Jalosaaren koulutusta..

 Jalosaaren kusihuuli sai minut kaivamaan sotakirveen ylös maasta. Saatanan tollo on huudattanut polttomoottorikäyttöistä lehtipuhallintaan päivittäin viimeisen viikon aikana. Äijän puhaltimesta lähtevä meteli on korvia huumaavaa ja se rikkoo täydellisesti minun sisäisen rauhani, kun polttelen ulkona hintavia sikarejani laadukasta viskiä siemaillen.
Äijän tuomiopäivän pasuuna on soinut sen verran epävireisellä äänellä, että sitä oli kertakaikkiaan pakko hieman virittää soimaan paremmassa sävellajissa.

Suuntasin kulkuni läheiselle huoltoasemalle ja ostin muutaman litran etanolia kanisteriini. Siitä matkani jatkui kauppaan, josta ostin pari pulloa vihreää elintarvikeväriä ja ison pussillisen popcornia.
Päästyäni kotiin, kävelin määrätietoisin askelein Jalosaaren paskiaisen liiteriin, jossa tiesin mulkun säilyttävän puhallintaan, ruohoneleikkuriaan ja moottorisahaansa.
Pienen etsiskelyn jälkeen löysin äijän bensakanisterin ja sieppasin sen mukaani.
Kototona tutkin kaksitahtibensan värisävyä ja sekoitin ostamaani etanoliin elintarvikeväriä joukkoon, kunnes sävy oli kutakuinkin samaa, kuin rauhanhäiritsijän kanisterin sisällössä.
Enää oli päästävä Jalosaaren bensasta eroon ja päätin kaataa sen kulottajahomon kasvihuoneessa vihannesten ja tomaattien päälle. Saa lapinukko ensi kerralla kunnolla energiaa salaatistaan.

Päästyäni takaisin kulottajahomon kasvihuoneelta, kaadoin värjätyn etanolini Jalosaaren kusiputken bensakanisteriin ja kiikutin kanisterin tarkalleen samaan paikkaan, josta olin sen hakenutkin. Olin tietenkin tyhjentänyt äijän tankin ja kaatanut uutta polttoainettani tilalle. Etanoli pesee tehokkaasti kaikki öljyjäämät äijän sylinteristä ja uskoisin, ettei mulkun tarvitse hirveän kauaa lehtiään puhallella, kunnes tuo itse Perkeleen keksintö vaikenee lopullisesti.

Illemmalla äijä raahasi taas puhallintaan ulos liiteristään ja minä istuskelin parvekkeellani sikareineni, viskeineni ja poppareineni odottelemassa päivän kohokohtaa. Hetkeä myöhemmin ukon vehje puhalsi ilmaa täysin palkein ja hetken sen jälkeen vekottimen moottori alkoi yskiä lupaavan oloisesti. 
Pienen pätkimisen jälkeen laite pieraisi viimeisen kylmän pierunsa ja vaikeni iäksi. Jalosaaren kusikeppi vaikutti hyvin hermostuneelta ja kireältä.
Koskaan aiemmin ei ole sikari ja viski maistunut paremmalta. Popcornit puolestaan kaadoin kulottajahomon postilaatikkoon. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, kuka tällaista moskaa haluaa syödä. Ehkä kulottaja on tarpeeksi rahvas syömään tällaista alemman keskiluokan herkkua.

Näin illemmalla Jalosaaren käppänän ja hän kertoi puhaltimensa leikanneen kiinni. Hätä ei kuulemma ollut tämän näköinen, sillä laitteessa oli kuulemma onneksi takuuta jäljellä. 
Seuraavana päivänä tämä saunatonttu saapui pihalleen uuden puhaltimen kanssa, jonka hän oli tietenkin tankannut valmistamallani erikoispolttoaineella. Hetken lehtiä höngittyään edellisen päivän tilanne toistui lähes identtisenä. Tällä kertaa Jalosaari vaikutti huomattavasti kireämmältä, kuin edellisellä kerralla.
Saa nähdä, miten monta konetta hänelle takuun nojalla luovutetaan kiinni leikattavaksi. Antaa tulla vain, sekoitan mielelläni lisää polttoainetta, mikäli vanha loppuu kesken.
Seuraavaksi kaverin moottorisaha taitaa sanoa työsopimuksensa irti, sillä ukko tankkaa sitäkin samasta kanisterista.
Mokoma melusaasteterroristi ei tunnu ymmärtävän, että kaupoissa myydään edelleen myös lehtiharavoita ja pokasahoja. Naapureiden kiusaamiselle ja rääkkäämiselle on kerta kaikkiaan tultava loppu.