Riitaa haastava öykkäri parkkipaikalla

 Taas kerran tuli havaittua ihan käytännössä, miten kateellisia ihmiset ovat. Kuljettajanani toimi tänään Aulis, joka oli juuri saanut pysäköityä Ferrarini invapaikalle, kun jostain paikalle ilmaantui tuulipukuun pukeutunut parrakas möhömaha, rasvaa tihkuvan lihapiirakkansa kanssa.
Kyseinen uppopaistettu lörtsy oli tungettu niin täyteen nakkeja, majoneesia, kurkkusalaattia, yms. rahvaan väestönosan moukkamaisia diabetesherkkuja, ettei siihen yksinkertaisesti olisi enempää mitään enää mahtunutkaan.
Äijä saapasteli rikkinäisissä tarjouslenkkitossuissaan autoni viereen ja alkoi messuta: "Hieno auto sulla, mutta tiedätkö sinä mitä erityistä tässä ruudussa on?"
Vastasin kyllästyneenä: "Tiedän kyllä. Juuri tällä hetkellä siinä on ainakin minun Ferrarini, jollaiseen sinun kaltaisellasi resupekalla ei ole varaa edes märissä unissasi."
"Kuulehan nyt senkin ylimielinen paskiainen, tämä on invapaikka ja sinä näytät varsin kykeneväiseltä kävelemään." -Paasasi kivesleukainen talidomidi suu vaahdossa.
"Mulla ei ole kuule aikaa, eikä mielenkiintoa väitellä minkään kadunmiesten kanssa. Ties mitä kirppuja ja luteita tuollaisesta alkuasukkaasta saa? Minne sä oot jättänyt nuijasi oranki? 
Jos sulla on jotain rasvakuorrutteisen sydämesi päällä niin pyydän kääntymään henkilökuntani puoleen. He saavat likaisen työn lisää siitä, että joutuvat asioimaan kaltaistesi villien kanssa." -Sanoin äijälle ja huikkasin samalla Auliksen paikalle.
"Kutsuitte minua" -Totesi Aulis tyynen rauhallisena.
"Joo, tämä plussapallo tässä yrittää haastaa riitaa, joten kuuntelisitko ystävällisesti mitä miehellä on sydämellään. Minä, kun en kertakaikkiaan jaksa näiden maan matosten vulgaareja tunteenpurkauksia." -ohjeistin Aulista ja olin jo lähdössä pois paikalta, kun öykkärin kierrokset pomppasivat villiin nousuun.
"Jumalauta! Nyt tämä teatteri ja pelleily saa kertakaikkiaan riittää. Vie autosi helvettiin tästä invaruudusta nyt heti, tai mä soitan poliisille." -Karjui sydän ja verisuonitauti kitarisat pitkänä naamani edessä.
"Se on kuule läski nyt sellainen juttu, että jos sinä et nyt häivy helvettiin siitä uhoamasta niin seuraavaksi huomaat tarvitsevasi itse pyörätuolia ja invapaikkaa"- Totesin mursulle rauhallisen määrätietoisesti, siepaten samalla äijän rasvapommin käteeni ja upotin sen niin syvälle äijän kasvoihin, kuin se vaan lievällä väkivallalla sinne upposi. Pyöräytin piirakkaa pari kertaa äijän naamassa, jonka jälkeen löin sen yhdellä iskulla äijän harvenevaan hiuskasvustoon niin, että majoneesit ja nakinkappaleet valuivat tampion poskea alas.
"Aulis, ystäväni naamalla on jotain sotkua, voisitko ystävällisesti siistiä hänen kasvojaan?" -Totesin avoimen ylimieliseen sävyyn sijaiskuljettajalleni, jossa oli selkeästi potentiaalia nousta vaikka vakituiseen henkilökuntaani.
"Tokihan herra pitää saada edustuskuntoon, kun ollaan kuitenkin julkisella paikalla" -Totesi Aulis ja alkoi kiskoa mustia nahkahansikkaita käsiinsä. 
Pari napakkaa iskua Auliksen titaanikourasta sai öykkärin tippumaan kadulle ja vaikeroimaan puolitajuttomana.
"No mutta Aulis! Olet pysäköinyt invapaikalle! Siirrä heti auto pois täst ruudusta, jotta ystäväni pääsee siihen lepäämään! Miten ajattelematonta on viedä liikuntavammaiselta pysäköintipaikka." -Totesin Aulikselle, joka siirsi autoni pois kielletystä ruudusta ja käveli  takaisin paikalle.
"Aulis, ole herrasmies! Kadulla makaa kehitysvammainen, ole hyvä ja auta herra lepäämään omaan ruutuunsa"- Vihjasin kuljettajalleni, joka raahasi puolitajuttoman rantaleijonan keskelle invaruutua ja jätti hänet siihen makaamaan.
"Tässä vielä kivusta ja särystä, sekä menetetystä ateriasta" -Totesin äijälle ja kaivoin lompakostani viiden euron setelin. Minulla ei valitettavasti ole pienempää, mutta jos sinulla ei ole antaa vaihtorahoja niin sovitaan, että saat pitää loput. Älä kuitenkaan tuhlaa ihan kaikkea kerralla, sillä tuo on kaltaisellesi valtavan iso rahasumma."

Vinkkasin Aulikselle, että hän saa mennä hanttarin puolelle istumaan, sillä halusin ajaa itse tästä eteenpäin. Tehtyäni viisi donitsia kadulla makaavan möhömahan ympärillä, painoin kaasun pohjaan ja jätin juntin ruutuunsa makaamaan. Tällaista se aina on, kun kateelliset maan matoset tulevat puhuttelemaan ylempiarvoisiaan. Tämänkin sankarin olisi vain pitänyt pitää huolta omista asioistaan, eikä puuttua sellaisiin asioihin, jotka hänelle ei millään tavoin kuulu.
Minä olen vakaasti sitä mieltä, että tällaiset möhömahan kaltaiset duunarit pitäisi lukita entistä vahvemmin niihin omiin pieniin sosiaalisiin lokeroihinsa.
Jokainen ihminen on tärkeä kohtaamani herrasmiehen kaltainen epäkesko on varsin tärkeä omassa vaativassa työssään, paskakaivojen tyhjentäjänä, tupakantumppien tai muiden roskien kerääjänä tai vaikka kunnallispolitiikassa muiden tollojen keskellä.