Mämmin syöjät ovat koprofiileja.

 Kävin kahvilla erään vanhan opiskeluystäväni kotona ja totean heti alkumetreillä sen olleen yksi suurimmista virheistäni aikoihin.
Opiskeluaikoinaan ystäväni Pertti oli ollut hyvin tyylitajuinen ja intellektuellin oloinen nuori mies, mutta miten vuodet ovatkaan raiskanneet häntä varsin brutaalein ottein.
Kaikki hänen kotonaan haisi vahvasti keskiluokkaiselta. 
Oven tuli avaaman Pertin mursun kokoinen vaimo, varsinainen syöjätär, joka oli saanut kaikki meriittinsä istumalla erinäisissä pikaruokaravintoloissa. 
Tämä tynnyri tuskin syö edes kermakakkua ilman tuplamajoneesia.
Ämmä oli sulloutunut viisi numeroa liian pieneen hippimekkoon ja kaikkialta pullisteli jos jonkinlaista makkaraa, suonikohjua ja paisetta.
Vedin syvään henkeä, tervehdin ämmää ja oksensin eleettömästi suuhuni.
Ovelta minut johdatettiin perheen väkinäiseen olohuoneeseen, josta vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin paistoi vahvasti tyylitajuttomuuden läpi 90-luvun lama ja sitä seurannut kurjuus ja kärsimys.

Istuin Pertin kanssa pöytään ja tämä rasvarypäle kantoi tavaraa pöytään. Kahvi oli tietenkin jotain halvinta kuraa, mitä kaupasta löytyy ja sekin oli keitetty jollain muovisella keittimellä, joka ei ole toiminut kunnolla edes uutena.
Akka raahasi pöytään jos jonkinlaista itse leipomaansa pullaa, piirakkaa ja torttua, mutta minähän en moisiin kummajaisiin aikonut koskea ja vetosin hätäpäissäni pahaan keliakiaani, jota minulla ei tietenkään oikeasti ole. Kaikenlaiset allergiat, yliherkkyydet ja muut vastaavat kuvitellut sairaudet eivät ole muuta, kuin laiskojen ja saamattomien nahjusten luonteen heikkoutta.
Ämmä oli silminnähden harmistunut siitä, ettei onnistunut katalassa suunnitelmassaan yrittää paisuttaa minuakin kaltaisekseen talipalloksi, mutta sellainen päivä ei valkene koskaan, että joku läski onnistuisi jallittamaan minut.

Maistoin naudan pohjaan polttamaa kahvia ja irvistin. Entisaikojen huoltoasemilla tuntikausia seisseet kahvit olivat mitä suurinta herkkua tähän linja-auton vaihteistoöljyyn verrattuna.
En ole ikinä elämäni aikana maistanut näin ala-arvoista kahvia. Kuilu meidän menestyneiden ihmisten ja rahvaan välillä senkun syvenee, eihän nuo työläiset kelpaa enää muuhun, kuin pitämään minun hyvin öljytty koneistoni pyörimässä. Minkäänlaiseen itsenäistä ajattelua vaativaan tehtävään heistä ei enää ole.
Pitääkin muistaa jatkossa se, miten huonolaatuiseksi työvoimaksi ihmiset ovat muuttuneet. Taidan ruveta ajamaan läpi ideaa yleisestä palkkojen laskusta.
Kyllä meillä työnantajillakin pitää olla oikeus saada vastinetta sille rahalle, jota me syydämme noiden tollojen taskuihin. Huonoille duunareille huonoa palkkaa, se on biologinen tosiasia.

Seuraavaksi tämä tonnikeiju teki sen viimeisen virheensä ja raahasi pöytään mämmiroveen.
"Sulle, kun ei noi leivonnaiset käy niin ota tästä edes mämmiä" - Totesi hetulavalas hymyillen.
"Kuulepas nyt ponttooni, tämä farssi alkaa nyt lähteä täysin käsistä. Jos sulla ei ole mitään kunnollista tarjottavaa niin raahaapa tuo ripulilaatikko takaisin vessaan ja vähän äkkiä. On kerrassaan käsittämätöntä, että edes Pertin kaltainen mitättömyys avioituu neljän naisen kanssa, jotka ovat kaikki saman nahan uumenissa. Se, että raahaat aamupaskasi ruokapöytään on jo sairasta. Hakeutukaa molemmat hoitoon!" - Karjuin junttien olohuoneessa ja sivalsin kädelläni kääretortun lattialle ja poljin sen kengälläni liiskaksi.
Pertti nousi kiivastuneena ylös, aikomuksenaan sanoa jotain, mutta olin nopeampi.
"Istu perseellesi pätkä ja vähän äkkiä. Tolla muumioituneen koiran ruumiinrakenteella en alkaisi ihan hirveästi pullistelemaan. Jos sulla on jotain valittamista niin voimme kyllä mennä tonne teidän keskinkertaiseen puutarhaanne kokeilemaan,  kumpi meistä on kovempi luu, mutten suosittele sitä sinulle." -Karjuin äijälle ja tein samalla kurkuneikkauseleen ilmaan.
Hölmistynyt kääpiö katseli hetken suu auki, mutta istuutui kuitenkin lopulta, eikä sanonut enää sanaakaan.

Nousin itse pöydästä ja kävelin ovelle ja totesin: "Oli kyllä viimeinen kerta, kun astun jalallani tällaisiin alemman keskiluokan slummihökkeleihin. Perkele!! Home haisee ja sisustus on, kuin neuvostoliitosta.
Kaikkein eniten ihmettelen sitä, että miksi sinä Pertti olet tuonut tuon lehmänkantturan  tänne sisätiloihin?  Oletko todellakin niin laiska, ettet jaksa kävellä lypsylle tuonne pihalle navettaan?
Se on kuule nyt niin, että aion tehdä sinusta eläinsuojeluilmoituksen, joten perästä kuuluu. Hyvästi!"

Iskin oven niin suurella voimalla kiinni, että oven lasi säröytyi samalla. 
kaikenlaisten kylähullujen luokse sitä toisinaan päätyykin. Valtion pitäisi syytää huomattavasti enemmän rahaa mielenterveysongelmaisille. Tämäkin tomppeli on niin harhainen, että perustaa navetan olohuoneeseen.

Hyppäsin autoon ja ilmoitin eläinsuojeluviranomaiselle nautojen kaltoinkohtelusta vierailemassani osoitteessa. En kertakaikkiaan voi katsoa tällaista sormieni välistä.
Taidan lopettaa naudanlihan syönnin samalla. En todellakaan halua kyseistä itikkaa lautaselleni.