Tunkeilijoita ja kissanraatoja

 Olin vihdoin kotiutunut sairaalasta pitkän koronasta toipumisen jälkeen ja vaimoni ärsyttävä veli perheineen päättivät pistäytyä kylään vointiani ihmettelemään. 
En voi sietää vaimoni Matti veljeä muutenkaan ja tällaisen sairastelun jälkeen sitä vain haluaisi olla kaikessa rauhassa kotonaan ja kerätä voimiaan.
Matti oli tietenkin toiminut tapansa mukaan ja pakannut perheensä heidän naurettavaan Renaultiinsa ja soitti tien päältä, että he ovat meillä jo tunnin kuluttua.
Vain täydellinen idiootti ajaa ranskalaisella autolla, eli siinä mielessä Matti oli todellakin löytänyt itselleen arvoisensa kulkineen.
Käskin vaimoni sanoa veljelleen, että jos he meille tulisivat avaisin tulen varoittamatta isoisävainaan antiikkisella haulikolla ja silloin ilma täyttyisi hyvin karkeasta merisuolasta.
Vaimoni sanoi kuitenkin, ettei aio käännyttää vieraita takaisin, sillä hehän ovat olleet huolissaan terveydestäni ja haluavat tulla tervehtimään toipilasta.

Vai haluavat nuo hyväntekijät tulla toipilasta tapaamaan, vaikkei toipilas haluaisi itse nähdä heitä koskaan, eikä missään tilanteessa. Valitettavasti korona veti minut niin heikkoon kuntoon, etten vieläkään jaksa ryhtyä mihinkään fyysisiin juttuihin, mutta saamansa piti. Päätin vakaasti keksiä jotain noiden tunkeilijoiden pään menoksi.

Jonkin ajan kuluttua nuo tunkeilijat sitten saapuivat ja Matti oli vääntänyt naamansa luonnottomaan irveeseen ja totesi minulle: "Täällähän se meidän toipilas onkin. Tervetuloa takaisin elävien kirjoihin."
Katselin tätä keski-iän ylittänyttä tyylitajutonta paskakasaa eteisessäni ja totesin: "Kiitos, kiitos ja tervetuloa. Olipa mukava yllätys, että saavuitte näin yllättäen käymään."
Päätin hakea baarikaapistani pari lasia, joista toiseen kusin pienen terästeen pohjalle ja kaadoin sitten molemmat lasit täyteen laadukasta viskiä.
Ojensin kusiviskin Matille ja sanoin: "Tässä pieni tervetuliaismalja sinulle. Nuo naiset jätämme ilman, sillä he eivät ymmärrä laadukkaista viskeistä mitään."
Matti kiitti ja nyökkäsi hyväksyvästi ja heitimme juomat pohjanmaan kautta sisuksiimme.
Matti maiskutti huuliaan ja totesi: "Onpas hyvää viskiä, pidän tuosta pikantista sivummausta, joka tästä tulee suuhun."
"Tämä on omaakin suosikkiani. Hyvän alkoholin salaisuus on hinta. Halvalla ei vain saa hyvää"- Totesin Matille tyrmistyneenä ja mietin, että millainen puusuu saattoi erikseen kehua kusen makua juomassaan. Tämä jätkähän on tyhmyyden ytimessä.

Jätin Matin vaimoineen oman vaimoni seuraan ja totesin, että minun pitäisi päästä hetkeksi lepäämään, sillä sairastelu oli vienyt voimani hetkeksi.
"Olimmepas me ajattelemattomia, kun tuppasimme kylään näin yllättäen, olisi pitänyt ymmärtää, että olet vielä toipilas ja tarvitset paljon lepoa. Jospa lähtisimme saman tien takaisin niin saisit levätä?" -Totesi Matti huolestuneen näköisenä.
"Ei missään nimessä. Olkaa, kuin kotonanne. Lepäilen puoli tuntia niin sitten jaksan taas ihan eri tavoin. Mielestäni on mukavaa, että olette täällä" -Hymyilin hunajaisella ilmeellä tunkeilijoille ja poistun makuuhuoneeseeni.
Vai olisi sitä pitänyt ajatella? Perkeleen simpanssi ei nyt ymmärtänyt, että se ajatustyö kuuluu tehdä etukäteen. Se on myöhäsitä painaa jarrua, kun koneisto on jo laitettu pyörimään Tästä julkeudesta tämä turvenuija saa vielä maksaa.

Avasin makuuhuoneeni ikkunan ja kömmin siitä ulos. Hiivin pimenevän illan turvin etupihalleni, jonne Masa oli kulkuneuvonsa pysäköinyt. Talomme sijaitsee jyrkän mäen päällä, joten minun ei tarvinnut muuta, kuin avata heidän lukitsemattoman autonsa ovi, vapauttaa käsijarru ja antaa painovoiman tehdä tehtävänsä. Hyvä ystäväni painovoimahan teki tehtävänsä ja autonrottelo lähti rymistelemään kiihtyvällä vauhdilla alamäkeen, törmäten hirveällä rysähdyksellä suoraan Jalosaaren mulkun pihalla seisseeseen Mersuun. Jalosaari on monelta osin typerys, mutta ainakin hän osaa valita autonsa jonkinlaista tyylitajua noudattaen.
Jalosaaren Mersun varashälytin laukesi huutamaan ja hetkeä myöhemmin naapurin mulkku syöksyi pihaleen ihmettelemään autonsa nokassa makaavaa ruostekasaa. Minun oli aika hiipiä takaisin makuuhuoneeni ikkunasta sisään, sulkea ikkuna ja kömpiä sänkyyn nukkuvaa teeskentelemään.

"Hetken kuluttua ovikellomme soi ja kömmin unista esittäen katsomaan, että kukakohan oven takana mahtoikaan olla. 
Jalosaaren vinkuheinähän se siellä oli ja ilmeisen täynnä raivoa, sen näki hyvin yhdellä silmäyksellä.
"Terve naapuri, mikäs sinut sai ovemme taakse?" -Sanoin rakkaalle naapurilleni lempeällä äänellä.
"Onko jollakin täällä ruskea Renault?" -karjui äijä tuohtuneena.
"Oletko sinä tosissasi? Minä en kuuna kullan valkeana ostaisi sellaista paskaa itselleni vain totaalinen idiootti ostaa ranskalaisen....ain niin.. Sehän on tuon vieraani auto." -Osoitin hämmästyneen näköistä Mattia.
"Joo, minun se idiootin auto on" -Totesi Matti selkeästi loukkantuneena.
"No tulepas tänne katsomaan" -Karjui Jalosaari Matille ja miehet poistuivat pihalle.
Nauroin katketakseni pääni sisällä, mutta ulospäin esitin hyvin vakavaa ja huolestunutta..
"Mistäköhän tässä nyt on kyse?" -Kysyin muulta seurueelta, joka vaikutti myös hyvin hämmentyneeltä..

Pitkähkön ajan kuluttua Matti tuli murtuneena sisään ja kertoi, että hän oli unohtanut vetää käsijarrun päälle ja auto oli rullannut mäkeä alas naapurin pihalle ja törmännyt siellä heidän autoonsa. Parasta oli se, että Matin vakuutus oli unohtunut maksaa ja hän joutui maksamaan Mersulle koituneet, kohtalaisen suuret vauriot omasta pussistaan.
"Tämäkin vielä" -totesi Matti ja jatkoi: "Vain pari päivää sitten poikamme kissa kuoli ja hän otti sen kovin raskaasti."

Häivyin työhuoneeseeni ja soitin Nallille: "Kuule, nyt tarvitaan palvelusta: Käy ostamassa jostain kolmesataa hautakynttilää ja Suomen lippu. Maksan kyllä kulut sinulle myöhemmin."
Kerroin tilanteen Nallille ja sovimme, että hän käy sytyttämässä sen hautakynttilämeren Matin perheen takapihalle kissanraadon haudalle ja vetää sen tehtyään lipun puoleen salkoon.
Matti tulee kokemaan elämänsä yllätyksen saapuessaan taksilla kotiin. Omalla koslallaan hän ei nyt lähde minnekään, sillä sen jäähdytin oli vuotanut nesteensä Jalosaaren mulkun etupihalle.