Kiiltoa, kimallusta ja kalavelkoja.

 Minua jäi kismittämään se epäoikeudenmukainen kohtelu, jonka uhriksi olin joutunut kusipäisten asfalttityöntekijöiden ja poliisin salaliiton seurauksena. Minua oli kohdeltu, kuin mitäkin huligaania tai pahantekijää vaikka se tilanteen todellinen uhri olin ollut minä. Tämä vääryys oli kostettava ensitilassa.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kaikki koetut vääryydet tulee maksaa korkojen kera takaisin, jotta ne ihan oikeat pahikset saavat palautteen teoistaan. Nyt oli siis minun vuoroni jakaa pahaa mieltä niille kirotuille liikenneterroristeille ja katujen ruuhkauttajille, oppivatpa saatana olemaan.

Sieppasin kännykän käteeni ja soitin luottoystävälleni Nallille.
"Terve Nalli, onko sulla suunnitelmia tulevan yön varalle? Pitäisi maksaa vähän kalavelkoja eräille kusipäille, jotka kuvittelivat voivansa kohdella minua epäkunnioittavasti."-Kyselin Nallilta.
"Itseasiassa me istutaan täällä mun kämpillä juuri Paulin kanssa ja ajateltiin lähteä myöhemmin illalla kaupungille naistarjontaa katselemaan. Pauli oli saanut pari viikkoa sitten tippurin joltain lähiökantturalta ja hän haluaisi panna vahingon eteenpäin." -Totesi Nalli ilkikurisen huvittuneena.
"Miten olisi jos siirtäisitte ne panohommat vaikka huomiselle, voisin silloin itsekin liittyä seuraan, mikäli seura kelpaa. Tänä yönä minulla on suuri tarve ottaa eräiltä kusipäiltä luulot pois." -Ehdotin Nallille, joka halusi tietää asiasta enemmän.

Nalli laittoi minut kaiuttimelle ja kerroin ystäväkaksikolleni juurta jaksaen, millaisten terroristien hampaisiin olin eilen joutunut. Miehet olivat yksimielisiä siitä, ettei moinen käytös ollut kertakaikkiaan hyväksyttävää ja lupasivat jättää illan baarikierroksensa väliin. Oikeuden jakaminen vääryydentekijöille oli ykkösprioriteetti meille kaikille. 
Miehet kyselivät, mitä minulla oli mielessäni ja kerroin heille suunnitelmistani: "Onko sulla Nalli siellä liiterin perukoilla vielä ne sun isävainaan vanhat viinapullot?" - Kyselin toiveikkaana. Kyseisiä pulloja oli siellä satoja, sillä Nallin faija oli ollut liian laiska tai mukavuudenhaluinen palauttaakseen tyhjiä pulloja takaisin Alkoon.
Paremman tilan puutteessa pullot olivat kertyneet liiteriin. Nalli ei ole ollut sen innokkaampi niitä palauttamaan, joten pidin erittäin todennäköisenä sitä, että pullot olisivat edelleen tallella.
"Joo, onhan ne siellä. Mihinkä ne sieltä olisivat hävinneet? Pitäisi kyllä palkata joku siivoamaan ne sieltä, kun mokomat vievät liikaa tilaa liiterissä." -Totesi Nalli mietteliäänä.
"Hienoa, että ovat tallella. Tulen kohta sinne. Siivotaan porukalla ne pullot sieltä pois" -Sanoin kummastuneelle ystäväkaksikolleni.
"Pauli totesi varovasti: "En nyt Lalli halua loukata mitenkään, mutta onko sinulla kaikki ihan kunnossa? Ettäkö me siivottaisiin jotain lasipulloja illalla huviksemme Nallin liiteristä? Anteeksi, että sanon suoraan, mutta tuntuu, että olet saanut auringonpistoksen."
Nauroin Paulin kommentille ja kerroin juurta jaksaen suunnitelmani miehille ja sain heidän hyväksyntänsä ja täyden tukensa.
"Mulla on täällä myös joku vanha tietokoneen näyttö ja voin ottaa tuolta vaimon hillokellarista, muutaman ison hillopurkinkin. Vaimo ei taatusti huomaa pientä vajausta varastoissaan."

Saavuin siis Nallin talolle ja lähdimme muovikasseinemme liiterille, jossa vanhoja viinapulloja makasi lattialla jopa enemmän, kuin olin muistanutkaan. Keräsimme kahdeksan isoa muovikassillista ihan täyteen pulloja ja liiterin yleisilme ei juurikaan edes muuttunut, pulloja oli edelleen enemmän, kuin Alkon varastossa.
Pakkasimme pullot autoon ja heitimme sinne myös Nallin vanhan kuvaputkinäytön ja hänen vaimoltaan pihistämänsä hillot.

Auton pakattuamme istuimme yhdessä iltaa ja odottelimme yön pimeitä tunteja. Tunnelma oli todellakin katossa ja ilmassa oli jälleen kerran sitä kuuluisaa suuren urheilujuhlan tuntua. 
Kello 02:30 strattasin kulottajahomolta verukkeella lainaamani auton ja lähdimme ajamaan kohti kusipäiden tietyömaata. Ilta oli hiljainen ja kanssa-autoilijat loistivat poissaolollaan.
Työmaan lähestyessä ystäväni avasivat auton ikkunat ja kaappasivat molemmat syliinsä kassillisen pulloja. Työmaa-alueella kassi toisensa jälkeen helähti paskaksi asfalttiin ja lasinsirpaleita oli kaikkialla. Hajoavien pullojen ääni oli taivaallinen ja tunsin suunnatonta mielihyvää pienestä jekustamme.
Työmaa-alueen ohitettuamme tein sopivassa paikassa U-käännöksen ja lähdin ajamaan takaisin päin.
Saavuttuamme takaisin työmaalle, Pauli kampesi vanhan monitorin keskelle tietä ja Nalli viskoi nuoruuden innolla hillopurkkeja kaikkialle. Sotku oli järjetön. Lasia, hilloa ja kaaosta oli kaikkialla.
Lasi musertui Kulottajahomon renkaiden alla ja mietin, että mahtaakohan auton kumit kestää moista kohtelua ehjinä, mutta kestihän ne ja pääsimme jatkamaan takaisin kotiin päin.

Aamulla herättyäni päätin lähteä muina miehinä ajelemaan kohti yön työmaata ja katselemaan hävitystä päivän valossa. Tunsin suunnatonta mielihyvää nähdessäni asfalttityömiehet lakaisemassa tietä kyrvän näköisinä. Vittuilitte pojat väärälle jätkälle, mietin mielessäni ja nauroin ääneen, nähdessäni ihrapäisen peräkammarinpojan huitomassa luudallaan. Samainen kusipää oli vielä edellisenä päivänä istunut rehvakkaana jyränsä päällä. Vittuilulla ja kiusanteolla on aina hintansa ja nyt oli näiden pikiapinoiden vuoro maksaa synneistään. Minä en tällaisesta kiusanteosta nauti ollenkaan, mutta jos ihmiset vaativat minulta tällaisia toimia niin saamansa pitää.