Painajainen keilahallissa

   Ystäväni pyysi minua eilen hieman yllättäen kanssaan keilahallille, rakkaan harrastuksemme pariin. Idea oli mitä loistavin sillä illaksi kaavailemani juoksulenkki oli pelkän ajatuksen tasolla vähintäänkin tympeä.
Keilailu on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta jostain syystä tämä hieno harrastus on viimeaikoina jäänyt hiukan taka-alalle. Aktiivisimpien aikojen parin-kolmen kerran viikkovauhti hallilla on hiipunut yhteen kertaan parissa kuukaudessa.

  Kiinnitin jo keilahallin ovella huomioni huomattavan ylipainoiseen vanhempaan porsasmaiseen äijään, joka veti röökiä posket lommolla suoraan sisäänkäynnin edessä. Äijän naama muistutti lähinnä koripalloa, johon on heitelty silmiä ja suita kiinni puolihuolimattomasti olan yli. Naaman kruunasi homomaiset Hitlerviikset ja ylisuuri nenä.
Keilailuilta ei alkanut ihan parhaalla tavalla, kun heti ovella tuli tällainen rasvaa tihkuva möykky vastaan ja vielä keilailukengät jalassa.
Tunsin suurta halua sanoa tälle ihravyörylle pari tarkoin valittua sanaa siitä, että ne pelikengät on tarkoitettu ainoastaan sisäkäyttöön, mutta hammasta purren nielin kiukkuni ja kävelin hänen ohitseen. Tällaiset itsekeskeiset kusipäät luulevat omistavansa koko maailman ja juuri heikäläisten vuoksi hallimaksut kallistuvat tasaiseen tahtiin. On se jumalauta väärin, että parin talidomin takia joudutaan hiomaan ja lakkaamaan keilaratojen pinnat uusiksi. Kivillä on tapana jäädä kenkien pohjiin ja voi vaan kuvitella, että millaisessa kunnossa radat on kyseisen kaltaisten sotanorsujen jäljiltä.
Positiivista asiassa oli se, että tämä karju poltti tupakkaa. Keuhkosyövän soisi  löytävän tiensä hänen mustuneisiin keuhkoihinsa poistaen tämän ongelman maailmasta ihan itsestään.
  
   Päästyämme pukukopin kautta varsinaiseen asiaan eli keilaamaan, minunkin harmistunut mieleni alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Pari täyskaatoa tuli ja muutenkin oli ihan mukavan rento ilmapiiri. Juttelimme niitä-näitä ja paransimme tietenkin myös hiukan maailmaa siinä keilatessamme. Kaikki oli lähes täydellistä, kunnes se ovella röhkinyt ihraporsas valtasi viereisen radan muuten lähes tyhjästä keilahallista. Mikä ihmeen tarve sillä oli puskea ihan viereen, kun vapaita ratoja olisi ollut tarjolla useampiakin? Eipä siinä mitään, jokainen saa valita sen ratansa vapaasti, joten eipä mulla siihen mitään sanomista ollut.

   Naapuriradan keilaaja oli selkeästi keilannut ennenkin: Lähes kaikki ensimmäiset heitot päätyivät suoraan ränniin tai kaatoivat korkeintaan pari reunakeilaa. Pari kertaa pallo päätyi rännin yli seuraavalle radalle. Luulin, että tämä surkuhupaisa näytös olisi jo nähty, mutta olin todellakin väärässä: Nauroin vedet silmissä, kun äijä keskittyi heittoonsa, otti näyttävän vauhdin  ja kaatui pallo kädessä keilaradalle. Voi jumalauta! Kaverin nakkisormet eivät nähtävästi irronneet pallon koloista ja tämä hikoilevan puuskuttava mätisäkki läsähti radalle, kuin mätä meloni. Hetken itseään keräiltyään ukko hyllyi puuskuttaen takaisin pallokoneen viereen.
 Minun ja ystäväni nauraminen olivat hänelle ilmeisesti hiukan liikaa ja hän tuli luoksemme kertomaan joitain ympäripyöreitä latteuksia siitä, miten vahinkoja muka käy meille jokaiselle.
En tiedä miltä planeetalta tää läskilouhimo oli hallille kärrätty, mutta murteen perusteella voisin kuvitella hänen tulleen hallille suoraan jostain lapin jänkhältä. Olisin valmis lyömään vaikka vetoa, että hän on Kauhavan -tms. hinttipitäjän kruunaamaton porokuningas!

  Jatkoimme keilaamista, mutta huomasin seuraavani naapuriradan tapahtumia huomattavasti enemmän, kuin omaa peliäni. Pelasimme muutamia kierroksia ja homma meni pitkälti omalla painollaan. Naapuriradan ihravuorikin oli parantanut otteitaan hieman, saaden pari kertaa arviolta kuusikin keilaa kaadettua.
Olisi pitänyt tajuta, että kyseessä oli se kuuluisa tyyni ennen myrskyä. Huomasin seurailevani läsön touhuja taas hiukan intensiivisemmin  hänen valmistautuessaan seuraavaan heittoon.
Ilmeisesti tälle ponttoonille olisi pitänyt erikseen ilmoittaa, että mihin suuntaan pallo kuuluu heittää. Luulin, että pelisuunta olisi kaikille ihan itsestäänselvä, mutta kyllä tää alfauros vaan onnistui heittämään sen pallon oman selkänsä taakse.
Pallo lensi rymisten jonkun vanhemman pariskunnan jalkoihin. Mitä helvettiä?? Kaikenlaisia mongoloideja sitä keilahalliin päästetäänkin!!
En käsitä, että miten joku voi olla noin kömpelö ja typerä. Olen aina pitänyt lihavia ihmisiä jotenkin yksinkertaisina, mutta tämä oli kyllä jo kaiken huippu.
Saimme tästä koomikosta kyllä ystäväni kanssa vuosituhannen naurut, joten ei se näytös ihan hukkaan mennyt. Äijää itseään ei hirveesti naurattanut vaan hän loi aika kiukkuisia silmäyksiä meihin päin. En ymmärrä, että miten se meidän vika on, että hän ei itse osaa keilata. Menisi itseensä ja sen jälkeen lenkille!

  Oletin taas, että kaikki on jo nähty ja koettu, mutta olin valitettavasti tälläkin kertaa väärässä. Naurustamme suivaantuneena tämä traanivyöry kiskaisi oikein napakan riuhtaisun kohti keilojaan. Miehen ajoitus oli täydellinen: keilakone oli valmistelemassa keiloja uutta kierrosta varten ja täämä älykääpiö heitti sen pallonsa sinne väärään aikaan. Pallo lensi ihan järjettömällä ryminällä päin keilakoneen porttia.
En muista koska olisin nauranut niin makeasti, kuin tuota todistaessani. Läskiltä paloi naurustamme ihan täysin hihat ja se tuli huutamaan meille kaikenlaisia törkeyksiä käytöksestämme. En edelleenkään tiedä, että millä tavalla se on minun tai kaverini vika jos hän itse ei osaa keilata. Ihmisillä  on tapana nauraa, kun koomisia asioita tapahtuu. Tilanne meinasi eskaloitua ihan käsirysyksi asti, mut lopulta tää hikinen miesmaatuska vyöryi pää punaisena, homoviikset väpättäen pukuhuoneeseen. tämän jälkeen häntä ei enää näkynyt.