Sähkömiehen piti tulla alunperin jo eilen ihmettelemään vesijohto-ongelmiamme, mutta hänen kissansa oli kuulemma ripuloinut verta ja äijä päätti sitten käyttää asiaa tekosyynä ohareilleen. Kyllä minä ymmärrän, että ihminen voi rakastaa lemmikkiään, mutta tämän kaltainen on kyllä ennenkuulumatonta.
Minä, maksava asiakas jouduin olemaan jonkun veriperseisen kissan takia vuorokauden kauemmin ilman juoksevaa vettä, kuin olisi ollut välttämätöntä! Kyllä ihmisten tarpeiden pitää aina mennä eläinten tarpeiden edelle!
Sähkömiehen olisi pitänyt vain kylmän rauhallisesti ampua sitä kissaansa haulikolla, niin oltaisiin säästytty monelta murheelta.
Koomisinta asiassa oli kuitenkin se, että se helvetin katti oli tapettu eläinlääkärillä joka tapauksessa. Olen aina ollut sitä mieltä, että kissat ovat naisten, lasten ja homojen lemmikkejä ja mielipiteeni vahvistui entisestään.
Itse en halua yhtään kirppuista eläintä kotiani tärvelemään, mutta jos olisi ihan pakko valita, niin ottaisin ihan oikeiden miesten lemmikin, eli ison koiran.
Kissat ovat äärimmäisen homomaisia lemmikkieläimiä ja moista en huolisi nurkkiini mistään hinnasta.
Ei minulla silti ole mitään homojakaan vastaan, päin vastoin. Mitä enemmän homoja pyörii kaduilla pervoilemassa, sitä enemmän minulle jää naisia kaadettavaksi.
Sähkömiehen auto saapui pihaamme lähes minuutilleen ajoissa ja ajattelin, että tällaisen täsmällisen ihmisen kanssa homma sujuisi mitä luultavimmin mallikkaasti.
Positiivinen vaikutelmamani haihtui kuitenkin juuri sillä hetkellä, kun äijä hyppäsi harmaasta pakustaan ulos.
En ollut uskoa silmiäni, kun pihallamme jökötti arviolta 165 senttiä lyhyt pönäkkä mies.
Ylähuulessaan hänellä rehotti päin helvettiä ajellut Hitler-tyyppiset viikset ja silmien edessä oli pyöreät silmälasit. Koko farssin kruunasi sellainen junttimainen MacGyver takatukka, joka puski punaisen, paskaisen lippalakin alta. Pihallamme oli siis ihan aito ja oikea alfauros!
Olin jo menossa häätämään tuon naurettavan lapamadon pois tontiltamme, mutta vaimoni pisti tapansa mukaan sellaisen metelin pystyyn, että perhesovun nimissä päätin antaa äijälle mahdollisuuden.
Kaikenlaiset kauhuskenaariot pyörivät päässäni, kun mietin mielessäni näkövammaista sähkömiestä kytkemässä asuntomme johtoja.
Ilmassa oli suuren fiaskon hajua ja pelkäsin todellakin, että äijä saisi koko hienon talomme poltettua. Yritin uskotella itselleni, että olisin joutunut osaksi halpaa piilokameraohjelmaa, mutta turhaan. Traanin kyllästämä viiksivallu oli tullut jäädäkseen.
Suuntasimme sähkärin kanssa porakaivolle ja ensitöikseen hän irroitti pumpun vesijohtoliitoksen ja sähkökytkennät. Oman turvallisuutensa vuoksi tämä apina ei sanonut, että: "vesijohtoliitoksen irroittamiseen tarvitaan putkimiestä" ja välttyi näin kokemasta, että miltä se työkalupakki poikittain perseessä tuntuu.
Liitäntöjen irroittamisen jälkeen äijä totesi, että: "sit voidaankin ruveta nostamaan pumppua kaivosta!"
Missäköhän helvetin välissä minä olin lupautunut nostamaan äijän kanssa yhtään mitään?
Oma roolini oli maksaa sähkömiehelle palkkaa, eikä toimia hänen apupoikanaan!
Minun puolestani hän sai hoitaa pumpun ylös kaivosta ihan keskenään, parhaaksi katsomallaan tavalla.
Äijä änkytti ja tärisi, ettei muka jaksaisi yksin nostaa pumppua ylös yli 70 metrin syvyydestä, kun putkikin on kuulemma täynnä vettä ja jäkä jäkä saatana.
Luonteen heikkoutta sanon minä! Homma olisi taatusti sujunut hyvin jos äijä olisi keskittynyt enemmän duuniinsa, kuin leukojensa louskuttamiseen.
Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että äijä saa järjestää apuvoimansa ihan mistä parhaaksi katsoo.
Pari puhelua soitettuaan hän sai hoidettua jonkun apumiehen auttamaan, mutta apulaisella menisi tietenkin vähintään tunti saapua paikalle, luultavasti jopa reilu tunti.
Seuraavaksi tämä röyhkeä sähköääliö ehdotti, että keittäisin kahvit odotellessamme.
Ohjasin typeryksen läheisen huoltoaseman kahvilaan sumppiaan ryystämään.
Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta ainakin minä tiedän vähintään tuhat parempaakin tapaa viettää aikaa, kuin jutustella jonkun läskin näkövammaisen sähkömiehen kanssa haisevasta ja verisestä kissan perseestä. Olisi jumalauta miettinyt asiaa ennen, kuin survoi sen meisselinsä siihen kissaan!
Vajaata kahta tuntia myöhemmin äijä tuli takaisin huoltoasemalta, finniposkinen luuviulu honkkeli kyydissään ja "miehet" lähtivät kohti kaivoa.
Lähdin itsekin takaisin ulos takkatulen äärestä vahtimaan, ettei kumpikaan heistä tee mitään typeryyksiä. Kuvatunlaiset tyypit voisivat esimerkiksi kusta kaivoon ilman valvontaa. Voiko mikään olla typerämpi olento, kuin ammattikoulun käynyt ihminen?
Miehet alkoivat repiä pumppua ylös kaivosta ja homma vaikutti kovin raskaalta ja työläältä.
Ei sinänsä mikään ihme, sillä toinen duunareista oli lihava hukkapätkä ja toinen puolestaan ruipelo hongankolistaja. Lähtökohdat olivat siis kaikkea muuta, kuin hyvät!
En periaatteestakaan auttanut niitä mulkkuja, sillä joutuisin kuitenkin myöhemmin maksumieheksi. Minulta ei todellakaan veloiteta rahaa itse tekemästäni työstä.
Tyydyin siis seuraamaan miesten ähellystä ja tupruttelemaan laadukasta sikariani. Poltan sen verran hintavia sikareja, että tämä duunarikaksikko saisi yhdistää kuukauden palkkansa, ostaakseen edes yhden vastaavan. Kaksikosta paistoi muutenkin todellinen rahvaanomaisuus ja vähä-älyisyys, jos he jotain polttaisivat niin korkeintaan jotain sätkää tai marlboroa.
Aikansa siinä röhkittyään, miehet olivat saaneet pumpun ylös kaivosta. Pihallamme kiemurteli helvetillinen määrä vesijohtoputkea. Hetken pähkäiltyään ja tutkiskeltuaan, sähköääliö löysi virtakaapelista vian. Kaapelin kuori oli kulunut puhki, hangattuaan vuosikausia kaivon seinämää vasten.
Kaapeli paikattiin jollain kutistesukilla, tms. kondomeilla ja pumppu olikin taas valmis laskettavaksi takaisin kaivoon.
Sähkömies käski minun hakea rätin ja pyytää naapurista ämpärillisen vettä, että saataisiin poistettua putkista kuraa.
Minua ei paljon mitkään kuraiset putket kiinnostaneet, joten käskin äijän itse hakea vetensä ja rättinsä jos sellaisia johonkin kokee tarvitsevansa. Äijä pelkäsi taatusti vain, että hänen työhanskansa likaantuisivat, mutta se oli kyllä pitkälti ihan hänen oma ongelmansa.
Putki laskettiin siis sellaisenaan kaivoon ja sähkäri saa pestä hanskansa jos siltä tuntuu.
Pumppu lähti hienosti käyntiin ja vettä tuli sisään taas ihan normaalisti. Olisi kuvitellut, että vaimonikin olisi ollut vihdoinkin tyytyväinen, mutta naisille ei tunnu ikinä riittävän kerrassaan mikään. Minua saa kuulemma aina hävetä ja ajattelen muka aina pelkästään itseäni.
On se jumalauta kumma, että olen tehnyt taas kaiken väärin, vaikka hanasta tulee taas vettä tupaan. Taitaa vaimolla olla taas kuukautiset tulossa, kun kaikki on noin suunnattoman vaikeaa ja hankalaa.
Eipä ainakaan tarvitse enää miettiä, että onko se sähkömiehen löyhäpää yrittänyt jotain hänen kanssaan vai ei. Vaimoni ei ikinä sekaantuisi tuollaiseen ylensyöneeseen kääpiökokoiseen pullasorsaan.
Tuskinpa tuollainen kissoja hyysäävä laardisäkki muutenkaan pahemmin naisiinpäin katselee. Selkeä homo, sen kertoo jo lemmikkivalintakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti