Kalastajat mielentilatutkimukseen!

 Olen sitä mieltä, että tähän maahan pitäisi perustaa uusi ammattiryhmä, jonka tehtävänä olisi etsiä systemaattisesti kalastajia ja toimittaa löydetyt kalastajat poikkeuksetta mielentilatutkimuksiin. On tunnettu tosiasia, että kalastajat vaarantavat terveytensä milloin milläkin tavoin, mutta etenkin kevättalvella nämä kuolemalle flirttailevat varttihullut vaarantavat oman ja heidän peräänsä lähetettyjen etsintäpartioiden turvallisuuden  kaikkein räikeimmin.
Ei voi olla ihan tervettä laittaa toiseen vaakakuppiin omaa elämäänsä ja toiseen paria lahnaa ja kenties  alamittaista kuhaa tai ruutanaa. 

Kaikkihan me tiedämme, ettei pilkkimisessä kyse ole pohjimmiltaan kalastamisesta tai sen limaisen kumipallon syömisestä vaan itsetyydytyksestä. Pilkille mennään hyvin heikoillekin jäille, sillä julkirunkkaaminen on jonkinlainen pakkomielle näille pilkkiharrastajille. Ymmärrän hyvin sen tarpeen masturboida, mutta kinkkiseksi asian tekee se, että jokainen kalastaja on poikkeuksetta impotentti. Todistaakseen miehisyytensä nämä velttomunaiset tuppikullit ostavat pilkin ja menevät heikoille jäille tekemään niitä masturbointiliikkeitä sen kalastusvälineensä kanssa. Kanssaihmisille on suorastaan pakko edes esittä, että runkkukäsi toimii, itse peniksestä nyt puhumattakaan. Pilkkijä itse ei vaan ymmärrä, että kaikki muut tietävät asian todellisen asianlaidan ja naureskelevat talvipakkasessa värjötteleviä surkimuksia, joilla ei ole koskaan kotiin tuomisinaan muuta, kuin paleltumia ja ruhjeita. Todellisuudessa kalastajilla on myös niin huono itsetunto, että heikoilla jäillä pilkkiminen on yhdenlainen hätähuuto ja itsetuhoisuuden ilmenemisen muoto. Aina nämä runkkupilkin vatkaajat toivovat menevänsä jäistä läpi ja hukkuvansa, mutta eivät kuitenkaan uskalla päättää päiviään toisin keinoin.

Minuahan ei sinänsä näidenkään tollojen terveys kiinnosta vähääkään, mutta olen kertakaikkiaan kyllästynyt siihen, että aina, kun liikun vesillä tavalla tai toisella niin meressä pyörii näitä puolimätiä edellisen talven pilkkijöitä. Vainajan yläpuolella pyörivät lokkiparvet ja puolittain hajonneiden ruumiiden löyhkä pilaavat poikkeuksetta päivän, kuin päivän. Olisi eri tilanne, mikäli mikäli nämä pilkkijät olisivat ymmärtäneet kääriä itsensä kanaverkkoon ja kytkeytyneet kiinni betoniporsaaseen niin tällaista ongelmaa ei olisi, päin vastoin pohjan pieneliöt ottaisivat nämä pilkkijät hyötykäyttöön aterian muodossa.

Entä sitten verkkokalastajat? Mielenterveysongelmaisia hekin. Verkkokalastajilla se itse kalastus on täysin sivuseikka, sillä heidän pääasiallinen tarkoituksensa on virittää niitä satimiaan veneilijöiden ja uimareiden kiusaksi. Olen kuullut verkkokalastajien jopa pisteyttäneen erilaisia verkoista saatuja saaliita. En nyt puhu siitä kalaroskasta, jota toiminnan sivutuotteena tulee vaan keskityn nyt toiminnan kiusantekopuoleen. Moottoriveneestä jaetaan kuulemma viisi pistettä aikuisesta uimarista 10 pistettä, lapsesta 15 pistettä, saimaannorppa harvinaisuutensa vuoksi antaa jopa 25 pistettä ja niin edespäin. Pisteet kirjataan verkkokalastajien järjestelmiin ja kauden lopussa ne sitten lasketaan yhteen. Eniten pisteitä kerännyt palkitaan palkintomatkalla jonnekin etelän lämpöön. Palkintomatkan kruunaa vetouistelureissu paikallisen turistirysän uimarannoilla.
Kalastus harrastuksena perustuun mielisairauden syvimpiin sopukoihin ja jonkun olisi jo aika laittaa nämäkin ihmiset telkien taakse. Eläintarhoihin voisi perustaa omia häkkejä kalastajia varten.

Sivusinkin äsken jo vetouistelua, jonka tarkoitus on enen kaikkea saada viattomia uimareita kiinni koukkuihin ja haalata heitä veneellä vetäen pinnan alla, kunnes he hukkuvat. Sadistista ja julmaa kidutusta sekin. En voi mitenkään ymmärtää, miksi tällainen järjettömyys on laillista tällaisessa sivistysvaltiossa, jossa me asumme? Minäkin maksan veroja satoja tuhansia vuodessa ja silti esimerkiksi terveydenhuollossa on jatkuvaa resurssipulaa ja kaikenlaiset sekopäät saavat mellastaa vapaina kalastelemassa.

Mato-onginta puolestaan on sekin heikon itsetunnon ilmentymä. Mato-ongethan ovat tavallisimmin niitä pitkiä teleskooppivapoja ja nämä heikkoitsetuntoiset juntit kilpailevat keskenään siitä, kenellä on kaikkein pisin. Miespuoliset kalastajat yrittävät päteä pitkillä kepeillään ja kompensoida oman peniksensä pituutta mahdollisimman pitkällä ja paksulla vavalla. Naiset puolestaan viestittelevät miehille samalla tavalla, kertoakseen, etteivät kelpuuta kaiken maailman tuppikulleja itseään tyydyttämään. Koko homma perustuu alusta loppuun siihen, että se onginnan keskeinen väline kuvastaa tavalla tai toisella siitintä ja on siis jonkinlaista julkista rivoilua.

Homoseksuaalien kalastusmenetelmiin, kuten iskukoukkuihin, madekoukkuihin, tuulastukseen tai vaikka harppuunakalastukseen en nyt puutu sen kummemmin. Jos alan arvostella hinttareiden kalastusmuotoja, saan välittömästi jonkun pride-porukan kimppuuni. En nyt millään jaksaisi juosta karkuun satapäistä alastonta miesjoukkoa, jotka juoksevat letkut tanassa ja sateenkaariliput kiinnitettyinä terskoihinsa ympäri maita ja mantuja. Nämä tällaiset homofanaatikot ovat vaarallisia ja en siksi halua millään muotoa puuttua heidän harrastustoimintaansa.

Lopuksi totean, etta katiska on ainut järkevä tapa kalastaa. Katiskan voi torpata niin täyteen laadukkaita juomia, ettei apajille tunkeva ahven yksinkertaisesti mahdu sinne sisälle juomavarkaisiin.