Terveisiä tutkintavankeudesta

 Nyt se saatanan kulottajahomo teki sen viimeisen temppunsa. 
Olin duunimatkalla ja palatessani sain tietää rakkaan naapurini "lainanneen" ruohonleikkuriani. En tiedä mikä helvetin aivovaurio tällä äijällä on, mutta naapurisopua tällainen paska ei edesauta lainkaan. Julkesi äijä vielä laitetta palauttaessaan tuoda pullon jotain kyykkyviiniä kiitokseksi. Runkkari kuvittelee, että minä syövyttäisin sisuksiani jollain kympin parin etikalla. 
Ruohonleikkuri oli tietenkin revitetty täysin paskaksi: Käynnistysnaru oli puoliksi poikki ja terät ihan yhtä tylsät, kuin tämän älykääpiön leikkurivarkaan järjenjuoksukin.
Luulisi, että kyseinen jätkä tietäisi jo entuudestaan, ettei moinen teko jää rankaisematta. 
Otin tältä debiililtä pullon vastaan ystävällisesti hymyillen ja samalla survoin sen mielessäni äijän lihavan perseen todennäköisesti väljäksi rassattuun anneliin. Siinä naapurisopua hieroessaan tämä herra tuli maininneeksi ostaneensa huvilan jostain järvisuomesta ja silloin minulla iski mielessä kipinää. Hyppäsin jo samana iltana Maseratin rattiin ja suuntasin kohti tätä pientä turvesuon poukamaa jota kulottajahomo järveksi kutsui. 

Matka mulkun mökille taittui varsin mukavissa merkeissä, leppeä tuulenvire puhalsi naamalleni ja radiosta raikasi mielimusiikkini. Hetken aikaa kiukkuni alkoi jo laantua, mutta onneksi osasin kaivaa mieleni syövereistä sen vaihteen vetämään, jonka opin jo pienenä poikana: "Sääli on jumalauta sairautta ja vääryydet tulee aina maksaa takaisin korkojen kera" 
Hetki hetkeltä huomasin olevani enemmän ja enemmän täynnä pyhää vihaa ja raivoa. Perkele, tästä se saatanan limanuljaska ei todellakaan tule pääsemään, kuin koira veräjästä.

Uskon aivojeni sauhunneen miettiessäni mitä mielikuvituksekkaimpia kostosuunnitelmia, kun eteeni osui kuin lahjana taivaalta erään tuntemani duunarin loka-auto. Ehkä tällä oman elämänsä imukärsämiehellä olisi jotain hyviä juttuja kerrottavanaan, joista minä voisin sitten ammentaa jotain omiin tarpeisiini. Pyysin numerotiedustelua yhdistämään äijälle ja sovittiin treffit läheiselle huoltoasemalla. No ensitöikseen äijä kertoi autonsa olevan tulvillaan sitä itseään ja valitteli jätemaksujen suuruuksia, jätti minut tilaamaan kahvia ja painui huoltoaseman vessaan paskalle. Vittu mitä tosielämän ironiaa. Siinä sain kuitenki sitten mahtavan idean joka luonnollisesti hyödytti myös tätä persaukista äijää. Minähän keksin miten paskasta pääsee eroon ja ihan ilman kustannuksia. 

Painelin kaverini loka-autolle ja hyppäsin puikkoihin. Kaahasin, kuin heikkopäinen pitkin mutkittelevia pikkuteitä ja lopulta olin perillä Kulottajahomon hulppealla huvilalla. Täytyy sanoa, että kerrankin se hintti osasi tehdä vaikutuksen, sillä kaverin kesäpaikka oli todellakin upeaa katsottavaa. 

Hetken maisemoita ihailtuani peruutin paskasäiliöni hänen porakaivonsa viereen ja vedin paskaletkun kohtaan, jossa kaivon putket häviävät kallion uumeniin. Siitä sitten vaan pumppu pyörimään ja jöötiliejua kohti kallion sisintä. Onhan tämä toki ikävää muille paikallisille, sillä tämä temppu saattoi saastuttaa pohjaveden hiukan laajemmaltakin alueelta, mutta kiittäkööt kulottajahomoa. Kuka käski varastaa ruohonleikkurini? Hetken lietettä laskettuani päätin kuitenkin lopettaa ja käyttää loput jätteestä huvilan sisustamiseen. Murtomieshän minä en ole, joten ainoa tapa toteuttaa suunnitelma oli raahata tämä paskalta haiseva ja helvetin raskas letku tikkaita pitkin rakennuksen katolle. Onneksi en ole mikään heikkorakenteinen homopoika, joten muutaman hikikarpalo myöhemmin letku oli katolla ja aloin laskea tätä saastetta savupiipusta ylimielisen naapurini uuteen ylpeydenaiheeseen. Melkein sain erektion ajatuksesta, että parin viikon päästä tämä julkea mulkku tuo sukunsa paikalle viettämään juhannusta. 

Paska-auton pumppu huusi kuolemaa ja eläimellisen paskanhajun leijaillessa ilmassa menin katselemaan homppelin ikkunasta sisälle. Näky hiveli kauniita silmiäni: Paskaa tulvi piipusta takkaan ja levisi sitä kautta koko mökiin. Tasainen loti loti-ääni säesti tätä upeaa näkyä. Tunsin pitkästä aikaa sellaista voitonriemua, jollaista en ole kokenut liki pariinkymmeneen vuoteen poltettuani erään suurisuisen snobin purjeveneen Norjassa. 
Paska tärveli koko mökin sanoinkuvaamattoman hirveään kuntoon, parketti lainehti paskan, kusen ja vessapaperin alla ja käytetyt kondomit lilluivat kirsikkanan kakun päällä. Saatanan äijä! Tulepa jatkossakin lainaamaan tavaroita omin lupinesi.

Lopulta iloni lopahti, kun pumppu parahti viimeisen kerran ja säiliö tuli tyhjäksi. Olisihan tätä toimitusta jatkanut vielä tovin jos toisenkin, mutta, kuten sanonnassakin sanotaan: "kaikki hyvä loppuu aikanaan"
Hyppäsin kuorma-auton ohjaimiin, kytkin vaihteen ykköselle ja polkaisin kaasun lattiaan. Samalla, kun auto syöksähti eteenpäin, minä hyppäsin autosta ulos ja annoin tämän ripulilingon lähteä viimeiselle matkalleen. Auto hyppi holtittomasti rantakalliolta äijän ponttoonilaiturille, joka tietenkin keikahti nurin liian raskaan taakkansa alla. Auto kaatui rantaveteen kumoon jättäen laiturin typerän näköisesti kyljelleen pystyyn.

Meinasin juuri lähteä paikalta pois, kun siniset miehet saapuivat maijoineen paikalle. He eivät ymmärtäneet, sitä, että minä vain koulutin todellista rikollista tavalla, joka jäisi taatusti hänen mileensä. Oma rikokseni on vakavimmillaankin pieni rike, sillä kaverini paskalta haiseva ruostekasa oli muutenkin jo tiensä päässä. 
Näinhän se aina menee, että poliisi on duunarina toisen samanlaisen puolella ja he liittoutuvat aina meitä parempiosaisia vastaan.