä lähtien, kun kävin saunomassa hänen poikaystävänsä kanssa vaatimattomassa hikihuoneessani. 
On käsittämätöntä, ettei appiukko saisi lainata vävykokelasta edes saunan ajaksi vaan senkin ajan omistushaluinen tyttäreni haluaisi pitää tuota tuppikullisoturiaan lieassaan.

Yhteinen isänpäivä meni siis mönkään ja päätin antaa hyvälle ystävälleni Jalosaaren pökkelölle oikein ikimuistoisen isänpäiväkokemuksen. 
Varasin juoksevien menojen holvistani salkullisen rahaa mukaani ja suuntasin kaupungille työvoimaa palkkaamaan. Huomasin ilokseni, miten avuliaita ja moraalittomia kadulla liikkuva köyhälistö voikaan olla, kun heitä kannustaa muutamalla viisisatasella.
Eräskin viimeisillään raskaana oleva nuori nainen meni oikein mielellään soittamaan rakkaan naapurini ovikelloa ja hieman kyselemään pölvästin elatusinnokkuutta.

Paria tuntia myöhemmin samaisella ovella oli teinipoika, joka kertoi kuulleensa äidiltään, että herra lerppakulli on pojan biologinen isä ja hän  oli kokenut oikeaksi tutustua rakkaaseen isäpappaansa juuri kyseisenä päivänä. 

Päivän kruunasi hetki, jolloin tältä mulkulta tultiin ottamaan oikeuden määräyksellä isyystesti, kun äijä oli onnistunut jotenkin sillä tuppikullillaan raiskaamaan jonkun ja saattamaan tämän teollaan raskaaksi. Vaimonsa ilmeisesti sai tarpeekseen tästä farssista ja havahduin kaiken sen huudon keskellä rakkaiden naapureitteni pihaan sinivalot vilkkuen kurvaavan maijan meluun. Tässä vaiheessa minäkin otin ja lähdin kävelemään huolestuneena naapureiden luo ja kyselin mitä tämä mies on tällä kertaa tehnyt. Poliisihan tarttui välittömästi sanomisiini ja pyysi kertomaan mitä tiedän miehen edesottamuksista. Leikin pelokasta vakuuttaakseni virkavallan siitä, että olemme tekemisissä häikäilemättömän narsistin kanssa, jolla on tapana verhota omat tekosensa aina jonkun muun syyksi ja pyysin käymään kyselemässä myös naapurin Penalta, mitä hän tietää tästä Jalosaaren kyrvästä. Vakuutin naispoliisin siitä, että koko naapurusto on ollut varpaillaan siitä asti, kun tämä mies on alueelle muuttanut. Taisin samalla vakuuttaa neidin jostain muustakin, sillä olemme menossa oluelle hänen työvuoronsa jälkeen. 

Opastin siis kiltit poliisit Penan tontille ja siellähän mies haravoi heinäharavalla jostakin tontilleen ilmestyneitä kahta ja puolta sataa kiloa puolimätiä silakoita, jotka eräs ystävällinen kalastaja oli pari päivää aiemmin myynyt  nimeltä mainitsemattomalle naapuruston jäsenelle melko huokeaan hintaan. 
Poliisit katselivat hölmistyneinä mätiä silakoita haravoivaa poronpanijaa ja vuoroin minua. Päätin ottaa tilanteen haltuuni ja totesin: "Tässä tämä Pentti nyt sitten on.  Hän on lappalainen, joten se selittääkin varmasi nämä käsittämättömät puuhat, joita tekin täällä todistatte. Tuntureiden happiköyhä ilma saa ihmiset käyttäytymään näinkin omituisesti."
Poliisit tuijottivat näkyä epäuskoisina, mutta menivät kuitenkin itse asiaan ja päättivät haastatella jänkhäläistä Jalosaaren terrorismista.
Kalliilla rahalla palkkaamani näyttelijät olivat saaneet Penan vakuuttuneeksi siitä, että Jalosaari pyörittää vähän suurempaakin pedofiilirinkiä ja Penttihän lauloi kaikki tietonsa ilman suodatinta Poliiseille-
Viimeinen niitti Jalosaaren arkkuun oli se, että hänen autostaan löytyi kovin kyseenalaista videomateriaalia polisien suorittaman kotietsinnän yhteydessä.

Kiittelin vuolaasti poliisien toimintaa koko naapurustomme nimissä siemaillessani illalla olutta tämän hyvin hemaisevan naispoliisin seurassa erään klubin kabinetissa. Poliisi on todellakin ystävämme, kuten sanotaan. Taitaa olla Jalosaarelle tulossa hieman pidempikin kakku. Ehkä hän miettii tekojaan ja parantaa tapansa päästessään vankilaan jonkun raavaan rekkakuskimurhaajan tyttöystäväksi.

Vuorikiipeilyä ja tollojen koulutusta

 Viimeisestä kirjoituksestani on kulunut jo tovi jos toinenkin ja syy siihen on se, että olen ollut niin kiireinen, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt kirjoittaa yleviä ajatuksiani teidän ihailtavaksenne. Olen siitä vilpittömän pahoillani, sillä olette joutuneet tyytymään tämän väliajan niihin omiin mitättömiin elämiinne ja ymmärrän hyvin kärsimyksenne. 
Tässä minä nyt kuitenkin taas olen jakelemassa helmiä teille sioille, joten nauttikaa.

Kerroin olleeni kiireinen ja kaikki lähti siitä että olin joitain kuukausia sitten Nallin kanssa Helsingissä Savoyssa istumassa iltaa ja tunnelma olikin katossa, kunnes Jalosaaren kusikiulu ilmaantui, kuin tyhjästä sinne pilaamaan illan. Selvisi, että ukko oli siellä viettämässä omia 60-vuotispäiviään. En kyllä todellakaan ymmärrä mitä juhlittavaa tuollaisen pystyyn paskannetun lapamadon surkeassa elämässä on? Minä olisin ymmärtänyt paljon paremmin jos siellä olisi juhlittu sitä, että pölvästi on taas yhden vuoden lähempänä omia hautajaisiaan.
Jos tuollaista mitättömyyttä pitää ylipäätään juhlia niin miten tuo omahyväinen pikkuhintti julkesi olla lähettämättä kutsua minuun, sillä olenhan kuitenkin kaikkien juhlien sielu ja sydän? Tästä loukkauksesta tuo suolirassi sai vielä maksaa oikein korkojen kera.

Istuimme omassa kabinetissamme ja sanomattakin on selvää, että Jalosaaren junttiseurue lyöttäytyi meidän seuraamme.  Illan edetessä meille tuli puhetta vuorikiipeilystä ja Jalosaari kertoi tärkeillen, miten hän tuntee kuulemma suomen ainoan tunnetun vuorikiipeilijän. En nyt suorilta käsin edes muista moisen ukon nimeä, mutta tyrmäsin hänen niin sanotut saavutukset olankohautuksella.
"Kyllä se on niin, Jalosaari, että kuka tahansa lapamato pystyy kiipeämään Mount Everestille, mikäli haluaa tehdä jotain niinkin typerää. Minäkin kiipesin sinne nuoruudessani useampaan kertaan, mutta sitten löysin kokaiinin ja villit naiset ja sillä tiellä olen edelleenkin. Kiivetkööt homoseksuaalit kukkuloille ja ne surkimukset, jotka eivät naista saa, eivätkä ole varoissaan nauttimaan edes vaaleasta taikapulverista.  Ja tiedoksi sinulle rakas naapuri, että tässä ei puhuta nyt vehnäjauhosta tai vauvan persetalkista, joita kaltaisesi moukka varmaan yrittää vetää sieraimeensa saatana!" -karjuin äijälle niin kovaa, että hän otti pari taka-askelta ja läikytti juomaansa.
"Väitätkö siis, että kuka tahansa pystyy kiipeämään Mount Everestille?"- Kysyi Jalosaari hämmästyneenä?
"Kyllä, kuka tahansa paitsi ehkä sinä, sillä tuohon hommaan tarvitaan myös enemmän aivotoimintaa, kuin vaikka keskiverto rusakolla on. Tuo ei siis ole kyllä sinun heiniäsi."
"Väität siis pystyväsi siihen itse? Tuon saat todistaa minulle. Tonnista vetoa, ettet pysty siihen vuoden loppuun mennessä." -sanoi Jalosaari ivallinen katse epämuodostuneilla kasvoillaan.
"Minua ei sinun taskurahasi kiinnosta, mutta sovitaanko, että saat minulta 10 000 euroa jos epäonnistun ja minä puolestani saan kuuman hotelliyön tyttäresi kanssa, kun onnistun?" -Ehdotin pölvästille.
"Minä en kyllä tavallisesti lyö vetoa tällaisilla panoksilla, mutta kyllä minulle 10 000 euroa aina kelpaa jos saan sen riskeittä. Suostun ilomielin tähän sopimukseen." Totesi rakas naapurini ivallisesti virnuillen.
Teimme sopimuksestamme oikein virallisen paperin ja siihen sisällytettiin kohta, että sopimuksen rikkominen maksaa rikkojalle viisi miljoonaa euroa. Ei ainakaan rakas naapuri pääse kiemurtelemaan siinä kohtaa, kun talutan hänen kaunista tytärtään instrumenttini  ulottuville.

Tuon illan jälkeen alkoikin sitten pitkä ja intensiivinen valmistautuminen tulevaan koitokseeni maailman parhaiden vuorikiipeilijöiden parissa. Koitos on toki väärä termi kuvaamaan noinkin mitätöntä suoritusta, mutta kaipa se sellainen on noiden alempien palkkaluokan edustajien silmissä, jotka ovat olleet verkkokassein paikalla silloin, kuin aivosoluja ollaan biologisessa lotossa jaettu.
Sain varsin ammattimaista opastusta noilta kiipeilijöiltä, mutta erän Norjalainen Björn kuvitteli voivansa kohdella minua vasta-alkajana ja yritti alusta pitäen opettaa minulle kaikenlaisia alkeita, kuten nyt vaikka ravinnon ja nesteytyksen tärkeydestä paasaamista, solmujen tekoa ja sen sellaista. Aikani yritin sanoa hänelle, että keskittyy ihan asiaan, eikä jauha itsestäänselvyyksistä, mutta mies kuvitteli olevansa itse Jumala ja palasi aina niihin perusasioihin.
Harjoituskiipeilyllämme eräällä korkealla kalliolla ratkaisin tuon karhuongelmani siten, että voitelin hänen kiipeilyköytensä keskiosan konevaseliinilla ja herra kaikkitietävän ote lipesi köydestä ja hän tippui kallion alla olevaan louhikkoon ja mursi molemmat jalkansa, toisen käden ja muutamia kylkiluita. 
Kaikenlaisia tomppeleita sitä päästetäänkin opettamaan ihmisille vuorikiipeilyä. Onhan se toki tehokas tapa näyttää miten vuorella ei kannata toimia jos haluaa pysyä kunnossa.

Lopulta suuri päivä koitti ja aloimme nousta kohti Mount Everestin huippua. Kiipeäminen oli juuri niin helppoa ja yksinkertaista, kuin odotin sen olevankin, joten en mene siihen sen kummemmin.
Yksi surkimus ryhmästäni sairastui vuoristotautiin ja toinen älykääpiö onnistui palelluttamaan sormensa, kun kusi tuulessa käsilleen ja hävitti hanskansa. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun minä kiipeilen osaamattomien typerysten kanssa.

Olen vihdoin palannut kotiini tuolta reissulta ja lähden kohtapuoleen esittämään kuvamaani videomateriaalia tuolle naapurissa asuvalle torakalle. Odotan innolla miten pääsen upottamaan lemmeninstrumenttini hänen tyttäreensä. Soitan sillä sellaista sooloa, ettei tyttörukka löydä sen jäljiltä enää kotiinsa. Taitaa ollakin parasta hoitaa tuo homma heidän kattonsa alla, ettei raukka eksy lopullisesti. Minä olen tunnettu suuresta sydämestäni ja siitä, että kannan huolta lähimmäisistäni.

Rakas, avulias naapurini..

Seksuaalirikolliset ovat yhteiskuntamme pohjasakkaa ja näin tuntuvat ajattelevan monet muutkin, kuin minä. 
On kerrassaan käsittämätöntä, että ihmiset surkuttelevat sitä, että moisia limanuljaskoja on olemassa, mutta silti kukaan ei tee asialle mitään.
Ajatellaanpa nyt vaikka sitä, että ihminen haluaa saada juoksevan veden kotiinsa. Miten hän toimii? Aivan, hän soittaa putkimiehelle ja hänen toimestaan veden tupaansa.

Tässä se taas nähdään, miten tyhmiä ihmiset ovat: Soittamalla sen putkimiehen kotiisi saat kyllä vesijohtosi kuntoon, mutta silti kukaan ei muista saman asian toista puolta: 
Putkimieskorkeakoulun yksi päälinjoista on opettaa tuleville putkimiehille raiskaustieteitä, jotta tulevilla ammattilaisilla olisi kaikki edellytykset rassata asiakkaan kaikki röörit auki.
Raiskaaminen on putkimiehellä veressä. On ihan selvää, että, kun putkityöt on tehty niin sen jälkeen talon emäntä saa tältä muhvimestarilta oman käsittelynsä ja yleensä vastentahtoisesti. Jos seksuaalirikolliset ovat yhteiskunnan pohjasakkaa niin heti perään tulevat putkimiehet. Yksikään täysjärkinen nainen ei vapaaehtoisesti putkimiehelle anna. sen tietää putkimieskin ja ottaa väkisin.

Miehetkään eivät ole turvassa, sillä homoseksuaalit putkimiehet ovat erikoistuneet avaamaan tukkoisia viemäreitä. Miehet kuvittelevat olevasa turvassa, mutta homo putkimies on likaisen alan ammattilainen ja ampuu sinua etälamauttimella silloin, kun osaat odottaa sitä kaikkein vähiten. Sätkiessäsi tuskissasi lattialla  rööriRoopen on kovin helppo tunkea nahkarassinsa tuhkaluukkuusi ja toimia näin viettiensä mukaan.

Mitä tälle asialle sitten voi tehdä? Valtiovalta voisi puuttua näiden perverssien toimiin rankalla kädellä, mutta sitä he eivät tee, joten ainoat vaihtoehdot ovat joko tehdä putkityöt alusta loppuun itse tai sitten pyytää joku mulkku naapuri talovahdiksi ja päästämään raiskari ovesta sisään.
Käännyin itse jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen ja varmistin Jalosaaren pökkelöltä josko hän voisi päivystää kotonani putkimiestä tänään.
Jalosaari lupasi auttaa kuulemma ilomielin naapuriaan, joten enää pitää keksiä joku hyvä tapa tukkia viemäri oikein kunnolla.
Olen ajatellut irroittaa vessanpöntön lattiasta, tunkea muutaman kilon vanhoja vaatteita viemäriin, työntää ne viiden metrin teleskooppivavallani niin syvälle, kun vavassa vartta riittää ja kaataa lopuksi putken täyteen sian paskaa ja vessapaperia. Saan sianpaskaa eräältä sikatilalta muka maan parannusaineeksi.
Sitten vaan pönttö paikoilleen ja Jalosaari paikalle hoonausta odottamaan. 

Porkkanat, kurkut ja munakoisot pois ruokakaupoista

 Mieltäni on jo pitkään painanut se tosiasia, että ruokakaupoissa myydään kaikenlaisia irvokkaita vihanneksia ja hedelmiä. Kyllähän minun vahva mieleni kestää nähdä niitä siellä, mutta onko kukaan koskaan miettinyt mitä esimerkiksi porkkanan näkeminen pienelle lapselle aiheuttaa? Traumat voivat olla suuremmat, kuin uskoisikaan.
Miksi porkkanat, munakoisot ja kurkut eivät kuulu pornokauppojen valikoimiin, sillä eihän kukaan tuollaisia pervoiluvälineitä syötäviksi osta?

On yleinen ja hyvin tiedetty tosiasia, että porkkanoita ostetaan vain eläimille, kuten hevosille tai sitten ihmisten seksivälineiksi.
Yksikään ihminen ei osta porkkanoita syötäväksi ja on ilmiselvää, että nähdessäsi kaupassa jonkun ryppyisen vanhan mummon porkkanapussi kädessään, että kyseiset herkut päätyvät kotona ruoansulatuskanavan loppupäästä sisään.  On surullista miten meidät uskotellaan ajattelemaan, että joku muka söisi vihanneksia. Moisten herkkujen terveysvaikutukset ovat vain ja ainoastaan hyväksi mienterveydelle. Runsas seksuaalinen kanssakäynti lisää tutkitusti mielenterveyttä ja motto : "Puoli kiloa päivässä" viittaa vain ja ainoastaan ihmiskehon alempien aukkojen täyttöön. Kuka hullu nyt porkkanaa suuhunsa laittaisi? Lampaat ovat toki asia erikseen, mutta yksikään täysijärkinen ihminen ei syö porkkanaa. Jos joku väittää ihan tosissaan syövänsä porkkanaa, hänet pitäisi passittaa ensitilassa mielentilatutkimukseen. On selvää, että hän tarvitsee akuuttia hoitoa ja apua mielenterveysongelmiinsa.

Kiilamaisen muotonsa ja röpelöisen pintansa vuoksi kyseiset  vihannekset ovat kasvaneet vain ja ainoastaan luonnon omiksi anustapeiksi.
Jumala on suuressa viisaudessaan ajatellut maailmaa luodessaan, että ihmisillä tulee olla myös viihdykkeitä ja siksi hän on luonut muun muossa porkkanan.
Jättäessään naatin porkkanaan kiinni, tarinan mummeli saa vielä hienon hännänkin itselleen.
Mummo saattaa uskotella ihmisille tekevänsä porkkanoista raastetta, mutta kaikkihan me sen tiedämme, että hän tunkee kyseisen herkun mielummin perseeseensä ja villitsee kuolemaa tekevän vanhan miehensä yhä rivompiin akteihin.
Seksihetki loppuu toki usein siihen, että pariskunnalta tippuu tekohampaat lattialle ja jos aktin kliimaksi ei olekaan papparaisen sydänkohtaus, niin hyvänä kakkosvaihtoehtona etsitään purukalustoja lattialta ja ihmetellään  kumman suusta ne  legot ovatkaan pudonneet. Kyllä tuollaiset vanhat pystyyn lahonneet pikku perverssit tiedetään.
Seksisession jälkeen, kun kaikki tekohampaat, tupeet ja proteesit ovat taas paikallaan, pariskunta haistelee paskan raiskaamaa porkkanaa ja kihertävät ajatukselle siitä, että kyseiset porkkanat raastetaan seuraavana päivänä sukulaisille ruokapöytään, jotta alun peitetarina porkkanaraasteesta tulee myös täytettyä. Yleinen tosiasia on se, että mitä vanhempi pariskunta on kyseessä, sitä irstaammat ja rivommat seksileikit heillä on. Tähän sääntöön ei ole poikkeuksia.

Tuoreet kurkut ovat nuorempien seksinharrastajien suosiossa ja aikoinaan se EU:n direktiivi kurkkujen käyryydestä aiheutti melkoisen kohun.
Jos ihmiset ihan oikeasti söisivät kurkkuja, niin sillä ei olisi mitään väliä miten suora tai käyrä kurkku olisi.
Fakta on kuitenkin se, ettei moista paskaa kukaan oikeasti syö vaan käyryysongelma sai alkunsa siitä, että käyräpäisillä kurkuilla pääsi paremmin kiinni naiskehon salaisiin hienouksiin ja se puolestaan aiheutti sen, että työpaikoilla tuottavuus laski, sillä koko työporukka kurkutteli toisiaan tuotannon kustannuksella.
Suorilla kurkuilla ei päästy yhtä villeihin nautintoihin ja työtkin tuli samalla tehtyä.
Miettikääpä itsekin asiaa hetki. Kurkkujen käyryys oli asian polttopisteessä, mutta esimerkiksi paksuudella ei ollut mitään rajoja.
Kaikenlaiset massiivipetäjät kelpasivat kurkuiksi, kunhan olivat vain riittävän suoria. Suoralla kurkulla ei G-pistettä kutitella samalla tehokkuudella, kuin sopivasti käyrällä kurkulla. 

Munakoisot ovat puolestaan kaikenlaisten hienostolesbojen suosiossa, sillä he ovat niin tiedostavia yksilöitä, etteivät yksinkertaisesti voi käyttää heteroporukan kanssa samoja seksileluja. Lesbot siis hankailevat toisiaan koisot tanassa ja session jälkeen he valmistavat niistä maittavaa mesimunakoisosalaattia ja syövät sitä hienostuneesti pikkusormet koukussa.
Sen jälkeen onkin aika juoda Ranskalaista pullotettua kivennäisvettä ja pestä alapää mäntysouvalla.
Toisinaan lesboilla on tapana myös juoda kuohuviiniä ja harrastaa sen jälkeen virtsaterapiaa, jotta ne säihkyvät lesbojalat pysyvät ah, niin pehmeinä ja kimmoisina.

Homojen touhuihin en halua mennä yhtään sen syvemmälle, sillä pelkkä ajatus hikisestä kaljusta hintistä banaani suussaan ja ananas perseessään on niin vastenmielinen, etten halua ajatella sitä yhtään enempää. Olen vakaasti sitä mieltä, että homous pitäisi luokitella edelleen sairaudeksi ja kaikki tasavirralla liikkuvat muka- miehet pitäisi pakkosterilisoida ja sulkea sen jälkeen maanalaisiin tyrmiin.

Koripalloilun huumaa

 Veistelin marmoripatsasta autotallissani, kunnes sain kivensirun silmääni ja minun oli pakko soittaa Nallille ja pyytää häntä heittämään minut päivystykseen. Normaalisti turvautuisin tietenkin autonkuljettajani palveluksiin, mutta olin myöntänyt hänelle pari päivää vapaata, sillä hän suunnitteli tulevia häitään kihlattunsa kanssa. 
Saattaisi äijän suunnitelmat muuttua jos tietäisi, että se pakkoavioliitto, jota tässä nyt kyhättiin kasaan johtui todellisuudessa siitä, että minä olin tuikannut instrumenttini hänen rakkaansa nahkataskuun ja nyt tämä tuleva isä sitten järjesti tohkeissaan häitään. Olen usein miettinyt, että pitäisiköhän minun käyttää palkoilliseni jonkinlaisissa älykkyystesteissä, sillä  tollot minun palkkalistoillani ovat suoranainen häpeä.
Kolikon kääntöpuolena on tietenkin se, että tämä tyhmänpulskea tomppeliporukka johdattaa nuoria ja usein kauniitakin naisia instrumenttini ulottuville ja se on mukava pikku bonus, jonka lunastan oikein mielelläni.

Saaavuimme Nallin kanssa ensiapuun ja lääkäri sai kivenmurun poistettua silmästäni ja olin taas täydessä iskussa. 
Lääkärini oli tosin sitä mieltä, että minun pitäisi mennä kotiin ja lepäillä kaikessa rauhassa, sillä verenpaineen nousu silmässä saattaisi olla silmän toipumiselle haitallinen asia.
"Kuulepas nyt kaljupää.. Olet poistanut sen kivimurun simästäsi ja tehnyt siten tehtäväsi. Jos sinä haluat viettää rauhallisen koti-illan niin kaikin mokomin, mutta minulla on nyt muita suunnitelmia: Lähden kaverini kanssa viettämään iltaa kaupungille." -Totesin puoskarille hymyillen.
"Mutta silmäsi kaipaa lepoa ja hoitoa," -Änkytti tämä valkoinen smurffi kiihtyen.
"Minä en tarvitse minkäänlaista hoitoa, mutta jos haluat hoitaa jotain niin  sivele päähäsi vaikka jonkinlaista linimenttiä. Se meinaa tuo tukka hävitä, kun kusi polttaa hiusten juuret jatkuvasti noustessaan pään sisältä päänahan läpi. Sinulla tuntuu tuo jakaus olevan aika leveää mallia ja tarvitset selkeästi hoitoa" -Karjuin lääkärille ja pieraisin huoneeseen niin pahan hajuiset suolikaasut, että meinasin itsekin yökätä. Kävelin takaisin käytävään ja paiskasin äijän oven kiinni sellaisella voimalla, että jotain putosi hoitohuoneen seinältä lattialle.

"Noniin, asia kunnossa" -Totesin Nallille, joka kertoi käyvänsä vielä kusella ennen lähtöä. Nalli halusi lähteä kanssani koripallomatsiin sairaalasta päästyämme, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole varaa moiseen turhuuteen. Koripallo-otteluiden pääsylippujen hinnat hipovat pilviä ja moisesta huvista saa maksaa useampia kymmeniä euroja, eikä minulla todellakaan ole varaa sellaiseen.

Menin odottelemaan ulko-ovelle Nallia, kun paikalle saapui invataksi, joka toi mukanaan sidepäisen ämmän pyörätuolissa paikalle.
Kuski kysyi, että olenko kyseistä rouvaa vastassa ja valehtelin odottelevani juuri häntä. Invakuskin häivyttyä kerroin vanhalle rouvalle, että kannattaa pitää puolensa. Tässä paikassa lääkärit käyttävät naispotilaita seksuaalisesti hyväkseen. 
Kärräsin hysteerisen ämmän sisään ja pysäytin sairaanhoitajan käytävällä.
"Joku invakuski sysäsi tämän tuntemattoman rouvan riesakseni, en tunne häntä, mutta ei häntä silti voinut tuonne uloskaan jättää." -Totesin hoitsulle hymyillen
"No onpas omitusita toimintaa siltä kuljettajalta. Tämä selvitetään vielä juurta jaksaen sen kuljettajan kanssa, mutta iso kiitos sinulle lähimmäisenrakkaudestasi ja siitä, että välität kanssaihmisistäsi." -totesi hoitsu hunajaisella äänellään. Instrumenttini nyki housuissani uhkaavasti, mutta käänsin äkkiä ajatukseni paikalliseen apteekkariämmään ja alkava erektioni hävisi, kuin taikaiskusta.

Hoitsu pyysi paikalle apua ja nämä terveydehuollon ammattilaiset nostivat ämmän sängylle, 
Akka muisti varoitukseni ja alkoi rääkyä: "Minua, ette raiskaa! Senkin siat, minuun ette kyllä kajoa!"
Apuvoimiksi hälyytetty nuori mies totesi kyynisesti: "No siitä voit kuule olla täysin varma."- Ja lähti työntämään hysteerisesti kirkuvaa vanhaa herapersettä sänkyineen eteenpäin.

Tässä kohtaa Nalli saapui vessasta ja olimme jo lähdössä paikasta pois, kun sain idean: Sieppasin raiskausta pelkäävän mummon pyörätuolin mukaani ja käskin Nallin hakea toisen vastaavan vähän matkan päästä.
Nalli vaikutti hämmentyneeltä, mutta haki sanaakaan sanomatta oman rullatuolinsa ja häivyimme vähin äänin paikalta.
Nallin auton luona taittelimme pyörätuolit kasaan ja heitimme ne hönen autonsa takaluukkuun ja hyppäsimme itsekin autoon.

"Mitä helvettiä me noilla pyörätuoleilla oikein teemme?" -Kysyi Nalli hämillään.
"Sähän halusit sinne koripallomatsiin ja sinne pääsee vammaiset ilmaiseksi, joten tossa on vapaalippumme otteluun." -Totesin Nallille, joka repesi nauruun.

Koripallohallin edustalla istuuduimme rullatuoleihimme ja lähdimme rullaamaan päät kenossa ölisten kohti paikan ulko-ovea, josta pääsimme lupausten mukaisesti ilmaiseksi sisään.
On hienoa, että keksin tavan päästä ilmaiseksi sisään, sillä ei kaltaisellani köyhällä miehellä ole yksinkertaisesti sellaisia rahoja, joilla voisi harrastaa tällaisia juttuja.
Katsomoon päästyämme ölisimme, kuolasimme ja pakkoliikehdimme sellaisella antaumuksella, ettei edes oikeat vammaiset pystyisi samaan.
"Kakkahätäääää" -Huusin kuola suusta roikkuen ja raivokkaasti nykien.
Olin juuri jatkamassa performanssiani, kun sain yllätteän koripallon päähäni ja hyppäsin pyörätuolista ylös.
"Saatanan kusipää!" -Karjuin kentällä ihmettelevälle hongankolistajalle ja kampesin pyörätuolini kaaressa hänen päälleen. 
Seuraavaksi olimmekin Nallin kanssa pelikentällä hakkaamassa tätä koripalloilijaa ja tilanne eskaloitui kunnon joukkotappeluksi.
Ilta päätyi siten, että meidät raahattiin järjestyksenvalvojien ja poliisin toimesta kadulle ja saimme vielä porttikiellotkin kaiken päälle.

Porttikielto koripallohalliin veti mieleni niin matalaksi, että päätin ostaa sen. Esimmäinen toimeni uutena omistajana oli erottaa koko vanha henkilökunta ja antaa heille porttikelto kostoksi.
Hetken asuiaa tuumailtuani totesin, etten mitenkään voinut vahtia sitä, että porttikieltoa noudatettaisiin, joten päätin tilata paikalle purkuryhmän ja käskin repiä koko hallin maan tasalle.

Pienillä ostoksilla

Olin ajamassa töistä kotiin, kun rakas vaimoni soitti ja pyysi minua käymään matkalla kaupassa. En ymmärrä miksi hän minulle soitti, olisi kääntynyt huolineen palvelusväen puoleen.  Hetken mielijohteesta päätin kuitenkin käydä katselemassa millaisesta ympäristöstä se rahvas purtavaansa metsästää. Täytyy sanoa, että ruokakauppaan on kertynyt kaikenlaista heikompaa ainesta laidasta laitaan tai sitten osuin paikalle juuri sinä päivänä, kun Kauhavalta on lähetetty joku paikallinen delegaatio ihmettelemään sivistyneen maailman menoa. Oli miten oli, sakki muistutti erehdyttävästi Kauhavalta karanneilta. Kaikenlaista toppatakkihirviötä siellä täällä.

Selailin vaimoni lähettämää ostoslistaa ja ensimmäisenä kohteena oli apinoiden ja homojen herkku, eli banaani. Minä olen sen verran hyvällä itsetunnolla varustettu mies, että kehtaan kyllä ostaa tuollaisia keltaisia hinttipötköjä, vaikken ymmärräkään,  miksi vaimoni niitä haluaa. Hän voi koska tahansa imeä instrumenttiani, joten hänen ei tarvitse leikkiä tuollaisilla falloksen korvikkeilla. Maun takia kukaan ei tuollaista paskaa suuhunsa laita.
Ihmeteltyäni hetken näitä homojen hedelmiä havahduin sellaiseen tosiasiaan, ettei vaimoni ollut kertonut minkä verran hän näitä pervohedelmiä halusi, joten päätin ostaa kaupasta jokaisen banaanin viimeistä myöden niin ei ainakaan lopu kesken. En tiedä millaisia rivoilijaisia hän on suunnitellut, joten parasta varautua kunnolla, jottei tule sanomista.
Tilasin paikalle kuljetuspalvelun ja he alkoivat raahata ostoskärryihin 248 banaanilaatikollista viihdykettä vaimolleni. Heti kättelyssä he hälyyttivät lisää väkeä kantohommiin, sillä ostoslistani oli kuulemma poikkeuksellisen massiivinen. 
Tässä sen taas näkee, naiset eivät koskaan osaa luoda maltillista ostoslistaa vaan aina pitää liioitella kaikessa.

Seuraavaksi tyhjensin kaupan leipä, juusto ja lihahyllyt, kunnes taas listalla oli homojen tuote, eli kananmunat. Kuka täysjärkinen tervepäinen mies muka laittaisi munaa suuhunsa, kun kaupasta saa karjalanpiirakoitakin? Vaimo oli tässäkin tapauksessa kirjoittanut listaansa: "Munia", joten mistä minä saatoin tietää minkä verran hän haluaa munaa imeä, joten pelasin tässäkin tapauksessa varman päälle ja pyysin lähettifirmaa toimittamaan kotiimme koko kaupan munavarastot suklaamunia myöden.
Ymmärrän hyvin, että nainen haluaa olla muna suussa jos tilaisuus tulee, mutta tyrmistyksekseni huomasin millaiseen homopesäkkeeseen olin tullut ostoksiani tekemään sillä munakennoja oli myös monien miesasiakkaiden kärryissä ja koreissa.  Olen kyllä kuullut, että 5G verkko tekee miehistä homoja, mutta en ole tajunnut tilanteen olevan ihan näin vakava. Taidan valjastaa jonkinlaisen iskujoukon hyökkäämään noita pervomastoja vastaan. Eihän se nyt käy, että omakin työvoimani muuttuu vaihe vaiheelta kanki tanassa juokseviksi miestennielijöiksi..

Seurasin ostoslistaa ja otin 200 pakettia merisuolaa, kaupan kaikki shampoot, saippuat ja leikkeleet, kunnes listalta löytyi jälleen yksi homotuote ja mittani alkoi todellakin olla täynnä. Tällä kertaa oli tarkoitus ostaa jogurttia, jolloin aloin kiehua raivosta. Miksi vaimo halusi nöyryyttää minua näin? Jogurtti oli toki selkeä jatkumo sen penissymbolin ja munien jatkeeksi, mutta rajansa kaikella.
Päätin ostaa vielä paikan kaikki nutellapurkit, jotta saadaan banaanit autenttiseen kuntoon. Minulla oli todellakin kana kynimättä vaimoni kanssa.

Kuljetuspalvelun porukka oli kasvanut mutkittelevaksi jonoksi perääni, sillä heillä oli kärryt täynnä tuotteita, jotka minun piti kassalla maksaa. Kukaan ei ollut muistanut kertoa minulle, että banaanit oli vielä punnittavakin, joten piti soittaa palvelusväkeä hedelmiä punnitsemaan. Joku ämmä alkoi jäkättää minulle, kun olin ominut kaikki kaupan munat ja banaanit, sillä hänkin olisi niitä kuulemma tarvinnut.
"Anteeksi nyt vain, mutta nämä ovat minun. Jos sinä ämmä olet puutteessa niin suuntaa matkasi vaikka pornokauppaan" -karjuin ämmälle ja heitin häntä sitruunalla.

Lopulta kassa sai ostokseni käsiteltyä ja hinnaksi tuli 28 655 euroa ja 75 senttiä. Olen kuullut, että ruuan hinta on noussut, muttei tämä nyt vielä niin hirveän kallista ole. En ymmärrä miksi ihmiset valittavat joutavista pikkuseikoista.
Maksoin ostokseni käteisellä ja kerroin kuljetusfirmalle minne he voivat kaiken tämän paskan toimittaa. Sanoin, että vaimoni kyllä ottaa lähetyksen ovella vastaan ja kantaa pihalta sisällä.

Minä jatkoin matkaani erääseen ruokaravintolaan ja ateriani keskeytti vaimoni raivokas puhelinsoitto. Hän oli todellakin raivoissaan, vaikka olin ostanut kaupasta viimeistä tuotetta myöden kaiken, mitä hän vain oli halunnut. 
Naisille ei tunnu kelpaavan mikään. Aina kaikkea on joko liikaa tai liian vähän, muttei koskaan tarpeeksi.
Käskin hänen rauhoittua ja lupasin toimittaa ylijäämän pois pihaltamme. 
Sovimme Nallin kanssa verestävämme yöllä lapsuusmuistojamme ja päätimme pommittaa tuhannet ylimääräiset kananmunat ja banaanit Kulottajahomon ulkoseinään. Oppipahan poromies taas olemaan.

Kihlajaisia, kusta ja kuparilauteita

 Tyttäreni Camilla ilmoitti taannoin tulevansa esittelemään kihlattunsa, josta olen tähän mennessä kuullut ainoastaan pelkkiä juttuja. Olen ymmärtänyt, että pariskunnan yhteinen elämä on ollut yhtä ilotulitusta ja tyttäreni sydän on täyttynyt puhtaasta rakkaudesta. Kyseinen seikka lämmittää omaakin mieltäni, sillä tyttäreni onni on samalla omakin onneni.
Täytyy sanoa, että olin varsin iloinen tyttäreni puolesta ja odotin malttamattomana millaisen ruhtinaan, paronin tai herttuan tulisinkaan vielä tapaamaan. Camillan arvostelukyky oli aina ollut timantinkova, enkä epäillyt hetkeäkään, että rakkaus voisi sokaista tyttäreni arviointikykyä millään tavoin. Miten väärässä olinkaan, sillä Amor ei ollut pelkästään sokaissut tytärtäni vaan kaivanut samalla hänen silmänsä kokonaan ulos hänen kauniilta kasvoiltaan.

Olen varsin iloinen silti siitä, että voin vihdoinkin kertoa olevani isä. Ukrainanssa riehuva sota on ollut yhtä tragediaa, mutta on siinä ollut silti se hyväkin puoli, että kyseinen selkkaus on nyt vihdoinkin surmannut Venäjän armeijan johdosta erään KGB-taustaisen kenraalin, joka on pitkään yrittänyt löytää  minusta jonkinlaista heikkoa kohtaa, jonka avulla iskeä minua vastaan. 
Turvallisuussyistä en ole ennen uskaltanut mainita olevani isä, jottei perheeni joutuisi vaaraan.
Vaimolla ei ole niin väliä, sillä jos joku uskaltaisi kidnapata kyseisen pirttihirmun, hän taatusti katuisi sitä alta aikayksikön. Edes masokisti ei viettäisi vapaaehtoisesti hetkeäkään rakkaan vaimoni seurassa, mutta se siitä  aiheesta.

Olimme sopineet, että nuori pari saapuisi kartanolleni kello 16 ja aikaa heidän saapumiseensa oli enää muutama hassu minuutti. Ilmassa leijui herkullinen illallisen tuoksu ja täytyy sanoa, että tässä kohtaa vanha isäukko ei meinannut enää pysyä nahoisaan jännityksen vuoksi.
Lopulta sitkeä odotus palkittiin ja pihatiellä näkyi lähestyvän auton valot. Säntäsin malttamattomana ulo-ovelle vieraitani vastaan.

Järkytykseni oli suuri, sillä pihalleni ilmaantui arvoauton sijaan joku vanha koliseva ja ruosteen raiskaama Peugeot. Luulin luonnollisesti, että tontilleni oli saapunut joku herran lähettiläs, kaupparatsu tai jokin muu onnen onkija, mutta järkytyksekseni huomasin, että peltiaskin etupenkillä istui joku ylipainoinen toppatakkiin pukeutunut pönäkkä möhömaha, sekä rakas tyttäreni Camilla.
Toppatakkitomppeli avasi säilykepurkkinsa oven joka rääkäisi ilmoille tuskaisen ulvahduksen ja olin samalla varma, että nukuin pahinta painajaistani.

Hetkeä myöhemmin tyttäreni seisoi edessäni tämän lihava sirkuskääpiö vierellään.
"Hei Isä" -Huudahti tyttäreni leveä hymy kasvoillaan.
"Hei" -Vastasin hämilläni ja jatkoin: "Eikö se sun mies päässytkään mukaan? Voit lähettää tämän ûber kuljettajan helvettiin mailtani. Pääset sitten autonkuljettajani kyydissä kotiin, kun sen aika on. En halua, että tämän tollon auto vuotaa öljyä tai muita kemikaaleja pihamaalleni."
"ISÄ!"-huudahti Camilla ja hänen kasvoiltaan oli hävinnyt se aurinkoisuus, joka oli koristanut niitä vielä hetkeä aiemmin.
"Mitä nyt?" -Kysyin tyttäreltäni hölmistyneenä.
"Hän on kihlattuni Pauli, eikä mikään ûber kuski. Hän on ammatiltaan sähköasentaja."- Totesi Camilla monotonisesti.
Leukni loksahtivat hämmästyksestä ammolleen, enkä voinut uskoa kuulemaani. Hieraisin epäuskoisena silmiäni ja totesin: "Onko tämä nyt joku vitsi? Sinulla on aina ollut vähän omituinen huumorintaju, mutta tämä menee jo sinunkin skaalallasi räikeästi yli. Väitätkö siis todellakin, että tämä lihava tyylitajuton patukka on muka elämäsi suuri rakkau?."
"Väitän." -Totesi tyttäreni äänensävyllä, joka oli niin kylmä, että sulamisen alkaneet napajäätiköt lähtivät jäähtymään sellaisella nopeudella, että koko ilmastonmuutos oli kertaheitolla ratkaistu.
"Ai anteeksi hirveästi. Erehdyin räikeästi. Tulkaa toki peremmälle" -Totesin parivaljakolle ja tuijotin tyrmistyneenä edessäni pönöttävää läskinaamaista sähkömiehen irvikuvaa.

Päästyämme eteiseen, hovimestarini otti vastaan vieraiden ulkovaatteet ja totesin hänelle: "Siirrytään protokollaan B3."
Hovimestarini nyökkäsi ja haki eteisen kaapista suuren pullollisen tuholaisentorjunta-ainetta ja suihkutteli vieraitteni ulkovaatteille ja sen jälkeen myös heidän päälleen suuren annoksen permetriiniä.
Nyt oli ainakin varmistettu, ettei pullukasta levinnyt parketilleni täitä, luteita tai torakoita.
"Isä!" - Huudahtin tyttäreni taas ja odotti selkeästi jonkinlaista selitystä.
"Vain varotoimenpide.  Täällä suihkutetaan kaikki vieraat alkoholipitoisella suihkeella koronan leviämisen ehkäisyksi."-Totesin iloisena.
Camilla kyttäsi minua epäuskoisena, eikä selkeästi uskonut selitystäni, mutta tyytyi silti toteamaan happamasti: "Vai niin."

Syötyämme liian laadukkaan aterian Paulille, päätin ehdottaa ryypyn juomista, mutta Pauli kertoi, ettei hän käytä alkoholia ollenkaan, sillä hän on kuulemma toipuva alkoholisti.
"Jumalauta! Nyt sinä kyllä juot ja siitä ei neuvotella."-Huusin ja löin nyrkkini tammiseen pöytään.
"Isä!" -Huudahti tyttäreni, mutta keskeytin hänet toteamalla: "Vaiti tytär! Minun ruokasalistani ei kukaan ole koskaan poistunut kuivin suin ja siihen sääntöön ei tämä pökkelö kyllä tee poikkeusta."
"No jos minä sitten puoli lasia.." -Änkytti hämmästynyt Pauli ja skoolasimme hetkeä myöhemmin tuplaviskin merkeissä.

Aterian jälkeen vein vastahakoisen Paulin saunaan kanssani. Olen sitä mieltä, ettei mikään ole parempi paikka tutustua uuteen ihmiseen, kuin saunan lauteet.
Pauli vaikutti hämmentyneeltä saunani ovella ja totesi henkeään haukkoen: "Onko tämä auditorio muka sauna?"
"Onhan tämä vähän pieni, mutta ajaa asiansa." Totesin tenukepille, joka joi jo varsin mieluisasti olutta saunan ovella.
"Pieni? Tämähän on valtava. En ole ikinä nähnyt näin suurta saunaa. Olohuoneenikin on vain viidesosa tästä ja minulla on sentään ihan mukavan kokoinen olohuone." -Haukkoi Pauli henkeään.
"Tämän kopin koko on muistaakseni jossain 180 neliön paikkeella, en muista näitä kaikkia ulkoa, sillä meillä on täällä henkilökkunaan sauna mukaan luettuna seitsemän saunaa." -Kerroin Paulille tylsistyneenä.

Istutin Vieraani saunan vasemmalla seinustalla oleville eräästä venäläisestä purjelaivasta kopioimilleni kuparilauteille. Pauli huudahti tuskissaan, kuin 120 asteinen kupari poltti hänen persettään.
"Mitä ihmettä?" -Ulvoi viskeraali tuskissaan.
"Nämä on tällaiset venäläistyyppiset lauteet, jollaiset heillä oli aikoinaan eräässä purjelaivassa. Olet sen verran ryssän oloinen kaveri, että ajattelin tehdä olosi kotoisaksi." -Kerroin saunavieraalleni.
Pauli vaikeroi tuskissaan ja pyysi minua katsomaan oliko palohaava hänen perseessään niin vakava, että se vaatisi sairaalahoitoa."
"Kuulepas nyt hintti. Sinua saattaa kiinnostaa miesten karvaiset perseet, mutta älä erehdy luulemaan, että kaikki ympärilläsi olisivat yhtä kieroon kasvaneita, kuin itse olet." -Karjuin homppelille ja terästin sanojani lyömällä häntä kuparisella löylykauhalla voimieni takaa juuri poltetulle perseelle.
Sivallukseni sai Paulin kaatumaan lattialle ja hän vaikeroi selinmakuulla lauteideni edessä, jolloin näin hänen surkean kullinsa, tai sitten en nähnyt, riippuu katsantokannasta.
"Mitä helvettiä!" -Karjuin ja osoitin lattialla vaikeroivan traanirullan haarojen väliin. "Sinähän olet perkele tuppikulli! Tällä saatanan nysälläkö sä meinasit tyydyttää tyttäreni? On sinulla jumalauta otsaa."
Tilasin pari henkilökuntani jäsentä saunaan mittanauhan kanssa ja Paulin meisseli pakkomitattiin mahonkisten lauteiden edessä.
"Seitsemän senttiä ja kehtaat kihlautua tyttäreni kanssa. Kuulepas nyt kuoriainen. Tämä tilanne ei nyt vetele ollenkaan, eikä vetele tuokaan...ei ainakaan minun tyttäreni kirkkoveneessä. Alle 20 sentin kullilla, et mene lähellekään tytärtäni." -Karjuin raivoissani ja kusin lattialla edelleen makavan sähkömiehen päälle."

Poistun tuohduksissani saunasta suihkun puolelle ja jätin vävypoikakokelaani nauttiman saunan lämmöstä.
Peseydyttyäni palasin tyttäreni luokse, joka ihmetteli mihin olen jättänyt hänen miehensä.
"Hän jäi vielä saunaan, mutta minun pitää pyytää sinulta anteeksi. En olisi saanut antaa hänelle sitä ryyppyä. Hän on todellakin kovan luokan alkoholisti. Hän sai jonkinlaisen delirium-kohtauksen saunassa, meno oli varsin villiä.
Ensin hän yritti todistella miehuuttaan istumalla kiukaalla ja persehän siinä sitten paloi. Seuraavaksi hän höpötti jotain järjetöntä kuparisista lauteista. Sitten hän maksai saunan lattialla selällään ja kusi hohottaen päällensä ja lopulta hän yritti vielä saada henkilökuntaani mittaamaan kulliansa, kun minun tytärtäni ei alle 20 senttisellä kuulemma tyydytetä.
Minä en tietenkään kenenkään vehkeitä kyttäile, mutten voinut olla näkemättä hänen sukukalleuksiaan ja niiden kalleuksien perusteella taitaa olla kyseessä aika köyhä suku, sillä hänen asettamansa vaatimustaso taitaa jäädä noin viisitoista senttiä vajaaksi." -Kerroin saunan tapahtumista tyttärelleni, joka juoksi hämmästyneenä ja huolissaan etsimään miestään.

Camilla löysi punaperseisen miehensä hoipertelemasta suihkutiloista sekavana ja kuselta haisevana. Tyttäreni oli varsin järkyttyneen oloinen ja päätimme yksimielisesti, että hänen miehensä tarvitsisi nyt ammattiapua. Tilasimme paikalle ambulanssin, joka vei sekavan kuparilauteista puhuvan kullinmittaajan mukanaan. 
Tyttäreni lähti samalla kyydillä miehensä mukaan, joten mukava iltamme päättyi yllätten siihen, että Pauli sai jonkinlaisen sekopääkohtauksen. Hän ei selkeästi ollutt sopiva mies tyttärelleni ja toivon, että hän itsekin ymmärtäisi saman asian.

Illan päätyttyä käskin palvelivelusväkeäni hoitamaan paikalle luottotimpurini, joka vihtaisi kuparilauteet tavallisiin. Kyseiset lauteet ovat vaaralliset ja joku pahaa-aavistamaton saunavieras voisi vielä poltta perseensä niihin.

Tieterroria ja hyväntekeväisyyttä

 Ajelin kaikessa rauhassa Ferrarillani, kun tuulilasiini osui edessä ajaneen auton sinkoama renkaan nasta, tehden samalla tuulilasiini suuren iskeymän.
"Saatana!" -Karjuin autossani ja puin nyrkkiäni edessä ajavalle Pissan-kuskille. 
Minua ei sinänsä haitannut tuleva tuulilasin vaihto rahallisessa mielessä, sillä tappio ei ollut sen kummempi.
Minun tuloillani tällaiset tuulilasit vaihtotöineen vastaavat alle kahden minuutin työpanosta, joten rahasta se ei ole koskaan kiinni, näitähän voisi rikkoa ihan huvikseenkin.
Olen kerran vaihdattanut kurasta likaantuneen lasini uuteen, sillä vain köyhät ja seksuaalivähemmistöjen edustajat pesevät lasejaan huoltamoiden bensapumppujen äärellä olevilla sieniharjoilla. En myöskään halua kyseistä työtä palveluna, sillä minun autoanihan eivät mitkään homoseksuaalit kanki tanassa hivele, sitä vartenhan heillä on toisensa.
Minua harmitti tässä  rikkoutuneessa tuulilasissa se suunnaton vaiva, kun joudun etsimään puhelimeni pikavalikosta numeron ja saan selittää jollekin palkolliselleni, että tuulilasi pitää taas kerran vaihtaa.

Survaisin kaasun pohjaan ja Ferrarini ampaisi renkaat sutien sellaiseen kiitoon, että olin alta aikayksikön lasini tahallaan särkeneen liikenneterroristin rinnalla. Avasin oikean puoleisen sivulasini ja viskasin voimieni takaa sattumalta hanttarin lattialla lojuneen moska-vasaran kiusaajani takaoven lasista sisään. Heitossani oli sen verran voimaa, että rautapäinen ohjukeni lensi koko auton läpi, paiskautuen voimalla toisenkin puolen takalasista läpi.
Hölmistynyt parrakas trasselinaama menetti autonsa hallinnan ja paiskautui voimalla katukivetykseen, josta auto lensi ilmassa muutaman metrin matkan. Ilmalento päättyi neljän tai viiden kuperkeikan jälkeen siten, että auto jäi kyljelleen tien vieressä kasvavaa lehmusta vasten ja sisällä täyden linkouksen saanut papparainen oli saanut kokea ilmaiseksi huvipuiston hurmaa. Pappa itse selvisi rytäkästä valitettavasti vähäisin vammoin.

Pysähdyin autorusinan viereen ja huusin äijälle: "Mikä helvetti sinua oikein vaivaa? Ensin ammuskelet liikenteessä viattomia kanssa-autoilijoita rengasnastoilla ja sitten alat korjailla ajamaasi autoa moskalla. Olet selkeä hullu ja niin totta, kuin nimeni on Gunnar Malmqvist, aion saattaa sinut hoitoon. Muistapa nimeni: Gunnar Malmqvist!"
Kerroin äijälle erään liikemiehen nimen, joka oli kuukautta aiemmin vienyt nenäni edestä varsin tuottoisan diilin. Olin päättänyt kostaa äijälle vilunkipelin  ja nyt olin saanut kostoni. Parasta kaikessa oli se, että kyseinen traanikallo omisti saman värisen Ferrarin, kuin itsellänikin on, joten palaset loksahtelivat varsin hyvin paikoilleen.
Otin ukon parrasta kiinni, pyöräytin sen kierroksen verran nyrkkini ympärille ja kiristin otetta niin, että ukko kiljahti kivusta. 
"Muistakin jakossa, ettei Gunnar Malmqvistille vittuilla, saatanan torakka!" -Karjuin äijälle, potkaisin häntä polvellani sukukalleuksille ja jätin tämän maahan lyhistyneen tuppikullin vaikeroimaan puolittaisessa sikiöasennossa kadulle."

Hyppäsin autooni ja ajoin sen tarkoin valitusta paikasta mereen, jottei sitä lähiaikoina löydetä. Olihan tämä ehkä hintava uhraus, sillä auto oli vielä niin uusi, ettei tuhkakuppikaan ollut ehtinyt tulla, kuin puolilleen sikarintumpeista ja tankissakin oli vielä neljännes polttoainetta jäljellä." 
Tästä viisastuneena tilasin talliini kaksitoista uutta Ferraria, jos vaikka jatkossakin tulee odottamattomia yllätyksiä vastaan. 

Kyseinen nastaepisodi oli katkaissut ikävästi matkani varsinaisen määränpään ja jouduin ajamaan seuraavana päivänä uudestaan pankkiin. Olin ollut aikeissa lahjoittaa Ukrainan hätää kärsivälle kansalle pienehköä tukeani ja päätin samalla kaksinkertaistaa mitättömän avustukseni kahteen sataan miljardiin euroon. aiemman sadan miljardin sijaan.
Kyseinen summa vastaa noin viiden kuukauden palkkaani, joten ei tässä silti puille paljaille jäädä. Olen tehnyt vuosikymmeniä töitä ja tällaiset avustukset ovat nappikauppaa minulle. Toivon silti, että näillä rahoilla saadaan hätää kärsivälle kansalle pari tyynyä ja peittoa.

Ripulia, nastoja ja nousukkaita.

Jumalauta! Sain kutsun eräisiin nousukaskermaperseiden -muka hienostojuhliin, joihin en todellakaan aikonut osallistua. Mikä julkea loukkaus olikaan kutsua minut mukaan moisten tollojen ja finanssimarkkinoiden suojatyökeikareiden joukkoon? Kutsuvieraslista koostui ihmisitä, joista kukaan lisäkseni ei ymmärrä  rahan ansaitsemisesta tuon taivaallista.

Tämä kutsu halventaa sekä hyviä tapoja, että tervettä järkeä. Minäkö muka illastaisin näiden tomppeleiden kanssa, jotka kuvittelevat olevansa jonkinlaista eliittiä ja niin sanottua parempaa väkeä? Houreissaan he  ajattelevat olevansa jonkinlaisia kovia luita säästöpossuineen alalla, jolla luovin itse, kuin hai uimarannalla.Kuinka nämä kerjäläiset kehtasivatkaan kutsua minut mukaan näihin viikkorahajuhliinsa, vaikkeivat ymmärrä rahan ja omaisuuden kartuttamisesta enempää, kuin lehmä poreammeesta?Useimmat näistä ääliöistä eivät ole tienanneet sukkiensa varsiin vielä ensimmäistäkään miljoonaansa ja kuvittelevat silti olevansa jollakin tavoin finanssialan terävintä kärkeä.Ajattelin todellakin jättää nousukkaiden kermapersebileet väliin, sillä kerma heidän perseissään on sekin hankittu luottorahalla.

Minua ei ole koskaan loukattu näin julkeasti. Mitä helvetin tekemistä minulla muka olisi näiden turhantärkeiden ja pikkusormi koukussa kuohuviiniä kittaavien hienostelevien paskaperseiden kanssa? Olin raivoissani , mutta jäin silti miettimään viimeisiä ajatuksiani:

Paskaperseiden? Siinäpä sana.. Ehkä minulla sittenkin olisi jotain annettavaa näille hienoille juhlille.

Kutsukortiini oli painettu kultaisin kirjaimin nettiosoite, jonka kautta saattoi tutustua etukäteen illan ruokalistoihin mahdollisten allergioiden ja muiden vastaavien rahvaiden ja typerysten sairauksien varalta. Illan isäntä oli antanut vieraille mahdollisuuden vaikuttaa illan antimiin, jotta jokainen kutsuvieras saisi itselleen sopivaa ravintoa. Tätä tilaisuutta en tietenkään jättänyt käyttämättä.

Jätin nettisivulla sitovan ilmoittautumiseni juhliin  ja päädyin selailemaan illan ruokalistaa, joka oli kaikessa rahvaanomaisuudessaan omaa luokkaansa: Kuohuviinejä,  katkarapusalaattia, kylmäsavulohta ruisleivällä ja kermaista maa-artisokkakeittoa, muutamia mauttomuuksia luetellakseni. Vietettiinkö täällä jotain nälkäpäivää vai oliko homma oikeasti näin pers´aukista? Suorastaan puistattava ruokalista -mietin hiljaa mielessäni.

Kuinka nämä pummit kehtaavat tarjota vierailleen moista kuraa, jota en itse tarjoaisi edes kerjäläiselle? Totta puhuen en tarjoaisi kerjäläiselle yhtään mitään vaan löisin häntä kepillä, mutta se onkin sitten jo eri tarina.

Minulla todellakin oli toiveita ruokalistan suhteen ja aloitin erityistoiveideni kirjaamisen shampanjasta. Valitsin ruokajuomakseni Krug Clos dÁmbonnay Blanc de Noirs Champagne Brutin vuodelta 2002. Kyseinen juoma on varsin vaatimaton valinta ja maksaa alkossa vaivaiset 3065 euroa pullolta, mutta kaipa tuollainenkin litku asiansa ajaa, sillä en halunnut olla turhan vaatelias.

Tokihan sitä viskiäkin pitää illalla siemaista, joten valintani oli The Macallan M Decanter single malt, joka sekään ei ole erityisen hintavaa. Kyseinen liemi on alkossa vain noin 5000 euron hintaluokassa, mutta oli pakko tyytyä paikallisten myymälöiden tuotteisiin, sillä eihän näiltä turvenuijilta voisi odottaa ihan oikeiden juomien tilaamista maailmalta. Olin valmis uhrautumaan, laskemaan tasoani ja tyytymään matalan budjetin juhliin. 

Olen varsin vaatimaton mies ja  kyllä minulle kyllä kelpaa myös tällainen lasten limudiscon kattaus jos niikseen on.

Tokihan sitä oli saatava myös jotain ihan oikeaa syötävääkin kaiken maailman katkarapusalaattien sijaan ja päätin lisätä ruokatoiveisiini ruotsalaisen hirvenjuuston, hanhenmaksan, kobe -lihan, sekä mustat tryffelit. Beluga kaviaari oli itsestäänselvyys ja kahvina kävisi Kopi Luwak, jota en tosin itse aikonut juoda, mutta tyylistä ei silti tingitä.
Minulle ei todellakaan tulisi mieleenikään juoda kahvia, jonka pavut ovat kulkeutuneet sivettikissojen suoliston läpi, mutta kastelen sillä sitten vaikka isäntäväen kukat. En myöskään aio juoda mitään rahvaanomaista Juhla mokkaa, joten taidan keskittyä suosiolla tuona iltana pelkkiin teräviin.

Pari päivää ennen juhlia lähetin autonkuljettajani ostamaan paikallisesta supermarketista ison rasiallisen katkarapusalaattia, jonka kanssa vietin pitkän saunaillan Nallin hienossa savusaunassa. Saunasta salaatti päätyi avonaisena vessani lattialle ja taisin vahingossa päästää pari tippaa virtsaakin siihen, sillä ikävä kyllä ikääntyminen vaikuttaa kielteisesti myös kaltaiseeni suurmieheen ja toisinaan ihan kaikki pisarat eivät osu enää pönttöön.

Juhlapäivänä saavuin tapahtumapaikalle yli tunnin etuajassa, jotta pääsisin lisäämään oman katkarapusalaattini isäntäväen salaatin joukkoon. Tähän aikaan paikalla ei ollut vielä muuta väkeä, joten sain kierrellä paikalla kaikessa rauhassa. Pahoittelin isäntäväelle aikaista saapumistani ja kerroin muistaneeni juhlien alkamisajan väärin. Sanoin katselevani paikkoja ihan omissa oloissani, jotta juhlan järjestäjät saisivat valmistutua tilaisuuteen omassa rauhassaan.

Pääsin, kuin pääsinkin pujahtamaan paikan kylmiöön ja sekoitin mukanani tuoman katkarapusalaatin isäntäväen salaatin joukkoon ja rehellisyyden nimissä todettakoon, että salaattini haisi aika voimakkaasti kuolemalta.

Juhlien alettua seurasin hyvillä mielin, miten katkarapusalaattia oli päätynyt yhden jos toisenkin vieraan lautaselle ja minä puolestani nautin omia antimiani, jotka minulle oli hankittu viimeistä herkkua myöden. Isäntäväki loi minuun jostain syystä murhaavia katseita, mutta ehkä he olivat minulle vain kateellisia siitä, etteivät olleet itse osanneet luoda yhtä suussa sulavaa ruokalistaa, kuin minä olin laatinut ja pahoittaneet siitä mielensä. Näissä piireissä tunnutaan olevan kateellisia ihan kaikesta mahdollisesta. Samapa se sinänsä, sillä Ruotsalainen hirvenjuusto vei kielen mennessään..

Juhliin kuului myös jonkinlaiset tanssiaiset ja päätin lisätä juhlaväen tanssijalkoihin vähän lisävipinää kaatamalla vaivihkaa tungoksessa parketille pari litraa rypsiöljyä ja monta laatikollista nastoja. Painotan nyt sanoja monta ja laatikollista. Tanssiaiset olivat kertakaikkiaan mahtavat.

Erikoiskatkarapusalaattini kupli junttien vatsassa, kun he kaatuilivat öljyisellä lattialla nastoihin ja muuan pyylevä tantta aloitti seuraavan ohjelmanumeron ripuloimalla somasti housuihinsa. Vessaan rynnätessään hän kaatui pari kertaa nastoihin ja poistui kurat housuissaan itkien kohti saniteettitiloja.Ei aikaakaan, kuin monet muut yhtyivät ponttoonin kakkaleikkeihin ja kaaos oli siltäkin osin omaa luokkaansa.
Rahvaalla on erikoinen tapa juhlia, mutta totuuden nimissä todettakoot, että tapa on varsin viihdyttävä.

Päätin lisätä panoksia ja aiheuttaa taloon pienen vesikatkon  sabotoiden paikan LVI-keskuksessa porakaivon sulakkeet. Nyt paskaperseet vasta ihmeissään olisivatkin, kun eivät pääsisi vetämään tuotoksiaan pöntöstä alas.

Palasin itseeni tyytyväisenä muun juhlaväen joukkoon ja näky oli varsin mielenkiintoinen, hajusta nyt puhumattakaan. Ihmiset säntäilivät vaikeina edestakaisin ja vessojen luona oli omat säpinänsä. Osa pökkelöistä liukasteli edelleen tanssilattialla nastoihin heittäytyen vielä tässäkin vaiheessa ja parissa paikassa oli alkanut jonkinlainen käsirysy. Nämä todellakin olivat hyvin mieleenpainuvat juhlat.Kaadoin kissanpaskakahvini vaivihkaa meriakvaarioon ja tarkkailin tapahtumia.

Siemailin rauhassa tilaamaani viiden tonnin viskiä ja katselin huvittuneena paskaperseiden aiheuttamaa kaaosta ja sirkusta ympärilläni, mutta yltyvä paskan haju ajoi minut etsimään illan isäntäväen käsiini.

Heidät löydettyäni totesin: "Kiitosta vain ikimuistoisista juhlista, mutta totuuden nimissä minun on todettava, että olen ihan liian vanha tällaisiin rientoihin. Vanha koira, kun ei enää opi uusia temppuja ja minusta tällaisessa nastoihin kaatuiluissa ja housuihin ripuloimisessa ei ole mitään juhlavaa, eikä hienoa. Kannattaisi kirjoittaa kutsuihin jo valmiiksi, että aiotte pitää tällaiset pervojuhlat niin kaltaisilleni kunnon väen edustajille ei tulisi näin isoja yllätyksiä ja voisimme jättää tällaiset riennot suosiolla väliin. Tulipa kuitenkin nähtyä, kuinka te nousukkaat haluatte iltaanne viettää. Kyllä se on niin, että minä painin jatkossakin omassa sarjassani ja jätän teidät omaanne. Paskaa iltaa teille vain, kun moisesta tunnutte pitävän"

En jäänyt kuuntelemaan isännän vastausta vaan käännyin kannoillani ja lähdin kertomaan Nallille suurenmoisista juhlista,  joissa olin saanut vierailla.

Miljoonavoitot ja mulkku aurakuski

 Olin kertakaikkiaan hyvällä tuulella, sillä fasaani punaviinikastikkeessa maistui edelleen suussani sekoittuen häivähdykseen erään viiden tähden ravintolan kalleinta shampanjaa ja samaan aikaan salkussani komeili eräs pitkään neuvoteltu 27 miljoonan euron arvoinen sopimus. Sopimus tietäisi minulle huimaa 24,5 miljoonan euroa voittoa, sillä myymäni tuotteet tulevat suoraaan maailman slummeista ja voin kätevästi myydä ne eteenpäin suomalaisena laatutuotteina Japanilaiselle liikekumppanilleni, jonka järki tuntuu leikkaavan yhtä teräväsi, kuin vuosia meren pohjassa maannut ruostunut mora. Toisilla ihmisillä on vain enemmän rahaa, kuin järkeä ja sitä kautta pieni omaisuudensiirto on aina paikallaan. Minä ole varsin rehellinen liikemies ja ajattelen vain ja ainoastaan äijän parasta. Siirtämällä äijän varallisuutta omalle tililleni se säilyy ja kasvaa korkoa, mutta hänen kaltaisensa tollon tililtä rahat hupenisivat yhtä varmasti, kuin vesi valuu hanhen selästä pois. Olen hyväntekijä ja suuri humanisti, sillä ajattelen kanssaihmisten parasta ja tässä tapauksessa siis pidän heidän rahoistaan oikein hyvää huolta omalla tililläni.

Kuten aiemmin sanoinkin oloni oli loistava, kunnes saavuin vanhalle Lamborghini Huracan STO 2021 autolleni, joka todellakin on siis vanhaa, viimevuoden mallia. Autolle saavuttuani tieaura ajoi siitä ohi ja motitti vanhan autonrähjäni lumikinoksen sisään. Minulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä autollani pois parkkiruudusta ja huomasin, miten äskeinen hyvä mieleni oli vaihtunut salamana kiehuvaksi raivoksi. Aura-auto jatkoi matkaansa ja näin onneksi sen perästä urakoitsijan firman nimen.
Kosto tulisi olemaan minun, jahka ensin saisin autovanhukseni vapaudutettua ruudusta.

Yritin ensin myydä autoani ohikulkijoille sadalla eurolla, mutta ihmiset vain naureskelivat minulle ja jatkoivat matkaansa. Luulivat minua kai jonkinaliseksi pummiksi, kun yritän myydä tällaista ikäloppua koslaa muka pers´aukisena, mutta todellisuus oli toisenlainen. Halusin vain päästä mokomasta äkkiä eroon. Ihmiset eivät selkeästi suostuneet ottamaan minua todesta, joten vaihdoin taktiikkaa.
"Hei, Kalju läski siellä, tulepa tänne!" -huusin jollekin ohikulkevalle elämäänsä kyllästyneelle lapamadolle.
"Häh? Mulleko sä huudat?" -Kysyi hämmästyneen näköinen ihravuori.
"No sinulle tietenkin vai näetkö sä täällä muita kaljuja läskejä itsesi lisäksi?" -vastasin kyllästyneenä tälle elämän raiskaamalle surkimukselle.
"Minä en tiedä mikä ongelma sinulla on, mutta taidan opettaa sinulle vähän käytöstapoja, saat turpaasi"-Uhosi rasvarulla suu vaahdossa ja sieraimet huurussa. Kaveri näytti lähinnä pari kertaa puukotetulta taisteluhärältä, joka haluaa verisesti kostaa matadorin teot.
"Ja nyt sitten läski sitä suuta soukemmalle tai saat katua. Tässä on 2500 euroa rahaa. Saat sen ja satasen päälle lumilapion ostoa varten. Nyt häivyt siitä vähän helvetin äkkiä lähimpään kauppaan josta saat sen lapion. Ostettuasi sen lumilapion palaat vielä nopeammin takaisin ja lapiot tämän autoni esiin kinoksesta. Sen jälkeen saat toiset 2500 euroa suoritetusta työstä ja painut helvettiin vastenmielisen olemuksesi kanssa. Minä lähden sen jälkeen ostamaan jonkin kalliin viinapullon ja yritän unohtaa koskaan nähneenikään oksettavaa olemustasi. Menikö tämä kaikki nyt jakeluun saatanan moukari?" - karjuin äijälle, jonka uho oli muuttunut epävarmaksi hämmennykseksi.
"Kyllä kai.. oletko ihan tosissasi kaikesta?" -Änkytti äijä uskomatta kuulemaansa.
"Näytänkö minä joltain Turhapurolta tai muulta hupiveikolta? Nyt läski vipinää kinttuihin, saat sinäkin kerrankin elämässäsi jotain fyysistä tekemistä. No niin, alapa vetää siitä ja äkkiä."
Äijä lähti kokoisekseen hyvinkin vauhdikkaasti paikalta ja ilmeisen tuohtuneena, muttei sanonut mitään. 
Huusin vielä hänen peräänsä: "Ja pyyhi tuo ilme pois kasvoiltasi tai lennätän tänne vaikka raskaan sarjan nyrkkeilijämestarin paikalle hakkaamaan sinut. Se on kuule ihan yhden soiton päässä sekin."-Karjuin ääneni käheäksi mulkun perään.
Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä kuka tuota titteliä kantaa, sillä tuollaiset rahvaiden barbaariset mukilointiharrasteet eivät ole koskaan olleet lähellä omaa sydäntäni. Uskoakseni äijä olisi täällä kuitenkin alta aikayksikön, kun hinnoista sovittaisiin.

Ei aikaakaan, kun läski tuli paikalle puuskuttaen ja huohottaen. Hän ei kuitenkaan aloittanut töitään heti vaan vetosi, että pitää hetki vetää henkeä ensin.
"Kyllä se sopii, omaa palkkaasi sä tässä poltat." -Totesin äijälle ääni täynnä rakkautta ja kaivoin taskustani sadan euron setelin ja tuikkasin sen tuleen äijän edessä. Voitte uskoa, että lapioon tuli vauhtia ja mätisäkki ei tarvinnutkaan enää kipeästi kaipaamaansa taukoa.
Auto oli aika äkkiä kaivettu esiin ja pääsin lähtemään eteenpäin ja jätin plösön laskemaan rahojaan.

Kotiin päästyäni selvitin aurayrittäjän varikon sijainnin ja hain ullakoltani muutaman pötkön dynamiittia. Illan vaihduttua yöksi ajoin varikolle ja viritin oikein kunnon latingin tutun aura-auton alle ja lähetin sen maata kiertävälle radalle. Uskoakseni olimme sujut tämän terroristin kanssa. 
Olin juuri lähdössä varikolta pois, kun muistin kulut, jotka menetin saadakseni auton pois lumesta. Päätin siis tasata tilit siltäkin osin ja heitin pari pötköä dynamiittia vielä pihalla parkissa olevan transitinkin alle. Nyt olimme sujut, joten saatoin lähteä hyvillä mielin kotiin nauttimaan virvokkeita ja sauhuttelemaan paksua sikariani

Tunkeilijoita ja kissanraatoja

 Olin vihdoin kotiutunut sairaalasta pitkän koronasta toipumisen jälkeen ja vaimoni ärsyttävä veli perheineen päättivät pistäytyä kylään vointiani ihmettelemään. 
En voi sietää vaimoni Matti veljeä muutenkaan ja tällaisen sairastelun jälkeen sitä vain haluaisi olla kaikessa rauhassa kotonaan ja kerätä voimiaan.
Matti oli tietenkin toiminut tapansa mukaan ja pakannut perheensä heidän naurettavaan Renaultiinsa ja soitti tien päältä, että he ovat meillä jo tunnin kuluttua.
Vain täydellinen idiootti ajaa ranskalaisella autolla, eli siinä mielessä Matti oli todellakin löytänyt itselleen arvoisensa kulkineen.
Käskin vaimoni sanoa veljelleen, että jos he meille tulisivat avaisin tulen varoittamatta isoisävainaan antiikkisella haulikolla ja silloin ilma täyttyisi hyvin karkeasta merisuolasta.
Vaimoni sanoi kuitenkin, ettei aio käännyttää vieraita takaisin, sillä hehän ovat olleet huolissaan terveydestäni ja haluavat tulla tervehtimään toipilasta.

Vai haluavat nuo hyväntekijät tulla toipilasta tapaamaan, vaikkei toipilas haluaisi itse nähdä heitä koskaan, eikä missään tilanteessa. Valitettavasti korona veti minut niin heikkoon kuntoon, etten vieläkään jaksa ryhtyä mihinkään fyysisiin juttuihin, mutta saamansa piti. Päätin vakaasti keksiä jotain noiden tunkeilijoiden pään menoksi.

Jonkin ajan kuluttua nuo tunkeilijat sitten saapuivat ja Matti oli vääntänyt naamansa luonnottomaan irveeseen ja totesi minulle: "Täällähän se meidän toipilas onkin. Tervetuloa takaisin elävien kirjoihin."
Katselin tätä keski-iän ylittänyttä tyylitajutonta paskakasaa eteisessäni ja totesin: "Kiitos, kiitos ja tervetuloa. Olipa mukava yllätys, että saavuitte näin yllättäen käymään."
Päätin hakea baarikaapistani pari lasia, joista toiseen kusin pienen terästeen pohjalle ja kaadoin sitten molemmat lasit täyteen laadukasta viskiä.
Ojensin kusiviskin Matille ja sanoin: "Tässä pieni tervetuliaismalja sinulle. Nuo naiset jätämme ilman, sillä he eivät ymmärrä laadukkaista viskeistä mitään."
Matti kiitti ja nyökkäsi hyväksyvästi ja heitimme juomat pohjanmaan kautta sisuksiimme.
Matti maiskutti huuliaan ja totesi: "Onpas hyvää viskiä, pidän tuosta pikantista sivummausta, joka tästä tulee suuhun."
"Tämä on omaakin suosikkiani. Hyvän alkoholin salaisuus on hinta. Halvalla ei vain saa hyvää"- Totesin Matille tyrmistyneenä ja mietin, että millainen puusuu saattoi erikseen kehua kusen makua juomassaan. Tämä jätkähän on tyhmyyden ytimessä.

Jätin Matin vaimoineen oman vaimoni seuraan ja totesin, että minun pitäisi päästä hetkeksi lepäämään, sillä sairastelu oli vienyt voimani hetkeksi.
"Olimmepas me ajattelemattomia, kun tuppasimme kylään näin yllättäen, olisi pitänyt ymmärtää, että olet vielä toipilas ja tarvitset paljon lepoa. Jospa lähtisimme saman tien takaisin niin saisit levätä?" -Totesi Matti huolestuneen näköisenä.
"Ei missään nimessä. Olkaa, kuin kotonanne. Lepäilen puoli tuntia niin sitten jaksan taas ihan eri tavoin. Mielestäni on mukavaa, että olette täällä" -Hymyilin hunajaisella ilmeellä tunkeilijoille ja poistun makuuhuoneeseeni.
Vai olisi sitä pitänyt ajatella? Perkeleen simpanssi ei nyt ymmärtänyt, että se ajatustyö kuuluu tehdä etukäteen. Se on myöhäsitä painaa jarrua, kun koneisto on jo laitettu pyörimään Tästä julkeudesta tämä turvenuija saa vielä maksaa.

Avasin makuuhuoneeni ikkunan ja kömmin siitä ulos. Hiivin pimenevän illan turvin etupihalleni, jonne Masa oli kulkuneuvonsa pysäköinyt. Talomme sijaitsee jyrkän mäen päällä, joten minun ei tarvinnut muuta, kuin avata heidän lukitsemattoman autonsa ovi, vapauttaa käsijarru ja antaa painovoiman tehdä tehtävänsä. Hyvä ystäväni painovoimahan teki tehtävänsä ja autonrottelo lähti rymistelemään kiihtyvällä vauhdilla alamäkeen, törmäten hirveällä rysähdyksellä suoraan Jalosaaren mulkun pihalla seisseeseen Mersuun. Jalosaari on monelta osin typerys, mutta ainakin hän osaa valita autonsa jonkinlaista tyylitajua noudattaen.
Jalosaaren Mersun varashälytin laukesi huutamaan ja hetkeä myöhemmin naapurin mulkku syöksyi pihaleen ihmettelemään autonsa nokassa makaavaa ruostekasaa. Minun oli aika hiipiä takaisin makuuhuoneeni ikkunasta sisään, sulkea ikkuna ja kömpiä sänkyyn nukkuvaa teeskentelemään.

"Hetken kuluttua ovikellomme soi ja kömmin unista esittäen katsomaan, että kukakohan oven takana mahtoikaan olla. 
Jalosaaren vinkuheinähän se siellä oli ja ilmeisen täynnä raivoa, sen näki hyvin yhdellä silmäyksellä.
"Terve naapuri, mikäs sinut sai ovemme taakse?" -Sanoin rakkaalle naapurilleni lempeällä äänellä.
"Onko jollakin täällä ruskea Renault?" -karjui äijä tuohtuneena.
"Oletko sinä tosissasi? Minä en kuuna kullan valkeana ostaisi sellaista paskaa itselleni vain totaalinen idiootti ostaa ranskalaisen....ain niin.. Sehän on tuon vieraani auto." -Osoitin hämmästyneen näköistä Mattia.
"Joo, minun se idiootin auto on" -Totesi Matti selkeästi loukkantuneena.
"No tulepas tänne katsomaan" -Karjui Jalosaari Matille ja miehet poistuivat pihalle.
Nauroin katketakseni pääni sisällä, mutta ulospäin esitin hyvin vakavaa ja huolestunutta..
"Mistäköhän tässä nyt on kyse?" -Kysyin muulta seurueelta, joka vaikutti myös hyvin hämmentyneeltä..

Pitkähkön ajan kuluttua Matti tuli murtuneena sisään ja kertoi, että hän oli unohtanut vetää käsijarrun päälle ja auto oli rullannut mäkeä alas naapurin pihalle ja törmännyt siellä heidän autoonsa. Parasta oli se, että Matin vakuutus oli unohtunut maksaa ja hän joutui maksamaan Mersulle koituneet, kohtalaisen suuret vauriot omasta pussistaan.
"Tämäkin vielä" -totesi Matti ja jatkoi: "Vain pari päivää sitten poikamme kissa kuoli ja hän otti sen kovin raskaasti."

Häivyin työhuoneeseeni ja soitin Nallille: "Kuule, nyt tarvitaan palvelusta: Käy ostamassa jostain kolmesataa hautakynttilää ja Suomen lippu. Maksan kyllä kulut sinulle myöhemmin."
Kerroin tilanteen Nallille ja sovimme, että hän käy sytyttämässä sen hautakynttilämeren Matin perheen takapihalle kissanraadon haudalle ja vetää sen tehtyään lipun puoleen salkoon.
Matti tulee kokemaan elämänsä yllätyksen saapuessaan taksilla kotiin. Omalla koslallaan hän ei nyt lähde minnekään, sillä sen jäähdytin oli vuotanut nesteensä Jalosaaren mulkun etupihalle.

Terveisiä sairaalasta.

 Nyt kävi sitten se, minkä ei pitäisi olla edes käytännössä mahdollista: Olen viettänyt viimeiset viikot sairaalassa saatuani koronatartunnan.
Olen aina luullut, että korona kiertäisi kaltaiseni menestyjän ja paremman väestönosan edustajan kaukaa, mutta ilmeisesti tämän lihavien, köyhien ja homoseksuaalien sairauden autopilotti oli mennyt epäkuntoon ja oli jollakin ilveellä päätynyt runtelemaan minun atleettista olemustani. Pelkkä ajatus siitä, että elimistössäni on riehunut moisten epäihmisten työväensairaus on suorastaan pöyristyttävä.
Taidan varmuuden vuoksi vaihdattaa keuhkoni. Rahalla saa ja hevosella pääsee, kuten sanotaan.

Parin viikon tehohoitojakson jälkeen minut siirrettiin normaalille osastolle, jossa jouduin jakamaan huoneeni kaikenlaisten duunareiden kanssa. Olin ympäristössä, jonne en todellakaan kokenut kuuluvani, sillä eihän minulla ollut edes minkäänlaista suojapukua mukanani. Nuo likaiset vähäosaiset, kun tunnetusti vilisevät kaikenlaisia täitä, satiaisia ja ties mitä luteita. 
Toivuttuani tästä taudista ja järkytyksestä aioin taatusti tehdä kantelun sairaalan johdolle siitä, millaisen barbaarilauman keskelle täällä sijoitetaan kunnon väkeä. Tällainen nöyryytys ei kertakaikkiaan käy päinsä..
Jo se, että minua varten ei teetätetty keholleni sopivaa patjaa on jo jonkinlainen järkytys. Ties mikä likainen puliukko tässäkin sängyssä on ennen minua maannut.

Sairaalasängyssä maatessani avasin television ja katselin erästä talousohjelmaa, jolloin naapurisängyn Pauliksi itsensä esitellyt lihava sänkinaamainen pullasorsa totesi: "Sieltä alkaa ihan kohta suosikkiohjelmani Huvila & Huussi. Sopiiko, että vaihdamme kanavaa silloin?"
"No eipä sovi. Jos sinua kiinnostaa jonkun haisevan paskahuusin  pöntön sisältö niin siitä vain, mutta minua sinun paskanhaistelufetissisi ei kiinnosta vähääkään. Toteuta paskafantasiasi ihan keskenäsi vain, minua sinun on niihin turha yrittää sotkea senkin likainen perverssi!" -Karjuin äijälle sen verran kovaa, mitä nyt koronan runtelemista keuhkoistani ylipäätään lähti.
"Mutta eihän.." -Aloitti pälvikalju hintti naapurisängystään..
"Ja nyt turpa kiinni siellä punkassa. Etkö sä kerjäläinen ymmärrä, että raha ratkaisee ja sulla sitä rahaa ei taida hirveästi olla. Ei etenkään sen jälkeen, kun olet ahminut itsellesi tollaisen outokummun vatsasi tilalle. Noilla syömisillä sinun on oltava vararikon partaalla, joten pidäpä pummi pienempää meteliä tai ostan koko sairaalan ja heitätän sinut takaisin kadulle."

Naapurisängyn vetelä traanikasa antoi periksi ja alkoi murjottaa. Oli siis aika sytyttää paksu Havannalainen ja nauttia voitosta talousohjelman parissa.  Muutaman imun otettuani huoneeseen ryntäsi sairaanhoitaja täynnä raivoa. Sairaalassa, kun ei kuulemma saanut polttaa. Uhitteli akka vielä jälkiseuraamuksillakin ja samaan aikaan naapurisängyn paukapää Pauli vaikutti myhäilevän tyytyväisenä. Kyllä ukon mairea hymy vielä hyytelöityy..

Iltapäivällä huoneeseen saapui joku eläkeikää lähenevä sotanorsu sairaanhoitaja, aikomuksenaan ottaa minusta verikokeita. 
"Kuulepas nyt lypsylehmä! Tässä on nyt tapahtunut jokin väärinkäsitys. Pidän kyllä naisten huomiosta, mutta jokin raja siinäkin. Jos sä oot ollut 60-luvulla Beatlesin bändärinä niin kivat sulle, mutta mä tykkään enemmän ihan oman aikakauteni bändäreistä. Jos haluat työntää piikkisi jonnekin niin tunge se vaikka hänen perseeseensä." -Osoitin Paulin suuntaan ja jatkoin: "Hänellä on vahva isöäitifetissi ja hän ei ole saanut naista sen jälkeen, kun hänen oma isoäitinsä heitti veivinsä. Tee ihan mitä haluat, mutta mun lähelle sä et kyllä tule. Minä en ole mikään eläimiin sekaantuja." -Riehuin akalle ja puin nyrkkiä ilmassa sanojani korostaakseni.
Akka oli muuttunut kirkkaan punaiseksi ja totesi: "olette varsin epämiellyttävä mies. Kaikesta huolimatta verikokeet on otettava. Hoidetaan asia äkkiä alta pois niin pääset minusta eroon ja mikä parasta: Minä pääsen sinusta eroon." -Nyyhkytti ämmä täydellistä murtumista estellen.
"Kuulepas nyt kanttura. Eikös se tullut ho selväksi, ettei sinulla ole asiaa lähelleni? Ei nyt, eikä jatkossa. Jos sä sitä verta tarviit niin jätä ne kamat siihen ja tule tunnin päästä takaisin niin saat veresi."-Huusin emakolle, joka yllätyksekseni jätti verikoevälineet sänkyni viereen ja poistui paikalta..

Tunnin päästä akka tuli huoneeseen takaisin ja ympärilläni pyöri kaksi kuumaa naista pelkissä alusvaatteissaan. Nalli oli hoitanut paikalle pari kuumaa virolaista sairaanhoitajaa, jotka pienen lisätienestin tarpeessa ottivat minulta vaaditun elämännesteen. Tässä oli sairaalapalvelua minun makuuni.
Kanttura sieppasi verinäyteputkilot naisilta ja poistui sanaakaan sanomatta paikalta. Virottaretkin tekivät lähtöä, mutta pienenä palveluksena toinen pieraisi Paulin sänkyä kohden, jossa pervo kyttäili estoitta yksityishoitajiani. Siitä sai, mokoma paskahuusin haistelija..


Yön koitettua yritin saada hiukan unta, mutta eihän siitä mitään tullut sillä Paulin sängyn toisella puolella olevan vanhan papan hengityskone piti sellaista mekkalaa, ettei huoneessa yksinkertaisesti voinut nukkua.
Hiivin papan sängyn viereen ja riuhtaisin mokoman rauhanhäiritsijäkoneen iri seinästä ja huoneeseen laskeutui Paulin kuorsausta lukuunottamatta täysellinen rauha.
Pappa kouristeli tovin ilman hengityskonettaan, mutta hetken päästä hän rauhoittui hyvinkin levolliseksi. 
Ajattelin mielessäni, että irti revitty hengityskone aiheuttaa hoitohenkilökunnassa tiettyjä kysymyksiä, joten työnsin Paulin puhelimen latausjohdon hengityskoneen johdon tilalle ja työnsin laturin johdon kiinni äijän luurin perseeseen.

Aamun koitteessa huoneessa alkoi vilinä, sillä yö oli ollut vanhukselle liikaa ja hän oli menehtynyt ilmeisesti korkean ikänsä vuoksi. Pauli sai hoitohenkilökunnalta täyslaidallisen osakseen ja hetkeä myöhemmin Poliisi saapui kyselemään häneltä myös omia kysymyksiään. Näytti siltä, että äijän epäiltiin olevan osallinen papan kuolemaan. 
Asiaa tarkemmin mietittyäni en ollut yhtään yllättynyt. Nämä alemman yhteiskuntaluokan ihmiset ovat tunnetusti varsin häikäilemättömiä ja ovat valmiit vaikka tappamaan toisiaan jonkinlaisen edun toivossa. Paulille täysi puhelimen akku tuntui olevan ihmishenkeä arvokkaampi asia.
Toivottavasti mokoma konna saa henkirikoksestaan sellaisen tuomion, että on monta vuotta vankilassa, jottei papan kaltaiset kunnon ihmiset joudu pelkäämään henkensä edestä.
Rauha papan sielulle..