Rikos ja rangaistus

 Saatana, kusimarko ei ymmärtänyt hienovaraista vihjettäni sen kalmankäryisen grillinsä suhteen. Grilli oli mennyt kumihyökkäykseni jälkeen lunastuskuntoon, joten naapurin kiusankappale oli sitten käynyt tuhlaamassa viimeiset sosiaalihuollolta saamansa roposet uuden ja vielä isomman pallogrillin ostoon. Sama naapureiden terrorisointi rasvaisen savun muodossa on jatkunut kahta kauheammin.
Tälle terrorismille on nyt kertakaikkiaan saatava lyötyä se viho viimeinen piste.
Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä vakuuttuneempi olin siitä, että nyt on todellakin aika ottaa mulkulta ne luulot pois, oikein suurella kädellä..
Eipä mennyt kauaa kun punoin suunnitelmani ja lähdin ensitöikseni rautakauppaan noutamaan tarvikkeita. Mukaan tarttui muutama säkki sementtiä, harjaterästä vuorivillaa. Matkan varrella nappasin kyytiin yhdeltä romuttamolta muutaman ison traktorin renkaan. Kotiin päästyäni porailin renkaisiin harjateräksen mentäviä reikiä ja jäin odottamaan. 
Yön hiljaisuudessa ja hämärän suojassa lähdin raahaamaan niitä traktorin renkaita kohti Markon pihaa. Renkaat painoivat ihan helvetisti ja moinen urakka olisi jäänyt monelta, kuten vaikka nyt Markolta itseltään suorittamatta. Minulle painavat renkaat eivät olleet sen kummempi este, sillä olen käynyt vuosia salilla ja lihakseni ovat täyttä timanttia. Ei siinä pari kumipyörää tunnu missään, kun aivoni antavat hauiksilleni käskyn pullistua. Nehän pullistuvat sen verran, että pitää välillä jopa hiukan himmailla, ettei orvaskesi repeä samalla.
Pinosin renkaat päällekäin ja laskin tämän kusta latkivan tryffelisian upouuden pallogrillin keskelle muodostunutta rengaspinoa. 
Seuraavaksi telkesin tämän saastepesäkkeen uuteen vankilaansa asettelemalla harjateräkset ristiin rastiin niihin ennalta poraamiini reikiin. Ylhäältä katsottuna grilli oli todellakin lukittu paikoilleen niiden risteävien rautatankojen väliin.
Olin todellakin tyytyväinen lopputulokseen.
Oli siis aika lähteä omaan autotalliini ja tyhjentää uskollinen vanha betonimyllyni kaiken maailman kivenjärkäleistä, joita sinne oli jostain syystä joskus kulkeutunut. Mylly teki työtään ja aloin kantaa valmista sementtiä Markon pihalle rakentamaani luomukseen. Vähä vähältä grilli hävisi näkyvistä ja kun sementtikerros oli saavuttanut yläreunan iskin pornokaupasta ostamani ison lateksisen hevosenkyrvän keskelle koko komeutta. Katselin luomusta hetken ja hain vuorivillat ja muutaman pullon polyuretaanivaahtoa. Sotkin renkaiden reunat uretaanilla ja iskin vuorivillat siihen päälle. Tämä tuntui vielä kovin laimealle, mutta muistin samalla Nallilla olevan natolankaa autotallissaan. Siitä salamana Nallin luo, langat mukaan, muutama kierros villojen ympäri ja hieman lisää villaa pintaan silmänlumeeksi. Onnea rakennelman purkamiseen grillimaisteri!!!
Koko luomuksen kruunasi rakennelman huolella suunniteltu sijoituspaikka. VirtsaMarkon terassin reunassa on betoninen tasanne, jolla hänen niin sanottu keäkeittiönsä seisoo. Raivasin rengaspinolle sen verran tilaa, että se mahtui kokonaan betonilaatan päälle. Näin sain varmistettua sen, ettei tämä katkupesäke irtoa lattiasta sementin kuivuttua, kuin paineilmaporalla.
Jokokohan viimeinkin viesti menisi perille vai pitääkö tässä pistää oikein iso vaihde vielä vetämään?

Katselin luomustani haltioituneena ja huomasin, ettei se ole edelleenkään ihan valmis. Lähdin siltä seisomaltani Kulottajahomon liiteriin ja pihistin sieltä suurimman lapinleukun, jonka olin koskaan elämässäni nähnyt. Heitin puukon taideteokseni viereen terassille ja lähdin tyytyväisenä kohti kotiani.
Jokainen tällä alueella tietää, ettei moisia poronpanijanveitsiä ole kellään muulla, kuin naapurin poroporvarilla. 
Varmistaakseni viestini perillemenon päätin heittää äijän terassille vielä paketillisen poron lihaa ja kiinnitin siihen viestin: "Jos sie kärryytät täällä niin käythä edes kunnoollista lihhaa? Mithää porshasta älä sie arinalle heithä. Emakot käyvät siulle vain panemisheen."

Seuraavaksi kävin repimässä omalta pihamaaltani kaikki vaimoni pelargoniat juurineen ja heittelin pitkin nurmea. Saman kohtalon kokivat vaimoni hetki sitten maahan kaivamat lehmuksen taimet sekä pari kirsikkapuun alkua. 
Lopuksi löin nurmikolleni kyltin jossa luki: "Haistha sie porvari pitkä paska!"

Omalta pihaltani suuntasin Jalosaarten pihaan ja puukotin koko perheen polkupyöristä renkaat ja Simopojan uuden jalkapallon. Heidän pihaansa jäi myös kyltti ja siinä luki: "Lapinnoidan kanssa ei leikitä. Vääräuskoisten paikha on roviolla."
Tein Jalosaaren paskajaakon polttopuista suuren nuotion hänen pihamaalle ja tuikkasin sen tuleen. Nuotion viereenkin jäi kyltti, jossa luki: "Jaakho kultha kuole jo."-toivotus.

Varsin tyytyväisenä saavutuksiini suuntasin kotiin tarkoituksena ottaa pienet nokkaunet, mutta eihän se uni silmään tuollaisen työn jälkeen tullut, joten ajelin satamaan ja lähdin veneilemään. Paikalla huomasin, että joku saatanan persaukinen oli sitonut oman purjeveneensä minun veneeni pollareihin! No, ensin ajattelin, että ei siinä mitään, irrotan köydet ja sitten omani ja sidon homon paatin takaisin, mutta kun totesin köysien olevan umpisolmussa menetin hetkellisesti käytöstapani. Irotin köydet kyllä, mutta kiinnitinkin ne sitten oman purteni perään kiinni ja lähdin hinaamaan purjevenettä ulapalle. Hinasin paskaa ympäriinsä kunnes rantauduin tallinnaan jossa on muutama tuttu pulverialalta. Ostin ison satsin kokkelia ja piilotin tähän purjeveneeseen ja suuntasin kohti pääkaupunkimme saaristoa. Valitsin paikan johon ei ollut näköyhteyttä mistään ja hylkäsin veneen kokalasteineen ja painoin hana pohjassa Tanskaan. Hetken mietittyäni lainasin puhelinta joltain paikalliselta ja soitin nimettömän ilmiannon saaristossa kuljeksivasta salakuljetusaluksesta. 
Tämän urakan jälkeen olin todellakin ansainnut iltani paikallisten rakkauden ammattilaisten kanssa.
Hetken jyystettyäni päätin soittaa videopuhelun Nallille. En sanonut hänelle sanaakaan vaan kuvasin lähietäisyydeltä huoran persereikää parin minuutin ajan ja katkaisin puhelun.